Browsing by Subject "representaatiot"

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen millaisilla keinoilla kotimaiset tilannekomediasarjat pyrkivät synnyttämään koomisia vaikutelmia ja millaisia merkityksiä sarjojen stereotyyppiset representaatiot tuottavat. Lähestyn tilannekomediaa representaatiojärjestelmiä tuottavana mediana, joka sekä muokkaa, haastaa että tarjoaa vaihtoehtoja ideaaleina pidetyille arvoille ja normeille. Käytän representaation käsitettä avuksi tarkastellessani, kuinka stereotyyppiset representaatiot voivat vaikuttaa tapoihimme mieltää todellisuutta. Tutkimusaineistoni koostuu kahden kotimaisen tilannekomediasarjan, Sunnuntailounaan ja Modernien miesten ensimmäisistä tuotantokausista. Sarjojen tietyt yhteneväiset piirteet, kuten tuotantovuosi ja -maa, sekä samankaltaiset henkilögalleriat, ovat syy siihen, miksi juuri nämä sarjat ovat valikoituneet tutkielmani aineistoksi. Näiden piirteiden samankaltaisuuden ansiosta pystyn tarkastelemaan, millä tavoilla lajityypin konventioita voidaan varioida sekä sitä poikkeavatko sarjojen representaatiot toisistaan, mistä mahdolliset eroavaisuudet johtuvat ja millaisia merkityksiä representaatiot tuottavat. Tutkimusaineistoni analyysissa hyödynnän lajityyppi- ja representaatioanalyysin keinoja. Analyysia varten olen kehittänyt analyysikaavan, jonka avulla olen voinut tarkastella aineiston hyödyntämiä tilannekomedian lajityypin geneerisiä piirteitä sekä sarjojen tuottamien representaatioiden merkityksiä. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys hyödyntää sekä huumorin ja komiikan vakiintuneita tutkimusteorioita, että stereotyyppien, sukupuolen ja sukupuoliroolien kulttuurisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä avaavaa tutkimuskirjallisuuttaa. Aineistoni tilannekomediallisten piirteiden tarkastelussa hyödynnän komiikan tekijöille suunnattuja käsikirjoitusoppaita. Tutkimuksessani käy ilmi, että kaavamaisena pidetyn tilannekomedian konventioita voidaan varioida monin eri tavoin. Erilaiset variaatiot vaikuttavat niiden tapaan osallistua merkitysten tuottamiseen. Sen sijaan kulttuurissa vallitsevien myyttien, stereotyyppien ja stereotyyppisten sukupuoliroolien representaatiot toimivat molemmissa aineistoni televisiosarjoissa keskeisinä komiikan lähteinä. Sarjat kuitenkin suhtautuvat hyödyntämiinsä myytteihin ja stereotyypittelyihin eri tavoin, jolloin myös näiden stereotyyppisten representaatioiden merkityssisällöt muuttuvat. Sunnuntailounas ottaa representaatioihinsa ironisen otteen kyseenalaistaen niiden vakiintuneet merkityssisällöt, kun taas Modernit miehet tyytyy monessa kohtaa toisintamaan stereotyyppisiä representaatioita melko vanhahtavaan tyyliin.

