Browsing by Subject "rauta"

Loppijärvi on Kanta-Hämeessä sijaitseva matala humusjärvi, jonka rehevöityminen on edennyt poikkeuksellisen nopeasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Useista hoito- ja kunnostustoimista huolimatta järven rehevöityminen on jatkunut voimakkaana ja tilannetta pidetään huolestuttavana. Järven veden laadussa tapahtuneista muutoksista vesikasvillisuudesta ja kalastosta on saatavilla paljon tutkittua tietoa. Sen sijaan järven pohjasedimentistä tiedetään hyvin vähän. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli kartoittaa järven pohjasedimentin tilaa, luoda yleiskuva järven rehevöitymiseen vaikuttavista fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista sekä arvioida sedimentin kuormituspotentiaaliin vaikuttavien ilmiöiden merkitystä. Tutkimus koostui kahdesta osasta. Ensimmäisessä tutkittiin järven pohjasedimentin ominaisuuksia järven eri osista otettujen sedimenttinäytteiden ja niistä määritettyjen raudan, alumiinin, kalsiumin ja fosforin kokonaispitoisuuksien avulla. Toinen osa koostui muhituskokeesta, jossa tarkasteltiin sedimentin happitilan ja järvikunnostuksessa yleisesti käytetyn alumiinikloridin vaikutuksia sedimentin sisältämän fosforin pidättymiseen ja jakautumiseen sekä arvioitiin sen soveltumista järvikunnostukseen laboratoriomittakaavassa. Sedimenttitutkimuksen perusteella Loppijärven nykyinen rehevöitymiskehitys johtuu sisäisestä kuormituksesta, eikä järveen kohdistu kuormitusta pistemäisistä lähteitä. Loppijärven sedimentin Fe:P-suhde vaihteli välillä 15–30. Sedimentin fosforipitoisuus oli noin 2,1 g P kg-1 koko sedimenttiprofiilin syvyydellä ja Fe:P-suhteen vaihtelu johtui pääasiassa sedimentin rautapitoisuudesta. Tulosten perusteella sedimentin fosforinpidätyskyky ei vastannut Fe:Psuhdetta, mikä viittaa muiden tekijöiden vaikuttavan raudan kykyyn pidättää fosforia. Muhituskokeen perusteella alumiinikloridikäsittely ei soveltunut sitomaan fosforia alumiinin aiheuttaman happamoitumisen takia. Alumiinikloridikäsittelyn vaikutus fosforin käyttäytymiseen vaihteli näytteiden hapetustilasta riippuen. Tulosten perusteella rauta sääteli fosforin vapautumista sedimentistä ja paras tulos kunnostustavoitteiden kannalta saatiin hapellisissa olosuhteissa ilman alumiinikloridikäsittelyä. Sedimenttitutkimuksen perusteella kemikaalikäsittelyt voivat auttaa kunnostustavoitteiden saavuttamisessa, mutta rehevöitymisen pysäyttäminen vaatii toimenpiteitä, jotka vaikuttavat sedimentissä vallitseviin olosuhteisiin tai sisäistä kuormitusta sääteleviin prosesseihin.

