Browsing by Subject "regressioanalyysi"
Now showing items 1-20 of 28
-
(2017)Tutkielmassa tarkastellaan naapurustosuhteiden aktiivisuuden vaihtelua alueellisesti pääkaupunkiseudulla. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita siitä, miten alueen sosioekonominen taso, jota mitataan tulotason, koulutustason ja työllisten määrän avulla, on yhteydessä naapurustosuhteiden aktiivisuuteen. Tutkimus kytkeytyy naapurustovaikutusten, paikallisen yhteisöllisyyden sekä naapuruston sosiaalisen kontrollin ja koheesion tutkimusperinteisiin. Naapurustosuhteiden on kansainvälisessä ja suomalaisessa tutkimuskirjallisuudessa havaittu olevan yhteydessä asumistyytyväisyyteen, asukkaiden hyvinvointiin ja häiriökäyttäytymiseen naapurustossa. Eri tutkimuksissa on kuitenkin saatu ristiriitaista tietoa siitä, miten alueen ja yksilön sosioekonominen tausta on yhteydessä naapurustosuhteiden aktiivisuuteen. Tutkielmassa tuotetaan lisää tietoa aiheesta pääkaupunkiseudun kontekstissa. Aineistona tutkimuksessa käytetään vuonna 2012 toteutettua laajaa koko pääkaupunkiseudun kattavaa kyselytutkimusta. Aineisto on kerätty osana Helsingin metropolialueen kaupunkitutkimuksen tutkimus- ja yhteistyöohjelmaa. Aineiston otanta-asetelma perustuu 250x250 metrin kokoisille tilastoruuduille ja ottaa huomioon alueen tulotason. Aineisto rajataan tutkielmassa käsittämään Espoon, Helsingin, Vantaan ja Kauniaisten muodostama pääkaupunkiseutu. Tutkimuksen analyyseihin käytetään SPSS 24 -tilasto-ohjelmaa. Pääasiallisena analyysimenetelmänä käytetään useamman selittävän muuttujan lineaarista regressioanalyysiä. Selitettävänä muuttujana käytetään itse raportoitua naapurustoaktiivisuutta, jota selitetään alueen sosioekonomisella tasolla. Lisäksi vakioidaan yksilötason sosiodemografisia tekijöitä ja alueen rakenteesta kertovia tekijöitä. Tulosten perusteella alueen sosioekonominen tausta on yhteydessä naapurustosuhteiden aktiivisuuteen. Sosioekonomisesti kaikkein parhaimmin toimeen tulevilla alueilla aktiivisuus on suurempaa. Alueen yhteys selittyy kuitenkin analyyseissä vakioiduilla yksilötason taustatekijöillä, kuten alueella asutulla ajalla, perhemuodolla, asumismuodolla ja asunnon hallintamuodolla. Alueen sosioekonominen taso ja yksilön sosioekonominen tausta vaikuttavat naapurustoaktiivisuuteen päinvastaisesti. Alueen korkea sosioekonominen taso lisää naapurustoaktiivisuutta, mutta kaikkien muuttujien huomioimisen jälkeen yksilön korkea sosioekonominen asema vähentää aktiivisuutta. Omistusasuminen liittyy yhteyteen kiinteästi. Analyysin perusteella omistusasuminen tuottaa naapurustovuorovaikutusta, mutta kun tämä yhteys otetaan huomioon, löytyy yksilön sosioekonomisesta taustasta lähes lineaarinen suhde naapurustoaktiivisuuteen, siten että alhaisempi sosioekonominen tausta on yhteydessä suurempaan naapuriaktiivisuuteen. Pääkaupunkiseudulla korkeampi naapurustoaktiivisuus selittyy tämän tutkielman analyysien perusteella yhdistelmällä alueen ja yksilön piirteitä. Korkean sosioekonomisen tason alueilla on enemmän omistusasumista ja pientaloasumista. Tämän tyyppisiin asumismuotoihin liittyy keskimäärin pidempi asumisaika ja lapsiperheisyys. Naapurustoaktiivisuus on korkean sosioekonomisen tason alueilla keskimäärin kaikkien alueen asukkaiden keskuudessa runsaampaa. Tämä voi osaltaan vaikuttaa alueellisen eriytymisen syntymistä. Matala sosioekonomisen yksilötausta näyttäisi analyysin perusteella olevan yhteydessä suurempaan naapurustoaktiivisuuteen. Matala sosioekonominen yksilötausta voi analyysin perusteella olla yhteydessä suuremman paikallisen yhteisöllisyyden tarpeeseen.
-
(2017)Tutkielmassa tarkastellaan naapurustosuhteiden aktiivisuuden vaihtelua alueellisesti pääkaupunkiseudulla. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita siitä, miten alueen sosioekonominen taso, jota mitataan tulotason, koulutustason ja työllisten määrän avulla, on yhteydessä naapurustosuhteiden aktiivisuuteen. Tutkimus kytkeytyy naapurustovaikutusten, paikallisen yhteisöllisyyden sekä naapuruston sosiaalisen kontrollin ja koheesion tutkimusperinteisiin. Naapurustosuhteiden on kansainvälisessä ja suomalaisessa tutkimuskirjallisuudessa havaittu olevan yhteydessä asumistyytyväisyyteen, asukkaiden hyvinvointiin ja häiriökäyttäytymiseen naapurustossa. Eri tutkimuksissa on kuitenkin saatu ristiriitaista tietoa siitä, miten alueen ja yksilön sosioekonominen tausta on yhteydessä naapurustosuhteiden aktiivisuuteen. Tutkielmassa tuotetaan lisää tietoa aiheesta pääkaupunkiseudun kontekstissa. Aineistona tutkimuksessa käytetään vuonna 2012 toteutettua laajaa koko pääkaupunkiseudun kattavaa kyselytutkimusta. Aineisto on kerätty osana Helsingin metropolialueen kaupunkitutkimuksen tutkimus- ja yhteistyöohjelmaa. Aineiston otanta-asetelma perustuu 250x250 metrin kokoisille tilastoruuduille ja ottaa huomioon alueen tulotason. Aineisto rajataan tutkielmassa käsittämään Espoon, Helsingin, Vantaan ja Kauniaisten muodostama pääkaupunkiseutu. Tutkimuksen analyyseihin käytetään SPSS 24 -tilasto-ohjelmaa. Pääasiallisena analyysimenetelmänä käytetään useamman selittävän muuttujan lineaarista regressioanalyysiä. Selitettävänä muuttujana käytetään itse raportoitua naapurustoaktiivisuutta, jota selitetään alueen sosioekonomisella tasolla. Lisäksi vakioidaan yksilötason sosiodemografisia tekijöitä ja alueen rakenteesta kertovia tekijöitä. Tulosten perusteella alueen sosioekonominen tausta on yhteydessä naapurustosuhteiden aktiivisuuteen. Sosioekonomisesti kaikkein parhaimmin toimeen tulevilla alueilla aktiivisuus on suurempaa. Alueen yhteys selittyy kuitenkin analyyseissä vakioiduilla yksilötason taustatekijöillä, kuten alueella asutulla ajalla, perhemuodolla, asumismuodolla ja asunnon hallintamuodolla. Alueen sosioekonominen taso ja yksilön sosioekonominen tausta vaikuttavat naapurustoaktiivisuuteen päinvastaisesti. Alueen korkea sosioekonominen taso lisää naapurustoaktiivisuutta, mutta kaikkien muuttujien huomioimisen jälkeen yksilön korkea sosioekonominen asema vähentää aktiivisuutta. Omistusasuminen liittyy yhteyteen kiinteästi. Analyysin perusteella omistusasuminen tuottaa naapurustovuorovaikutusta, mutta kun tämä yhteys otetaan huomioon, löytyy yksilön sosioekonomisesta taustasta lähes lineaarinen suhde naapurustoaktiivisuuteen, siten että alhaisempi sosioekonominen tausta on yhteydessä suurempaan naapuriaktiivisuuteen. Pääkaupunkiseudulla korkeampi naapurustoaktiivisuus selittyy tämän tutkielman analyysien perusteella yhdistelmällä alueen ja yksilön piirteitä. Korkean sosioekonomisen tason alueilla on enemmän omistusasumista ja pientaloasumista. Tämän tyyppisiin asumismuotoihin liittyy keskimäärin pidempi asumisaika ja lapsiperheisyys. Naapurustoaktiivisuus on korkean sosioekonomisen tason alueilla keskimäärin kaikkien alueen asukkaiden keskuudessa runsaampaa. Tämä voi osaltaan vaikuttaa alueellisen eriytymisen syntymistä. Matala sosioekonomisen yksilötausta näyttäisi analyysin perusteella olevan yhteydessä suurempaan naapurustoaktiivisuuteen. Matala sosioekonominen yksilötausta voi analyysin perusteella olla yhteydessä suuremman paikallisen yhteisöllisyyden tarpeeseen.
