Browsing by Subject "riippuvuus"

The nucleus accumbens (NAc) is located in the ventral striatum and plays a critical role in drug addiction. NAc receives dopaminergic projections from ventral tegmental area (VTA) which is activated after administration of various abused drugs. Activation of VTA increases the release of dopamine in NAc. Increased dopamine levels induce the release of acetylcholine from striatal cholinergic interneurons. These cholinergic interneurons have been related to the development of addiction and other emotion-related disorders such as depression. Previous studies have shown that a lesion of cholinergic interneurons led to an increase in morphine-induced conditioned place preference in mice. Moreover, an activation of cholinergic interneurons by designer receptors (DREADD) has reduced food consumption motivated by food restriction. The purpose of this study was to investigate whether accumbal cholinergic interneurons mediate alcohol- and morphine-induced conditioned place preference and locomotor activity. The activation of cholinergic interneurons was controlled using DREADD (Designer Receptors Exclusively Activated by Designer Drugs) technology. DREADDs are G protein-coupled receptors. Cellular function and activation can be modulated by these receptors. DREADDs are activated by an otherwise inert synthetic ligand, clozapine-N-oxide (CNO). Fluorescent protein, mCherry, is attached to DREADDs so that the expression of receptors in brain tissue can be observed. Cre-spesific adeno-associated viruses (AAV) with DREADD gene were injected bilaterally to the nucleus accumbens of ChATcre mice in stereotactic surgery. The effects of alcohol and morphine were tested with conditioned place preference procedure. Mice were divided to three groups after DREADDs: activating receptor Gq (n = 10), inhibiting receptor Gi (n = 9) and control mC (n = 9). There were both male and female mice in every group. Alcohol did not induce conditioned place preference in any group. The locomotor activity of mice significantly increased after alcohol injection compared to saline injection. However, cholinergic interneurons had no effect on the increased locomotor activity. Morphine-induced conditioned place preference was expressed in every group but there were no significant differences between DREADDs and control group when the first 15 minutes and the whole 30 minutes of the place preference test was analysed. Though, Gq-receptor seemed to decrease the place preference compared to control group when the place preference test was observed in five minute intervals. Morphine also significantly increased the locomotor activity of mice, but there were no differences between the groups. Sex had no influence on the place preference, but female mice were more active than male mice during the alcohol conditioning and the alcohol place preference test. The locomotor activity of female mice also increased more than the activity of male mice after morphine injection. The effect of accumbal cholinergic interneurons on alcohol-induced conditioned place preference remained unclear. Activation of cholinergic interneurons suppressed morphine-induced conditioned place preference compared to control group but not enough so that the effect could be seen during the whole place preference test. The mice were same in the morphine test as in the alcohol test so the mice were conditioned to alcohol before morphine and therefore the results of morphine-induced conditioned place preference are not reliable.