Tutkielmassani perehdyn Euroopan unionin (EU) rooliin naiset, rauha ja turvallisuus (NRT) tematiikassa. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman 1325 vuonna 2000 ja sitä ovat seuranneet yhdeksän täydentävää päätöslauselmaa. Päätöslauselmat ovat nostaneet kiinnostusta naisten ja tyttöjen rooliin aseellisissa selkkauksissa sekä konfliktinratkaisussa. NRT-agenda on levinnyt YK:n piiristä kansallisiin konteksteihin eri toimintaohjelmien muodossa. Lisäksi monet muut instituutiot, kuten Etyj, Nato ja Afrikan unioni ovat laajentaneet päätöslauselman 1325 teemoja omilla aloitteillaan. Yhdessä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat, kansalliset toimintaohjelmat sekä eri instituutioiden aloitteet muodostavat tässä tutkielmassa käyttämäni NRT-tematiikan. Tässä tutkielmassa olen kiinnostunut tarkastelemaan erityisesti EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tehtyä työtä NRT-tematiikan parissa. Kiinnostuksenkohteina ovat EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa toistuvat representaatiot naisista ja sukupuolen käsitteen merkityksistä. Aineistoksi on valikoitunut EU:n NRT-toimintaa ohjaava asiakirja Naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskeva EU:n strateginen toimintamalli. Tutkielmani tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia representaatioita naisista EU:n strategisessa toimintamallissa luodaan ja ylläpidetään? 2) Miten EU:n strateginen toimintamalli ymmärtää sukupuolen käsitteen? Tutkielmani teoreettinen viitekehys nojaa feministiseen maailmanpolitiikan tutkimukseen. Teoreettisessa viitekehyksessä yhdistyy myös poststrukturalistinen teoriasuuntaus, jota sovellan feministisen maailmanpolitiikan rauhan ja turvallisuuden teemojen tutkimukseen. Poststrukturalistisesta feministisestä tulokulmasta olennaiseksi nousee diskursiivinen vallankäyttö: kielellä rakennetaan ja muotoillaan todellisuutta. Keskeistä on tarkastella, miten asioita kuvataan ja millaisia merkityksiä niille annetaan. Analysoin aineistoa kriittisen diskurssianalyysin avulla. Kriittisen diskurssianalyysin piiristä sovellan fairclough’laista lähestymistapaa, jonka myötä olennaiseksi nousee valtasuhteiden tarkastelu. Keskeisiksi käsitteiksi Fairclough nostaa tutkielmani tavoin representaatiot, identiteetit ja toiminnallisuuden. Aikaisemmasta feministisestä tutkimuskirjallisuudesta rauhan- ja konfliktintutkimuksen sekä YK:n päätöslauselman 1325 parista olen nostanut esiin viisi representaatiota: 1) naiset erityisasemassa ja suojelun tarpeessa, 2) naiset voimaannuttamisen kohteena, 3) naiset rauhantekijöinä, 4) naiset hoivaajina ja 5) naiset sotilaina. Nämä tunnistamani representaatiot toimivat viitekehyksenä analyysini toteuttamiselle ja tutkimuskysymyksiin vastaamiselle. Tutkielmassani vastauksena ensimmäiseen tutkimuskysymykseen havainnoin, että EU:n strategisessa toimintamallissa naisten representaatioista esiin nousevat naiset erityisasemassa ja suojelun tarpeessa, naiset voimaannuttamisen kohteena sekä naiset rauhantekijöinä. Havaitsen näistä keskeisimmäksi naisten voimaannuttamista korostavan representaation, jonka takaa fairclough’laisen lähestymistavan mukaisesti tarkastelen valta- ja ideologiasuhteita. Näiden perusteella täydennän aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta osoittamalla, että strategisessa toimintamallissa naisten voimaannuttaminen esitetään taloudellisista lähtökohdista. Toisen tutkimuskysymyksen analyysissä havaitsen, että strateginen toimintamalli määrittelee sukupuolen käsitteen biologisen nais/mies-kahtiajaon kautta. Kahtiajakoon perustuva sukupuolikäsitys jättää ulkopuolelleen seksuaali- ja sukupuoli-identiteetit, jotka tulkitsenkin strategisen toimintamallin hiljaisuuksiksi.

