Browsing by Subject "rippikoulu"

Goals. In Finland the popular confirmation school provides young people an opportunity to reflect on their values. One of the goals of confirmation work is to equip the young to ethical reflection on themes like sustainability. As a part of sustainability education food-related themes provide an easily approachable way to reflect on the impact of one´s choices on oneself and others. Eating is a complex phenomenon related to many conflicts both at the individual and societal level. The goal of this study is to describe and analyze meals at a confirmation camp from the perspectives of different actors. The purpose is to examine the role of food at a confirmation camp and to look at the practices that are regarded as indicating sustainability at meals. This study also analyzes how sustainability can be improved at confirmation camps. Methods. This study was conducted as an ethnographic case study. The data was collected at a Vantaa parish confirmation camp and consisted of focused interviews of confirmands, young confirmed volunteers, parish workers and food service staff as well as a field diary kept by the researcher. The interviews were carried out individually or in groups with 20 people participating. After being transcribed the data was analyzed using data-driven content analysis. Results and conclusions. Food had a wide range of meanings at the confirmation camp of which the most important seemed to be receiving nutrition and experiencing eating as a so-cial event. The meal times were also moments to share information, they gave a structure to the days and food was seen to affect the atmosphere at camp. Between the shared meals, the young people were constantly snacking sweets and other snacks they had brought to camp. Different actors had different perceptions of the visibility of sustainability in confirma-tion camp meals, but in general it was thought not be visible enough. Among other things increasing the share of vegetarian food and improving recycling opportunities were suggested to promote sustainability. The lack of resources and co-operation and the eating habits of young people were seen as challenges for carrying out the developmental suggestions concerning sustainability.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin viiden eri seurakunnan nuorisotyön ylläpitämiä Instagram-tilejä ja niissä julkaistuja kuvia. Sosiaalinen media ja siihen kuuluvat yhteisöpalvelut ovat saavuttaneet nuorten keskuudessa suuren suosion. Niihin kuuluva Instagram-yhteisöpalvelu on yksi eniten käytetyimmistä sosiaalisen median kanavista. Seurakunnat ovat viime vuosien aikana perustaneet omia Instagram-tilejä seurakunnan nuorille. Tähän tutkielmaan valitut seurakunnat ovat eri puolilta Suomea ja seurakuntien nuorisotyön Instagram-tilit ovat keskenään visuaalisesti erilaisia. Tutkimukseen valitut seurakunnat ovat Kallion seurakunta, Savonlinnan seurakunta, Iin seurakunta, Vähänkyrön seurakunta ja Lempäälän seurakunta. Seurakuntien Instagram-tilit ovat instakallio, savonlinnanuorisrk, ikuisuusprojekti, vahankyronnuoriseurakunta sekä hopeinsta. Tutkimuskysymyksiä on kaksi. Ensinnäkin tutkin, mikä seurakunnan nuorisotyön Instagram-tilin rooli on seurakunnan rippikoulutyön näkökulmasta. Toinen tutkimuskysymykseni on, millaisilla visuaalisilla elementeillä Instagram-kuvissa vedotaan nuoriin. Tutkimusmenetelmänä on käytetty Janne Seppäsen visuaalista mediakuvien sisällönanalyysiä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimusprosessi etenee yleisestä Instagram-tilien analysoimisesta, rippikouluun liittyvän materiaalin analysoimiseen ja lopulta viidestä rippileiriin liittyvästä kuvasta tehtyyn kuva-analyysiin. Tutkimustulokset vastaavat molempiin esittämiini tutkimuskysymyksiin. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen kohdalla tuloksista selviää, että seurakunnan nuorisotyön Instagram-tili on se paikka, jossa nuorille näytetään konkreettisesti, millaisessa ympäristössä rippikoulua käydään ja mitä siellä tehdään. Visuaaliset elementit, joilla nuoriin vedotaan, ovat visuaalisesti taidokkaat mainoskuvat, huumori, sanavalinnat, informatiivisuus sekä nuoria kiinnostavat tapahtumat. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että nuorille suunnattu seurakunnan ylläpitämä Instagram-tili luo uuden toimintatavan olla yhteydessä nuoriin ja näyttää heille, minkälaiseen toimintaan nuori pääsee seurakunnan nuorisotyön kautta osallistumaan.