Kivennäis- ja hivenaineet ovat lypsylehmälle välttämättömiä elintoimintojen ja tuotannon ylläpitoon. Härkäpavun siementä voidaan käyttää valkuaisen lähteenä ja koko kasvustoa säilörehuna, mutta niiden hivenainekoostumusta ei tunneta yhtä hyvin kuin rypsirouheen ja nurmisäilörehun. Tutkimuksessa verrattiin lypsylehmän kivennäis- ja hivenaineiden saantia ja sulavuutta härkäpapusäilörehusta ja härkäpavun siemenestä nurmisäilörehuun ja rypsirouheeseen. Tutkielmassa tarkasteltiin kahta koetta, jotka oli tehty Viikin opetus- ja tutkimustilalla vuosina 2014 ja 2015. Molemmissa kokeissa oli 8 Ayrshire-rotuista lypsylehmää. Kokeet toteutettiin kaksinkertaisina 4x4 latinalaisina neliöinä, joissa oli neljä ruokintaa neljänä kolmen viikon jaksona. Koeasetelmat olivat 2x2 faktoriaalisia. Ensimmäisessä kokeessa faktoreina olivat säilörehun kasvilaji (nurmi tai 1:1 nurmi+härkäpapu-kevätvehnä) ja väkirehun raakavalkuaispitoisuus (175 tai 200 g/kg ka). Toisessa kokeessa faktoreina olivat valkuaistäydennys eri lähteistä (rypsirouhe tai härkäpapu), sekä näiden osittainen korvaaminen Spirulina platensis mikrolevällä. Kokeen 2 koeruokinnat olivat isonitrogeenisiä valkuaisrehujen suhteen. Kokeessa 2 kaikissa koeruokinnoissa oli sama pitoisuus kaupallista kivennäisrehua ja kokeessa 1 kivennäislisä oli täysrehuissa. Härkäpapusäilörehuseos sisälsi enemmän kivennäisaineita, mutta vähemmän hivenaineita kuin nurmisäilörehu. Härkäpavun siemen sisälsi 70 % enemmän kuparia kuin rypsirouhe. Härkäpapusäilörehuseos lisäsi eri kivennäisaineiden saantia 1-6 %, mutta vähensi hivenaineiden, kuten raudan ja mangaanin saantia 5-7 % verrattuna nurmisäilörehuun. Härkäpavun siemen lisäsi kuparin saantia 9 %, mutta pienensi magnesiumin, rikin, raudan, mangaanin ja seleenin saanteja 2-14 % verrattuna rypsirouheeseen. Härkäpavun lisääminen ruokintaan kokoviljasäilörehuna tai kokonaisena siemenenä ei vaikuttanut kivennäis- tai hivenaineiden sulavuuteen. Härkäpapusäilörehu tai härkäpavun siemen eivät eronneet merkittävästi nurmirehusta tai rypsistä hivenaineiden lähteinä. Härkäpapu ei sisältänyt mitään kivennäis- tai hivenainetta haitallisen suurta tai hälyttävän pientä määrää.

Introduction: Iron deficiency is the most common nutritional deficiency in children under 5 years old. Iron is essential for the optimal growth and development of the child. Iron deficiency during the first 3 years can lead to permanent adverse effects on neurodevelopment. The risk for iron deficiency is high from 6 months of age when the need for iron is high and solid foods often with low iron content are introduced to the diet in addition to breastmilk or formula milk. Finnish one 1 year old children do not get the recommended amount of iron from their diet. Aims: The aim of the study was to examine the prevalence of iron deficiency and the association between diet and iron deficiency (serum ferritin < 12 µg/l) during the first year of life. Special interest was paid to breastfeeding, formula milk and regular cow's milk use and the timing of solid food introduction. Materials and methods: The study population is part of the DIABIMMUNE-study (2008-2013) birth cohort (0─3 years). From Finland 79% (n=305), Estonia 78% (n=258) and Russia 100% (115) of the invited families with a newborn infant participated in the follow-up study. DIABIMMUNE included clinical examination, laboratory tests and a questionnaire related to diet and other lifestyle and health factors. In this study serum ferritin samples of 3, 6 and 12 months old infants were used to assess iron status. A three days dietary record was collected from 6 and 12 months old Finnish (n=220) and Estonian (n=162) children. Statistical analyses were performed using IBM SPSS Statistic software version 24. Descriptive statistics (mean, standard deviation (SD), median and proportions), Spearman and Pearsson correlations and linear regression analysis were used to assess the diet and its associations with serum ferritin levels