Tutkimuskysymykseni on: —kuinka paratiisirepresentaatiot esiintyvät mainonnassa. Lähtökohtani on tarkastella liikkuvaa kuvaa, eli mainoksia joita on televisiossa, elokuvateattereissa ennen elokuvaa, tai internetissä ennen kuin jokin varsinainen video lähtee pyörimään ja niin edelleen. Huomiona on siis mainoksissa esiintyvät paratiisirepresentaatiot jotka pyrkivät esittämään parempaa maailmaa tai todellisuutta. Tämä todellisuus voi tulla todeksi kun katsoja ostaa mainostettuja tuotteita, tai ylipäänsä asettuu kuluttajana asemaan tavalla jonka voi nähdä edellytyksenä mainosten viitoittamalle todellisuudelle. Tutkimuksen analyysi on toteutettu laadullisesti kahden mainoksen pohjalta. Teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalisten representaatioiden teoria, sekä visuaalisen kulttuurintutkimuksen ideologioihin ja rakenteisiin keskittyvät näkökannat. Mainokset oli valittu kansainvälisesti tunnetuilta toimijoilta (Apple, Pepsi). Pyrin analyysin kautta osoittamaan, että mainoksissa haluamme sen maailman ja kokemuksen jota mainos tarjoaa, sen sijaan että haluaisimme vain mainostettua tuotetta. Paratiisirepresentaatiot eivät välttämättä kuvaa yliluonnollista todellisuutta, vaan ainoastaan todellisuuden joka on jollain tavalla parempi ja rikkaampi kuin se jonka tunnemme, ja se jossa elämme.

Vuonna 1979 perustettiin Helsingissä rockyhtye Hanoi Rocks, josta kypsyi muutaman vuoden ajan Suomen musiikkikenttää ravisuttava ilmiö. Vaikka suomenkielinen rock eli kulta-aikaansa punk-huuman hiipuessa, tähtäsi ja uhosi Hanoi Rocks valloittavansa maailman englanninkielisellä musiikillaan, minkä se myös tekikin suomalaisyhtyeille ennennäkemättömässä mittakaavassa. Hanoi Rocks kuulosti ja erityisesti näytti Suomen rockmaailmassa erilaiselta: heidän ulkokuoreensa kuuluivat värikkäät vaatteet, huivit, meikit ja lakatut tukat, jollaisia ei suomalaisyhtyeillä muuten nähty. Haastatteluissa he kehuskelivat niin musiikillisesta kuin muustakin suosiostaan erityisesti naisten keskuudesta, samalla kuitenkin vihjaillen homoseksuaalisuuden teemoilla. Tällainen mieskuva oli uudenlainen suomalaisella rockkentällä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia vuosina 1979-1985 aktiivisena toimineen Hanoi Rocksin miesrepresentaatiota 1980-luvun alun Suomen kontekstissa ja siihen suhtautumista erityisesti erilaisissa medioissa. Medioiden reaktioista tulkitaan niitä rajoja, joita Hanoi Rocks rikkoi. Tutkimuksessa halutaan tulkita sitä, miten yhtyeen ulkoinen olemus sekä käytös istui aikakauden Suomen maskuliinisuuden malliin. Jotkut asiat yhtyeen olemuksessa provosoivat ja puhututtivat. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitkä ne ominaisuudet olivat ja miksi. Näin luodaan populaarimusiikkikulttuurin kautta kuvaa siitä, millaisia olivat 1980-luvun alun maskuliinisuuden mallit Suomessa. Pääaineistona tutkimuksessa käytetään kolmea eri lehteä: rocklehti Soundia, nuorisolehti Suosikkia sekä Helsingin Sanomia. Maskuliinisuuden malleja lähestytään aiemmasta tutkimuksesta tuttujen käsitteiden kautta. Avainkäsitteinä ovat maskuliinisuus, feminiinisyys sekä homous. Kahdesta ensimmäisestä on kirjoitettu valtavasti erityisesti sukupuolentutkimuksen, queer-tutkimuksen ja feministisen tutkimuksen aloilla. Homous-teema on noussut tutkimukseen aineiston kautta - se on toistuva teema lehtiartikkeleissa - ja myös sitä on tuettu aiemmalla kirjallisuudella. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu tähän tutkimusperinteeseen, erityisesti Katie Milestonen ja Anneke Meyerin, Judith Butlerin, Nikki Sullivanin sekä Kai Åbergin ja Lotta Skaffarin tutkimuksiin ja teoreettisiin viitekehyksiin. Tutkimusmetodina käytetään diskurssianalyysia. Kyseinen menetelmä on luonnollinen valinta tutkimukselle, jossa tutkitaan sosiaaliseen todellisuuteen liittyviä ilmiöitä kirjoitetun tekstin kautta. Erilaiset miehen mallit ja muut sosiaaliset konstruktiot ovat aikaan ja paikkaan sidonnaisia, ja niitä toisinnetaan ja mukautetaan käytetyssä kielessä. Media, ja 1980-luvulla erityisesti printtimedia, on tärkeässä roolissa siinä, mitä ja miten erilaisia ja asioita tuodaan esille ja miten niihin suhtaudutaan. Hypoteesina tutkimukseen onkin, että media toisaalta peilaa vallitsevia arvoja ja asenteita ja toisaalta myös luo niitä. Hanoi Rocks on siihen oiva esimerkki.