-
(2009)Tarkastelen pro gradu- tutkielmassani Euroopan puoleisen Venäjän tundran eri kasvupaikkoja. Tutkimuksessa selvitettiin satelliittikuvilta toisistaan erottuvien kasvupaikkojen biomassan ja hiilidioksidivoiden eroja kasvupaikkojen välillä. Lisäksi testasin, voidaanko regressioanalyysillä kasvillisuuden lajiryhmän peittävyyteen ja korkeuteen perustuen ennustaa luotettavasti kasvillisuuden biomassaa. Tämän tutkimuksen avulla saadaan arvokasta tietoa eteläisen tundra-alueen eri kasvupaikkatyyppien tämän hetkisestä maanpäällisestä biomassasta ja siitä mitkä kasvupaikat ovat mahdollisesti ilmakehän hiilidioksidin lähteitä tai nieluja. Mikäli ilmaston lämpenemisen seurauksena kasvupaikkatyyppien suhteet muuttuvat, on tärkeää tietää eri tyyppien hiilenvarannoista ja vaihdosta. Tutkimuksen aineisto kerättiin kesällä 2007. Biomassa aineisto kerättiin systemaattisella otannalla viideltä 900 metrin pituiselta linjalta, lisäksi näytteitä kerättiin myös hiilidioksidivuon mittauskaulusten läheisyydestä. Regressioanalyysiä varten kirjattiin ylös funktionaalisten kasviryhmien (sammalet, jäkälät, ruohovartiset, varvut, vaivaiskoivu ja pajut) peittävyydet (%) ja korkeudet (cm). Keräämäni biomassa-aineiston ja Kuopion yliopiston tutkijoiden kammiomenetelmällä keräämän hiilidioksidivuoaineiston avulla laskin tutkitulle alueelle eri kasvupaikkojen keskimääräiset biomassat ja ekosysteemin hiilidioksidin nettovaihdon (NEE) ja respiraation (ER) mittauskauden keskiarvot. Kaukokartoituksen avulla selvitettiin myös kasvupaikkojen peittävyyksiä laajemmalla alueella (98 km2, Quickbird kuvan koko). Näin saatiin kokonaiskuva alueen tämän hetkisestä biomassasta ja eri kasvupaikkojen jakautumisesta. 98 km2 kokoisella alueella suurimmat peittävyydet olivat varpupeitteisellä turvemaalla (23 %) ja varputundralla (19 %). Alueen kasvupaikkojen peittävyyksillä painotetun biomassan keskiarvo oli 601 g m-2. Merkitsevää eroa kasvupaikkojen biomassojen välillä oli vain muutamien kasvupaikkojen kohdalla. Kaikki hiilidioksidinmittauskohteet, paitsi paljaat turvemaat, olivat kesän 2007 keskiarvon mukaan ilmakehän hiilidioksidin nieluja. Ekosysteemin hiilidioksidin nettosidonta (NEE) oli suurinta pajuvaltaisella kasvupaikalla ja vähäisintä varputundralla. Ekosysteemiin respiraatio (ER) suhteessa ekosysteemin hiilidioksidin nettosidontaan oli voimakkaampaa mineraalimaan kohteilla kuin turvemaan kohteilla. Regressioanalyysi osoittautui luotettavaksi välineeksi ennustaa kasvillisuuden biomassaa peittävyyden ja korkeuden avulla aineiston koon ollessa tarpeeksi suuri. Maanpäällinen biomassa oli tutkimallamme alueella samaa luokkaa aikaisempiin tutkimuksiin verrattaessa, ja alue edusti eteläistä tundra vyöhykettä hyvin. Hiilidioksidivoita tarkastellessa kesän 2007 lämpimämmillä lämpötiloilla saattoi olla vaikutuksensa siihen, että suurin osa kasvupaikoista oli hiilidioksidin nieluja.
-
(2022)Abstract Background: To address the current COVID-19 and any future pandemic, we need a robust, real-time, and population-scale collection and analysis of data. Rapid and comprehensive knowledge on the trends in reported symptoms in populations provides an earlier window into the progression of the viral spread and helps to predict the needs and timing of professional healthcare. Objective: The objective of this study was to use a CE-marked medical online symptom checker service, ©Omaolo, and validate the data against the national demand for COVID- 19-related care to predict the pandemic progression in Finland. Methods: Our data comprised real-time ©Omaolo COVID-19 symptom checker responses (414,477 in total) and daily admission counts in nationwide inpatient and outpatient registers provided by the Finnish Institute for Health and Welfare (THL) from March 16th to June 15th, 2020 (the first wave of the pandemic in Finland). The symptom checker responses provide self-triage information input to a medically qualified algorithm that produces a personalised probability of having COVID-19, and provides graded recommendations for further actions. We trained linear regression and XGBoost models together with F-score and mutual information feature pre-selectors to predict the admissions once a week, one week in advance. Results: Our models reached a MAPE (mean absolute percentage error) between 24.2% and 36.4% in predicting the national daily patient admissions. The best result was achieved by combining both ©Omaolo and historical patient admission counts. Our best predictor was linear regression with mutual information as the feature pre-selector. Conclusions: Accurate short-term predictions of COVID-19 patient admissions can be made, and both the symptom check questionnaires and the daily admissions data contribute to the accuracy of the predictions. Thus, symptom checkers can be used to estimate the progression of the pandemic, which can be considered when predicting the healthcare burden in a future pandemic.
-
(2022)Abstract Background: To address the current COVID-19 and any future pandemic, we need a robust, real-time, and population-scale collection and analysis of data. Rapid and comprehensive knowledge on the trends in reported symptoms in populations provides an earlier window into the progression of the viral spread and helps to predict the needs and timing of professional healthcare. Objective: The objective of this study was to use a CE-marked medical online symptom checker service, ©Omaolo, and validate the data against the national demand for COVID- 19-related care to predict the pandemic progression in Finland. Methods: Our data comprised real-time ©Omaolo COVID-19 symptom checker responses (414,477 in total) and daily admission counts in nationwide inpatient and outpatient registers provided by the Finnish Institute for Health and Welfare (THL) from March 16th to June 15th, 2020 (the first wave of the pandemic in Finland). The symptom checker responses provide self-triage information input to a medically qualified algorithm that produces a personalised probability of having COVID-19, and provides graded recommendations for further actions. We trained linear regression and XGBoost models together with F-score and mutual information feature pre-selectors to predict the admissions once a week, one week in advance. Results: Our models reached a MAPE (mean absolute percentage error) between 24.2% and 36.4% in predicting the national daily patient admissions. The best result was achieved by combining both ©Omaolo and historical patient admission counts. Our best predictor was linear regression with mutual information as the feature pre-selector. Conclusions: Accurate short-term predictions of COVID-19 patient admissions can be made, and both the symptom check questionnaires and the daily admissions data contribute to the accuracy of the predictions. Thus, symptom checkers can be used to estimate the progression of the pandemic, which can be considered when predicting the healthcare burden in a future pandemic.