Tässä tutkielmassa selvitetään rippikoulun isosten kokemuksia luottamuksellisista keskusteluista ja isoskoulutuksen valmistavuudesta näihin keskusteluihin. Luottamuksellisilla keskusteluilla tarkoitetaan tilanteita, joissa rippikoululainen kertoo isoselle jostakin henkilökohtaisesta ja hänelle vaikeasta asiasta. Luottamuksellisista keskusteluista haluttiin tietää ensinnäkin niiden yleisyyttä. Toiseksi haluttiin selvittää, millaisia ovat isosten käymät luottamukselliset keskustelut. Kolmas kiinnostuksen kohde oli, että mitä aiheita keskusteluissa käydään. Isoskoulutuksen osalta kiinnostavaa oli, mitä luottamuksellisiin keskusteluihin liittyviä asioita isoskoulutuksessa opittiin ja käsiteltiin. Sen lisäksi selvitettiin myös sitä, kokivatko isoset isoskoulutuksen valmistavan käymään luottamuksellisia keskusteluja. Tutkimus oli luonteeltaan määrällinen, ja se toteutettiin sähköistä kyselylomaketta hyödyntäen. Lomake lähetettiin Tampereen hiippakunnasta ja Turun arkkihiippakunnasta valikoituneiden seurakuntien isosille, jotka vastasivat siihen vapaaehtoisesti ja itsenäisesti. Kyselyyn vastasi 170 isosta 26:sta seurakunnasta. Keskeisimpänä tutkimustuloksena voidaan todeta, että isoset käyvät hyvin paljon luottamuksellisia keskusteluja. Vain noin yksi kymmenestä isosesta ei ole koskaan keskustellut luottamuksellisesti rippikoululaisen kanssa. Tavallisimpia luottamuksellisen keskustelun tilanteita ovat pienryhmäkokoontumisen yhteydessä rippikoulun intensiivijaksolla. Isoset käyvät luottamuksellisia keskusteluja niin ryhmässä kuin kahden kesken rippikoululaisen kanssa. Isoskoulutuksen valmistavuuden osalta voidaan todeta, että luottamuksellisten keskusteluiden huomioiminen riippui pitkälti seurakunnasta. Isosten kokemus luottamuksellisten keskustelujen valmistavuudesta vaihteli siis melko paljon.

Tässä pro gradu- tutkimuksessa on selvitetty katekismusta kansanopetuksen ja hengellisen elämän ilmentäjänä. Tutkimuksen aineiston keruussa on pyritty selvittämään katekismusten levinneisyyttä, kappalemääriä ja omistajuutta vuosina 1730-1809. Tutkimus vastaa kysymyksiin: Miksi katekismusta luettiin ja vaikuttiko katekismuksen levinneisyys lukemisen oppimiseen. Miten katekismuksen sisällöt toimivat ohjaavina elämisen oppeina kansalle lukutaitoa opettaessa. Tutkimuksen metodina on narratiivinen menetelmä, mikä sopii kirkkohistorian- ja kirjahistorian tutkimiseen. Kirkollisen kansanopetuksen alkuvaiheet sijoittuvat 1600-luvun uskonpuhdistuksen murroskauteen Suomessa, jolloin jumalanpalvelus oli saanut aiempaa merkittävämmän roolin ehtoollisopetuksen viitekehyksenä. Tutkimuksen aikaperspektiivi sijoittuu Ruotsin vallan aikaan Johannes Gezelius vanhemman ajalta Ruotsin vallan päättymiseen vuoteen 1809. Katekismusten osalta niiden levinneisyyteen liittyneet tiedot sekä niiden omistajuuteen liittyvät tiedot ja päätelmät heijastavat osaltaan sitä, että katekismuksia luettiin ja niitä hankittiin kansanopetukseen ja katekismuskuulusteluihin. Katekismusten levinneisyys Suomen rannikkokaupunkeihin ja suurimpiin kaupunkeihin on ilmeistä. Katekismuksen lukeminen ja sen sisällön sisäistäminen näyttää mahdollisesti lisäävän ihmisen kiinnostusta yhtäältä hengellisiin asioihin ja toisaalta arjessa lukutaidon vaatimusten täyttämiseen. Katekismuskasvatus, koulumuotoinen ehtoollisopetus, alkoi saada järjestäytynyttä muotoa 1740-luvulla, jolloin itsenäinen rippikoulujärjestelmä muotoutui