Tämä tutkielma tarkastelee kahdessa videopelissä, World of Warcaftissa sekä Crusader Kings II:ssa, esiintyviä ristiretkirepresentaatioita. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia ristiretkirepresentaatioita peleissä esiintyy ja analysoida niiden välittämiä ristiretkikäsityksiä. Aineistona tutkielmassa on pääasiallisesti mainitut kaksi peliä, joiden tarkastelu jaetaan kolmeen näkökulmaan: historiallisten representaatioiden arviointi, sivuttaisten representaatioiden arviointi sekä ristiretkiterminologian käyttö. Tutkielmassa esitellään historiallisia tapoja käyttää ristiretkirepresentaatioita esimerkiksi osana viihdettä ja propagandaa. Tämä tehdään tuomalla esiin laajalti tutkimuskirjallisuutta ristiretkien käytöstä osana eri historiallisia ilmiöitä. Samoin käydään läpi representaation käsitteen historianfilosofista problematiikkaa. Tärkeänä havaintona voidaan pitää sitä, että representaatioissa usein kyse on ajatuksesta jonkin ilmiön suhteen kuin itse ilmiöstä. Voidaan myös havaita, että ristiretkirepresentaatioita on käytetty aktiivisesti jo 1800-luvulta alkaen ja tutkielmassa esitetään, että videopelit kytkeytyvät tähän samaan traditioon. Loppupäätelmänä on, että videopeleissä, kuten aiemmissakin viihdevälineissä, esiintyy ristiretkirepresentaatioita tyylilajiin soveltuen. World of Warcraftissa ristiretkirepresentaatiot ovat sivuttaisia ja perustuvat enemmänkin populaariin ja romantisoituun ajatukseen ristiretkistä pyhänä sotana ja hyvän taistelusta pahaa vastaan. Crusader Kings II:ssa vastaavasti ristiretkirepresentaatiot ovat selvästi historiallisia, ja pyhä sota itsessään on vain väline osana valtapeliä, vaikkakin peli hyödyntää historiallisia mekaniikkoja ja luo itsessään suuren ristiretkirepresentaation. Yhteinen nimittäjä molemmilla on ristiretken asema pyhänä sotana, mutta muutoin eroja on peleissä runsaasti. Terminologisesti World of Warcraft ottaa enemmän viihteellisiä vapauksia ristiretkikäsitteen soveltamiselle ja Crusader Kings II pitäytyy historiallisessa otteessa. World of Warcraft asettaa myös ristiretkikäsitteelle laajemmin moraalista latausta, kun taas Crusader Kings II:n osalta mahdolliset moraaliset piirteet ovat enemmän pelaajasta kiinni.

