Browsing by Subject "reovirus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2015)Hevosten hengitystievirooseja esiintyy maailmanlaajuisesti. Ne tarttuvat helposti hevosesta toiseen ja aiheuttavat siten nopeasti laajoja epidemioita. Epidemioiden seurauksena saatetaan joutua perumaan erilaisia hevostapahtumia ja muuttamaan toimintatapoja, minkä takia hengitystievirooseilla on myös taloudellinen merkitys hevosalalle. Hevosten runsas tuonti, vienti ja kilpailumatkustaminen maiden välillä lisäävät hengitystieviroosien leviämisen riskiä. Siksi tietoisuutta näistä riskeistä tulisi lisätä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on esitellä Suomessa esiintyvät hengitystievirukset ja arvioida kirjallisuuden avulla hengitystieviroosien esiintyvyyttä Suomessa. Työssä käsitellään myös hengitystieviroosien diagnostiikkaa, rokotuksia ja epidemiologiaa. Tärkeimmät hevosten hengitystievirukset Suomessa ovat influenssavirus, tyyppien 1 ja 4 herpesvirukset ja arteriittivirus, jotka kuuluvat myös kuukausittain ilmoitettaviin eläintauteihin. Todennäköisesti Suomessa esiintyy myös tyyppien 2 ja 5 herpesviruksia, riniitti-, adeno- ja reoviruksia. Tarkkaa tietoa hengitystievirusten esiintyvyydestä Suomessa ei ole, koska aiheesta ei ole tehty kattavaa tutkimusta. Hevosinfluenssan, tyyppien 1 ja 4 herpesvirusten ja arteriittivirusten osalta Evira (Elintarviketurvallisuusvirasto) julkaisee vuosittain todettujen tautien määrät sinne lähetettyjen näytteiden perusteella. Näytteitä lähetetään kuitenkin vuosittain melko vähän, minkä takia näidenkään virusten esiintyvyyttä Suomessa ei voi täysin luotettavasti arvioida julkaistujen lukujen perusteella. Muiden virusten osalta ei ole olemassa lainkaan julkaistua tietoa niiden esiintyvyydestä Suomessa. Muita viruksia esiintyy kuitenkin ulkomaisen tutkimuksen perusteella maailmanlaajuisesti, joten todennäköisesti niitä esiintyy myös Suomessa. Hengitystieviroosit ovat erityisen yleisiä nuorten hevosten keskuudessa, ja nuoret hevoset ovatkin kilpailevien hevosten lisäksi merkittävä ryhmä virusten leviämisen kannalta. Rokotusten avulla voidaan hillitä tyyppien 1 ja 4 herpesvirusten ja influenssavirusten leviämistä, mutta rokotteet eivät anna täyttä suojaa infektioita vastaan. Tämän vuoksi hengitystievirooseja on tärkeä ennaltaehkäistä myös muilla keinoin, kuten hevosten ryhmittelyllä iän ja käyttötarkoituksen mukaan, hoitojärjestyksellä ja hyvällä tallihygienialla. Epäiltäessä tarttuvaa tautia myös nopea diagnostiikka on tärkeää. Tulevaisuudessa Suomessa olisi tarpeen toteuttaa laaja hengitystievirusten esiintyvyystutkimus, jotta eri hengitystievirusten yleisyydestä saataisiin luotettavaa tietoa. Myös tietoisuutta tarttuvien tautien riskeistä tulisi lisätä hevosharrastajien ja elinkeinonharjoittajien keskuudessa, jotta virusten leviämisen ennaltaehkäisyyn osattaisiin jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Reovirukset kuuluvat Reoviridae -heimoon ja Orhtoreovirus –sukuun. Ensimmäiset reovirukset löydettiin ihmisen hengitysteistä ja suolistosta, mutta niiden merkitystä taudinaiheuttajana ei tunnettu. Tästä syystä ne nimettiin sanoilla "respiratory enteric orphan". Sanojen alkukirjaimista muodostuu nimi "reo". Lintujen reoviruksia on löydetty useista lintulajeista. Ne voivat olla mukana aiheuttamassa sairauksia, mutta niitä löytyy yleisesti myös kliinisesti täysin terveistä yksilöstä. Reovirukset aiheuttavat siipikarjalle kinnerjänteen tulehdusta (artriitti) sekä jännetupin tulehdusta (tenosynoviitti). Reovirukset ovat taloudellisesti merkittävä virusryhmä niiden aihettamien tuotantotappioiden vuoksi. Tutkielman tarkoituksena oli perustaa elintarviketurvallisuusvirasto Eviran eläintautivirologian tutkimusyksikköön diagnostinen menetelmä lintujen reovirusten osoittamiseksi. Aihe tuli ajankohtaiseksi, kun teuraslinjoilla havaittiin broilereita, joiden kinnernivelet olivat tulehtuneet ja vihertävät. Monilla todettiin myös akillesjänteen repeämä. Tulehdusoireet muistuttivat paljolti kirjallisuudessa kuvattua artriittia ja tenosynoviittia. Tautia ei ole aiemmin varmuudella todettu siipikarjalla Suomessa. Menetelmäksi valittiin RT-PCR (reverse transcriptase polymerase chain reaction) sen herkkyyden ja nopeuden vuoksi. Lisäksi menetelmän etuna on se, ettei se edellytä elävän viruksen löytymistä, vaan viruksen genomin läsnäolo riittää positiiviseen diagnoosiin. Työssä kokeiltiin myös real time RT-PCR:n toimivuutta. Kolmea eri reoviruskantaa käytettiin menetelmän kehityksessä kontrollikantoina. Tutkielman tuloksena luotiin RT-PCR –menetelmä reovirusten toteamiseksi. Näytemateriaalina oli 37 broilerin ja kahden kalkkunan tulehtuneet jänteet ja jännetupet. Niistä eristettiin totaaliRNA ja tehtiin RT-PCR yhdellä tai useammalla kolmesta eri reoviruksille spesifistä alukeparista. Lisäksi jännenäytteitä käytettiin solulinjojen infektioon mahdollisten virusten kasvattamiseksi. Jännenäytteistä reoviruksia ei todettu PCR:llä eikä soluviljelyssä. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että tulehdus ei olisi reovirksen aiheuttama. Jos reovirus on tulehduksen aiheuttaja, sitä ei löytynyt näytteistä todennäköisesti tulehduksen kroonistumisen vuoksi. Tulehduksen alkuvaiheessa otetuista näytteistä virusta saattaisi löytyä paremmin.
Now showing items 1-2 of 2