Browsing by Subject "riski"

Turvallisuus on monitasoinen ja monitulkintainen sana, jonka käsitesisältö vaihtelee määrittelijän mukaan. Yhteiskunnallinen modernisaatiokehitys haastaa ne perinteiset rakenteet, joiden varaan turvallisuusinstituutiot ja niiden ideologiset kohteet ovat rakentuneet ja turvallisuuskeskustelun keskiöön ovatkin nousseet uudet turvallisuutta vaarantavat uhat, kuten ideologis-uskonnollinen terrorismi ja hybridiuhkat, jotka ovat yhdessä muuttaneet uhkakäsityksiä ja hämärtäneet sisäisten ja ulkoisten uhkien torjumisen ja turvallisuuden toteuttamisen toimia oikeudellisesti. Konkreettisen turvallisuuden kasvusta huolimatta turvattomuuden tunne on yhteiskunnassa kasvanut. Yhteiskunnan kehittyessä herää kysymys siitä, onko turvallisuus ja erityisesti sen toteuttamisen juridiset kehykset pysyneet muutoksen perässä, sekä toteutuuko turvallisuus yksilö-, kollektiivi- ja valtiotasolla ja miten yhteiskunnallinen kehitys saattaa vaikuttaa turvallisuuskäsityksiin ja toteuttamiseen oikeudellisesti. Tutkielman tarkoitus on selvittää turvallisuuden laajempaa merkitystä yhteiskunnan syntymisen taustalla ja sen oikeudellisen modernisaation kehityksessä, sekä tunnistaa turvallisuuden toteuttamisen käsitystä hyvinvointivaltiossa ohjaavia piirteitä ja sen mahdollisia epätoivottavia modernisaatiokehityksestä johtuvia kehityskulkuja kansallisvaltiokehyksessä. Tutkielmassa on vahva valtiosääntöoikeudellinen ja oikeussosiologinen fokus rikosoikeudellisen lähdeaineiston rinnalla. Tutkielmassa turvallisuus tunnistetaan utilitaristisesti ajateltuna kollektiivisena hyvänä, joka saa toteuttamisen pidäkkeensä yksilölähtöisenä perusoikeutena, jota kollektiivista ja kansallista turvallisuutta turvaa-vien toimien on edistettävä ollakseen hyväksyttyjä. Turvallisuuden ja rikosoikeudellisen riskihallinnan välinen suhde on muodostunut yhteiskunnan modernisaation ja hyvinvointivaltiokehityksen kohdalla hyvin merkittäväksi turvallisuuden toteuttamisen nykytilan tulkitsemiseksi normatiivisesti. Turvallisuus on osa valtion riskejä ja uhkia torjuvaa olemusta, järjestystä ja kontrollia, joka on tarkoitettu ihmisten fyysisen vapauden turvaamiseksi. Abstrakti, kollektiivinen turvallisuus ohjaa turvallisuuden yleistä sisältöä ja sen strategiaa yhteiskunnassa, jota konkreettinen yksilölähtöinen turvallisuuden toteuttaminen hillitsee sitoutumisellaan perus- ja ihmisoikeusjärjestelmään. Demokraattinen kontrolli pitää terveessä ja aktiivisessa yhteiskunnassa huolen siitä, että kollektiiviset intressit ovat yhdenmukaisia niiden yksilöintressien kanssa, joita perusoikeusjärjestelmä suojaa.

