Browsing by Subject "ravinnonsaanti"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2017)Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää, miten toimivia halkiovauvojen syömisen tukemiseen käytettävissä olevat keinot ovat sinä aikana, kun halkioita ei vielä ole suljettu ja kun vauva ei vielä syö kiinteää ravintoa. Huuli- ja suulakihalkiovauvojen hoidosta ei ole Käypä hoito suositusta. Aikaisempien tutkimusten ja opinnäytetöiden mukaan halkiovauvojen syömisen tukemiseen on olemassa erilaisia keinoja ja välineitä, mutta syömistä ei juurikaan tueta synnytyssairaalassa eikä neuvolassa. Etenkin vaikeimmissa tilanteissa vauva voi kuitenkin saada apua syömisvaikeuksiin perehtyneeltä puheterapeutilta. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin seuraavista viitetietokannoista: ProQuest, MEDLINE (ProQuest), EBSCO ja Scopus. Hakulausekkeeseen sisältyivät englanninkieliset vastineet termeille halkio, syöminen, imeminen ja ravitsemus. Valintakriteerien mukaan artikkelien tuli olla vertaisarvioituja ja englanninkielisiä, käsitellä halkiovauvojen syömisvaikeuksia ennen korjausleikkauksia ja artikkelin tuli olla saatavilla maksutta. Haku tuotti 424 artikkelia, joista valintakriteerien avulla kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui seitsemän vuosina 1997–2016 julkaistua tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Halkiovauvojen syömisen tukena ennen korjausleikkauksia on käytettävissä monenlaisia riittävän hyvin toimivia keinoja. Tässä aineistossa esiin nousivat pehmeä tuttipullo, Pigeon-pullotutti, pitkänokkainen syöttökuppi, lusikka, lääkeruisku ja rintaruokinta. Halkion tyyppi ja koko sekä vauvan syömistaidot vaikuttavat syömisen sujumiseen. Huulihalkiovauvoilla syömisen ongelmat tyypillisesti ovat lievempiä kuin muilla halkiovauvoilla. Pelkästään halkiotyypin perusteella voidaan kuitenkin tehdä vain karkeita päätelmiä kullekin vauvalle parhaiten soveltuvasta keinosta syömisen tukemiseksi, ja syömisratkaisut arvioidaan yksilöllisesti.
-
(2020)Johdanto: Hyvä ravitsemus on keskeinen tekijä ikääntyessä, sairauksista toipumisessa sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun ylläpidossa. Iän myötä tapahtuvat muutokset, toimintakyvyn heikkeneminen, avun tarpeen lisääntyminen sekä sairaudet ovat yhteydessä riittämättömään ravinnonsaantiin ja ravitsemustilan heikkenemiseen. Kulutusta vähäisempi energian ja tarvetta vähäisempi proteiinin saanti ovat tutkimusten mukaan pitkäaikaishoidossa olevilla iäkkäillä yleisiä. Myös joidenkin vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti voi olla niukkaa. Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pitkäaikaisessa, ympärivuorokautisessa hoidossa olevien iäkkäiden asukkaiden energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden saantia Helsingissä ja Espoossa vuonna 2007 ja Helsingissä vuonna 2017 osana Helsingissä ja Espoossa toteutettuja ravitsemustutkimuksia. Lisäksi tavoitteena on arvioida vuosien 2007 ja 2017 yhdistetyissä poikkileikkausaineistoissa energian ja proteiininsaantia saantia suhteessa ravitsemustilaan. Aineisto ja menetelmät: Tutkittavat olivat pääkaupunkiseudulla ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa asuvia iäkkäitä. Hoitajat kirjasivat ruokapäiväkirjoihin asukkaiden aterioinnit 1–2 vuorokauden ajalta. Ruokapäiväkirjojen pohjalta tutkittavien ravinnonsaannit laskettiin AivoDiet-ravintolaskentaohjelman avulla. Ravitsemustila arvioitiin Mini Nutritional Assessment (MNA) -testillä. Tulokset: Ruokapäiväkirjatiedot ja ravitsemustilan arvioinnit kerättiin vuonna 2007 pääkaupunkiseudulla 350 asukkaalta ja vuonna 2017 Helsingissä 476 asukkaalta. Vuonna 2007 asukkaiden ikäkeskiarvo oli 83,4 (SD 7,4) ja naisia oli 83 %. Vuonna 2017 asukkaiden ikäkeskiarvo oli 83,7 (SD 7,7) vuotta ja naisten osuus 77 %. Virheravittuja oli molempina vuosina noin 20 % ja virheravitsemusriskissä noin 65 % asukkaista. Vuonna 2007 keskimääräinen energiansaanti oli 1 695 kcal/vrk ja vuonna 2017 1 678 kcal/vrk (p=0,56). Vuonna 2017 proteiininsaanti oli miehillä 63,8 g/vrk ja naisilla 