Histamine is a monoamine structured signal molecule, which takes part in many functions of living organisms. It was first found in brain approximately 70 years ago. Neuronal histamine regulates for example biological rhythms, energy metabolism and thermoregulation. In the 1980's, H3-receptor was recognized in the brain. Neuronal histamine regulates functions of other transmitters for example gamma-aminobutyric acid, glutamate, acetylcholine, noradrenaline and dopamine. Currently, the interactions of histamine and dopamine are not well characterized. Though, it is known that histaminergic fibers innerviate almost every dopaminergic area of the brain. There are also several H3-receptors in the striatum and in the limbic system. These brain areas are important for the rewarding effect of dopamine. The aim of the experimental part of this Master's thesis was to examine the location of histaminergic and dopaminergic nervous systems in mouse brain by using immunohistochemistry. Primary antibodies that were produced in rabbit (anti-histamine (HA)) and in mouse (anti-tyrosine hydroxylase (TH)), and secondary anti-rabbit and anti-mouse anti-bodies, that were produced in goat and conjugated with fluorophores, were used in the study. The samples were imaged with a confocal microscope. The primary aim was to find out, in which addiction related brain areas, histamine and dopamine cells and fibers are located and how they are situated in relation to each other. H3-receptor antagonists have been shown to decrease the consumption and rewarding effect of alcohol in animal models. Therefore, it was examined if non-imidazole structured H3-receptor antagonist also inhibits the rewarding effect of amphetamine, and if it decreases the locomotor activity induced by amphetamine. JNJ-39220675, a neutral antagonist of H3-receptor, and behavioral paradigm of conditioned place preference (CPP) were used in the experiment. CPP was also used to find out if D2-receptor agonist quinpirole cause reward or aversion. The effect of JNJ-39220675 on quinpirole's place preference and change in locomotor activity was also investigated. The interactions of these two pharmacological ligands were also examined in a separate locomotor activity experiment. C57BL/6J mice were used in all experiments. The results show that there are possible synaptic connections of histaminergic and dopaminergic system in substantia nigra, supramammillary nucleus, dorsomedial hypothalamic area and ventral periaqueductal grey area. Also, histaminergic nerve fibers innerviate to the dorsal striatum, which regulates motor functions, and to the ventral striatum, which is a part of the rewarding system of the brain. Hence, it is possible that histamine regulates the actions of dopa-mine in these brain areas. The behavioral experiments showed that JNJ-39220675 inhibits acutely increased locomotor activity caused by amphetamine, and decreases desensitation of decreased locomotor action caused by repeated dose of quinpirole. However, JNJ-39220675 did not have any effect on the rewarding effect of amphetamine, which causes strong sensitization. Also, JNJ-39220675 did not have an effect on quinpirole's aversive action. It remains to be seen, if H3-receptor is a potential target for new medicines in the treatment of different brain diseases and addiction in the future.

Smoking is one of the major causes for premature deaths worldwide. Tobacco smoke contains nicotine, which activates the nicotinic acetylcholine receptors (nAChR) expressed by the human body. nAChRs are part of the cholinergic system and its endogenous neurotransmitter is acetylcholine. The nAChRs are excitatory and the often regulate the release of other neurotransmitters. Nicotine is one of the most addicting compounds known. The rewarding effects of nicotine are mediated through the activation of the mesolimbic dopamine pathway. The mesolimbic pathway is triggered also by the compounds activating the endogenous opioid system thus mediating the rewarding effects and opioid addiction. The nicotine - opioid interactions have been widely studied. It is observed that majority of opioid abusers and patients receiving opioid replacement therapy are smokers. It has been also detected that nicotine releases endogenous opioid peptides in vivo in the brain regions mediating both addiction and analgesia. In addition, the rewarding effect of nicotine attenuates in opioid receptor knock-out rodents. Furthermore, it has been observed that nicotine's rewarding effects can be reduced with opioid receptor antagonists. In order to prevent smoking's negative effects the use opioid antagonists for smoking cessation has been clinically researched with poor results. Many of the opioids in clinical use have diverse and direct interaction with the nAChRs in vitro. E.g. it has been observed that methadone and morphine have an effect on the function of the nAChRs. This may explain partially the smoking behaviour of replacement therapy patients. Opioids are prescribed mainly for the treatment of moderate to intense pain. Nicotine is too found to be analgesic in vivo but in humans its analgesic effect has been questionable. In the experimental part of thesis binding and functional interactions with human's α4β2-nAChR expressed by SH-EP1-hα4β2 cell line was researched with clinically commonly used opioids codeine, oxycodone and tramadol. Competitive binding was studied using [3H]-epibatidine binding assay and the functional effects were studied using 86Rb+-efflux assay. The results suggest that oxycodone and tramadol act as weak competitive antagonists of α4β2-nAChR in vitro in concentrations that are clinically irrelevant. According to the results, however, codeine acts as positive allosteric modulator of α4β2-nAChR potentiating the effects of nicotine in micromolar concentrations. The effect is similar to galantamine, used in treatment of Alzheimer's disease. The clinical relevance of codeine's potentiating nicotine's effect on the function of α4β2-nAChR cannot be estimated according to the results from these studies. Therefore, in order to confirm the results experiments with codeine need to be done in vivo using e.g. α4- and β2-knock-out mice in order to clarify α4β2-nAChR's role in the analgesic and rewarding effects of codeine. However, the results from the experimental part provide valuable information on the interactions of nicotine and opioids. Results from studies conducted with α4β2-nAChRs have not been published enough to determine the importance of the phenomenon in i.a. drug addiction and analgesia.