-
(2015)Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia, selittävätkö akkulturaatioasenteet kansallisen kielen taidon ja psykologisen sopeutumisen välistä yhteyttä. Sopeutumista on tutkittu akkulturaation yhteydessä runsaasti. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että kielitaito on yhteydessä akkulturaatioasenteisiin ja sopeutumisen eri tasoihin. Kuitenkin tutkimus näiden kolmen mittarin välisistä yhteyksistä on vähäistä ja kielitaito on usein mukana vain yhtenä demografisena mittarina. Tutkielman teoreettista taustaa hahmottavat akkulturaation ulottuvuudet ja Berryn akkulturaatioasenteet. Tutkielmassa käytetään Helsingin yliopiston Valtiotieteellisessä tiedekunnassa, sosiaalipsykologian oppiaineessa vuosina 2008 – 2014 toteutettujen INPRES- ja LADA -projektien pitkittäisaineistoja. Aineisto koostuu Venäjältä Suomeen muuttaneista inkerinsuomalaisista paluumuuttajista. Projekteissa on tehty kolme seurantamittausta, ensimmäinen noin puoli vuotta (N=155), toinen noin kaksi vuotta (N=133) ja kolmas noin kolme vuotta (N=85) maahanmuuton jälkeen. Tässä tutkielmassa suomen kielen taitoa arvioitiin ensimmäisellä seurannalla. Akkulturaatioasenteiden mittareita ovat: kulttuurinen säilyttäminen ja kontaktihalukkuus, joiden arviointi tehtiin toisella seurannalla. Psykologisen sopeutumisen mittareita ovat: elämäntyytyväisyys ja itsetunto, joita arviointiin kolmannella seurannalla. Tutkielman pääanalyysimenetelmä on askeltava regressioanalyysi. Ensiksi tutkittiin regressioanalyysein suomen kielen taidon ja psykologisen sopeutumisen välistä yhteyttä, seuraavaksi suomen kielen taidon ja akkulturaatioasenteiden sekä lopuksi akkulturaatioasenteiden ja psykologisen sopeutumisen välisiä yhteyksiä. Tutkielman tulokset eivät ole samassa linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa: tutkielmassa ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä päämittareiden välillä. Näin ollen päätutkimuskysymys ei saa tukea. Regressioanalyysien nollatulokset saattavat johtua analyysien puutteellisista taustaoletuksista tai ongelmista päämittareiden luotettavuudessa. Kuitenkin, koska kansallisen kielen taidon vaikutukset sopeutumiseen ovat hyvin moniulotteisia ja koska maahanmuuttajien kansallisen kielen taito on yhteiskunnallisesti tärkeää, lisätutkimusta kaivataan yhä.
-
(2019)The improvement of competitiveness in the agricultural sector of Finland requires faster development in productivity than that of competing countries. That can be achieved by questioning old work methods and developing new ones. Entrepreneurial farm management requires business skills and monitoring markets. Increase in farm size is a result of inefficient farms exiting the market and resources concentrating to a smaller group of continuing farms. Then they may get scale benefits and productivity increases. The main issue in this study was to investigate whether the age of the successor has a connection with farm growth after succession. Other explanatory factors of farm growth after succession were also investigated. The study was implemented as a regression analysis using inquiry data acquired by e-mail. The farms in the survey data grew notably faster than farms in the accountancy data of Natural Resources Institute Finland in the years 2012-2015. The investment rate of the farms was also especially high. Both discoveries support the results from earlier studies according to which the speed of development is connected to the rythm of succession. In the meantime most investments are made after the succession. A connection between the successors age and farm growth was found, although weaker than expected. Younger successors’ farms grew faster than older farmers’ farms during the following period. The distribution of farm size in the survey data was divided in terms of the successors age; younger successors’ farms were originally bigger than their older colleagues’ farms. The bigger original size of the farm can be assumed to influence the absolute growth of turnover. The positive connection between the purchase price of the farm and the growth of turnover of the farm supports that assumption. The relative growth of the farm appears to be stronger in older successors’ farms than in younger successors’ farms. The relative growth of the farm was found to be greater in smaller farms than in bigger ones. The relative indebtedness was found to correlate strongly with the relative growth of the farm. Investments made after the succession were a significant explainatory factor to both relative and absolute growth of the farm.
-
(2021)The value of wood production of forest property is based on the net present value of future cash flows. In practice, the value of the forest property can be determined by future cash flows, replacement cost or market price. When the valuation is based on the probable market value of the forest property on the free market, the valuation should be based on market information according to the International Valuation Standards. In Finland, the main forest property valuation methods are summation approach, income approach and market approach. Market information can be considered in income and market approaches as required by the International Valuation Standards. The market approach is based on comparison, where different descriptive and explanatory predictors that affect the transaction price are being compared. Income approach is based on the discounted net present value of future cash flows from forest. The market approach will lead directly to the likely market value if there are enough representative transactions. The income approach leads to the likely market value if the discount rate is derived from market information. In this case, the income approach is called market-based income approach. The aim of this study is to determine how usable market approach is for valuation of forest properties. In this study different price models are created with large transaction price statistics, containing over 4 500 forest property transactions between years 2017–2020, which includes average forest inventory data transaction-wise. Price models explain the variation between price per hectare by region with average forest inventory data. The price models are compared to marked-based income approach with most recent transactions due to transactions price statistics used in this study (n=158). To calculate the marked-based income approach for different forest properties, open forest data were acquired from Finnish Forest Centre and internal rates of return were calculated transaction-wise. The market-based income approach was calculated with IPTIM Assets -software provided by Simosol. According to the results of this study, it was found that the market approach could explain the variation of price per hectare well, but the results of price models remained quite inaccurate by root mean square error. When determinants were added, model-specific explanation rates increased, and the accuracy of the models improved. The most comprehensive model included region, volume (m3/ha), proportion of seeding stands on forest land (ha), log percentage (%) and year as determinants for price per hectare. The most comprehensive model had an explanation rate of 88,1 %, RMSE of 686 €/ha and RMSE % of 19,5 %. For the calculation of market-based income approach, internal rates of return were calculated. The average internal rate of return was 4,2 % and the median was 2,4 %. Treatment and the net present values of forest properties were optimized with average internal rate of return. The open forest data caused significant uncertainty in comparison of different approaches. The market approach appeared to be more accurate than the market-based income approach according to RMSE and RMSE %. The results of the comparison can only be considered as indicative due to relatively small sample size. According to this study, the market approach is usable for determining the market value of forest properties, but due to contingency on the forest property market, the results of models were relatively inaccurate. In the future combination of open forest data and transactions price statistics would improve the use of market approach and market-based income approach.
-
(2021)The value of wood production of forest property is based on the net present value of future cash flows. In practice, the value of the forest property can be determined by future cash flows, replacement cost or market price. When the valuation is based on the probable market value of the forest property on the free market, the valuation should be based on market information according to the International Valuation Standards. In Finland, the main forest property valuation methods are summation approach, income approach and market approach. Market information can be considered in income and market approaches as required by the International Valuation Standards. The market approach is based on comparison, where different descriptive and explanatory predictors that affect the transaction price are being compared. Income approach is based on the discounted net present value of future cash flows from forest. The market approach will lead directly to the likely market value if there are enough representative transactions. The income approach leads to the likely market value if the discount rate is derived from market information. In this case, the income approach is called market-based income approach. The aim of this study is to determine how usable market approach is for valuation of forest properties. In this study different price models are created with large transaction price statistics, containing over 4 500 forest property transactions between years 2017–2020, which includes average forest inventory data transaction-wise. Price models explain the variation between price per hectare by region with average forest inventory data. The price models are compared to marked-based income approach with most recent transactions due to transactions price statistics used in this study (n=158). To calculate the marked-based income approach for different forest properties, open forest data were acquired from Finnish Forest Centre and internal rates of return were calculated transaction-wise. The market-based income approach was calculated with IPTIM Assets -software provided by Simosol. According to the results of this study, it was found that the market approach could explain the variation of price per hectare well, but the results of price models remained quite inaccurate by root mean square error. When determinants were added, model-specific explanation rates increased, and the accuracy of the models improved. The most comprehensive model included region, volume (m3/ha), proportion of seeding stands on forest land (ha), log percentage (%) and year as determinants for price per hectare. The most comprehensive model had an explanation rate of 88,1 %, RMSE of 686 €/ha and RMSE % of 19,5 %. For the calculation of market-based income approach, internal rates of return were calculated. The average internal rate of return was 4,2 % and the median was 2,4 %. Treatment and the net present values of forest properties were optimized with average internal rate of return. The open forest data caused significant uncertainty in comparison of different approaches. The market approach appeared to be more accurate than the market-based income approach according to RMSE and RMSE %. The results of the comparison can only be considered as indicative due to relatively small sample size. According to this study, the market approach is usable for determining the market value of forest properties, but due to contingency on the forest property market, the results of models were relatively inaccurate. In the future combination of open forest data and transactions price statistics would improve the use of market approach and market-based income approach.