55,4 g/vrk. Proteiinia saatiin päivässä keskimäärin 0,9 g/painokilo. Proteiininsaanti oli merkitsevästi pienempää vain naisilla (p<0,001) ja painokiloon suhteutettuna (p<0,001). Keskimäärin vuonna 2017 kuitua saatiin 12,7 (SD 4,8) g, E-vitamiinia 7,4 (SD 4,6) mg ja folaattia 228 (SD 83,9) µg. D-vitamiinia saatiin ruoasta sekä valmisteista 26,1 (9,0) µg. Vuoteen 2007 verrattuna kuidun saanti oli matalampaa (p<0,001) ja E- ja A-vitamiinin ja D-vitamiinin kokonaissaanti sekä ruoasta saatu osuus suurempaa (p<0,001). Yhdistetyssä aineistossa MNA:n perusteella normaaliin ravitsemustilaan kuuluvista 17 % sai energiaa 1 200–1 500 kcal/vrk ja 10 % alle 1 200 kcal/vrk sekä 71 % proteiinia alle 1g/kg/vrk. Suurempi osa virheravituista sai proteiinia yli 1g/kg/vrk kuin virheravitsemusriskissä tai normaalissa ravitsemustilassa olleista (p<0,001). Asukkaan ikä, sukupuoli sekä energian- tai proteiininsaanti selittivät heikoimpaan ravitsemustilaan kuulumisesta kuitenkin vain 1–3 %. Painoindeksi sekä dementia nostivat selitysastetta 27 %:iin. Vain BMI, dementia ja energiansaanti olivat merkitseviä selittäjiä kaikissa malleissa. Johtopäätökset: Ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa olevilla ikääntyneillä energian, proteiinin sekä kuidun, folaatin ja E-vitamiinin saanti oli niukkaa. Huomiota tulisi kiinnittää etenkin tarvetta vastaavan proteiininsaannin suhteen myös virheravitsemusriskissä sekä normaalissa ravitsemustilassa olevilla.
-
(2020)Johdanto Ikääntyneiden ravitsemukseen liittyy monia haasteita, ja erityisesti ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla ikääntyneillä virheravitsemus on yleistä. Tutkimuksissa on havaittu, että ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla ikääntyneillä varsinkin energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saanti on usein vähäistä. Heikentyneen ravitsemustilan ja riittämättömän ravinnonsaannin on havaittu olevan yhteydessä gerasteniaan ja voivan lisätä sen riskiä ikääntyneillä. Tavoitteet Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella ravinnonsaannin yhteyttä gerastenian asteeseen pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla helsinkiläisillä ikääntyneillä. Tutkimuksessa selvitettiin erityisesti energian, proteiinin ja joidenkin mikroravintoaineiden saantia ruokavaliosta, ja sitä eroaako näiden saanti eri gerastenian asteilla olevien ikääntyneiden välillä. Aineisto ja menetelmät Tutkittavina oli 486 pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa olevaa ikääntynyttä 17 helsinkiläisestä ympärivuorokautisen hoidon yksiköstä. Tutkittavien energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saanti ruokavaliosta selvitettiin hoitajien täyttämien 1–2 vuorokauden ruokapäiväkirjojen avulla. Gerastenian aste määriteltiin gerasteniaindeksin avulla. Gerasteniaindeksin muodostamiseksi tarvittavat tiedot sekä tutkittavien taustatiedot kerätiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saannin ja gerastenian asteen välistä yhteyttä tarkasteltiin tilastollisin menetelmin. Tulokset Tutkittavista 73 %:lla oli gerasteniaindeksin mukaan gerastenia ja 27 %:lla oli joko gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Ikääntyneillä, joilla oli gerastenia keskimääräinen energiansaanti oli pienempi kuin ikääntyneillä, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa (p=0,002). Myös keskimääräinen proteiinin saanti oli pienempi ikääntyneillä, joilla oli gerastenia kuin niillä, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa (p<0,001). Lisäksi gerasteniset ikääntyneet saivat ruokavaliosta vähemmän A-vitamiinia (p=0,047), D-vitamiinia (p=0,032) ja folaattia (p=0,015) kuin ikääntyneet, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Kun energian ja proteiinin saantia tarkasteltiin erikseen naisilla ja miehillä, havaittiin, että naisilla, joilla oli gerastenia energian (p<0,001) ja proteiinin (p<0,001) saanti oli merkitsevästi vähäisempää kuin naisilla, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Miehillä energian ja proteiinin saannissa ei ollut eroa eri gerastenian asteilla