Tutkimus käsittelee päihteitä käyttäneiden kokemuksia käyttöä ylläpitäneistä ja raitistumiseen vaikuttaneista tekijöistä. Aineisto on kerätty talvella 2019 haastattelemalla erään avohoidollisen päihdekuntoutuksen käynyttä viittä henkilöä. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu väljästi fenomenologiaan, jossa kokemusten tutkimus on keskiössä. Aineistolähtöinen analyysi nosti esiin tutkimukseen osallistuneiden kokemuksia päihteidenkäyttöä ylläpitävistä tekijöistä sekä kokemuksia raitistumisesta. Haastatellut kuvasivat päihteidenkäyttöään tarinamuotoisesti kertoen ensimmäisistä päihdekokeiluistaan, kokemuksistaan päihderiippuvuutensa muodostumisesta ja päihdekuntoutusjaksoistaan sekä raitistumisestaan ja toipumisen prosessistaan. Päihteidenkäyttöä ylläpitävät kokemukset jakautuivat neljään teemaan: päihderiippuvuuden hallitsema elämä, päihteidenkäyttö selviytymiskeinona, ulkoiset syyt raitistumispyrkimyksille ja kohtuukäytön tavoite sekä pysyvän elämänmuutoksen saavuttamisen vaikeus. Päihteidenkäytöstä toipumiseen liittyvät kokemukset jakautuivat niin ikään neljään teemaan: äärimmäiset kokemukset muutoksen mahdollistajina, päihteidenkäytön ymmärtäminen sairauskäsitteen avulla, tunteiden kohtaaminen ja käsittely, sekä vertaistuki ja 12 askeleen ohjelma toipumisen apuna. Tulokset kuvaavat päihderiippuvuuden kokonaisvaltaista, psyykkiseen, fyysiseen sekä sosiaaliseen hyvinvointiin vaikuttavaa luonnetta. Riippuvuudesta toipuminen voi vaatia useita erilaisia päihdekuntoutusjaksoja, retkahtamisia, kohtuukäytön tavoittelua sekä äärimmäisten elämänkokemusten läpikäymistä. Toipumisen prosessi vaatii usein kokonaisvaltaisen elämäntapojen muutoksen. Tätä muutosta voidaan edesauttaa muun muassa vertaistuen sekä toipumisohjelmien avulla, ja raittiutta tukevan elämäntavan ylläpitämisen voidaan katsoa jatkuvan läpi koko elämän.

