Browsing by Subject "riskinarviointi"

Lisensiaatin tutkielman tavoitteena oli kehittää 24-tunnin ruoankäyttöhaastattelumenetelmä soveltumaan mikrobiologisessa riskinarvioinnissa hyödynnettävien altistumistietojen keräämiseen. Tutkielman osana tehtiin Eviran riskinarvioinnin tutkimusyksikössä myös 19 haastateltavan pilottitutkimus, jonka avulla kehitetyn menetelmän toimivuutta arvioitiin. Tutkimus on osa Elintarviketurvallisuusviraston ja Helsingin yliopiston Altistus kemiallisille ja mikrobiologisille elintarvikevaaroille eli BIKE-projektia, jossa kehitetään menetelmää kemiallisten ja mikrobiologisten riskien arviontiin. Mikrobiologista riskinarviointia tarvitaan, jotta elintarvikkeisiin liittyviä suosituksia ja lainsäädäntöä laadittessa voidaan huomioida mikrobiologiset riskit terveydelle. Mikrobiologisen riskinarvioinnin tulee olla mahdollisimman laadukasta, jotta suosituksia ja lainsäädäntöä laadittaessa olisi käytettävissä mahdollisimman luotettavaa ja tarkkaa tietoa. Epävarmuutta mikrobiologisessa riskinarvioinnissa ovat lisänneet etenkin kuluttajavaiheen osalta puutteelliset tiedot sellaisista käsittelyistä, joilla on vaikutuksia kulutettavan elintarvikkeen mikrobiologiseen tilaan ja siten myös kuluttajan altistumiselle mikrobiologisille vaaroille. Kuluttajien elintarvikkeiden käsittelyä on tutkittu aikaisemmin kysely- ja tarkkailumenetelmien avulla. Tutkimustieto kuluttajien elintarvikkeiden käsittelyä koskien on kuitenkin osittain huonosti riskinarviointiin soveltuvaa, sillä tietoja on vain vähäisessä määrin saatavilla elintarvikekohtaisesti ja vielä vähemmän juuri Suomen tilannetta koskien. Sovelletun 24-tunnin haastattelumenetelmän avulla saadaan kerättyä tietoja sekä kuluttajavaiheen käsittelyiden vaikutuksista elintarvikkeen mikrobiologiseen tilaan elintarvikekohtaisesti, että tiedot nautitun elintarvikkeen määrästä. Kumpaakin edellä mainittua tietoa tarvitaan altistumisen arvioinnissa, joka on riskinarvioinnin ja siten myös riskianalyysin keskeinen osa. Altistumisen arvioinnissa tarvittavan ruoankäyttötiedon keräämiseen muun muassa EFSA suosittelee käyttämään 24 -tunnin haastattelumenetelmää. Hypoteesina oli 24 tunnin haastattelumenetelmän hyvä soveltuminen mikrobiologisessa riskinarvioinnissa tarvittavien altistumistietojen keräämiseen. 24-tunnin haastattelumenetelmän kehittäminen mikrobiologisten riskien arvioinnin mahdollistamiseksi aloitettiin alkukeväällä 2016 ja kehitetty menetelmä pilotoitiin keväällä 2016. Mikrobiologiseen riskinarviointiin tarvittavien keskeisimpien tietojen keräämiseksi valikoidut kysymykset järjestettiin vuokaavioihin haastattelun järjestelmällisen kulun helpottamiseksi. Haastatteluihin haastattelijana toiminut lisensiaatin tutkielman tekijä valmistautui perehtymällä 24-tunnin haastattelumenetelmään teoreettisesti ja käytännössä. Haastattelut suoritettiin yhdessä kirjaajan kanssa noin kuukauden aikana. Haastateltavana pilottitutkimuksessa oli yhteensä 19 Eviran työntekijää. Menetelmän avulla saatiin kohtuullisessa ajassa (keskimäärin 51 minuuttia) kerättyä hyvin tarkkaa tietoa kuluttajien tavoista käsitellä elintarvikkeita. 24-tunnin haastattelumenetelmää voidaan käyttää mikrobiologisessa riskinarvioinnissa altistumistietojen hankkimiseen, mutta menetelmän käyttämiseen liittyy haasteita pääasiassa sen vaatimien haastattelijaresurssien takia. Kehitetyn menetelmän soveltaminen riskinarvioinnissa on jo aloitettu ja sitä tullaan kehittämään edelleen.

