Browsing by Subject "riskitekijät"

Elinajanodotteen pidentyessä ikääntyneen väestön suhteellinen osuus kasvaa ja samalla toimintakykyongelmat yleistyvät väestötasolla. Viime aikoina ikääntyneiden yksinäisyys on ollut esillä niin tutkimuksissa kuin yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa, jossa on pohdittu toimintakyvyn roolia ikääntyneiden kokemassa yksinäisyydessä. Tässä pro gradussa kartoitetaan yli 75-vuotiaiden suomalaisten yksinäisyyteen liittyviä tekijöitä ja toimintakyvyn vaikutusta näiden tekijöiden yhteyteen. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten itse arvioitu toimintakyky (arjesta suoriutuminen), sosiodemografiset tekijät (sukupuoli, ikä, siviilisääty), sosioekonomiseen asemaan liittyvät tekijät (koulutus, koettu toimeentulo) sekä sosiaalista tekijät (sosiaalinen ja emotionaalinen eristyneisyys) ovat yhteydessä yksinäisyyteen, ja selvitetään toimintakyvyn vaikutusta näiden tekijöiden ja yksinäisyyden yhteyteen. Aineistona käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (ATH) yli 75-vuotiaiden vuosien 2012 ja 2013 koko maan otantaa (N=7310). Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, jotka lähetettiin satunnaisotannalla mukaan valikoituneille henkiöille. Tutkimusta varten aineistosta rajattiin pois laitoksissa ja vanhainkodeissa asuvat. Aineistoon lisättiin tiedot sukupuolesta, iästä, siviilisäädystä ja koulutuksesta Tilastokeskuksen ja Väestörekisterikeskuksen rekistereistä. Tilastoanalyysit suoritettiin SPSS Statistics 22 -ohjelmalla Complex Samples-valikon kautta. Analyyseissa käytettiin kadon mahdollisia vinoumia kompensoivia analyysipainoja niillä muuttujilla, joiden tiedetään olevan yhteydessä vastausaktiivisuuteen (ikä, sukupuoli, tutkimusalue, siviilisääty, tutkinto ja kieliryhmä). Pääasiallinen analyysimenetelmä oli askeltava logistinen regressioanalyysi, jonka avulla tarkasteltiin yksinäisyyttä selittävien muuttujien yhteyttä yksinäisyyteen ja yhteyksien keskinäisiä riippuvuuksia. Toimintakyvyn ja yksinäisyyden välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys. Yksinäisyyden kokemus oli sitä intensiivisempi, mitä heikommassa kunnossa vastaaja oli. Koettu avunsaannin riittävyyden vakioiminen pienensi heikkokuntoisten yksinäisyyden riskiä. Kaikki selittävät tekijät olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä yksinäisyyteen läheisten tapaamistiheyttä lukuun ottamatta. Tarkasteltavien tekijöiden vakioinnin jälkeen yksinäisyyttä selittivät enää tilastollisesti merkitsevästi miessukupuoli, leskeys, matalaksi koettu toimeentulo, romanttisen läheissuhteen puute ja tyydyttämätön avuntarve. Toimintakyky selitti voimakkaimmin toimeentulon ja osallistumisaktiivisuuden yhteyttä yksinäisyyteen, minkä lisäksi toimintakyky selitti osan sukupuolen, koulutuksen ja koetun avunsaannin yhteydestä yksinäisyyteen. Lisäksi toimintakyvyllä oli interaktiovaikutus sosiaalista ja emotionaalista eristyneisyyttä kuvaavien tekijöiden ja yksinäisyyden yhteyteen. Romanttisen kiintymyssuhteen ja avunsaannin merkitys yksinäisyydeltä suojaavina tekijöinä korostui, kun toimintakyky oli heikko. Tulosten mukaan yksinäisyys on yli 75-vuotiailla erityisen yleistä heikkokuntoisten, miesten, leskien ja alhaiseksi toimeentulonsa kokevien joukossa. Mikäli ikääntyneiden osallisuutta halutaan tukea, tulee huomio kiinnittää erityisesti näiden ryhmien vertais- ja lähiyhteisöihin liittymisen tukemiseen. Toimintakyvyn heikentyessä romanttisen läheissuhteen ja riittävän avunsaannin merkitys kasvaa yksinäisyydeltä suojaavia tekijöitä. Ikääntyneiden avunsaannin kokemusten kartoitus ja apuun liittyvien laatutekijöiden tunnistaminen voisi jatkossa edesauttaa heikkokuntoisten yksinäisyyden vähentämistä. Aiemmin yksinäisyyden tiedetään liittyvän myös masennukseen. Heikentyvän toimintakyvyn, masennuksen, sosiaalisten suhteiden mahdollisten muutosten ja yksinäisyyden ketjun kartoittaminen olisi tärkeä jatkotutkimuksen aihe.