Tämän tutkielman taustalla on oletus toimijuuden ja elämänhallinnan kysymysten keskeisyydestä yksilön kokemuksen kehystäjinä nyky-yhteiskunnassa. Tarkastelen suomalaisia tupakoinnin lopettamisen itseapuoppaita Michel Foucault’n ispiroiman hallinnan analytiikan kehyksessä. Tarkoitus on hahmottaa oppaissa rakentuvaa subjektia sekä itsen rakentumisprosessia. Prosessissa nivoutuvat yhteen asiantuntijatieto, kansanterveysajattelu sekä yksilön vastuu omasta elämästään. Lopulta hahmotan oppaissa tuotettua totuutta ja eetosta eli sitä mitä voi ja mitä pitää tehdä eli minkälaista on olla subjekti. Aineistona on neljä suomalaista alan asiantuntijoiden kirjoittamaa tupakoinnin lopettamisen itseapuopasta, joita analysoin käyttäen Foucault’n ajatusta minäteknologioista. Ne ovat käytäntöjä ja välineitä, joilla yksilö luo ja johdatellaan luomaan suhdetta itseensä. Minäteknologiat toimivat aineiston analyysikehikkona. Käsittelin oppaita käytännöllisinä ja efektiivisinä tekstijälkinä, joissa asiantuntijat pyrkivät muokkaamaan maallikoiden käytöstä ja itsesuhdetta. Aineiston analyysi perustuu tiiviiseen kriittiseen lähilukuun, jota ohjaa hallinnan analytiikan käsitteet. Genealogian periaatteiden mukaisesti keskeistä ovat problematisointien ja käytäntöjen suhteet. Ensimmäisessä analyysiluvussa tarkastelin tupakoinnin ongelman määrittymistä yksilön kannalta. Tupakoinnin keskeiset ongelmoinnit perustuvat terveysriskeihin, -haittohin sekä tupakointiin riippuvuutena. Ongelmoinneissa keskeiseksi nousi yhtäältä tupakoinnin riskien ja haittojen vääjäämättömyys ja kiistattomuus sekä toisaalta riippuvuusnäkökulman merkityksen kasvu. Tupakoinnin ongelma rakentui kiistattomana ja siten myös tupakoiva subjekti on harkitsematon ja vastuuton. Ongelmoinnissa keskeistä oli suhde kognitioon: oppimiseen, havaitsemiseen, muistiin sekä harkintaan. Toisessa analyysiluvussa hahmotin tapaa, jolla tupakoinnin ongelma vakuutettiin koskemaan yksilöä. Vakuuttaminen perustuu pääosin lääketieteellisen tiedon auktoriteettiin. Vakuuttelun lisäksi motivointi toimii tapana vastuullistaa ja sitouttaa yksilö mukaan tupakoinnin lopettamisprojektiin. Tässä kiteytyi oppaissa rakentuvan toimijuuden ydin: 'se joka todella haluaa.' Kolmannessa analyysiluvussa tarkastelin niitä konkreettisia keinoja ja välineitä, joita oppaissa tarjotaan tupakoinnin lopettamiseen. Käytännöissä rakentui herkeämättömästi itseään sekä ympäristöään tarkkailevaa valpasta subjektia. Valppauden lisäksi käytännöissä korostui aktiivisuus, 'mielekäs tekeminen' ja uusien terveellisempien elämänkäytäntöjen, kuten liikunnan ja ruokavalion omaksuminen. Viimeisessä analyysi luvussa pohdin oppaissa rakentuvan ihanteen laajempaa yhteyttä. Tupakoinnin lopettamisessa onnistunut subjekti määrittyy lopulta tupakoivaa vahvempana: keskeistä lopettamisessa oli lopulta oppimisprosessi ja itsetunnon kasvu. Tupakoimaton subjekti sopeutuu paremmin vaativaan nykyelämään. Kokonaisuudessaan oppaissa rakentuva subjekti on herkkä ja ympäristölle altis ydin, 'se, joka todella haluaa', jonka ympärille rakentuu oppimisen myötä asenteita, tapoja ja käytäntöjä, jotka voidaan purkaa ja korvata asiantuntijatiedon myötä paremmilla käytännöillä. Näin oppaiden voidaan ajatella tuottavan tietynlaista normatiivista subjektia ja kokemuksen kehikkoa, joka voi sulkea ulkopuolelleen ei-aktiivisia väestönosia ja siten lisätä terveyteen ja tupakointiin liittyvää voimistuvaa sosioekonomista eriytymistä. Verraten kuitenkin amerikkalaiseen itseapukulttuuriin oppaissa ei tuoteta yltiöyksilöllistä ja atomistista subjektia. Suomalaisissa oppaissa ympäristö on vaaroja ja riskejä täynnä, mutta tarjoaa mahdollisesti myös tukea. Tässä kuitenkin tutkielman ja aineiston jännitteisyys: kaikki ei ole yksilöstä kiinni, mutta vastuu on hänellä.

