Browsing by Subject "rehunkulutus"

Kotieläimille on viime vuosina alettu kehittämään vaihtoehtoisia rehuja. Vaihtoehtoiset rehut voivat vähentää esimerkiksi kotieläintuotannon rehuviljelyyn käytettävän maa-alan sekä veden tarvetta ja muuttaa näin kotieläintuotantoa kestävämpään suuntaan. Vaihtoehtoiset rehut sisältävät usein paljon kuitua. Sikojen rehuissa on lähtökohtaisestikin kuitua ja kuidulla on monia terveyttä edistäviä vaikutuksia, mutta rehun korkeiden kuitupitoisuuksien on aiemmissa tutkimuksissa todettu vaikuttavan negatiivisesti mm. sikojen kasvuun. Kuidun antiravitsemukselliset ominaisuudet johtuvat siitä, että sika ei yksimahaisena eläimenä pysty kunnolla sulattamaan ravintokuitua ja hyödyntämään sitä energianlähteenä. Ravintokuitu voi myös vähentää muiden ravintoaineiden imeytymistä. Ravintokuiduksi luokitellaan mm. selluloosa, hemiselluloosa, β-glukaanit ja arabinoksylaanit. Mikrokiteinen selluloosa (microcrystalline cellulose, MCC) on jauhemaisessa muodossa olevaa selluloosaa, mikä on valmistettu voimakkaan happohydrolyysin avulla. Happohydrolyysin seurauksena syntyy mikrokiteitä. Patentoidussa AaltoCell- menetelmässä MCC:tä valmistetaan pehmeästä havupuusellusta rikkihapon avulla. Mikrokiteisellä selluloosalla on laajat käyttömahdollisuudet eri teollisuudenaloilla, kuten lääketeollisuudessa. Viime vuosina mikrokiteisen selluloosan käyttömahdollisuuksia on alettu tutkimaan myös rehuteollisuudessa. Tutkimuksessa halutiin selvittää mikrokiteisen selluloosan vaikutusta lihasikojen kasvuun sekä rehunkulutukseen ja rehuhyötysuhteeseen. Tutkimuksen taustalla oli aiemmin tehdyistä broilerikokeista saadut positiiviset tutkimustulokset. Broileritutkimusten perusteella haluttiin selvittää, olisiko mikrokiteisellä selluloosalla mahdollisesti positiivisia vaikutuksia myös sikojen tuotantotuloksiin. Tutkimuksessa oli kaksi erillistä, keskenään samanlaista osakoetta, joissa neljä koostumukseltaan hieman poikkeavaa rehua. Molemmat osakokeet kestivät 42 päivää. Yksi rehuista oli kontrollirehu ilman mikrokiteistä selluloosaa, muut rehut sisälsivät MCC:tä joko 5 kg/t, 10 kg/t tai 20 kg/t rehun koostumuksen pysyessä muuten samana. Sioilla oli molempien osakokeiden aikana jatkuvasti vettä sekä rehua tarjolla. Tutkimus toteutettiin yhdessä Alimetrics Oy:n kanssa ja tutkimus tehtiin Alimetrics Oy:n yhteistyösikalassa Koski TL:ssä kevään ja kesän 2020 aikana. Mikrokiteisellä selluloosalla oli tutkimuksen aikana vain vähän merkitsevää vaikutusta sikojen kokonaiskasvuun ja -rehunkulutukseen. Rehuhyötysuhteeseen MCC:llä ei ollut vaikutusta. Rehulla oli merkitsevää vaikutusta sikojen rehunkulutukseen, päiväkasvuun (g) sekä kasvukiloihin (kg) päivien 21-42 aikana, mutta ei koko tutkimuksen ajanjaksolta mitattuna. Tässä tutkimuksessa oli viitteitä siitä, että siat kasvoivat paremmin, mutta söivät myös rehua enemmän, kun MCC:tä oli rehussa. Tulokset eivät olleet kovin merkitseviä, mutta toisaalta MCC:tä ei todettu olevan sioille haittaakaan.