Sydän- ja verisuonitaudeista aiheutuva kuolleisuus on Suomessa ja maailmanlaajuisesti suurta. Tautien yhtä riskitekijää hoidetaan kolesterolilääkkeillä, joiden käyttömäärä on lisääntynyt huomattavasti 1990-luvulta lähtien. Kolesteroliin liittyvät hoitosuositukset ehdottavat näiden lääkkeiden käyttöä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden hoidossa. Suurista käyttömääristä huolimatta lääkkeiden käytön lisääntymisen taustalla olevien prosessien sosiologisessa tutkimuksessa aihetta on tutkittu niukasti. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä tavalla veren rasva-arvoihin liittyvät hoitosuositukset ovat vaikuttaneet sydän- ja verisuonitautien yhden riskitekijän eli kolesterolin lääkehoidon lisääntymiseen ja miten suosituksien lääkehoitoihin liittyvät aiheet näyttäytyvät niitä keskeisissä lääkärilehdissä kommentoineiden kriittisten kirjoitusten valossa. Tutkimuksen keskeisenä käsitteenä on lääkkeellistyminen, jolla viitataan prosessiin tai muutokseen, jonka myötä lääkkeiden käyttö tulee osaksi ihmisten elämää. Tutkimuksessa hyödynnetään kahta aineistoa. Ensimmäinen aineisto koostuu vuosien 1986 ja 2014 välillä ilmestyneistä veren rasva-arvoihin liittyvistä hoitosuosituksista, joiden sisällönanalyysilla eritellään niiden lääkkeiden käyttöön liittyviä ulottuvuuksia. Hoitosuositukset ovat lääkäreille suunnattuja yksinkertaistettuja ja tutkimusaineistoa tiivistäviä hoitoehdotuksia, joiden tarkastelu ei paljasta niiden koostamisessa tehtyjä valintoja tai miten terveysalan asiantuntijat saattavat niitä tulkita. Tätä varten analyysissa hyödynnetään myös toista aineistoa, joka koostuu Suomen Lääkärilehdessä ja Duodecim lehdessä julkaistuista tutkittavia hoitosuosituksia kommentoivista kirjoituksista. Tämän aineiston avulla voidaan tulkita, miltä hoitosuosituksissa paikannetut lääkkeiden käyttöön liittyvät tekijät saattavat näyttäytyvä terveysalan asiantuntijoille. Tutkimuksessa havaittiin, että hoitosuositukset luovat tarpeen laajamittaiselle ja tehokkaalle riskin hoidolle asettamalla hoidon tavoitteiksi sellaisia kolesteroliarvoja, joita on vaikea saavuttaa ilman lääkehoitoa. Myös suosituksissa ehdotetut lääkehoidon aloittamisen kynnykset ovat madaltuneet. Lääkärilehtiin kirjoittavien terveysalan asiantuntijoiden näkemykset asettavat hoitosuosituksissa ehdotettuja toimenpiteitä kyseenalaiseksi. Kirjoittajien mukaan suositukset ehdottavat lääkehoitoa myös tilanteissa, joissa hoitotavoitteet tai lääkehoito ei ole lääketieteellisesti perusteltua. Näin lääkkeellistyminen näyttäytyy kirjoittajille osittain prosessina, jossa lääkkeiden käyttöä suositellaan niiden hyödyistä saatavan näytön ollessa kyseenalaista. Terveysriskien hoito näyttäytyy tutkimuksessa kysymyksenä siitä, minkälaiset asiat määrittelevät milloin ja miten näihin riskeihin tulee yhteiskunnassa reagoida. Sydän- ja verisuonitautien riskin hallinta muodostuu kansanterveyden näkökulmasta osittain epidemiologisen riskitiedon avulla, joka osoittaa sydän- ja verisuonitautiongelman muodostuvan siitä laajasta väestöryhmästä, joilla on vain pieni sairastumisriski. Tämän vuoksi kansanterveyden näkökulmasta on merkityksellistä hoitaa pientä sydän- ja verisuonitautiriskiä, mutta oireettoman riskin hoitaminen lääkkein saattaa potilaiden näkökulmasta näyttäytyä turhana. Tämän asetelman äärelle joutuvat hoitosuosituksia kommentoineet käytännön lääkärit, joiden tehtävä on hoitaa yksilökohtaista potilasta hoitosuositusten suuntaamana. Kolesterolihoidon lääkkeellistyminen on näin riippuvainen lääkärin hoitosuosituksista tekemästä tulkinnasta sekä näkemyksestä hoitoehdotusten järkevyydestä yksilökohtaisen potilaan hoidossa.

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten maatalousyrittäjien suhtautumista riskiin. Suomalaiset viljelijät ovat keskimäärin riskiä karttavia, ja he punnitsevat todennäköisyyksiä epälineaarisesti. He painottavat enemmän alhaisia todennäköisyyksiä kuin suuria. Kysely lähetettiin yhteensä 5 000 viljelijälle, joista 820 viljelijää vastasi kyselyyn. Kyselyssä kysyttiin myös reliabiliteetin varmentamiseksi riskiin liittyviä kysymyksiä, joiden tuloksia analysoitiin pääkomponenttianalyysin avulla. Näistä tuloksista saatiin kaksi pääkomponenttia, joita vertailtiin regressioanalyysissä riskiparametreihin sekä viljelijöiden taustatietoihin. Saadut kaksi pääkomponenttia eivät olleet merkitseviä regressioanalyysissä. Sen sijaan tuotantosuunnalla on merkitystä todennäköisyyksien painottamisessa. Tuotantosuunta nostaa todennäköisyyksien painottamista, joten viljelijä punnitsee todennäköisyyksiä lineaarisemmin. Ainoastaan siipikarjanlihantuottajat punnitsevat todennäköisyyksiä epälineaarisemmin.

