Browsing by Subject "reproduktio"

Kansainvälisessä kulttuurisosiologiassa on viime aikoina tutkittu aiempaa aktiivisemmin kulttuuripääoman periytymistä maun ja kulttuurisen osallistumisen osalta. Suomessa tällaista tutkimusta ei toistaiseksi ole laajassa mitassa tehty, ja tämä tutkielma osaltaan täyttää tuota aukkoa. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat ensiksi se, millainen yhteys vanhempien kulttuuripääomalla on lasten kulttuuripääomaan, ja toiseksi se, kuinka vahvana yhteys säilyy, kun muita lapsen kulttuuripääomaan yhteydessä olevia tekijöitä vakioidaan. Tutkimusasetelma rakentuu toisaalta Pierre Bourdieun kehittelemän distinktioteorian ja toisaalta sosiaalisen liikkuvuuden tutkimustradition varaan. Tutkimusaineistona käytetään Kulttuuri ja vapaa-aika Suomessa 2007 -postikyselyaineistoa (N=1388), jota analysoidaan kvantitatiivisin perustekniikoin sekä multinomiaalisen logistisen regressioanalyysin avulla. Kulttuuripääoman muodoista tarkastellaan institutionalisoitunutta kulttuuripääomaa sekä kehollistunutta kulttuuripääomaa. Institutionaalinen kulttuuripääoma operationalisoidaan koulutukseksi, ja kehollistunut kulttuuripääoma vanhempien osalta korkeakulttuuriseksi kiinnostukseksi ja lapsen osalta kulttuuriseksi harrastuneisuudeksi. Tutkielman ensimmäinen päätulos on, että vanhempien kulttuuripääomalla on vahva yhteys lasten kulttuuripääomaan. Toisen päätuloksen mukaan yhteys säilyy vahvana senkin jälkeen, kun lapsen sukupuoli, ikä, ammattiluokka, nettotulot ja asuinalue vakioidaan. Lapsen koulutusta ennustavat vahvimmin vanhempien koulutus sekä lapsen ikä ja sukupuoli, mutta vanhempien korkeakulttuurisella kiinnostuksella ei ole merkitystä lapsen koulutuksen ennustajana. Lapsen kulttuurista harrastuneisuutta puolestaan ennustavat vahvimmin lapsen sukupuoli, vanhempien korkeakulttuurinen kiinnostus, vanhempien koulutus ja lapsen koulutus. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että ensinnäkin kulttuuripääoma periytyy Suomessa 2000-luvulla paitsi institutionaalisessa muodossa, myös kehollistuneessa muodossa. Toiseksi lapsen kulttuuripääomaa selittävät enemmän vanhempien kulttuuripääoma ja lapsen sukupuoli kuin muut lapsen sosiaalista asemaa kuvaavat tekijät. Tutkielman tuloksia ja niiden merkitystä arvioidaan lopuksi suhteessa viimeaikaiseen suomalaiseen ja kansainväliseen kulttuuripääoman periytymistä koskevaan tutkimuskirjallisuuteen.

Doppler-ultraääntä on käytetty paljon lisääntymiselimien tutkimisessa hevosilla ja naudoilla. Doppler-ultraäänellä pystyy tutkimaan kudosten ja elimien verenvirtausta mustavalkokuvaan yhdistettävien värien avulla tai spektritilan avulla. Spektritilassa verisuonesta otetaan tarkasteluun pieni alue, josta saadaan verenvirtausnopeuden kuvaaja tietystä sydämen sykkimissyklistä. Kuvaajasta saadaan mitattua kvantitatiivisia sekä kvalitatiivisia verenvirtausparametrejä. Kohtu ja munasarjat ovat voimakkaasti verisuonitettuja elimiä. Verenvirtaus vaihtelee kohdussa sekä munasarjoissa kiimakierron eri vaiheissa, tiineyden aikana sekä synnytyksen jälkeen. Kohdun ja munasarjojen patologiset tilat vaikuttavat niiden perfuusioon. Doppler-ultraäänen avulla on pystytty kuvantamaan väritilan, voimaväritilan sekä spektritilan avulla lisääntymiselimien verenvirtausta. Tässä työssä on keskitytty pääasiassa tamman lisääntymiselimistä löydettyihin tutkimuksiin, mutta lisätietoa on haettu naudoilla tehdyistä tutkimuksista. Kohdun verenvirtaus vaihtelee hyvin vähän kiimakierron aikana. Tiineellä tammalla kohdun verenvirtaus lisääntyy tiineyden edetessä. Kohdun patologiset tilat tiineyden aikana, kuten endometriitti ja plasentiitti, vaikuttavat kohdun verenvirtaukseen. Kohtalaisten ja voimakkaiden endometriittimuutosten yhteydessä verenvirtauksen resistanssi vaihtelee ja lievien endometriittimuutosten yhteydessä se pysyy kohtuullisen tasaisena. Plasentiitin puhkeamista ja mahdollista abortointia voidaan ennustaa verenvirtaustilavuutta sekä resistanssia mittaamalla. Varsomisen jälkeen tamman kohdun verenvirtaus palautuu ennen ensimmäistä ovulaatiota samalle tasolle kuin kiimakierron ja alkutiineyden aikaan. Vastaavasti naudalla on huomattu voimakkaimman verenvirtauksen laskun tapahtuvan viikon aikana poikimisesta ja jatkuvan siihen saakka, kunnes kohdun involuutio on täydellinen. Naudalla on huomattu kohdun verenvirtauksen jälkeisten jäämisen ja metriitin jälkeen jäävän korkeammaksi verrattuna terveisiin nautoihin. Naudalla on huomattu, että kohdun verenkierron palautumisella involuution aikana on merkitystä niiden hedelmällisyyteen. Ovuloituva ja surkastuva follikkeli voidaan erottaa mittaamalla niiden verenvirtausta. Ovuloituvassa follikkelissa verenvirtaus lisääntyy ja surkastuvassa vähentyy kaksi päivää ennen ovulaatiota. Ovuloituvan follikkelin verenvirtaus on suurempi niillä tammoilla ja lehmillä, jotka tiinehtyvät. Ovulaation induktion on havaittu heikentävän tulevan keltarauhasen verenvirtausta. Keltarauhasen verenvirtaus on luotettava mittari keltrauhasen toiminnallisuuteen. Naudoilla on huomattu, että verenvirtaus on luotettavampi toiminnallisuuden mittari kuin keltrauhasen koon mittaaminen. Doppler-ultraäänellä voidaan havaita munasarjan epänormaali toiminta kuten hemorragiset anovulatoriset follikkelit sekä väliseinällisten follikkeleiden ovulaatio sekä kaksoisovulaatiot. Verenvirtauksen tutkiminen kohdussa ja munasarjoissa antaa lisäinformaatiota elimien toiminnasta. Doppler-ultraäänen avulla pystytään ennakoimaan lisääntymiselimien toimintaa paremmin. Kohdun ja munasarjojen verenvirtauksen tutkimisen avulla voidaan ajoittaa hoitotoimenpiteet sekä kartoittaa niiden tarve paremmin.