Hammasresorptio on kissojen yleisin hammassairaus. Sairauden aiheuttavat odontoklastit eli hampaan luunsyöjäsolut, joiden aikaansaama hammaskudoksen tuhoutuminen johtaa lopulta hampaan menetykseen. Hammasresorptio voi alkaa mistä tahansa hampaan pinnalta, joten hampaiden röntgenkuvaus on olennainen osa diagnostiikkaa. Pitkälle edetessään muutokset ovat kivuliaita ja niiden ainoa hoito on tapauksesta riippuen hampaan poisto tai kruunuamputaatio. Hammasresorptioiden esiintyvyys on korkea, aikaisemmissa tutkimuksissa 29-67 % välillä. Sairauden etiologia on pitkälti epäselvä, vaikka lukuisia teorioita on esitetty. Kirjallisuudessa hammasresorptioiden on epäilty liittyvän mm. korkeaan ikään, rotuun, muihin suu- ja hammassairauksiin, virusinfektioihin sekä kissan ruokavalioon ja elinympäristöön liittyviin tekijöihin. Tämän tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa kartoitettiin hammasresorptioihin liitettyjä erilaisia etiologisia teorioita ja erilaisille populaatioille tehtyjä esiintyvyystutkimuksia. Sairauden patogeneesiä, diagnosointia ja hoitoa käsiteltiin lyhyesti. Tutkielma sisältää alkuperäistutkimuksen, joka on poikittaistutkimusaineistosta tehty tapaus-verrokkianalyysi. Tutkimuksessa käytettiin internetkyselynä toteutettua kissojen terveyskyselyaineistoa. Tähän analyysiin otettiin mukaan vastaukset 8115 kissasta. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää hammasresorption esiintyvyyttä suomalaisilla maatiais- ja rotukissoilla. Hypoteesina oli, että hammasresorption esiintyvyys olisi korkeampi puhdasrotuisilla kissoilla ja tietyissä roduissa. Toisena tavoitteena oli arvioida hammasresorption riskitekijöitä tarkastelemalla sairautta eri ikäryhmissä sekä suhteessa sukupuoleen, ruokavalioon, elinympäristöön, muihin suu- ja hammassairauksiin ja kissojen muihin sairauksiin. Hypoteesina oli, että hammasresorption riskitekijät olisivat kirjallisuudessa aikaisemmin kuvattujen kaltaisia. Monimuuttujaisen logistisen regressiomallin avulla laskettiin ennusteita hammasresorption esiintymisen todennäköisyydelle erilaisilla kissoilla. Kissojen hammasresorption esiintyvyys suomalaisille kissanomistajille suunnatussa internetkyselyssä oli 3,9 %. Esiintyvyys oli tässä tutkimuksessa alhaisempi kuin sellaisissa, joissa kissojen hampaita on tutkittu kliinisesti. Esiintyvyys oli tietyissä roduissa huomattavasti muita rotuja korkeampi. Hammasresorptioon tilastollisesti merkitsevästi assosioituvia ominaisuuksia olivat rotu, ruoan saatavuus, stomatiitti, parodontiitti ja interaktioina toistensa kanssa ikä, ientulehdus ja hammaskivi. Hammasresorptioon assosioituvat tekijät olivat pääasiassa aikaisemmin kirjallisuudessa kuvattujen kaltaisia. Tietyillä roduilla on lisääntynyt alttius, mikä voi viitata geneettiseen komponenttiin hammasresorption etiologiassa. Rodun yhteys hammasresorptioon vaatisi kuitenkin tarkempaa selvitystä kliinisillä jatkotutkimuksilla.