Espoossa tarkastettiin kesällä 1992 28 viiteen eri kaupparyhmittymään kuuluvaa elintarvikemyymälää hygieenisen tason selvittämiseksi, valvonnan kehittämistarpeen tutkimiseksi ja valvontamalliohjeen kehittämiseksi. Tarkastukset tehtiin tarkoitusta varten suunnitellun kaavakkeen mukaisesti saman henkilön toimesta tulosten vertailukelpoisuuden mahdollistamiseksi. Elintarvikemyymälöissä seurattiin kahdeksaa esimerkkituotetta, jotka kuuluvat pilaantuviin tai helposti pilaantuviin tuotteisiin ja yhtä lukuunottamatta vaativat kylmäsäilytyksen. Tarkastettiin mm. ko. tuotteiden varastointi-, käsittely- ja myyntitilojen hygieninen taso ja tuotteiden lämpötilat, pyrittiin selvittämään mahdolliset kontaminaatio ja ristikontaminaatio lähteet. Tuotteiden varastointi- ja myyntilämpötilojen riittämätön valvontamyymälähenkilökunnan toimesta, pakkaamattomien tuotteiden aiheuttamat kontaminaatioriskit, varsinkin käsittelyn ja myynnin aikana sekä yleisen hygienian puutteellisuus havaittiin suurimmiksi ongelmiksi. Suomen elintarvikemyymälävalvonta perustuu terveysvalvontaviranomaisten tarkastustoimintaan. Tutkielmassa selvitetään lyhyesti HACCP ja omavalvontajärjestelmä. HACCP -valvontajärjestelmässä terveysvalvontaviranomaisten hyväksyma ja valvoma omavalvontaohjelma, joka toteutetaan myymälähenkilökunnan toimesta, mahdollistaa elintarvikkeiden riittävän valvonnan myymälässä. Omavalvontaohjelman mukaisesti valvotaan esim. tuotteiden lämpötiloja varastoinnin, käsittelyn ja myynnin aikana, siivouksen tasoa visuaalisesti ja mikrobiologisin näyttein, talousveden ja valmistettujen tuotteiden laatua mikrobiologisin ja fysikaalis-kemiallisin näyttein, tuotteiden sisältöä ja myyntipäällysmerkintöjä. Järjestelmän mukainen omavalvonta dokumentoidaan.

Merkittävä osa elintarvikeperäisistä mikrobiologisista ja kemiallisista vaaroista kasvaa, leviää tai syntyy kuluttajien kotona. Kuluttajat vaikuttavat ruoan turvallisuuteen käsittely- ja säilytystottumuksillaan, joiden arviointi on nykyisessä riskinarvioinnissa vaikeaa puutteellisen aineiston takia. Jotta riskinarviointi olisi paikkansapitävä, ja sen mukaan luodut ohjeistukset, säädökset ja lait mahdollisimman kohdennettuja, tulee kuluttajien vaaroille altistumisen arviointi olla aiempaa tarkempaa. Tutkimus suoritettiin Ruokaviraston toimeksiantona, ja sen tarkoitus oli luoda valmis kyselypohja riskinarvioinnin tueksi. Kyselylomakkeiden avulla pyrittiin selvittämään kuluttajien kalan ja lihan käsittely- ja säilytystottumuksia kotioloissa, millä on merkittävä vaikutus kemiallisille ja mikrobiologisille vaaroille altistumisessa. Tutkimus koostui kahden kyselylomakkeen luomisesta ja niiden validiuden arvioimisesta yksilöhaastatteluilla (n=30, 18–83 v.). Tutkimuksessa havaittiin, että lomakkeet eivät sellaisenaan olleet valmiita käyttöönottoon. Osa kysymyksistä ei soveltunut haluttuun tarkoitukseen, eikä niillä täten saatu kerättyä tarvittavaa aineistoa. Ennen lomakkeiden käyttöönottoa myös kyselyissä käytettyä 7-portaista ankkuroitua asteikkoa tulee muokata numeerisemmaksi, sillä sanalliset ankkurit olivat monitulkintaisia. Tässä tutkimuksessa ehdotettujen muokkausten jälkeen lomakkeiden validiteetti olisi tärkeää tutkia myös seurantatutkimuksen avulla, mutta myös sellaisenaan lomakkeet tuovat tarvittavaa aineistoa kuluttajien kotikäyttäytymisestä.

Urban forests of Helsinki city are managed in multiple ways and several forest values are taken into account in forest management. Strong forest management actions that change the forest landscape radically have been done quite seldom, which has increased the proportion of old forests. The risk of spruce bark beetle (Ips typographus) outbreaks is often evident especially in older Norway spruce (Picea abies) forests of low vitality. In the winter of 2011 to 2012 storms caused windfalls in some areas of the urban forests in Helsinki city, which increased the risk of spruce bark beetle outbreaks even more. The objective of this study was to assessment the risk of spruce bark beetle outbreaks in the urban forest of Helsinki city and present future forest management recommendations to control the spruce bark beetle damage. Monitoring with pheromone baited traps was used as the main investigation method. Results were compared with spruce bark beetle risk estimates found in literature. Other factors affecting the risk of spruce bark beetle, for example the amount of living Norway spruces infested with the spruce bark beetle, were observed as well. Monitoring with pheromone traps was carried out with 36 traps in three regions in Helsinki Central Park and in one region in Herttoniemi between 6th of May and 4th of July in 2013. Pheromone trap model, WitaTrap Multi Funnel, and pheromone bait Ipsowit® Standard were manufactured by Witasek company. Altogether 79 210 spruce bark beetles were trapped. According to the monitoring results the risk of spruce bark beetle can be high in one region in Central Park area. Living Norway spruces infested by the spruce bark beetle were found in two regions and also in one area outside the investigation area. Based on the results the areas with greatest risk to spruce bark beetle damage were the neighboring areas of previous damage as well as forests with suitable breeding material for the spruce bark beetle. The risk can also be high in Norway spruce forests of low vitality and in recently formed, sun-exposed forest edges dominated by Norway spruce. Forest management recommendations in short time interval to control the spruce bark beetle risk are as follows 1) forest monitoring and removal of spruce bark beetle infested live Norway spruces before Midsummer, 2) observation of storm damage and removal of large diameter Norway spruce windfalls as a rule, 3) monitoring the weather conditions and 4) following national announcements related to the spruce bark beetle risk status. Forest management recommendations for longer time interval are phased regeneration fellings of risk prone Norway spruce forests and changing the forest structures more resistant to spruce bark beetle damage in the future.