The goal of the thesis is to investigate, by studying grammatical subjects and predicate verbs, which kind of processes are carried out by human referents in the texts and to detect their representative roles. Also the modality inside the verb phrases is being investigated. The material for the thesis consists of total 12 text written in Finnish language, which are descriptions of 8 different events of birth. Eight of the texts are personal birth stories written by the one who gave birth, and the rest four are official epicrises written by the hospital staff. Evidence is presented in the thesis which suggests that these texts belong to two separate written genres. The material is analysed through the means of discourse analysis and systemic functional linguistics. The analysis is limited to human referents and processes carried out by them in the texts. It turns out in the analysis that in both written genres the same referents are often mentioned, but there is also some variation found. The main difference between epicrises and personal birth stories is that no mental or behavioural processes are being mentioned in epicrises, unlike in the personal birth stories. Also verbal processes are rare in the section of epicrises. In epicrises, the hospital staff members are only expressed in the representative role of actor in processes that are both material and transitive, whereas in personal birth stories they also are presented as actors of material intransitive processes, in which case the process does not result oriented. The new born baby, on the other hand, is being expressed in the epicrises solely as actors of material intransitive processes, whereas in the personal birth stories this referent is also being mentioned as an actor of material, transitive processes. In the epicrises the modalisation is being expressed only through deontic verb phrase including saada-verb, and the total amount of modalisation is smaller than in the birth story texts. Mostly in the epicrises, the level of modality is representing the events as certain or neutral by tone. In the birth stories modality is being expressed as a way to show stance by the author towards te processes that the author herself, her spouse, or the hospital staff are carrying out. In the personal birth stories the author is expressing difficulty of carrying out certain material and mental processes by using modalisaton as a resource, but on the other hand, the verbal processes are usually being expressed certain and definite by modality.

Suomalaisessa opetuksessa oppikirjalla on ollut perinteisesti keskeinen asema, ja niitä enenemissä määrin tukevat tai korvaavat sähköiset oppimateriaalit. Fysiikan oppikirjoissa esiintyy luontevana osana erilaisia representaatioita, koska fysiikassa representaatioilla voidaan välittää tietoa tehokkaasti ja tukea päättelyä. Erilaiset representaatiot korostavat eri osia niiden kohteesta, jonka vuoksi useammasta representaatiosta koostuvaa kokonaisuutta, monirepresentaatiota, voidaan hyödyntää oppimisen tehostamiseksi. Monirepresentaatioissa olennaista on representaatioiden välinen suhde eli pedagoginen funktio ja niiden hyödyntäminen edellyttää opiskelijalta aikaa ja ponnistelua. Oppimateriaalien keskeisen aseman sekä representaatioiden ja monirepresentaatioiden oppimista tukevan vaikutuksen vuoksi tässä tutkielmassa selvitettiin, minkälaisia representaatioita käytössä olevissa lukion fysiikan sähköisissä oppimateriaaleissa on, muodostavatko representaatiot monirepresentaatioita ja mitkä ovat kyseisten monirepresentaatioiden pedagogiset funktiot. Tutkitut representaatiot liittyivät sähkömagnetismiin. Tutkimusmenetelmänä oli laadullinen sisällönanalyysi, jossa tarkastelun kohteena olivat erikseen yksittäisten representaatioiden rakenteet ja monirepresentaatioiden pedagogiset funktiot. Tavoitteena oli tulosten ja johtopäätösten valossa selvittää, olisiko oppimateriaaleissa kehittämisen varaa representaatioiden suhteen ja kuinka opettajan on kiinnitettävä oppimateriaalien representaatioihin huomiota suunnitellessaan opetustaan ja siinä käytettäviä muita materiaaleja. Tutkielman yksi keskeinen havainto oli se, että oppimateriaaleissa esiintyy erilaisia pedagogisia funktioita toteuttavia monirepresentaatioita. Kuitenkaan oppimateriaalit eivät selkeästi ohjaa lukijaa tulkitsemaan representaatioita monirepresentaatioina, eikä varsinkaan sitä, millä tavalla näiden representaatioiden välistä suhdetta tulisi tulkita. Yksi esimerkki tavasta korjata edellä mainittua puutetta on oppimateriaalien sähköisyyden suurempi hyödyntäminen esimerkiksi representaatioiden välistä yhteyttä korostavilla simulaatioilla. Oppimateriaalien tuottamisessa tulisi harkita, minkälaisia representaatioita esitetään ja mihin suuntaan niiden tulkitsemista ohjataan. Opettaja voi omassa opetuksessaan kiinnittää huomiota oppimateriaalien representaatioihin ja täydentää niitä omilla materiaaleilla tai selventää niiden merkitystä opiskelijoille oppimisen tukemiseksi.