ja katekismusopetus vaikeutui. Tutkimus pureutuu pietismiin, joka luterilaisessa ja reformoidussa kirkossa tähtäsi uskonnollisen elämän syventämiseen ja yksilöllisyyden lisäämiseen. Pietismin suuntauksesta ja katekismuksen opillisista painotuksista löytyi yhtäläisiä teemoja ja elämän ohjeita. Tutkimuksessa nousevat yhteiset sisällölliset teemat katumus, kääntymys ja varjelus. Heräävän pietismin aikana tavallisen rahvaan lukuintoa lisäsivät yhteiset kokoontumiset katekismuksen lukuhetkiin ja hartaushetkiin koko ruoka- ja perhekunnan voimin. Pietismin myötä virsien laulaminen osoittautui myös uskon opetukseksi ja rukoukseksi. Tutkimuksen lähdeaineisto perustuu Ruotsin vallan ajan Suomessa ilmestyneisiin katekismuksiin. Tutkimus avaa Martti Lutherin Iso- ja Vähä katekismuksen rakennetta ja sisältöä ja näin ovat kaikkien katekismusten tutkimuspohjana. Tärkeitä lähteitä ovat olleet myös katekismusten ja kansanopetuksen syntyä kuvaavat rippikoulun syntyvaiheiden historiaa kuvaavat teokset ja tutkimukset.

Tutkielmassa tarkastellaan rippikoulujen paikallissuunnitelmia Oulun ja Helsingin hiippakunnan seurakunnissa. Tutkielmassa esitetään kuva siitä mitä paikallissuunnitelmat sisältävät sekä etsitään eroavaisuuksia Oulun ja Helsingin hiippakunnan paikallissuunnitelmien välillä. Taustaluvut käsittelevät rippikoulun syntyä, kehitystä, aiempaa tutkimusta, julkisuuskuvaa sekä rippikoulun yhteyttä kasteeseen. Tutkielman inventaarioluvussa (luku 3) taustoitetaan rippikoulun suunnitteluprosessia ja tarkastellaan sitä problematiikkaa, jota rippikoulun suunnittelulta edellytetään. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä neljästäkymmenestä rippikoulun paikallissuunnitelmasta Oulun ja Helsingin hiippakunnista, valtakunnallisesta rippikoulusuunnitelmasta Elämä, usko, rukous (RKS 2001) sekä rippikoulun suunnittelun hiippakunnallisesta ohjeistuksesta. Tässä laadullisessa sisällönanalyysissä tarkastellaan paikallissuunnitelmien sisältöjä väljänä taustateorianaan RKS 2001 sekä rippikoulun malliohjesääntö. Tutkimuskysymyksenä esitetään, mitä paikallissuunnitelmat pitävät sisällään? Tutkielman alakysymyksinä esitän, miten paikallissuunnitelmien mukaan yhteistyö koulun ja kodin välillä ilmenee sekä onko seurakunnissa yhteistyöhön yhtenevät käytännöt? Mitä muita yhteistyömuotoja ja kumppaneita paikallissuunnitelmien mukaan rippikoulutyöllä on? Tutkimuksessa etsitään paikallissuunnitelmista nousevia rippikoululle asetettuja paikallisia tavoitteita ja valintoja rippikoulun oppimisprosessille. Paikallissuunnitelmat sisältävät pääosin rippikoulun malliohjesäännön rippikoulun vuosisuunnitelmalle esittämiä sisältöjä. Näitä sisältöjä ovat rippikoulun toimintaympäristön ja paikallisten lähtökohtien pohdinta, paikallissuunnitelman tarkoituksen pohdinta ja rippikoulutyön vuosirytmin jaksottaminen. Oppimista paikallissuunnitelmissa käsitellään oppimateriaalien, ulkoläksyjen, seurakuntayhteysjakson toteuttamisen ja rippikoulumuotojen esittelyllä. Myös työmuotojen läsnäoloa rippikoulun opetustilanteissa on useissa suunnitelmissa pohdittu. Yhteistyö vanhempien kanssa on Oulun hiippakunnan seurakunnissa vilkkaampaa ja monipuolisempaa kuin Helsingin hiippakunnassa. Koulujen kanssa tehtävä yhteistyö jää kuitenkin molemmissa hiippakunnissa yksisuuntaiseksi yhteistyöksi. Muita yhteistyömuotoja paikallissuunnitelmiin ei ole kootusti kirjattuna. Paikallissuunnitelmien mukaan yhteistyö