-
(2020)Tekoälyä ja koneoppimista hyödynnetään yhä useammilla tieteen ja liike-elämän aloilla ja tekoälyteknologioiden kehittyessä niiden käyttämisestä tulee yhä helpompaa ja yleisempää. Koneoppimisessa käytettävissä malleissa on taustalla paljon erilaista matematiikkaa ja tilastotiedettä. Menetelmien syvällinen ymmärtäminen ja soveltaminen vaatii ymmärrystä taustalla olevista matemaattisista rajoitteista ja sovellusmahdollisuuksista. Tässä tutkielmassa tarkastellaan koneoppimisen matemaattista perustaa. Työ on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa esitellään muutamia koneoppimisessa tarvittavia matematiikan osa-alueita, joita tarvitaan koneoppimisessa: lineaarialgebran ja matriisilaskennan sekä todennäköisyyslaskennan perusteita. Tämä osa toimii johdantona tai kertausmateriaalina kyseisiin matematiikan osa-alueisiin. Työn toisessa osassa esitellään yleisesti koneoppimisen peruskäsitteitä ja muotoillaan koneoppimisprosessia matemaattisesti. Sitten käydään läpi kaksi koneoppimismenetelmää, lineaarinen regressioanalyysi ja pääkomponenttianalyysi (PCA). Molemmista menetelmistä esitetään perusperiaate, matemaattista taustaa ja käytännön esimerkkejä Python-ohjelmointikielellä. Tutkielma perustuu kirjallisuuskatsaukseen.
-
(2011)Opinnäytetyössä perehdytään erilaisiin tilastollisiin menetelmiin, joilla voidaan analysoida lääkityksen vaikutusta skitsofreniapotilaiden kognitiiviseen suoriutumiseen. Analysoitava aineisto on osa laajaa perheaineistoa, joka kerättiin alun perin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprojektia varten. Projektin tarkoituksena on selvittää vakavien mielenterveyshäiriöiden geneettistä epidemiologiaa. Keskeiset työssä käsiteltävät menetelmät ovat lineaarinen regressioanalyysi, faktorianalyysi ja rakenneyhtälömallinnus. Potilaiden kognitiivista suoriutumista on mitattu neuropsykologisella testipatteristolla, joka koostuu useasta eri testistä. Lääkityksen ja kognition välisiä yhteyksiä tutkitaan aluksi lineaaristen regressiomallien avulla, joissa lääkityksen vaikutusta jokaiseen kognitiotestiin arvioidaan erikseen. Testit kuitenkin korreloivat keskenään kohtalaisen voimakkaasti muodostaen erilaisia alaryhmiä. Analyyseissa sovelletaan täten myös rakenneyhtälömallia, jossa yksittäisten testimuuttujien sijaan tarkastellaan eräänlaisia laajempia kognitiota edustavia ulottuvuuksia. Toisaalta aineistossa voidaan ajatella olevan riippuvuutta myös havaintojen tasolla. Tutkimusaineisto on kerätty hyödyntäen perhetason otantaa, joten otoksessa saattaa olla useampi samaan perheeseen kuuluva henkilö. Tällaista monitasoista aineistoa ei suoraviivaisesti voida analysoida kaikkein yleisimmin käytetyillä tilastollisilla menetelmillä, jotka yleensä on tarkoitettu satunnaisotannalla kerätyn riippumattoman aineiston analyysiin. Monitasoisuus tullaan huomioimaan analyyseissa käyttäen ns. satunnaistekijä- ja marginaalimallinnusta. Tarkastelujen tavoitteena on ennen kaikkea kokeilla erilaisten menetelmien sovellettavuutta tässä aineistossa. Huomionarvoiset seikat liittyvät toisaalta yksittäisten regressiomallien ja rakenneyhtälömallin välisiin eroihin ja toisaalta siihen, mitä merkitystä aineiston monitasoisuuden huomioimisella on. Aluksi mallinnukset suoritetaan siten, että perherakennetta ei lainkaan huomioida. Työn myöhemmässä vaiheessa samoja menetelmiä käytetään uudelleen, tällä kertaa kuitenkin olettamatta havaintoja riippumattomiksi. Otanta-asetelman huomioiminen estimoinnissa ja toisaalta erilaiset monimuuttujamenetelmät ovat tunnettuja ja yleisesti sovellettuja. Kuitenkin menetelmät, jotka yhdistävät nämä kaksi aluetta, ovat vasta melko hiljattain vakiinnuttamassa asemaansa tutkimuksessa. Työn loppuosassa perehdytään jo melko monimutkaiseen analyysitapaan, kun sovelletaan monitasoista rakenneyhtälömallia. Eri menetelmillä saadut tulokset ovat hyvin samankaltaisia, eikä monitasoisuuden huomioiminen merkittävästi muuta analyysien tuloksia ja tulkintoja tässä aineistossa. Kokeilut antavat kuitenkin hyvän ja perusteellisen kuvan lääkityksen ja kognition välisistä suhteista ja auttavat ymmärtämään eri menetelmien välisiä suhteita.
-
(2015)Tällä hetkellä luomusektorilla on ongelmana epäsuhta peltoviljelyn ja kuluttajalle tarjolla olevan luomuvalikoiman kesken. Nykyisin luomutiloilla on yleistä se, että kasvintuotantoa harjoitetaan luonnonmukaisesti ja kotieläintuotantoa ei. Näin ollen valtaosa luomurehusta käytetään tavanomaisen kotieläintuotannon rehuna. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko erilaisten maitotilojen kannattavuudessa eroa. Vertailtavina ovat luomumaitotilat, tavanomaiset maitotilat sekä tilat, joilla lypsykarja on tavanomaisessa tuotannossa ja pellot ovat luomutuotannossa. Viimeisenä esitetystä ryhmästä käytetään tutkimuksessa nimitystä välitilat. Kannattavuutta tarkastellaan käyttäen eri kannattavuustunnuslukuja. Tutkimuksen tavoitteena on lisäksi selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat näiden ryhmien eroihin, jos eroja löytyy. Tutkimuksen aineistona käytetään kvantitatiivista MTT:n kannattavuuskirjanpitotilojen aineistoja vuosilta 2008–2012. Tuotantoryhmistä etsitään samankaltaisia tiloja käyttäen propensity score matching -menetelmää (PSM). Tutkimuskysymyksiin etsitään vastausta käyttämällä kuvailevaa tilastotiedettä sekä tilastollisia analyysejä. Syitä mahdollisille kannattavuuseroille etsitään käyttämällä tuotantofunktioita ja regressioanalyysiä sekä tarkastelemalla tuotto- ja kulurakenteita. Kannattavuuden tunnuslukuja tarkasteltaessa luomutilat ovat ainoita, jotka eroavat muista tarkasteluryhmistä. Luomutilojen kannattavuuskertoimet sekä työtuntiansiot ovat korkeampia, kuin tavanomaisten tai välitilojen vastaavat arvot. Väli- ja tavanomaiset tilat ovat kannattavuutta tarkasteltaessa samankaltaisia. Luomutilat ovat suurempia ja töitä tehdään vähemmän, joten luomutiloilla tuotto työtuntia kohden on paremmalla tasolla kuin muissa ryhmissä. Luomutilat saivat keskimäärin eniten tukia ja näin ollen tuotot olivat keskimäärin suurimmat tässä ryhmässä. Luomu- ja välitilojen kustannusrakenne oli hyvin samankaltainen. Tavanomaisilla tiloilla tarvikekustannukset olivat muita ryhmiä suuremmat. Luomu- ja välitilojen konekustannukset olivat tavanomaisten vastaavia suuremmat. Maitotilojen lehmämäärä vaikuttaa tavanomaisilla ja välitiloilla tuotokseen enemmän verrattuna luomutiloihin. Lehmämäärän vaikutus väli- ja tavanomaisten tilojen välillä vaihteli riippuen siitä, mitä mallia estimoinnissa käytettiin. Tavanomaisilla ja välitiloilla ostorehujen kustannusten vaikutus tuotokseen on suurempaa kuin luomutiloilla.