olevien ikääntyneiden välillä. Johtopäätökset Energian, proteiinin ja joidenkin mikroravintoaineiden saanti oli yhteydessä gerastenian asteeseen ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla ikääntyneillä. Erityisesti naisilla energian ja proteiinin saanti oli vähäisempää niillä, joilla oli gerastenia kuin niillä, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Lisäksi myös A- ja D-vitamiinin sekä folaatin saanti ruokavaliosta oli gerastenisilla ikääntyneillä vähäisempää kuin muilla. Pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa tulisi kiinnittää huomioita gerastenisten asukkaiden, erityisesti gerastenisten naisten, riittävään energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saantiin.
-
(2020)Johdanto Ikääntyneiden ravitsemukseen liittyy monia haasteita, ja erityisesti ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla ikääntyneillä virheravitsemus on yleistä. Tutkimuksissa on havaittu, että ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla ikääntyneillä varsinkin energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saanti on usein vähäistä. Heikentyneen ravitsemustilan ja riittämättömän ravinnonsaannin on havaittu olevan yhteydessä gerasteniaan ja voivan lisätä sen riskiä ikääntyneillä. Tavoitteet Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella ravinnonsaannin yhteyttä gerastenian asteeseen pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla helsinkiläisillä ikääntyneillä. Tutkimuksessa selvitettiin erityisesti energian, proteiinin ja joidenkin mikroravintoaineiden saantia ruokavaliosta, ja sitä eroaako näiden saanti eri gerastenian asteilla olevien ikääntyneiden välillä. Aineisto ja menetelmät Tutkittavina oli 486 pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa olevaa ikääntynyttä 17 helsinkiläisestä ympärivuorokautisen hoidon yksiköstä. Tutkittavien energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saanti ruokavaliosta selvitettiin hoitajien täyttämien 1–2 vuorokauden ruokapäiväkirjojen avulla. Gerastenian aste määriteltiin gerasteniaindeksin avulla. Gerasteniaindeksin muodostamiseksi tarvittavat tiedot sekä tutkittavien taustatiedot kerätiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saannin ja gerastenian asteen välistä yhteyttä tarkasteltiin tilastollisin menetelmin. Tulokset Tutkittavista 73 %:lla oli gerasteniaindeksin mukaan gerastenia ja 27 %:lla oli joko gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Ikääntyneillä, joilla oli gerastenia keskimääräinen energiansaanti oli pienempi kuin ikääntyneillä, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa (p=0,002). Myös keskimääräinen proteiinin saanti oli pienempi ikääntyneillä, joilla oli gerastenia kuin niillä, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa (p<0,001). Lisäksi gerasteniset ikääntyneet saivat ruokavaliosta vähemmän A-vitamiinia (p=0,047), D-vitamiinia (p=0,032) ja folaattia (p=0,015) kuin ikääntyneet, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Kun energian ja proteiinin saantia tarkasteltiin erikseen naisilla ja miehillä, havaittiin, että naisilla, joilla oli gerastenia energian (p<0,001) ja proteiinin (p<0,001) saanti oli merkitsevästi vähäisempää kuin naisilla, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Miehillä energian ja proteiinin saannissa ei ollut eroa eri gerastenian asteilla olevien ikääntyneiden välillä. Johtopäätökset Energian, proteiinin ja joidenkin mikroravintoaineiden saanti oli yhteydessä gerastenian asteeseen ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla ikääntyneillä. Erityisesti naisilla energian ja proteiinin saanti oli vähäisempää niillä, joilla oli gerastenia kuin niillä, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Lisäksi myös A- ja D-vitamiinin sekä folaatin saanti ruokavaliosta oli gerastenisilla ikääntyneillä vähäisempää kuin muilla. Pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa tulisi kiinnittää huomioita gerastenisten asukkaiden, erityisesti gerastenisten naisten, riittävään energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saantiin.