The aim of this study is to find out how well the forest properties located in the regions of Pirkanmaa and Central Finland fit into the investment portfolio in order to reduce the risk. The research is based on Harry Markowitz's modern portfolio theory. In this study, an efficient frontier and a minimum variance portfolio are formed from three different investment alternatives. Portfolio investment options in this study are forest properties, shares and interest. Previous studies focusing on forest placement show that the return on forest investments is rather weak compared to equity investments, and forest investment itself is not very profitable. However, the research also indicates that the returns on forest investments are poorly correlated with equity investments, and therefore they fit into the investment portfolio to diversify the risk. The data used in the study were historical statistics on forest properties, shares and interest between years 1991 and 2018. For each investment option, the average return and the standard deviation of the return were calculated from historical returns. In addition, covariances and correlations between investment alternatives were calculated. Based on this information, a minimal variance portfolio and an efficient frontier were created using Excel's Solver. Comparison of the minimum variance portfolio and efficient frontier´s portfolios wages concluded how well forest property investments fit into the portfolio in order to reduce its risk. The study found that the correlation coefficient between forest property investments and shares has been negative in the period 1991–2018. In addition, the share of forest properties in the efficient frontier portfolios was significant at most risk levels: with 9,5 percent risk level, forest properties wage in portfolio was 70 percent. These results led to the conclusion that forest properties located in the provinces of Pirkanmaa and Central Finland were able to diversify and reduce the risk of the portfolio.

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella pääomasijoittajana toimivan startup-yhtiön osakkeenomistajan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan pääomasijoitukseensa liittyvään riskiin erityisesti yhtiöjärjestykseen otettavien osakkeen erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien määräysten avulla. Tutkielman tavoitteena on synnyttää yleiskuva osakesijoitukseen liittyvästä riskistä, sen sijoittumisesta suhteessa muihin yhtiöihin tehtyihin sijoituksiin sekä osakkeenomistajan käytettävissä olevista riskienhallintakeinoista. Yleiskuvaa tarkennetaan tarkastelemalla nimenomaan pääomasijoitusta rahoitusmuotona, pääomasijoituksen tavoitteita ja niihin liittyviä riskejä sekä pääomasijoittajan mahdollisuuksia riskien hallintaan. Pääomasijoittajan riskienhallintakeinoista tarkastelu kohdistetaan nimenomaan yhtiöjärjestykseen sekä mahdollisuuteen määrätä erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia tuottavista osakkeista, yhtiöjärjestyksen muuttamiseen ja sen rajoihin. Lopuksi tarkastellaan erilajisiin osakkeisiin liitettäviä tyypillisiä pääomasijoitustoiminnassa käytettäviä yhtiöjärjestyksen määräyksiä, joilla pääomasijoittaja pyrkii hallitsemaan riskiään kohdeyhtiössä. Tarkasteluun otetaan likvidaatiopreferenssi, diluutiosuoja sekä muuntolauseke.