Metisilliiniresistentti Staphylococcus pseudintermedius (MRSP) on viime vuosina muodostunut merkittäväksi ongelmaksi eläinlääketieteessä. MRSP-kannat ovat usein vastustuskykyisiä useille mikrobilääkeryhmille, mikä hankaloittaa merkittävästi näiden aiheuttamien infektioiden hoitoa. Metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus (MRSA) on merkittävä humaanipatogeeni ja yleinen terveydenhoitoperäisten infektioiden aiheuttaja. Viime vuosina bakteerin merkitys ihmisten yhteisöissä hankittujen infektioiden aiheuttajana on myös kasvanut. Koirista eristettyjen MRSP- ja MRSA-löydösten määrä on lisääntynyt viime vuosina ympäri maailmaa, ja myös Suomessa on havaittu metisilliiniresistenttien stafylokokkien yleistyminen koirilla. Esimerkiksi vuosien 2012-2013 aikana kolmella Opaskoirakoulun koiralla todettiin MRSP-tartunta, mikä johti tarpeeseen selvittää laajemmin bakteerin esiintyvyyttä ja sen merkitystä Opaskoirakoulun koirapopulaatiossa. Opaskoirakoulun tehtävänä on kasvattaa, kouluttaa ja luovuttaa käyttöön opaskoiria sokeille ja vaikeasti heikkonäköisille. MRSP- ja MRSA-bakteerien esiintyvyyden pitäminen alhaisena Opaskoirakoulun koirapopulaatiossa on tärkeää, sillä koirat ovat koululla ollessaan läheisessä kontaktissa toisiinsa ja koirien parissa työskenteleviin ihmisiin, mikä edistää tartuntojen leviämistä. Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja alkuperäistutkimuksesta. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksen on esitellä Staphylococcus pseudintermedius ja Staphylococcus aureus -bakteerit sekä näiden metisilliiniresistentit kannat. Pääpaino on bakteerien ekologian ja epidemiologian kuvauksessa koirilla. Katsauksessa käsitellään myös MRSP- ja MRSA-tartuntojen torjuntaa sekä esitellään bakteerien diagnostiikkaa. Tutkielmaan sisältyvän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa MRSP- ja MRSA-bakteerien esiintyvyyttä Opaskoirakoulun koirilla sekä selvittää MRSP-tartunnan riskitekijöitä positiivisiksi todetuilla koirilla. Tutkittava populaatio koostui Opaskoirakoulun opas- ja siitoskoirista sekä koulutettavista koirista. Tutkimuksessa näytteitä kerättiin 124 Opaskoirakoulun koirasta, joista 48 oli oppaita, 8 siitoskoiria ja 68 koulutettavia koiria. Kahdella opas- ja kahdella siitoskoiralla todettiin MRSP-tartunta. Bakteerin esiintyvyydeksi Opaskoirakoulun koirapopulaatiossa arvioitiin 3 % (95 % luottamusväli: 1-5 %). MRSA-bakteeria ei todettu yhdelläkään koiralla (ylempi 95 % luottamusväli: 3 %). Todetut esiintyvyydet olivat odotettuja ja vastasivat aiemmissa tutkimuksessa todettuja esiintyvyyksiä koirilla. MRSP-riskitekijäanalyysissä eläinlääkärikäyntien lukumäärän ja antibioottikuurien lukumäärän edellisen 12 kk:n aikana todettiin olevan yhteydessä MRSP-tartuntaan. Tässä tutkimuksessa eristetyt neljä ja kolme aiemmin eristettyä MRSP-kantaa tyypitettiin käyttäen PFGE-, MLST- ja SCCmec-menetelmiä. Tässä tutkimuksessa eristetyistä kannoista kolme todettiin keskenään identtisiksi. Identtiset kannat olivat