-
(2020)Introduction: Nutrition in early childhood is related to normal development and has an impact on health over the long term. Childhood is a key stage in food education and nutrition and food behaviours for the whole life span are learnt during childhood. In addition to home the day care strongly determines the eating habits the child learns. More than 250 000 Finnish children attend early childhood education and care such as preschool. The meaning of food eaten in preschool to a child’s diet is not yet fully known. Aims: The aim of the study was to asses food consumption and nutrient intake of the same children in and outside preschool. Additionally, this study aimed to examine the quality of the diet in preschool compared to other food environments. Material and methods: The material of this thesis is a part of the DAGIS research cross sectional study. A total of 545 preschoolers aged 3–6 from Southern and Western Finland participated in the study. 3-d food record was used as a food research method. Food consumption between different food environments was compared by using Wilcoxon signed rank test and McNemar-test. Differences in nutrient intake were compared by using a paired t-test. Results: There was a higher proportion of consumers of vegetables (p=0,000), fruits and berries (p=0,000), meat (p=0,0219, fish (p=0,000), cereals (p=0,000), dairy products (p=0,042) and dietary fats (p=0,000) in preschool than other food environments. More than half of the food was eaten in the preschool during the day. Only the consumption of beverages and sugary foods was higher outside the preschool. Food consumed in preschool contained less fat (p=0,009), less saturated fat (p=0,000) and more unsaturated fatty acids (p=0,018 and p=0,000) in relation to energy. Children ate more than half of all rye bread, porridge, vegetable oils and margarine and skimmed milk, less than one-fifth of sugary foods and less than 1 % of butter and fat mixtures in preschool throughout the measurement period. Intake of protein (p=0,000), unsaturated fatty acids (p= 0,000), fiber (p=0,000), vitamin D (p=0,000), folate (p=0,000) and sodium (p=0,000) was higher in relation to energy in preschool than other food environments. Conclusions: During the weekday food consumption was more diverse in preschool compared to other food environments. At the day level of food intake, the food eaten in preschool contained half of the energy, which does not meet the given recommendation. Intake of nutrients that indicate the quality of the diet was divided among food environments. Meals eaten in preschool contained a significant portion of fiber and polyunsaturated fatty acids but also sodium. The results suggest that food served in preschool plays a vital role in children’s nutrition and brings plenty of health-promoting elements to their diets.