-
(2018)Previous studies have implied that math anxiety has negative impact on people's future. The purpose of this study, was to examine which factors explain and predict math anxiety. This study investigates factors which have arisen from previous studies and literature. It has been submitted that math attitudes, parents' attitudes, math skills, gender, hereditary factors, teaching methods and class atmosphere have an effect on math anxiety. The data used in this study, was collected by the Finnish National Agency for Education in 2008–2012 from Finnish students in sixth and ninth grade. The data was received from the Finnish Education Evaluation Centre. In the sixth grade analysis, multiple regression was utilised. Multilevel modelling was used on the ninth grade analysis. The longitudinal analysis from sixth to ninth grade was analysed by multiple regression. For all the analyses, regression models were fitted. Factors which were examined on sixth grade, were math attitudes, math skills and gender. On ninth grade the factors were all the previous, and parents' attitudes, teaching methods and study atmosphere in class. In the longitudinal analysis math anxiety on sixth grade was examined in addition to the sixth grade factors mentioned before. Sixth grade math anxiety was explained by self-efficacy, liking math, seeing math useful, math skills and gender. Ninth grade math anxiety was explained by self-efficacy, liking math, study atmosphere in class and gender. Sixth grade math anxiety, self-efficacy and liking math predict-ed the amount of math anxiety on ninth grade for both, girls and boys. Study groups differed only marginally from each other on math anxiety on sixth grade. On ninth grade they differed a bit more, but still the group explained only a little of the variance on math anxiety. Girls endure more math anxiety than boys on both grades. The most powerful explanatory factor of math anxiety is self-efficacy. Previous math anxiety is the prime predictive factor of math anxiety.
-
(2019)Tutkielmassa tarkastellaan kuuden eri moraaliperustan yhteyksiä erikseen poliittiseen orientaatioon, populistiseen ajatteluun sekä tulevaisuusorientaatioon kvantitatiivisilla menetelmillä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on moraaliperustojen teoria, jonka lähtökohtana on näkemys moraalin intuitiivisuudesta ja pluralistisuudesta. Teoriassa nimetään kuusi moraaliperustaa, jotka oletetaan synnynnäisiksi, evoluution muokkaamiksi moraalisiksi intuitioiksi. Moraaliperustat toimivat moraaliarviointien pohjana, mutta se, kuinka paljon mikäkin perusta painottuu moraalisessa järkeilyssä, vaihtelee yksilöiden ja kulttuurien välillä. Perustat ovat nimeltään huolenpito/vahingonteko, reiluus/vilpillisyys, lojaalius/petturuus, auktoriteetin kunnioittaminen/kumouksellisuus, puhtaus/rappiollisuus sekä vapaus/sorto. Moraaliperustojen teoria kehitettiin alun perin selittämään eroja, ja toisaalta myös yhtäläisyyksiä, joita moraalin ja moraalisten tekojen määrittelyssä esiintyy eri kulttuurien välillä. Sittemmin teoriaa on käytetty runsaasti poliittista suuntautumista sekä poliittisia asenteita käsittelevissä tutkimuksissa, useimmiten selittävän muuttujan roolissa. Tutkimuksissa on toistuvasti havaittu, että poliittisesti liberaalien ja poliittisesti konservatiivien moraaliarvioinneissa painottuvat eri moraaliperustat: liberaalien moraalinen ajattelu palautuu huolenpidon ja reiluuden moraaliperustoihin, kun taas konservatiivien on havaittu käyttävän huolenpidon, reiluuden, lojaaliuden, auktoriteetin kunnioittamisen ja puhtauden moraaliperustoja suhteellisen tasapuolisesti moraalisessa järkeilyssään. Vapauden moraaliperusta kuvaa ennen kaikkea poliittisesti libertaristista moraalia, ja on lisätty teoriaan myöhemmin kuudenneksi perustaksi. Tämän tutkielman yhtenä tarkoituksena on selvittää, jakautuvatko moraaliperustojen painotukset poliittisen orientaation suhteen teorian mukaisesti myös suomalaisessa aineistossa. Koska länsimainen poliittinen ilmapiiri on muuttunut nopeasti viimeisen vuosikymmenen aikana, ja politiikkaan on ilmaantunut uusia jakolinjoja perinteisen vasen-oikea-akselin rinnalle, on selitettäviksi muuttujiksi valittu poliittisen orientaation lisäksi myös populistinen ajattelu sekä tulevaisuusorientaatio. Tutkielman aineistona toimii loppuvuodesta 2017 kerätty Taloustutkimuksen teettämä kansallisesti edustava (N = 1020) kyselytutkimus, jossa kartoitettiin suomalaisten käsityksiä biotaloudesta. Tulevaisuusorientaatiota mittaava osio oli kyselyssä valmiiksi mukana, ja tätä tutkielmaa varten kyselylomakkeeseen lisättiin moraaliperustojen, poliittisen orientaation sekä populistisen ajattelun mittarit. Selittävien ja selitettävien muuttujien väliset yhteydet testataan lineaarisella regressioanalyysilla. Vapauden moraaliperusta on ensimmäistä kertaa mukana suomalaisten moraaliperustojen yhteyksien tarkastelussa, joten vapauden perustan muodostuminen aineistossa tarkistettiin eksploratiivisella faktorianalyysilla. Analyysien tulokset antavat tukea tutkielman lähtöoletukselle moraaliperustojen yhteydestä erilaisiin yhteiskunnallisiin katsomuksiin. Moraaliperustojen teorian hypoteesi moraaliperustojen ja poliittisen suuntautumisen yhteydestä toteutuu aineistossa osittain: lojaaliuden ja auktoriteetin kunnioittamisen perustat olivat positiivisessa yhteydessä oikeistolaiseen poliittiseen orientaatioon, reiluuden perusta taas negatiivisessa yhteydessä oikeistolaisuuteen. Populistista ajattelua selittää kaikista moraaliperustoista parhaiten vapauden moraaliperustan muuttuja positiivisella yhteydellä. Tulevaisuusorientaatio, jossa toimintaa ohjaavat enemmän pidemmän ajan tavoitteet kuin välittömät seuraukset, on positiivisessa yhteydessä huolenpidon ja reiluuden moraaliperustoihin ja negatiivisessa yhteydessä vapauden ja puhtauden moraaliperustoihin. Aineiston analyysivaiheessa ilmeni, että lähes kolmannes kyselyyn vastanneista ei identifioitunut yhdenkään yhdeksästä eduskuntapuolueesta kannattajaksi. Tämän havainnon lisäksi se, että libertaristiseen moraaliajatteluun pohjautuvan vapauden moraaliperustan yhteydet selitettäviin muuttujiin ovat keskimäärin voimakkaammat kuin millään muulla moraaliperustalla, antavat viitteitä yhteiskunnallisten asenteiden ja poliittisen kentän muutoksesta Suomessa. Tulevaisuudessa olisi tärkeää, että moraalin ja yhteiskunnallisten asenteiden välistä yhteyttä tutkittaessa huomio suunnattaisiin myös poliittisiin valtapuolueisiin tai vasemmisto-oikeisto-jaotteluun samaistumattomien moraalikäsityksiin.