Maatalousyritysten toimintaan vaikuttavilla riskeillä on kaksi merkittävää lähdettä: tuotannon epävarmuus sekä tuottajahintojen vaihtelu. Sään ja biologisten viiveiden kaltaisten hallitsemattomien elementtien takia maatalousyritysten tuotoksen määrä ja laatu vaihtelevat. Tuotantopanosten ja lopputuotteiden markkinahintojen muutokset sekä valuuttakurssien vaihtelut taas aiheuttavat yrityksille merkittäviä hinta- ja markkinariskejä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millainen peltokasvien tuotantoyhdistelmä on lyhyellä aikavälillä riskitehokas. Lisäksi pyrkimyksenä oli selvittää, miten maatalousyritys voi vaikuttaa peltokasvien tuotannon odotettuihin katetuottoihin suhteessa näiden vaihtelusta aiheutuviin riskeihin muuttamalla tuotantoyhdistelmäänsä ja monipuolistamalla tuotantoaan. Tuotannon monipuolistamisen on yksi keino, jolla maatalousyritys voi sopeutua epävarmuuteen ja toimintaympäristön muutoksiin. Tuotannon monipuolistamisen avulla tulisi pyrkiä löytämään riskitehokkaat yhdistelmät, joiden odotetut tuotot ovat korkeimmat suhteessa niiden vaihtelusta aiheutuviin riskeihin. Maatalousyrityksen tavoitteena on lyhyellä aikavälillä pyrkiä maksimoimaan peltokasvien tuotannon epävarmojen katetuottojen odotettu hyöty. Yritys voi pyrkiä saavuttamaan tavoitteensa muuttamalla tuotannossaan olevaa peltokasviportfoliota. Tutkimustulosten perusteella tuotantoa monipuolistamalla maatalousyrityksen on mahdollista vähentää katetuottojen vaihtelua lyhyellä aikavälillä. Palkoviljojen ja öljykasvien tuotannon viljoja korkeampien maataloustukien sekä palkoviljojen typpijälkivaikutuksen huomioiminen lisäsivät kasvien katetuottoja ja paransivat niiden kilpailukykyä viljojen suhteen. Lisätuen maksaminen onkin tarpeen myös tulevaisuudessa, mikäli öljykasveja ja palkoviljoja halutaan lisätä maatalousyritysten viljelykiertoon. Kun öljykasveille ja palkoviljoille maksettavat lisätuet ja palkoviljojen typpijälkivaikutus otetaan huomioon, maatalousyritysten on kannattavaa pyrkiä alentamaan katetuottojen vaihtelua tuotantoaan monipuolistamalla lyhyellä aikavälillä. AB-tukialueella vaatimuksena on kuitenkin, että nykyisellä viherryttämistuen tasolla yrityksellä on tukioikeuksia yli 14 %:lle sen kokonaispinta-alasta, mikäli tuen ehtojen täyttämisestä ei aiheudu muita kustannuksia. Muussa tapauksessa AB-tukialueella sijaitsevan maatalousyrityksen kannattaisi lyhyellä aikavälillä erikoistua kaksitahoisen ohran tuotantoon. Tulosten perusteella maatalousyrityksen odotettua hyötyä maksimoiva tuotantoyhdistelmä on sama riippumatta maatalousyrittäjän riskin karttamisen tasosta. Tämä voi osaltaan johtua siitä, että maatalousyrityksillä on paljon varallisuutta verrattuna katetuottojen vaihteluun, jolloin yritysten tulisi kyetä kantamaan vaihtelusta aiheutuvat riskit. Maatalousyritysten heikon kannattavuuden takia katetuottojen alentuminen saattaa kuitenkin heikentää maksuvalmiutta, mikä osaltaan aiheuttaa haasteita yritystoiminnan jatkuvuudelle.

Maatalousinvestointien hinnankorotuksilla on olennainen merkitys myös maahantuojayrityksen toimintaan. Osa hinnannousuista johtuu panoskustannusten kasvusta, mutta toisaalta myös yhä kehittyvästä teknologiasta. Maatalouskoneiden merkittävä teknologinen muutos lisää myös riskejä koneiden vikaantumisesta koneiden takuun voimassaollessa. Tutkimus on tehty tapaustutkimuksena tilaajayritykselle ja sen tarkoituksena on esitellä takuuta käsitteenä sekä sen taloudellista merkitystä sekä takuuprosessia yleisesti osana yrityksen strategiaa ja erityisesti sen tavoitteena on tarjota työn tilaajalle optimaaliset toimintaedellytykset takuukäsittelyä ja takuuprosessin hallintaa varten. Työssä pyritään tunnistamaan yrityksen prosesseissa olevia ongelmia ja esittää niille ratkaisuja, jotta tilaajayritys voi toimia edelleen tehokkaammin jälkimarkkinaympäristössä. On havaittavissa, että maatalouskoneiden takuun merkitys osana yrityksen markkinointistrategiaa on kasvanut merkittävästi. Tuotteiden erojen ollessa pieniä voidaan todeta, että takuu sekä jälkimarkkinan toimivuus on yksi ostopäätökseen vaikuttavista avaintekijöistä. Kun aiemmin takuujohtamista ja hallinnointia on ajateltu vain hallinnollisena työnä ja pakollisena osana toimintaa, on siitä viime vuosina tullut yhä kiinteämpi osa yritysten strategiaa. Tutkimuksen tulokset osoittavat tilaajayrityksen prosessissa olevan ongelmia, jotka aiheutuvat yrityksen sisäisistä sekä ulkoisista prosesseista. Taloudellisesta näkökulmasta katsoen merkittävin riski prosessissa on puutteellinen informaation kulku sekä henkilöstön puutteellinen osaaminen liittyen takuutapauksiin. Vastaavia puutteita havaittiin myös tilaajayrityksen sekä kolmansien osapuolten välillä. Tutkimuksen tuloksena pystyttiin luomaan yritykselle tehokkaampia toimintamalleja takuutapausten hoitoa varten esittämällä muutoksia yrityksen sisäisiin sekä ulkoisiin prosesseihin. Muutoksilla yritys pystyy pienentämään takuisiin liittyvää taloudellista riskiään tehokkaammin ja näin parantamaan osittain myös muiden osa-alueidensa toimintaa.