sekvenssityyppiä ST45, mutta kantojen SCCmec-tyyppiä ei kyetty määrittämään. Tämän tyyppistä kantaa on aiemmin eristetty Israelissa, Thaimaassa ja Hollannissa, joista Israelissa ja Thaimaassa tämä kanta on vallitseva kanta. Myös Suomessa on aiemmin eristetty tätä sekvenssityyppiä olevia kantoja. Neljäs muista eroava kanta kuului sekvenssityyppiin ST71 ja SCCmec-tyyppiin II-III. Tämä kanta on maailman ja Euroopan laajuisesti yleisin MRSP-kanta. Suomessa kannan on aiemmin todettu aiheuttaneen Yliopistollisessa pieneläinsairaalassa vuosien 2010-2012 aikana ilmenneen epidemian. Kolme Opaskoirakoulun koirilta aiemmin eristettyä MRSP-kantaa erosivat toisistaan ja tässä tutkimuksessa eristetyistä kannoista. Opaskoirakoulun koirilta eristettyjen MRSP-kantojen erilaisuus lukuun ottamatta kolmea identtistä kantaa viittaa siihen, että Opaskoirakoululla ei ole laajamittaista MRSP-epidemiaa ja että tartuntalähteitä on useita. Tässä tutkimuksessa edellä mainittuja tartuntalähteitä ei kyetty tunnistamaan. Tässä tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella MRSP-tartuntariskiä Opaskoirakoulun koirilla voidaan pitää melko vähäisenä. Tällä hetkellä tartuntojen torjumiseksi riittävät normaalit varotoimet, joita ovat mm. hyvä käsihygienia ja tilojen sekä välineiden puhdistaminen ja desinfiointi käytön jälkeen. Opaskoirakoululla on jo nyt olemassa toimintamalleja, joilla tartuntoja pyritään ehkäisemään. Jatkossa tulee kuitenkin miettiä entistä tarkemmin tapoja erityisesti MRSP-tartuntojen torjumiseksi.

The aim of this review is to examine the mental health of immigrants and the riskfactors as well as factors which offer resilience towards mental disorders. The previous studies on immigrants’ mental health have been bringing up elevated risk and healthy immigrant effect. I will get into the examination through these and as themes I’ll have the three-phase trajectory of immigration and heterogeneity of immigrants. The three-phase trajectory includes the following phases: pre-migration, migration and post-migration. Each phase includes specific risks and vulnerabilities. Adversities in these phases have their effects on incidence of specific mental health issues. Factors post-migration can be moderating the effects that pre-migration has. Especially refugees and asylum seekers seem to have high amounts of psychological symptoms. Risk of post-traumatic stress disorder is significantly higher amongst refugees than what it is in general population. The risk can be even ten times higher for them. Other symptoms that can be found in immigrant populations are for example anxiety and depression symptoms. Overall research indicates heterogeneity of immigrants. They differ widely by the reasons and type of immigration, age, sex and socioeconomic status. Therefore mental health of them and their psychological symptoms vary as well. The best way to affect on mental health of immigrants is when they are encountered as individuals, taking into consideration their individual needs.