The purpose of this study was to examine the ways genders are represented in Tekstiiliopettaja- and Tekninen Opettaja magazines. Gender in relation to handicrafts has been studied especially in the context of craft education in schools, and the influence of teacher’s values and attitudes on how they perceive their students has also been studied in various subjects, but there’s few studies focusing specifically on craft teachers. Teachers play a significant role on students’ life, and as a subject with a very gendered past craft can play an important part in either changing or strengthening traditional gender roles. This makes the association member magazines of craft and technology teachers an interesting subject for this study, as they can offer a glimpse into the teachers’ views. The questions this study focuses on are 1.) What kind of gender-related discourses can be found in the texts of the association member magazines? 2.) How different genders are represented in the images of the magazines? The study has a qualitative approach on the subject and the data used consist of the entire 2019 volumes of the Tekstiiliopettaja and Tekninen Opettaja magazines. Both magazines publish four issues in a year, so the entire data consisted of the written texts and images of 8 issues. The representations of gender were analyzed using the methods of discourse analysis and image analysis. The 2019 volumes were chosen for this study because it was the latest fully published volume available at the time this study was made and using the most re-cent data was the most relevant choice considering the matter of the study. The study showed that the texts in the magazines are generally quite gender neutral, but when gender does come up in them, the discourses usually follow fairly traditional views. In the images the old divide into manly technology and womanly textile work is still clearly visible. The sparsity of gendered expressions in the texts shows clear intention towards better gender sensitivity, but the representations seen in the images overshadow the neutral tone of the text and even change the overall impression of the contents from non-gendered to gendered. The results are partly due to the gendered history of crafts, but they also show that changing into gender-neutral language alone isn’t enough to change the prevailing gender norms, but requires also critical discussions and reflecting on the matter.

Tutkielmassa tarkastellaan kesällä 2019 käytyä keskustelua, jossa käsitellään opiskelijoiden yhteiskunnallista asemaa ja oikeutta kesälomaan. Tavoitteena on selvittää, millaisena ryhmänä yliopisto-opiskelijat representoidaan ja millaisin kielellisin keinoin ryhmään liittyvät merkitykset syntyvät. Tutkielmassa selvitetään myös sitä, millaisiksi opiskelijoiden ja muiden aineistossa esiintyvien ryhmien väliset suhteet teksteissä rakentuvat. Muita keskeisiä ryhmiä ovat mm. työssäkäyvät ja veronmaksajat, työttömät ja opiskelijakriitikot, joilla tarkoitetaan opiskelijoiden lomatoiveisiin kriittisesti suhtautuvia keskustelijoita. Teoreettisina lähtökohtina toimivat diskurssintutkimus, uusi retoriikka ja ryhmätutkimus. Aineisto koostuu vaikuttavista teksteistä, joissa otetaan kantaa siihen, tulisiko opiskelijoilla olla oikeus kesälomaan. Aineistosta nousee esiin kaksi keskeistä merkityksellistämisen tapaa, jotka tutkielmassa nimetään opiskelijakriittiseksi ja opiskelijamyönteiseksi diskurssiksi. Näiden diskurssien sisällä rakennetaan erilaisia opiskelijoiden representaatioita. Ryhmiin liitettyjä merkityksiä ilmaisevia retorisia keinoja ovat mm. nimeäminen, ryhmien rinnastaminen ja vertaaminen toisiinsa sekä sanastoon liittyvät