Tutkimuksissa on todettu, että maatalousyrittäjille sattuu enemmän tapaturmia kuin työelämässä yleensä. Vuosittain noin 7 % maa-talousyrittäjistä joutuu tapaturman uhriksi töitä tehdessään. Luku on pysynyt lähes samana viimeisen 25 vuoden aikana. Työtapa-turmia ei kuitenkaan satu kaikille maatalousyrittäjille tasaisesti. Joillekin tapaturmia ei satu lainkaan ja toisille niitä sattuu vuosittain, jopa useampia vuodessa. Tässä tutkielmassa oli tarkoitus tutkia, onko olemassa sellaisia tilatason tekijöitä, mitkä altistavat maata-lousyrittäjiä työtapaturmille. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään myös, mitkä tekijät vaikuttavat työtapaturmien vakavuuteen. Tutkielmassa käytettiin Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Mela) tilastoista ajettua aineistoa, mikä sisälsi tiedot vuosina 2014 - 2016 pakollisella MYEL-vakuutuksella vakuutetuista tiloista, vapaaehtoisella tapaturmavakuutuksella (MATA) vakuutetuista tiloista sekä näille tiloille sattuneista työtapaturmista. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelman avulla ja tutkimusmenetelminä käytettiin sekä tavan-omaista että logistista regressioanalyysiä. Analyysin perusteella aineistosta löytyi maatilojen tapaturma-alttiuteen yhteydessä olevia tekijöitä. Näitä olivat MYEL-vakuutetuilla tiloilla maatilataloudesta saatu kokonaistyötulo, maatilataloudesta saatu pakollisella vakuutuksella vakuutettu työtulo, pakollisesti ja vapaaehtoisesti maatilataloudesta vakuutettujen yrittäjien määrä sekä pellon ja metsän pinta-alat. MATA-vakuutetuilla tiloilla vastaa-vat tekijät olivat tilan työtulo, yrittäjinä ja perheenjäseninä vakuutettujen henkilöiden määrä sekä pellon pinta-ala. Kaikki edellä maini-tut tekijät ovat sidoksissa tuotannon laajuuteen ja sitä kautta oletettavasti myös tiloilla tehtyyn työmäärään. Työtapaturmien vakavuuteen olivat puolestaan vahvimmin yhteydessä vahingoittuneen ikä, työtulo ja vakuutuksen vapaaehtoisuus. Näistä työtulon suuruus ja vakuutuksen vapaaehtoisuus lyhensivät työtapaturmista aiheutuneiden sairauslomien pituutta, kun taas korkeampi ikä pidensi sairauslomia. Merkitsevyystasolla p=0.05 muita työtapaturmien vakavuuteen yhteydessä olevia tekijöitä olivat vahingon sattuminen huhtikuussa, heinäkuussa ja syyskuussa sekä vahingon sattuminen asunnon ja työpaikan välisellä mat-kalla. Huhtikuussa, heinäkuussa ja syyskuussa sattuneet työtapaturmat olivat analyysin perusteella vähemmän vakavia tammikuun verrokkijaksoon verrattuna ja asunnon ja työpaikan välisellä matkalla sattuneet työtapaturmat olivat vakavampia kuin maatalousyrit-täjätyössä sattuneet vahingot. Vaikka tutkielmassa käytetty aineisto oli suuri ja sisälsi paljon havaintoja, jäivät kaikkien mallien selitysasteet alhaisiksi. Tämä on toisaalta luonnollista, sillä tapaturma-alttiuteen ja tapaturmien vakavuuteen vaikuttaa moni tekijä, joita ei aineistossa ollut mukana. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi maatalousyrittäjien henkilökohtaiset ominaisuudet sekä maatiloilla olevat puitteet. Näitä ominai-suuksia on hankala myös mitata ja vertailla. Niiden tutkiminen olisi jatkossa kuitenkin mielenkiintoista.