Aims of the study Child sexual abuse (CSA) has declined during the recent years and decades. Risk factors for CSA have been studied extensively, and in particular, cumulative risk factors are known to increase the risk of abuse. It is not yet known whether CSA has declined evenly among youth who experience cumulative risk factors (so called youth risk group) and youth who do not. This study aims to assess if the association of risk of youth with CSA has changed during the last decades. The second aim is to find out if there has been change in the association between any individual risk factors and CSA. Methods The data of this study consisted of responses from Finnish ninth-graders from four national surveys: The Child Victim Survey studies from the years 1988 (n= 7 322), 2008 (n=5 775) and 2013 (n=5 095) and the School Health Promotion Study from 2019 (n= 42 673). In each study, respondents were asked about CSA experiences as well as four individual risk factors. Based on the responses, respondents with a sufficient number of risk factors were considered to be part of the youth risk group. The associations between cumulative risks and CSA experiences were examined in all four parts of the data using logistic regression analysis. The same was done with the associations of individual risk factors and CSA experiences. Analyses were performed separately for girls and boys. Results and conclusions Prevalence analyses showed that CSA had clearly decreased since 1988. The association between belonging to the youth risk group and CSA experiences remained roughly the same between 1988 and 2019, implying that cumulative risks did not increase the risk of CSA more or less during recent years than before. The accumulation of individual risk factors overall had clearly decreased, except for the youth who had all of the four risk factors considered. In 2019, risk of youth seemed to expose boys to CSA more strongly than girls, but otherwise there were no gender differences. Belonging to the youth risk group multiplied the risk of CSA at all time points in both girls and boys. Accumulation of risk factors predisposed respondents to CSA more strongly than any individual risk factors. The importance of individual risk factors as factors predisposing to CSA remained roughly the same.

Vocal symptoms and voice disorders may have a detrimental effect on the quality of life. Earlier research has shown that individuals working in professions with heavy vocal loading are more susceptible to voice problems than the general population. Studies have also shown that kindergarten teachers are especially susceptible to voice problems, but studies addressing vocal symptoms and voice ergonomic risk factors concerning day care center personnel in Finland are scarce. The purpose of this study was to examine the prevalence of vocal symptoms in day care center personnel in Finland, and to find out how the symptoms affect the personnel’s daily life. The study also investigated which voice ergonomic risk factors have a statistically significant association with frequently occurring vocal symptoms. In total, 72 kindergarten teachers and children’s nurses from 19 daycare centers in southern Finland participated in the study. Data were collected through an online questionnaire, which included demographic information, health and voice-related questions, Screen6, Voice Handicap Index (VHI) and Voice Activity and Participation Profile (VAPP). Sections concerning voice ergonomics in work environment included working culture, working posture and indoor air quality. The data were analyzed using SPSS 27 software. Of the participants, 29 percent experienced two or more symptoms daily or weekly, which, according to previous research, can be defined as a voice problem. The most common frequently occurring vocal symptom was a need for throat clearing or coughing while speaking, which occurred among 32 percent of the participants daily or weekly. The scores on the VHI and VAPP, however, showed that the vocal symptoms did not have a significant negative effect on daily activities. There was a statistically significant association between frequently occurring vocal symptoms and asthma medication, heartburn, respiratory infections during the last 12 months, absence from work due to voice problems during the last 12 months (not related to respiratory infections), noise, colleagues’ distractive voice use, muscle tension in shoulders, chin and in the back of the neck, dry indoor air, dusty indoor air and poor indoor air quality in the workplace in the mornings. The results are similar to previous findings, and they strengthen the idea that in order to be able to prevent voice disorders, it is essential to pay special attention to voice and voice ergonomics in day care centers.

Objective Psychopathy is closely associated with criminality. There has been disagreement among researchers whether the psychopathy construct is applicable to children and adolescents. However, studies suggest that psychopathy is a life-long disorder. Biological, as well as environmental factors influence the development of psychopathic traits, although psychosocial risk factors of psychopathy - especially in the case of juveniles - are not well known. The first aim of the study was to examine whether adolescent's psychopathy can be predicted with seven familial and parental risk factors. The second aim was to examine whether adolescent's psychopathy can be predicted with cumulative risk. Methods The data included 14-19 year-old juvenile offenders (n=1293). Psychopathic traits were assessed with PCL: YV. Based on interviews with parents or other collateral reporters, five risk factors were assessed: parental mental problems, parental substance abuse, parental criminality, yearly household income and adolescent's history of social services. Parental monitoring and knowledge were assessed using The Parental Monitoring inventory. Cumulative risk was constructed dichotomizing each risk factor and then summing the dichotomous scores. The associations between risk factors and adolescent's psychopathic traits were examined with linear regression analysis. The association between cumulative risk and psychopathic traits were examined with ANOVA. Results and conclusions Parental mental problems, parental drug and alcohol problems, parental criminality, low parental monitoring, low parental knowledge and adolescent's history of social services predicted adolescent's psychopathy. However, after controlling the effects of other risk factors, only parental monitoring, parental knowledge and adolescent's history of social services remained significant predictors of psychopathy, as the effects of the other variables were explained by these three risk factors. Household income was not associated with adolescent's psychopathic traits. In addition, the more risk factors one had, the more he/she had psychopathic traits on average. This information can be applied in preventing psychopathy, improving treatment of psychopathy and reducing criminality.