Euroopan unionin yhteinen lainsäädäntö edellyttää luomutarkastusten kohdentamista kohonneen riskin toimijoille. Riskiperusteisessa luomuvalvonnassa valvonnan resurssit pyritään kohdentamaan niille toimijoille, joilla laskennallinen riski luomutuotantoehtojen noudattamatta jättämiselle on suurin. Toimivan riskinarvioinnin edellytys on toimiva riskinarviointijärjestelmä, jonka avulla voidaan tunnistaa korkean riskin toimijat sekä arvioida mahdollisen toteutuneen riskin seuraukset. Tutkimuksessani arvioin Suomessa käytössä olevan riskinarviointilomakkeen toimivuutta ja sillä vuonna 2016 saatuja tuloksia. Mitä riskinarviointilomake kertoo suomalaisista luomutiloista ja kuinka hyvin sen antamat tulokset nostavat esille kohonneen riskin toimijat? Tutkimusaineistoni koostui yhden luomutarkastajan vuonna 2016 luomutarkastuksilla täyttämistä riskinarviointilomakkeista sekä koko vuoden 2016 kaikista kokonaisriskipisteistä ELY-keskuksittain. Tarkastelin tilastollisella ristiintaulukoinnilla, kuinka hyvin arvioidut riskipistekertymät ennakoivat sitä, että tarkastuskäynnillä todella havaitaan poikkeamia tuotantoehdoista. Lomakkeella saadut tulokset nostavat esille pääosin samoja seikkoja, jotka on aiemmissa tutkimuksissa havaittu riskiä kasvattaviksi tekijöiksi. Näitä ovat esimerkiksi suuri tilakoko ja tuotannon monipuolisuus. Hypoteesini oli, että korkea kokonaisriskipistemäärä ennustaisi havaittuja poikkeamia tarkastuksella, mikä pitikin paikkansa tiloilla, joilla pistekertymä oli hyvin suuri. Toisen hypoteesini mukaan tilan aiemmat poikkeamat ennustaisivat poikkeamia myös nykyisellä tarkastuksella. Poikkeaman todennäköisyys oli kuitenkin aiemmista poikkeamista riippumatta kaikissa tapauksissa sama. Tarkastelin myös riskinarviointilomakkeen eri osa-alueiden vaikutusta havaittuun poikkeamaan. Analyysin perusteella mikään osa-alue ei noussut esille poikkeamaa ennustavana. Euroopan maiden yhteinen riskinarviointijärjestelmä edellyttää määrätietoista sekä yhteisen tiedonkeruujärjestelmän, että kerätyn tiedon analysointi- ja arviointijärjestelmän kehittämistä. Lisäksi keskeisiä termejä olisi selvennettävä ja luotava selkeät, yhteiset kriteerit sääntöjenvastaisuuksien luokittelulle. Suomessa käytössä olevaa riskinarviointilomaketta tulisi selkiyttää ja luoda sähköiselle lomakkeelle soveltuva, yksinkertaisempi versio.

Artikkelin abstrakti: Introduction: Risk stratification in the emergency departments (EDs) is in critical need for new applications due to ED overcrowding and hospitalization of older people. We aimed to evaluate the expediency, efficiency and safety of a prognostic biomarker, soluble urokinase plasminogen activator receptor (suPAR), as a tool for the risk assessment of patients arriving at the ED. Methods: We performed a comparative cross-sectional study in two emergency departments (EDs), suPAR measurements being incorporated into routine blood sampling in the intervention ED. The primary outcome was the number of discharges from the ED. The importance of the outcomes was examined by appropriate multi- or bivariate analysis. Results: The absolute and relative number of discharges were similar between the intervention and control groups [121 (55,3%) vs 62 (55,9%)]. No significant differences between the groups were seen in the length of stays in the ED. Patients with low suPAR values were more likely discharged and patients with high suPAR values more likely admitted to hospital. Two admitted patients with low suPAR values could have been discharged safely. Conclusion: The utilization of suPAR did not increase the risk for neither positive nor negative outcomes. Low suPAR values could be potential in discharging more patients safely. Instead of unselected patient populations, the benefits of suPAR measurements in the ED could emerge in the assessment of a more precisely determined and selected group of patients.