in Finnish and Estonian infants. Results: Only Russian infants (5%) had iron deficiency at the age of 3 months. The prevalence of iron deficiency was 5% at Finnish 6 and 12 months year old infants. The prevalence increased significantly between the ages of 6 and 12 months in Estonian (5% -> 17%) and Russian (15% -> 28%) infants. The duration of exclusive breastfeeding was short, and it was not associated with iron stores in 6 months old but the infants with iron deficiency received only breastmilk, not formula in addition to solid foods. The timing of solid foods (4-6 month vs. 6 month) was associated with iron stores. Non-breastfed infants had more solid foods in their diets than breastfed infants, especially foods rich in iron. Estonian children received less formula milk than Finnish children. The amount of iron was not associated with iron stores and the amount of calcium was associated with smaller iron stores. Long duration of breastfeeding and the use of regular cow's milk products (not formula) was associated with low iron stores at the age of 12 months in Finnish and Estonian children. Conclusions: The short duration of exclusive breastfeeding in Finnish and Estonian children highlights the need of breastfeeding support for families. Infants receiving breastmilk are at bigger risk of developing iron deficiency than those who receive formula milk. Especially infants who are breastfed should be given solid foods rich in iron. Adding solid foods before the age of six months in populations where use on formula milk is common hardly brings any benefits in relation to iron stores. Regular cow's milk products do not belong to the diet of under 12 months old infants. Health care professional who work with families with small children should be aware of the risk factors of iron deficiency in infant's diet.

Viimeisinä vuosikymmeninä pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä on huomattu vesistöjen ruskeentumista eli väriluvun kasvua. Piilevät ovat vesistöissä eläviä yksisoluisia ruskeita leviä, joita käytetään laajasti veden laadun tutkimuksissa. Ne reagoivat herkästi ympäristömuuttujiin lajityypillisten sietoalueidensa puitteissa. Veden värin koostavat pääasiassa veteen liuenneet hiili- ja rautayhdisteet, joilla on sekä omat itsenäiset vaikutuksensa veden väriin että ne sitoutuvat herkästi toisiinsa. Veden väri vaikuttaa valon kulkeutumiseen vedessä absorboiden lähinnä lyhyitä aallonpituuksia ja muuttaen veteen tunkeutuvan valon spektriä. Veden värin vaikutuksesta piileviin on kuitenkin vain niukasti tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa olen kerännyt laajan ympäristömuuttuja- ja lajiaineiston 44 näytepisteeltä Keski-Suomen virtavesistä. Aineiston pohjalta selvitettiin veden värin vaikutusta piilevälajeihin ja lajistoa kuvaaviin indekseihin happamissa (pH ≤ 6,5) ympäristöissä. Tutkimuksessa käytettiin lineaarisia regressiomalleja (LM), yleistettyjä lineaarisia regressiomalleja (GLM) ja redundanssianalyysia (RDA). Tilastolliset analyysit toteutettiin R-tilasto-ohjelmalla. Tutkimuksessa selvisi, että veden väri vaikuttaa merkittävästi ja positiivisesti piileväyhteisön monimuotoisuuteen ja tasaisuuteen, mutta yhteyttä veden värin ja lajirunsauden välillä ei havaittu. Vaikutuksilla oli suurta suku- ja lajikohtaista vaihtelua. Yksittäisistä lajeista suurin yhteys veden väriin havaittiin Eunotia-suvun lajeilla ja Achnanthes minutissimalla, mutta myös muita lupaavia indikaattorilajeja havaittiin. Veden värin ohella tutkimuksessa havaittuja muita tärkeitä ympäristömuuttujia olivat veden happamuus ja tietyt hivenaine- ja ionipitoisuudet. Tutkimustulokset ovat pääsääntöisesti yhteneväisiä aiemman tutkimuskirjallisuuden kanssa, mutta tuovat arvokasta lisätietoa veden värin vaikutuksista ja nostavat esiin useita mahdollisuuksia jatkotutkimuksille. Tutkimuksen pohjalta veden värin huomioiminen piilevätutkimuksessa on tärkeää, varsinkin vesistöjen alati jatkuvan ruskeentumisen vuoksi.