-
(2023)Maksuttomien neuvontapalveluiden ja taloudellisten tukien tai korvausten tavoitteena on ohjata kansalaisia toimimaan toivotulla tavalla. Suomessa yksityismetsänomistajien suometsiä koskevia päätöksiä sekä metsänkäsittelyn että vesiensuojelun suhteen ohjataan lainsäädännön, taloudellisten tukien ja informaatio-ohjauksen keinoin. Suometsätalouden vesistövaikutuksia voidaan vähentää ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia metsänkäsittelytoimenpiteitä, käyttämällä vesiensuojelumenetelmiä, ennallistamalla tai suojelemalla alueita. Yksityisillä metsänomistajilla on oikeus tehdä itsenäisiä ratkaisuja suometsien hoitopäätösten suhteen, ja näillä päätöksillä on vaikutusta suometsien vesistökuormitukseen. Ohjauskeinoilla voidaan kannustaa metsänomistajia tekemään vesiensuojelua suometsätaloudessa edistäviä päätöksiä neuvonnan ja taloudellisen tuen avulla. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten taloudelliset tuet ja neuvontapalvelut vaikuttavat yksityismetsänomistajien halukkuuteen toteuttaa suometsätalouden vesistökuormitusta vähentäviä toimenpiteitä. Tämän lisäksi tarkoituksena oli tarkastella, mitkä metsänomistajien taustatekijät vaikuttavat halukkuuteen edistää suometsätalouden vesiensuojelua. Tutkielman aineistona käytettiin syksyllä 2022 toteutettua yksityismetsänomistajille suunnattua verkkokyselyä, johon vastasi 1607 metsänomistajaa. Tutkielmassa analysoitiin metsänomistajakyselystä saatua aineistoa regressioanalyysin sekä ristiintaulukoinnin avulla. Analyysejä varten muodostettiin kaksi regressiomallia, joissa toisessa mitattiin maksuttomien neuvontapalveluiden vaikutusta, ja toisessa taloudellisen tuen vaikutusta. Ristiintaulukoinnilla tarkasteltiin metsänomistuksen pääasiallisten tavoitteiden suhdetta maksuttomien neuvontapalveluiden ja taloudellisen tuen merkitykseen metsänomistajan halukkuudelle edistää vesiensuojelua. Tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että maksuttomilla neuvontapalveluilla ja taloudellisilla tuilla on vaikutusta metsänomistajien vesiensuojelua edistäviin päätöksiin suometsätaloudessa. Etenkin taloudellisilla tuilla tai korvauksilla voidaan kannustaa metsänomistajia vesiensuojelutoimenpiteisiin suometsissä. Ristiintaulukoinnin perusteella metsänomistamisen tavoitteilla oli vaikutusta siihen, miten ohjauskeinot vaikuttavat metsänomistajan halukkuuteen edistää vesiensuojelua. Mikäli metsänomistaja korosti ympäristö- ja luontoarvoja metsissään, hän todennäköisesti olisi valmis edistämään vesiensuojelua suometsissään, jos saisi siihen maksuttomia neuvontapalveluita tai taloudellista tukea. Regressioanalyysin perusteella mitä korkeampi koulutusaste metsänomistajalla oli, sitä vähemmän maksuttomat neuvontapalvelut keskimäärin kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä. Mitä tyytyväisempi metsänomistaja oli nykyiseen lainsäädäntöön, metsäsertifikaatteihin ja suosituksiin vesistöjen tilan turvaajina, sitä vähemmän maksuttomat neuvontapalvelut kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelun edistämistä omissa suometsissään. Toisaalta mitä enemmän metsänomistaja korosti ympäristöasioiden tärkeyttä, sitä halukkaampi hän keskimäärin oli toteuttamaan vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä, mikäli saisi siihen maksuttomia neuvontapalveluja. Taloudellisia tukia selittävän regressiomallin tulosten perusteella mitä enemmän metsänomistaja korosti ympäristöasioiden tärkeyttä tai kannatti vesiensuojelun tason nostamista suometsätaloudessa, sitä enemmän taloudelliset tuet kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä. Halukkuus vesiensuojelua edistäviin toimenpiteisiin väheni taloudellisesta tuesta huolimatta metsänomistajan iän kasvaessa tai mitä tyytyväisempi metsänomistaja oli nykyiseen vesiensuojelua koskevaan lainsäädäntöön sekä metsäsertifikaatteihin ja suosituksiin vesistöjen tilan turvaajina.
-
(2023)Maksuttomien neuvontapalveluiden ja taloudellisten tukien tai korvausten tavoitteena on ohjata kansalaisia toimimaan toivotulla tavalla. Suomessa yksityismetsänomistajien suometsiä koskevia päätöksiä sekä metsänkäsittelyn että vesiensuojelun suhteen ohjataan lainsäädännön, taloudellisten tukien ja informaatio-ohjauksen keinoin. Suometsätalouden vesistövaikutuksia voidaan vähentää ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia metsänkäsittelytoimenpiteitä, käyttämällä vesiensuojelumenetelmiä, ennallistamalla tai suojelemalla alueita. Yksityisillä metsänomistajilla on oikeus tehdä itsenäisiä ratkaisuja suometsien hoitopäätösten suhteen, ja näillä päätöksillä on vaikutusta suometsien vesistökuormitukseen. Ohjauskeinoilla voidaan kannustaa metsänomistajia tekemään vesiensuojelua suometsätaloudessa edistäviä päätöksiä neuvonnan ja taloudellisen tuen avulla. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten taloudelliset tuet ja neuvontapalvelut vaikuttavat yksityismetsänomistajien halukkuuteen toteuttaa suometsätalouden vesistökuormitusta vähentäviä toimenpiteitä. Tämän lisäksi tarkoituksena oli tarkastella, mitkä metsänomistajien taustatekijät vaikuttavat halukkuuteen edistää suometsätalouden vesiensuojelua. Tutkielman aineistona käytettiin syksyllä 2022 toteutettua yksityismetsänomistajille suunnattua verkkokyselyä, johon vastasi 1607 metsänomistajaa. Tutkielmassa analysoitiin metsänomistajakyselystä saatua aineistoa regressioanalyysin sekä ristiintaulukoinnin avulla. Analyysejä varten muodostettiin kaksi regressiomallia, joissa toisessa mitattiin maksuttomien neuvontapalveluiden vaikutusta, ja toisessa taloudellisen tuen vaikutusta. Ristiintaulukoinnilla tarkasteltiin metsänomistuksen pääasiallisten tavoitteiden suhdetta maksuttomien neuvontapalveluiden ja taloudellisen tuen merkitykseen metsänomistajan halukkuudelle edistää vesiensuojelua. Tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että maksuttomilla neuvontapalveluilla ja taloudellisilla tuilla on vaikutusta metsänomistajien vesiensuojelua edistäviin päätöksiin suometsätaloudessa. Etenkin taloudellisilla tuilla tai korvauksilla voidaan kannustaa metsänomistajia vesiensuojelutoimenpiteisiin suometsissä. Ristiintaulukoinnin perusteella metsänomistamisen tavoitteilla oli vaikutusta siihen, miten ohjauskeinot vaikuttavat metsänomistajan halukkuuteen edistää vesiensuojelua. Mikäli metsänomistaja korosti ympäristö- ja luontoarvoja metsissään, hän todennäköisesti olisi valmis edistämään vesiensuojelua suometsissään, jos saisi siihen maksuttomia neuvontapalveluita tai taloudellista tukea. Regressioanalyysin perusteella mitä korkeampi koulutusaste metsänomistajalla oli, sitä vähemmän maksuttomat neuvontapalvelut keskimäärin kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä. Mitä tyytyväisempi metsänomistaja oli nykyiseen lainsäädäntöön, metsäsertifikaatteihin ja suosituksiin vesistöjen tilan turvaajina, sitä vähemmän maksuttomat neuvontapalvelut kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelun edistämistä omissa suometsissään. Toisaalta mitä enemmän metsänomistaja korosti ympäristöasioiden tärkeyttä, sitä halukkaampi hän keskimäärin oli toteuttamaan vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä, mikäli saisi siihen maksuttomia neuvontapalveluja. Taloudellisia tukia selittävän regressiomallin tulosten perusteella mitä enemmän metsänomistaja korosti ympäristöasioiden tärkeyttä tai kannatti vesiensuojelun tason nostamista suometsätaloudessa, sitä enemmän taloudelliset tuet kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä. Halukkuus vesiensuojelua edistäviin toimenpiteisiin väheni taloudellisesta tuesta huolimatta metsänomistajan iän kasvaessa tai mitä tyytyväisempi metsänomistaja oli nykyiseen vesiensuojelua koskevaan lainsäädäntöön sekä metsäsertifikaatteihin ja suosituksiin vesistöjen tilan turvaajina.