Lasten vaarallisista leikeistä ei ole juurikaan suomenkielistä tutkimusta. Vaaralliset leikit voidaan määritellä jännittäviksi ja haastaviksi leikeiksi, joissa on mahdollisuus fyysisiin vahinkoihin. Kansainvälisissä tutkimuksissa ilmiö näyttäytyy nimellä ”risky play”. Tutkimusaiheesta löytyy paljon kansainvälistä tutkimusta, mutta kotimaista tutkimusta ei ole ilmeisesti tehty. Vaarallisten leikkien ilmiötä on tutkinut etenkin Ellen Beate Hansen Sandseter norjalaisessa varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tässä tutkimuksessa perehdyn siis lasten vaarallisten leikkien ilmiöön. Tutkimustehtävänäni on selvittää varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä ja käsityksiä näistä lasten vaarallisista leikeistä. Perehdyn myös siihen, millaisia riskejä näyttäytyy lasten ulkoleikeissä, jotka kuuluvat osaksi lasten vaarallisia leikkejä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena haastattelututkimuksena. Aineistonanalyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua, mutta tutkimuksessani oli teoriaohjaavan sisällönanalyysin elementtejä. Aiemmat tieteelliset tutkimukset vaikuttavat tutkimukseni taustalla ohjaten tutkimustani tiettyyn suuntaan. Tutkimustani varten haastattelin kahta varhaiskasvatuksen opettajaa. Haastateltavat poikkesivat toisistaan työpaikkojensa, eli päiväkotien, erilaisuutensa takia. Päiväkotien lähi- ja oppimisympäristöt, painotteisuudet ja sijainnit poikkesivat toisistaan merkittävästi. Haastattelut toteutettiin kasvotusten puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Haastateltavat kuvasivat lasten ulkoleikeissä esiintyvän monenlaisia riskejä. Osa riskeistä oli tuttuja Sandseterin (2007) tekemästä tutkimuksesta, jossa hän käsitteellistää lasten vaaralliset leikit yhteen. Haastateltavat kuvasivat myös riskejä, joita Sandseter (2007) ei ollut kategorisoinut. Suhtautumistapoja lasten vaarallisiin leikkeihin oli useita. Suhtautumistavat vaihtelivat paljolti siitä, mistä riskistä keskusteltiin. Haastateltavien puheessa yleisin suhtautumistapa oli ratkaiseva ja mahdollistava suhtautumistapa. Lasten vaaralliset leikit ja niihin liittyvät riskit nähtiin luonnollisina osina varhaiskasvatusta ja lasten elämää. Niiden nähtiin tuottavan enemmin positiivisia, kuin negatiivisia vaikutuksia. Erilaisten pedagogisten menetelmien ja ratkaisujen avulla lasten vaaralliset leikit pystytään mahdollistamaan varhaiskasvatuksessa.