-
(2020)Johdanto: Lapsuusiän ravitsemus on yhteydessä lapsen terveeseen kehitykseen ja myöhempäänkin terveydentilaan. Koko elämänkaarta värittävät ruokatottumukset omaksutaan jo hyvin varhain lapsuudessa. Lapsuus onkin ruokakasvatuksen ja ravitsemuksen kannalta keskeinen vaihe. Perhetason taustatekijöiden lisäksi hoitopaikka on yksi vahvimmin lapsen oppimia ruokatottumuksia määrittävä ympäristötekijä. Suomessa oli varhaiskasvatuksen piirissä vuonna 2018 yli 250 000 lasta ja heistä 76 % oli hoidossa päiväkodissa. Päiväkodissa syödyn ruoan merkitystä lapsen muuhun ruokavalioon suhteutettuna ei kuitenkaan vielä tarkasti tunneta. Tavoite: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten leikki-ikäisen ruoankäyttö ja ravinnonsaanti jakautuvat hoitopäivän aikana päiväkodin ja muiden ruokaympäristöjen välillä. Lisäksi tarkasteltiin, eroaako päiväkodissa syöty ruoka leikki-ikäisen muusta ruokavaliosta laadullisesti. Aineisto ja menetelmät: Tutkimusaineisto oli osa DAGIS-tutkimushankkeen kartoitusvaiheen poikkileikkaustutkimusta. Tutkittavana oli 545 päiväkodissa käyvää 3–6-vuotiasta lasta. Noin 80 % lapsista oli Etelä-Suomesta ja loput Etelä-Pohjanmaan päiväkodeista. Ruoankäytön tutkimusmenetelmänä käytettiin kolmen päivän ruokapäiväkirjaa. Kahden riippuvan otoksen Wilcoxon merkittyjen sijalukujen testillä verrattiin lasten ruoankäyttöä eri ruokaympäristöissä. Ruokalajien käyttäjien osuuksia vertailtiin McNemar-testillä. Ravintoainetasolla lasten ruokavaliota eri ympäristöjen välillä verrattiin parittaisella t-testillä. Tulokset: Suurempi osuus lapsista söi kasviksia (p=0,000), hedelmiä ja marjoja (p=0,000), lihaa (p=0,021), kalaruokia (p=0,000), viljatuotteita (p=0,000), maitotuotteita (p=0,042) sekä ravintorasvoja (p=0,000) päiväkodissa kuin muualla hoitopäivän aikana. Määrällisesti tarkasteltuna lähes kaikissa ruokalajiryhmissä yli puolet ruoasta syötiin päivän aikana päiväkodissa, vain juomien ja sokeristen elintarvikkeiden kulutus oli runsaampaa päiväkodin ulkopuolella. Hoitopäivän aikana kaikkia energiaravintoaineita saatiin määrällisesti enemmän päiväkodissa kuin muualla. Energiansaannin osuuksina laskettuna päiväkodin ulkopuolella syödystä ruoasta saatiin enemmän rasvaa yhteenlaskettuna (p=0,009). Tyydyttynyttä rasvaa saatiin vähemmän (p=0,000) ja tyydyttymättömiä rasvahappoja puolestaan enemmän (p=0,018 ja p=0,000) suhteessa energiaan päiväkodissa kuin muualla. Tutkittavat saivat päiväkotiruoasta noin puolet päivittäisestä energiastaan. Tutkittavat söivät koko mittausjakson aikana kuluttamastaan ruisleivästä, puurosta, kasviöljyistä ja margariinista sekä rasvattomasta maidosta ja kevytmaidosta yli puolet, sokerisista elintarvikkeista alle viidenneksen ja voista sekä rasvaseoksista alle prosentin päiväkodissa. Kaikki lapsen syömä ruoka huomioiden proteiinin (p=0,000), tyydyttymättömien rasvahappojen(p=0,000), kuidun (p=0,000), D-vitamiinin (p=0,000), folaatin (p=0,000) ja natriumin (p=0,000) saanti oli energiaan suhteutettuna päiväkodissa runsaampaa kuin muualla. Johtopäätökset: Hoitopäivän aikana lasten ruoankäyttö oli monipuolisempaa päiväkodissa kuin muissa ruokaympäristöissä. Ravinnonsaannin tasolla päiväkodissa syödystä ruoasta saatiin noin puolet päivän energiasta, joka ei täytä annettua suositusta. Päiväkodissa saatiin suhteessa enemmän tyydyttymätöntä ja vähemmän tyydyttynyttä rasvaa, kuin muualla saman päivän aikana. Ruokavalion laadusta kertovien ravintoaineiden saannit erosivat päiväkodin ja muiden ruokailupaikkojen välillä: merkittävä osa kuidusta ja monityydyttymättömistä rasvahapoista, mutta toisaalta myös natriumista saatiin päiväkotiruoasta, kun taas valtaosa lisätystä sokerista saatiin muualta. Tulokset tukevat ajatusta, että päiväkotiruokailu on ravitsemuksen kannalta tärkeä osa lapsen arkea ja tuo lasten ruokavalioon runsaasti terveyttä edistäviä elementtejä.
Now showing items 1-6 of 6