-
(2022)Työttömyys - erityisesti pitkäaikaistyöttömyys - on suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa merkittävä ongelma sekä taloudellisessa että inhimillisessä mielessä. Esimerkiksi työttömien hyvinvointi on tutkitusti keskimäärin muuta väestöä matalammalla tasolla, ja tämän juurisyyksi arvellaan työttömien toimeentulo-ongelmia. Joillain työttömyyden seurauksilla on myös itseään kehämäisesti vahvistava luonne, jolloin pitkittyvä työttömyys on erityisen haitallista työttömille. Muun muassa edeltävistä syistä työttömyyden hoitaminen työvoimapolitiikalla on jo pitkään ollut tärkeä osa yhteiskuntapolitiikkaa. Näkemykset tehokkaasta työttömyyden hoidosta ja työttömyyden juurisyistä ovat kuitenkin vaihdelleet suuresti historian saatossa, ja tästä syystä myös työvoimapolitiikka on ollut jatkuvassa muutoksessa. Viimeisimpänä työvoimapoliittisena suuntauksena on ollut työttömien aktivointipolitiikka, jossa työttömyyttä yritetään torjua työttömiä aktivoimalla. Aktivointipolitiikan vähintään implisiittinen lähtökohta on, että työttömyys johtuu viimekädessä työttömien passiivisuudesta, mikä johtaa työttömien aktivointitarpeeseen. Tätä tutkielmaa motivoivat erityisesti viimeisimmät muutokset Suomen aktivointipolitiikassa, jonka voi nähdä olevan siirtymässä tukea tarjoavasta, luottamussuhteeseen perustuvasta ja pitkäaikaista hyvinvointia ja kyvykkyyttä kehittävästä inhimillisen pääoman mallista työkeskeiseen suuntaan painottamalla nopeaa työllistymistä ja määrällistä työnhakua sekä lisäämällä sanktioiden ja taloudellisten kannustinten merkitystä. Kun Suomessa keväällä 2022 otetaan käyttöön pohjoismaisen työnhaun malli määrällisine työnhakuvelvoitteineen, tiheine haastatteluineen ja monitorointi- ja sanktiojärjestelmineen, on hyvä selvittää, millaisia seurauksia näiden aktivointikeinojen mahdollisilla motivaatioimplikaatioilla on. Tämän tutkielman tavoitteena on ensinnäkin kyseenalaistaa aktivointipolitiikan lähtökohdat työttömien motivoimiseen, ja tuoda esiin työnhakumotivaatiotutkimuksen näkemys työttömien motivaation luonteesta ja vaikuttavasta motivoimisesta. Toisena tavoitteena on tutkia empiirisesti, miten itsemääräämisteorian määrittelemä motivaation laatu on yhteydessä suomalaisten pitkäaikaistyöttömien työnhakuaktiivisuuteen ja hyvinvointiin, ja sitä kautta edelleen valottaa parhaita tapoja motivoida työttömiä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimiva itsemääräämisteoria erottelee toisistaan autonomisen, eli työnhakijan sisäisten arvojen ohjaaman, ja kontrolloidun, eli ulkoisten kannustimien määrittämän motivaation. Jo aiemmassa tutkimuksessa oli havaittu, että autonominen työnhakumotivaatio oli yhteydessä paitsi korkeampaan työnhakuaktiivisuuteen, myös laadukkaampaan työnhakuun ja parempiin lopputuloksiin kuin kontrolloitu työnhakumotivaatio. Samansuuntaisia tuloksia saatiin myös tässä tutkielmassa suomalaisten pitkäaikaistyöttömien kohdalla, joilla autonominen työnhakumotivaatio oli yhteydessä korkeampaan työnhakuaktiivisuuteen kuin taloudellisen niukkuuden kautta mitattu kontrolloitu työnhakumotivaatio. Havaittiin myös, että taloudellinen niukkuus oli negatiivisessa yhteydessä hyvinvointiin. Tulosten pohjalta päädyttiin suosittelemaan, että työttömien aktivoinnin tulisi pääsääntöisesti keskittyä autonomista työnhakumotivaatiota lisäävään ja ylläpitävään vapaaehtoiseen ja tukevaan aktivoimiseen, vaikkakin joissain tapauksissa myös kontrolloidun työnhakumotivaation lisääminen sanktioilla uhkaamalla voi olla toimiva ratkaisu. Kaiken kaikkiaan aktivoinnissa tulisi siirtyä kohti yksilöllisesti räätälöityä palvelua, jossa aktivointikeinot määrittyvät muun muassa työnhakijan työkyvyn, elämäntilanteen ja motivaatiotilan mukaan.
-
(2022)Työttömyys - erityisesti pitkäaikaistyöttömyys - on suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa merkittävä ongelma sekä taloudellisessa että inhimillisessä mielessä. Esimerkiksi työttömien hyvinvointi on tutkitusti keskimäärin muuta väestöä matalammalla tasolla, ja tämän juurisyyksi arvellaan työttömien toimeentulo-ongelmia. Joillain työttömyyden seurauksilla on myös itseään kehämäisesti vahvistava luonne, jolloin pitkittyvä työttömyys on erityisen haitallista työttömille. Muun muassa edeltävistä syistä työttömyyden hoitaminen työvoimapolitiikalla on jo pitkään ollut tärkeä osa yhteiskuntapolitiikkaa. Näkemykset tehokkaasta työttömyyden hoidosta ja työttömyyden juurisyistä ovat kuitenkin vaihdelleet suuresti historian saatossa, ja tästä syystä myös työvoimapolitiikka on ollut jatkuvassa muutoksessa. Viimeisimpänä työvoimapoliittisena suuntauksena on ollut työttömien aktivointipolitiikka, jossa työttömyyttä yritetään torjua työttömiä aktivoimalla. Aktivointipolitiikan vähintään implisiittinen lähtökohta on, että työttömyys johtuu viimekädessä työttömien passiivisuudesta, mikä johtaa työttömien aktivointitarpeeseen. Tätä tutkielmaa motivoivat erityisesti viimeisimmät muutokset Suomen aktivointipolitiikassa, jonka voi nähdä olevan siirtymässä tukea tarjoavasta, luottamussuhteeseen perustuvasta ja pitkäaikaista hyvinvointia ja kyvykkyyttä kehittävästä inhimillisen pääoman mallista työkeskeiseen suuntaan painottamalla nopeaa työllistymistä ja määrällistä työnhakua sekä lisäämällä sanktioiden ja taloudellisten kannustinten merkitystä. Kun Suomessa keväällä 2022 otetaan käyttöön pohjoismaisen työnhaun malli määrällisine työnhakuvelvoitteineen, tiheine haastatteluineen ja monitorointi- ja sanktiojärjestelmineen, on hyvä selvittää, millaisia seurauksia näiden aktivointikeinojen mahdollisilla motivaatioimplikaatioilla on. Tämän tutkielman tavoitteena on ensinnäkin kyseenalaistaa aktivointipolitiikan lähtökohdat työttömien motivoimiseen, ja tuoda esiin työnhakumotivaatiotutkimuksen näkemys työttömien motivaation luonteesta ja vaikuttavasta motivoimisesta. Toisena tavoitteena on tutkia empiirisesti, miten itsemääräämisteorian määrittelemä motivaation laatu on yhteydessä suomalaisten pitkäaikaistyöttömien työnhakuaktiivisuuteen ja hyvinvointiin, ja sitä kautta edelleen valottaa parhaita tapoja motivoida työttömiä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimiva itsemääräämisteoria erottelee toisistaan autonomisen, eli työnhakijan sisäisten arvojen ohjaaman, ja kontrolloidun, eli ulkoisten kannustimien määrittämän motivaation. Jo aiemmassa tutkimuksessa oli havaittu, että autonominen työnhakumotivaatio oli yhteydessä paitsi korkeampaan työnhakuaktiivisuuteen, myös laadukkaampaan työnhakuun ja parempiin lopputuloksiin kuin kontrolloitu työnhakumotivaatio. Samansuuntaisia tuloksia saatiin myös tässä tutkielmassa suomalaisten pitkäaikaistyöttömien kohdalla, joilla autonominen työnhakumotivaatio oli yhteydessä korkeampaan työnhakuaktiivisuuteen kuin taloudellisen niukkuuden kautta mitattu kontrolloitu työnhakumotivaatio. Havaittiin myös, että taloudellinen niukkuus oli negatiivisessa yhteydessä hyvinvointiin. Tulosten pohjalta päädyttiin suosittelemaan, että työttömien aktivoinnin tulisi pääsääntöisesti keskittyä autonomista työnhakumotivaatiota lisäävään ja ylläpitävään vapaaehtoiseen ja tukevaan aktivoimiseen, vaikkakin joissain tapauksissa myös kontrolloidun työnhakumotivaation lisääminen sanktioilla uhkaamalla voi olla toimiva ratkaisu. Kaiken kaikkiaan aktivoinnissa tulisi siirtyä kohti yksilöllisesti räätälöityä palvelua, jossa aktivointikeinot määrittyvät muun muassa työnhakijan työkyvyn, elämäntilanteen ja motivaatiotilan mukaan.