Tutkimuksen tarkoitus: Tutkielman tavoitteena on syventää tietoutta tupakkavieroituksesta sekä tupakkavieroituslääkkeiden käytöstä hammaslääkärin työssä. Tutkielmassa perehdytään tupakkavieroituksessa käytettävistä lääkeaineista varenikliinia, bupropionia, nortriptyliiniä ja nikotiinikorvaushoitotuotteita käsitteleviin tutkimuksiin, sekä tupakkavieroituksen terapeuttisia hoitomuotoja koskeviin suosituksiin. Tutkielman näkökulmana on hammaslääkärin rooli, ja keskeisenä konseptina vieroitushoidon farmakologiset ja terapeuttiset apukeinot. Tutkielmassa perehdytään myös nikotiiniriippuvuuden taustalla oleviin neurobiologisiin mekanismeihin sekä lääkeaineiden farmakologisiin ominaisuuksiin sellaisella tasolla, joka antaa valmiudet ymmärtämään vieroituslääkehoidon aiheiden ja vasta-aiheiden taustalla olevat lääketieteelliset seikat. Materiaalit ja menetelmät: Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä suomalaisille hammaslääkäreille suunnatusta kyselytutkimuksesta. Jälkimmäisessä kartoitetaan suomalaisten hammaslääkäreiden tupakasta vieroitukseen liittyviä asenteita, tietoja ja käytäntöjä. Kirjallisuuskatsauksen taustamateriaaleina käytettiin tupakkavieroituslääkkeiden farmakologian ammattikirjallisuutta, tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden neurobiologisia mekanismeja käsitteleviä oppikirjoja, tupakkavieroituslääkkeiden käyttöä, tehoa ja turvallisuutta käsitteleviä artikkeleita, sekä tupakkariippuvuuden ja tupakasta vieroituksen kansallisia hoitosuosituksia, erityisesti Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin aiheeseen liittyvää Käypä hoito –suositusta. Lääkeaineiden vasta-aiheiden ja yhteisvaikutusten osalta tietoja haettiin farmakologian kirjallisuudesta sekä ajan tasalla olevista aihetta käsittelevistä julkaisuista. Artikkelien haku rajattiin sellaisia lääkeaineita käsitteleviin julkaisuihin, joita Suomessa hammaslääkäri voi määrätä työssään. Tulokset: Tutkielmassa pohditaan tupakkavieroituksen ei-farmakologisten ja farmakologisten apukeinojen mahdollisuuksia hammaslääkärin työssä. Vieroituslääkkeiden tehokkuuden ja käyttöperiaatteiden lisäksi mielenkiinnon kohteena ovat myös lääkeaineiden turvallisuus ja vastaaiheet sekä tiettyjen erityisryhmien tupakkavieroitushoidon erityispiirteet. Tutkielman osana raportoidaan myös tuoreen Hammaslääkärit ja tupakka 2015 tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia. Johtopäätökset: Tupakointi ja tupakkasairaudet ovat merkittäviä kansanterveydellisiä ongelmia. Hammaslääkärillä on toimenkuvan ja läheisen potilaskontaktiaseman vuoksi hyvät edellytykset vaikuttaa potilaiden terveyskäyttäytymiseen. Pään ja kaulan alueen sairauksien ehkäisyn ja hoitomahdollisuuksien tunteminen on tärkeä osa hammaslääkärin ammattipätevyyttä. Tupakkavieroitushoidon indikaatiot, kontraindikaatiot, periaatteet ja mahdollisuudet ovat tärkeitä asioita, joita hammaslääkärin täytyy vastaanottotyössään tuntea. Suomessa hammaslääkäreiden antama tupakkavieroitus on tuoreimman kyselytutkimuksen perusteella enimmäkseen informoivaa terveysvalistustyötä, mutta käytännön tukitoimet ja tupakkavieroituksen farmakologiset apukeinot jäävät suurimmaksi osaksi hyödyntämättä. Käypä hoito suositukseen tutustuminen ja syvällisempi perehtyminen tupakkavieroitukseen näyttäisivät olevan aiheellisia hammaslääkäreiden koulutuksessa.