erilaisten rippikouluja järjestävien järjestöjen kanssa on mitätöntä. Konstruktivistisesta oppimiskäsityksestä huolimatta rippikouluissa opetellaan ulkoläksynä kristinuskon perusilmaisut, kuten Isä meidän, Herran siunaus, 10-käskyä, pienoisevankeliumi, kaste- ja lähetyskäsky sekä uskontunnustus. Oulun hiippakunnassa rippikoululaisilta vaaditaan ulkoläksyjen sekä seurakunnan elämään osallistumista enemmän kuin Helsingin hiippakunnan seurakunnissa. Oppikirjoina rippikoulussa käytetään Raamattua, katekismusta ja virsikirjaa. Paikallissuunnitelmien mukaan vain harvoissa seurakunnissa on käytössä muita kirjoja. Vain harvoista paikallissuunnitelmista on luettavissa RKS 2001 tavoitteiden lisäksi paikallisia rippikoulutyön tavoitteita. Rippikoulun suunnittelun ohjaus on kokonaiskirkon taholta ristiriitaista, joka heijastuu paikallissuunnitelmien kielessä, rippikoulutyöntekijöiden asenteesta paikallissuunnitelmia kohtaan, paikallissuunnitelmien sisäisissä ristiriidoissa ja paikallissuunnitelmien määrässä kokonaiskirkon tasolla. Tutkielman perusteella paikallissuunnitelman hyöty päätöksentekoprosessissa näyttäytyy laihana. Esimerkiksi rippikoulun henkilöstöresursoinnin ja tulevien ikäluokkien määrän arviointi ja pohdinta yli puolella suunnitelmista puuttuu. Oulun hiippakunnan paikallissuunnitelmissa ikäluokkien määrän arviointi oli selvästi yleisempää.

Tässä maisterin tutkielmassa selvitetään, miten rippikouluraamatun rippikoululaisille suunnattuja uusia liitteitä käytetään evankelisluterilaisten seurakuntien rippikouluopetuksessa paikallisten rippikoulukäytäntöjen mukaisesti. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on Suuri Ihme – Rippikoulusuunnitelma 2017. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin lähettämällä sähköpostitse linkki sähköiseen kyselylomakkeeseen niille seurakuntien työntekijöille, joiden vastuualana oli rippikoulu- tai nuorisotyö. Tutkimukseen ei valittu maantieteellisesti mitään tiettyä aluetta, vaan linkki sähköiseen kyselyyn lähti valitulle kohderyhmälle seurakuntiin ympäri Suomen. Aineisto koostui kyselyyn valitussa aikataulussa vastanneiden 65 henkilön vastauksista. Saatuja vastauksia analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Aineisto antoi hyvin vastauksen esitettyyn tutkimustehtävään. Rippikouluraamatun erityisesti rippikoululaisille suunniteltuja liiteosia käytetään monipuolisesti seurakuntien rippikouluopetuksessa. Se, mitä osia liitteistä käytetään, vaihteli vastaajan oman seurakunnan käytäntöjen mukaisesti ja sen mukaan, mitä rippikoulutunteja vastaaja itse pääsi toteuttamaan. Liitteiden parhaana puolena mainittiin useasti se, että liitteitä rippikouluopetuksessa käytettäessä ei tarvitse hankkia rippikoululaisille erillisiä rippikoulukirjoja. Koska liitteet ovat nuorille suunnattu, ne ovat värikkäät ja visuaaliset. Monet nuoret hahmottavat asiat paremmin visuaalisuuden avulla. Aineistosta nousi esiin keskeisinä opetettavina teemoina kirkollisten toimintojen ja Raamatun sisältöjen tunteminen. Vastaajilla oli myös mahdollisuus kertoa omia toiveitaan liitteiden jatkokehittämisestä. Tutkimus antaa siten arvokasta tietoa aidoilta rippikoulumateriaalin käyttäjiltä ja auttaa näin myös kehittämään tuotetta entistä paremmaksi ja käyttäjäystävällisemmäksi. Kauniista rippiraamatusta, jonka liitesivuilta löytyy kavereiden terveisiä, jää nuorelle myös mukava muisto omasta ainutkertaisesta rippikouluajasta.