-
(2021)Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä tuotantofunktiomuoto parhaiten kuvaisi typpilannoituksen vaikutusta sokerijuurikkaan juurisatoon, ja arvioida, mikä vaikutus typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon sokerijuurikkaalla. Lisäksi tavoitteen oli tutkia, mikä vaikutus sokerijuurikkaan sokeripitoisuuden huomioon ottamisella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon ja sokerijuurikkaan katetuottoon. Tutkimuksen teoriaosassa tarkastellaan ensisijaisesti sokerijuurikkaan viljelyä Suomessa, viljelyn edellytyksiä sekä sokerijuurikkaan lannoitusta. Teoriaosassa käydään läpi myös klassisen tuotantofunktion määritelmä ja siihen liittyviä oletuksia. Lisäksi tarkastellaan aiempia tutkimuksia, jotka liittyvät eri tuotantofunktiomallien käyttöön vertailtaessa typpilannoituksen vaikutusta satovasteeseen. Teoriaosassa käydään läpi myös taloudellisen optimin määrittäminen. Tutkielman aineistona on Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen vuosina 2013–2020 suorittamien typpiporraskokeiden tulokset. Typpilannoituskokeet oli suoritettu viiden kerranteina ja testituloksia oli yhteensä 830 kappaletta. Tutkimusmenetelmänä käytetään regresioanalyysiä ja vertailtavina funktiomuotoina kvadraatti-, neliöjuuri- ja Mitscherlich-funktiota, lineaarista funktiota tasanteella (LRP-malli) sekä kvadraattista funktiota tasanteella (QRP-malli). Tutkimuksen tulosten perusteella sokerijuurikkaan typpilannoituksen satovastetta kuvasi parhaiten BIC-testisuureen ja selitysasteen perusteella LRP-mallin paikka- ja vuosi-dummy-muuttujalla perustuva malli, mutta ero kvadraattifunktioon ja Mitscherlich-funktioon vastaavilla dummy-muuttujilla oli hyvin pieni. Neliöjuurifunktioon perustuvissa malleissa osa mallin antamista lannoitussuosituksista olivat epärealistisen korkeita ja siten epäluotettavia. Taloudellisesti optimaalista lannoitustaso vertailtiin vuosien 2006, 2010, 2014 ja 2019 typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteilla. Vertailuvuosista vuoden 2006 sisällä eri funktiomuotojen välillä erot olivat suurimmat, muina vuosina eri funktiomuotojen välisen erot eivät olleet suuret. LRP-mallissa on vain kaksi suositeltavaa lannoitustasoa. Nämä ovat 0 kg/ha tai eri LRP-muodoille tässä estimoidut lannoitustasot. Mikäli LRP-mallissa rajakustannus olisi rajatuottoa isompi, typpilannoitusta ei kannattaisi tehdä. Tarkastelu vuosien typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteilla, lannoitus oli kannattavaa jokaisena tarkasteluvuotena. Tutkimuksessa selvitettiin myös, mikä vaikutus sokerijuurikkaan sokeripitoisuudella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon. Tulosten perusteella sokeripitoisuuden huomioon ottaminen alensi optimaalisia lannoitustasoja ja sadosta saatava katetuotto kasvoi.
-
(2021)Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä tuotantofunktiomuoto parhaiten kuvaisi typpilannoituksen vaikutusta sokerijuurikkaan juurisatoon, ja arvioida, mikä vaikutus typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon sokerijuurikkaalla. Lisäksi tavoitteen oli tutkia, mikä vaikutus sokerijuurikkaan sokeripitoisuuden huomioon ottamisella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon ja sokerijuurikkaan katetuottoon. Tutkimuksen teoriaosassa tarkastellaan ensisijaisesti sokerijuurikkaan viljelyä Suomessa, viljelyn edellytyksiä sekä sokerijuurikkaan lannoitusta. Teoriaosassa käydään läpi myös klassisen tuotantofunktion määritelmä ja siihen liittyviä oletuksia. Lisäksi tarkastellaan aiempia tutkimuksia, jotka liittyvät eri tuotantofunktiomallien käyttöön vertailtaessa typpilannoituksen vaikutusta satovasteeseen. Teoriaosassa käydään läpi myös taloudellisen optimin määrittäminen. Tutkielman aineistona on Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen vuosina 2013–2020 suorittamien typpiporraskokeiden tulokset. Typpilannoituskokeet oli suoritettu viiden kerranteina ja testituloksia oli yhteensä 830 kappaletta. Tutkimusmenetelmänä käytetään regresioanalyysiä ja vertailtavina funktiomuotoina kvadraatti-, neliöjuuri- ja Mitscherlich-funktiota, lineaarista funktiota tasanteella (LRP-malli) sekä kvadraattista funktiota tasanteella (QRP-malli). Tutkimuksen tulosten perusteella sokerijuurikkaan typpilannoituksen satovastetta kuvasi parhaiten BIC-testisuureen ja selitysasteen perusteella LRP-mallin paikka- ja vuosi-dummy-muuttujalla perustuva malli, mutta ero kvadraattifunktioon ja Mitscherlich-funktioon vastaavilla dummy-muuttujilla oli hyvin pieni. Neliöjuurifunktioon perustuvissa malleissa osa mallin antamista lannoitussuosituksista olivat epärealistisen korkeita ja siten epäluotettavia. Taloudellisesti optimaalista lannoitustaso vertailtiin vuosien 2006, 2010, 2014 ja 2019 typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteilla. Vertailuvuosista vuoden 2006 sisällä eri funktiomuotojen välillä erot olivat suurimmat, muina vuosina eri funktiomuotojen välisen erot eivät olleet suuret. LRP-mallissa on vain kaksi suositeltavaa lannoitustasoa. Nämä ovat 0 kg/ha tai eri LRP-muodoille tässä estimoidut lannoitustasot. Mikäli LRP-mallissa rajakustannus olisi rajatuottoa isompi, typpilannoitusta ei kannattaisi tehdä. Tarkastelu vuosien typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteilla, lannoitus oli kannattavaa jokaisena tarkasteluvuotena. Tutkimuksessa selvitettiin myös, mikä vaikutus sokerijuurikkaan sokeripitoisuudella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon. Tulosten perusteella sokeripitoisuuden huomioon ottaminen alensi optimaalisia lannoitustasoja ja sadosta saatava katetuotto kasvoi.
Now showing items 1-20 of 28