Tämä on tutkielma tulevan influenssapandemian hallinnasta Suomessa. Keskiössä ovat asiantuntijat ja asiantuntijatieto valtionhallinnon tasolla ja valtion tutkimuslaitoksessa. Influenssapandemia tarkoittaa maailmanlaajuista epidemiaa, jonka aiheuttaa uudentyyppinen virus, jolle ihmisillä ei ole vastustuskykyä. Asiantuntijat arvelevat, että influenssapandemian tapahtuminen on varmaa, mutta sen ajankohtaa, vakavuutta eikä tarkkaa aiheuttajaa voida tietää ennalta. Tämän tutkielman pyrkimyksenä on selvittää, miten influenssapandemiauhkaa, eli yllättävää tulevaisuutta, voidaan hallita nykyhetkessä. Tämän selvittämiseksi tarkastellaan, millaisia tiedon, interventioiden ja subjektiviteetin muotoja influenssapandemiauhkan hallinnassa on havaittavissa: Millainen on tämä hallinnan kohde asiantuntijoiden mukaan? Millaisin keinoin sitä voidaan heidän mukaansa hallita? Millaisia asiantuntijasubjekteja tämän uhkan hallinnassa vaikuttaa mahdollistuvan? Tutkielmassa analysoidaan, miten tulevaa epävarmuutta on mahdollista hallita erilaisin logiikoin ja niiden ohjaamin keinoin jo nykyhetkessä, ja näistä logiikoista keskitytään erikseen varautumiseen. Tässä tutkielmassa käsitellään siis ensisijaisesti sellaisia hallintakeinoja, joita sovelletaan jo ennen influenssapandemian aktualisoitumista. Influenssapandemiauhkaa ja siihen varautumista lähestytään foucault’laisen hallinnan analytiikan näkökulmasta. Uhkaa analysoidaan teknologian objektina, eli tieteellisen tiedon ja siihen perustuvien tekniikoiden kohteena. Influenssapandemialla on omat erityispiirteensä ja niitä varten kehitetyt torjuntatoimet, kuten rokotukset. Influenssapandemiaan varautumisen kautta on kuitenkin mahdollista tarkastella laajempaa kysymystä siitä, miten yllättävää, eli menneistä epidemioista mahdollisesti merkittävästi poikkeavaa tartuntatautiuhkaa voidaan nykyhetkessä hallita. Influenssapandemiaan varautumisen kautta voidaan siis tarkastella biologisen elämän potentiaalien hallintaa, eli riskejä ja epävarmuutta. Tässä tutkielmassa ei lähestytä riskejä ja epävarmuutta ainoastaan objekteina maailmassa, vaan oletetaan, että ne viittaavat siihen, miten todellisuus ymmärretään ja millaisia oletuksia tulevaisuudesta tehdään, eli niiden katsotaan mahdollistavan erilaisia elämän ja elävien hallinnan käytäntöjä. Tutkimus perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveysturvallisuusosastolla toukokuusta joulukuuhun vuonna 2017 tehtyyn osallistuvaan havainnointiin sekä neljääntoista asiantuntijahaastatteluun, jotka tehtiin alkuvuonna 2018. Tutkielmaa varten haastateltiin yhtätoista tartuntatautien hallinnan asiantuntijatehtävissä työskentelevää henkilöä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (9 hlöä) ja sosiaali- ja terveysministeriöstä (2 hlöä). Tämän lisäksi on kirjallisena aineistona tarkasteltu varautumista ohjaavia dokumentteja, kuten Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa (2017), Suomen kansallista riskiarviota 2015 ja Kansallista varautumissuunnitelmaa influenssapandemiaa varten (2012). Tutkielmassa hahmotellaan potentiaalisen epävarmuuden ja virtuaalisuuden käsitteiden avulla, miten nopeasti muuntuvien influenssavirusten hallinnassa toimintaa ja ajattelua eivät ohjaa vain riskit, joihin voidaan liittää tilastollinen todennäköisyys, vaan myös määrittelemättömämpi epävarmuus. Tutkielmassa esitetään, että tartuntatautien hallinnassa on nähtävissä varautumisen logiikkaan perustuvaa valppautta, mikä ilmentää Foucault’n analysoimien turvallisuusmekanismien muutosta. Tutkimuksessa havaitaan, että influenssaspesifisten keinojen lisäksi influenssapandemiaan varautumisessa sovelletaan merkittävästi sellaisia teknologioita, joissa painotetaan uhkasta riippumatonta valmiutta toimia missä tahansa kansanterveydellisessä häiriötilanteessa. Korostamalla kansanterveysjärjestelmän normaalitoimintojen sujumista, asiantuntijoiden resilienssiä ja jatkuvan valppauden verkostoja torjuntajärjestelmä säilyttää oletuksen tulevaisuuden epävarmuudesta: tulevaa ei voida tietää etukäteen, eikä sitä voida hallita vain sellaisten oletusten ohjaamana, jotka perustuvat nykyhetkessä saatavilla olevaan informaatioon. Geneerinen, uhkista riippumaton varautuminen vastaa hyvin tulevaan epävarmuuteen niin, että sen tarkkaa muotoa ei välttämättä tarvitse hahmottaa ennalta.