valinnat, kuten väkivalta-aiheiset verbit. Opiskelijakriittinen diskurssi representoi opiskelijat etuoikeutettuna ja hyväosaisena ryhmänä, joka voisi kustantaa lomansa omalla työpanoksellaan, mutta mukavuudenhaluisen ja uupumukseen taipuvaisen luonteensa takia se mieluummin pyrkii hankkimaan itselleen uuden veronmaksajien kustantaman etuuden – kesäloman. Opiskelijoiden kesäloma merkityksellistetään yhteis-kuntaa rasittavana kulueränä. Tämä diskurssi korostaa taloudellista näkökulmaa ja yksilön vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Opiskelijamyönteinen diskurssi esittää opiskelijat heikko-osaisena ryhmänä, jolta puuttuu muun yhteiskunnan nauttima oikeus lomaan ja lepoon. Opiskelijakriitikoiden ilkeämielisiksi ymmärretyt kommentit katsotaan osoitukseksi hierarkiasta, jossa yläluokkaan kuuluvat kommentoijat ivaavat uupuneita opiskelijoita, jotka sijoittuvat alas yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Opiskelijamyönteinen diskurssi käsittää kesäloman perusoikeutena, joka mahdollistaa ihmiselle välttämättömän palautumisen ja levon. Tutkimuksessa havaitaan, että molemmissa diskursseissa syytetään vastapuolta hyväosaisuudesta. Hyväosaisuus rakentuu teksteissä ominaisuudeksi, jonka perusteella ihmisellä ei pitäisi olla oikeutta ilmaista mielipidettään tai vaatia ryhmälleen parempia oloja. Opiskelijamyönteinen ja opiskelijakielteinen diskurssi sitoutuvat erilaisiin arvoihin ja ideologioihin ja ne voi tulkita keskenään kilpaileviksi diskursseiksi. Opiskelijakriittinen diskurssi kytkeytyy viranomaisten edustamaan valtadiskurssiin, jonka mukaan opiskelijan tulee kesäisin tehdä töitä tai opintoja. Opiskelijamyönteinen diskurssi voidaan tulkita emansipatoriseksi vastadiskurssiksi, joka nostaa esiin epäkohdaksi katsomansa olosuhteet. Näiden kahden diskurssin lisäksi keskustelu sisältää myös luonteeltaan neutraalimpia tekstejä.

Tutkielmani tavoitteena on ymmärtää Bolivian vuoristoalueen aimara-intiaanien kokemuksia ja käsityksiä väkivallasta. Selvitän kuinka viranomaiset ja vanhemmat määrittelevät pieniin lapsiin kohdistuvan väkivallan. Vertaan näitä määrityksiä YK:n lastenoikeuksien julistukseen ja tutkin kuinka lapset itse kokevat väkivallan kotikylässään. Tutkimukseni on etnografinen kenttätutkimus, jonka toteutin pienessä aimara-kylässä syksyllä 2013 yhteistyössä Plan Bolivian ja Plan Suomen kanssa. Kenttäjaksoni aikana järjestin 6–9-vuotiaille lapsille työpajoja ja haastattelin viranomaisia ja vanhempia. Havainnollistan tutkimusprosessia valokuvien ja lasten taideteosten avulla. Tutkimuskylässäni vanhemmat sekä viranomaiset määrittelivät väkivallan YK:n määritelmän mukaisesti. Tulokset osoittavat, että he ymmärsivät syvällisesti väkivaltaa ja sen vaikutuksia. Lapset tunnistivat väkivallan riskejä ja olivat tietoisia roolistaan ja velvollisuuksistaan osana yhteisöä. Vastaajat kokivat, ettei väkivaltaa kylässä ole kovin paljon, mutta tästä huolimatta he nimesivät lukuisia esimerkkejä väkivallan ilmenemisestä kylässään. Aimaroiden käsitys lapsuudesta ja lasten oikeuksista eroaa perustavanlaatuisesti länsimaisesta. Kylässä lapsilla oli ensisijaisesti velvollisuuksia, ei oikeuksia. Lastenoikeuksien julistus ei sovi aimaroiden maailmankuvaan, jonka vuoksi se saa heidän kulttuurisessa ympäristössään uudenlaisen, suppeamman merkityksen. Tuloksia tuleekin tarkastella tutkimuskylän ja kulttuurin kontekstissa. Oleellista on, että kokemukset ja seuraukset väkivallasta ovat universaaleja. Vaikka väkivaltaa ei nähtäisi väkivaltana, sen aiheuttama kärsimys on kaikille yhtä totta. Saatua tietoa voidaan tulevaisuudessa hyödyntää suunniteltaessa tukitoimia perheille sekä väkivallan uhreiksi joutuneille lapsille.