Porsaiden kalsiumin ja fosforin tarvenormeissa esiintyy suurta vaihtelua eri maiden välillä. Pääsääntöisesti ulkomailla käytetyt tasot ovat alempia kuin kotimainen normi (Ca: 10 g/kg, P: 8 g/kg). Näiden syventävien opintojen tarkoituksena oli selvittää, mikä on porsaiden normaalin kasvun ja kehityksen kannalta rehun riittävä kalsium- ja fosforipitoisuus. Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Rehussa olevan fosforin käyttökelpoisuus on sialla kalsiumia alhaisempaa, koska suurempi osa rehun fosforista kuin kalsiumista on kasviperäistä. Suuri osa kasviperäisten raaka-aineiden fosforista on fytaattifosforia, joka on suureksi osaksi käyttökelvotonta yksimahaisella eläimellä kuten sialla. Viljoissa oleva luonnollinen fytaasientsyymi pystyy hydrolysoimaan fytaattia. Kalsiumin ja fosforin oikea keskinäinen suhde rehussa on tärkeä kummankin aineen optimaaliselle käytölle. Useimmiten ihanteellisena Ca-P -suhteena sian rehussa pidetään 1,2:1-1,4:1. Kalsiumin Ja fosforin puutteen varhaisimpia merkkejä ovat alentunut rehunkulutus ja heikentynyt kasvu. Myöhemmässä vaiheessa havaitaan muutoksia luustossa. Rehun fosforipitoisuuden alentaminen laskisi rehuseosten hinnan ohella myös ympäristön saastekuormitusta. Fosforin hukkaantumista lannan ja virtsan mukana voidaan vähentää eläimen tarpeenmukaisella ruokinnalla sekä kaupallisten entsyymivalmisteiden ja synteettisten aminohappojen avulla. MTTK:n sikatalouden tutkimusasemalla Hyvinkäällä suoritetun ruokintakokeen tulosten perusteella rehun nykyistä normia korkeammasta (Ca: 12,53 g/kg, P: 9,94 g/kg) tai matalammasta (Ca: 8,61 / 6,33 g/kg, P: 7,06 / 5,35 g/kg) Ca ja P-pitoisuudesta ei näytä olevan haittaa porsaille.

Turkistuotannon tavoitteena on hyvälaatuinen nahka, johon pyrkiminen on suosinut samalla isoa ja ylipainoista eläintä. Ylipainosta aiheutuu ongelmia eläinten terveyteen, hedelmällisyyteen, hyvinvointiin ja tuotannon imagoon. Lihavat eläimet lisäävät myös rehukustannusta. Pitkä ja solakka eläin olisi taloudellisempi tavoite. Siniketuille on olemassa subjektiivinen viisiportainen kuntoluokitus (kl), mutta tämän tutkielman tavoitteena on kehittää tarkkoihin mittoihin eli pituuteen ja painoon perustuva painoindeksi. Lisäksi tavoitteena on tutkia pituuden, päiväkasvun ja kehitetyn painoindeksin perinnöllistä vaihtelua ja niiden yhteyttä rehunkulutukseen. Rehunkulutusta tutkittiin eläin- ja eläinpari- eli häkkitasolla. Aineisto oli peräisin MTT:n SOLAKKA-kokeesta vuosilta 2005-2006. Painoindeksi on painon suhde pituuden mukaan lasketulle normaalipainolle (kl 3 ja 4). Urosten ja naaraiden välinen ero otettiin huomioon laskemalla indeksin parametrit erikseen sukupuolille. Painoindeksin avulla määritettiin normaalikokoisten eläinten pituuteen perustuva rehuntarve. Kun mitatusta syönnistä vähennettiin tarvesyönti, saatiin residuaalisyönti. Tämä laskettiin häkkipareille (summa-RFI). Geneettiset analyysit tehtiin R-ohjelman MCMCglmm-paketilla, joka perustuu bayeslaisiin tilastollisiin menetelmiin. Pituuden periytymisasteet vaihtelivat 0,43-0,66, päiväkasvun 0,72-0,83 ja painoindeksin 0,66-0,72. Kuiva-ainesyönnin periytymisasteet vaihtelivat 0,71-0,85 ja summa-RFI:n 0,43-0,48. Summa-RFI:n ja päiväkasvun sekä painoindeksin välillä oli korkea positiivinen korrelaatio (0,60-0,63), joten kumpaa tahansa pienentämällä paranisi rehunkäyttökyky. Painoindeksin valinnalla ei ole vaikutusta pituuteen, mutta päiväkasvun ja pituuden välinen geneettinen korrelaatio oli 0,42. Sinikettujen lihavuusongelmaan tulee puuttua valintaa muuttamalla ja painoindeksi vaikuttaa hyvältä työkalulta siihen. Sen käytön seurauksia tulee kuitenkin tarkkailla. Painoindeksin käytön validointi vaatii sen ja ruhojen rasvaisuuden yhteyden määrittämisen. Valintaohjelman toteutuksessa tarvitaan kaikkien valintakandidaattiyksilöiden painon ja pituuden mittaamista.