Objectives. The etiology of juvenile delinquency has been widely researched and several risk factors considering individual traits, parents or parenthood, and other environmental factors have been well established. There has been growing interest in the role of psychopathic traits on young offendings and recent evidence suggests that intensity of psychopathic traits enhances the risk of criminal behaviour in youth. However, the studies investigating the role of psychopathic traits as a predictor of criminal behaviour in youth are methodologically restricted and the effects of risk factors or moderating variables have not been considered comprehensively. The aims of this research were to examine the association between psychopathic traits and criminal behaviour in youth, and to study if risk factors strengthen this association. Methods. This sample consisted of 4855 Finnish students on the ninth grade of upper comprehensive school. Criminal behaviour was measured as the amount of forbidden actions conducted during the past year. Psychopathic traits were studied as a dimensional variable and it was measured with a validated self-report questionnaire for psychopathy (APSD-SR). Linear regressions were used to examine the association between psychopathic traits and juvenile delinquency. Nine different risk factors and cumulativity of risks were controlled for the analyses. Linear regression was also used to examine the moderating effects of risk factors and their cumulativity to the association between psychopathic traits and criminal behaviour. Results and conclusions. Most adolescents reported at least some psychopathic traits. The intensity of psychopathic traits, well established risk factors and the cumulativity of risk factors were all associated with greater amount of criminal behaviour. The association between psychopathic traits and criminal behaviour was enhanced by those risk factors that can be considered to provide antisocial models or opportunities for criminal behaviour. Antisocial peers were the most significant risk factor for criminal behaviour and it strongly enhanced the association between psychopathic traits and criminal behaviour. Overall, the results emphasize the importance of interventions for antisocial peer groups to prevent juvenile delinquency.

Background: Pregnancy-related subarachnoid hemorrhage (pSAH) is rare, but it causes high mortality and morbidity. Nevertheless, data on pSAH are limited. The objectives here were to examine the incidence trends, causes, risk factors, and outcomes of pSAH in a nationwide population-based cohort study in Finland covering 30 years. Methods: We performed a retrospective population-based cohort study and nested case-control study in Finland for the period 1987-2016 (SIPP-FIN). The Medical Birth Register was linked to the Hospital Discharge Register to identify women with incident stroke during pregnancy or puerperium. A subcohort of women with SAH is included in this analysis. The temporal connection of SAH to pregnancy and clinical details were verified from patient records. Results: The unadjusted incidence of pSAH was 3.21 (95%CI 2.46-4.13) per 100,000 deliveries. No significant increase occurred in the incidence throughout the study period. However, the age of the mother had a significant increasing effect on the incidence. In total, 77% of patients suffered an aneurysmal pSAH, resulting in death in 16.3% of women and with only 68.2% achieving good recovery (Modified Ranking Scale 0-2) at three months. Patients with non-aneurysmal pSAH recovered well. The significant risk factors for pSAH were smoking (OR 3.27 (1.56-6.86)), pre-pregnancy hypertension (OR 12.72 (1.39-116.46)), and pre-eclampsia/eclampsia (OR 3.88 (1.00-15.05)). Conclusions: The incidence of pSAH has not changed substantially over time in Finland. The majority of pSAH cases were aneurysmal and women with aneurysm had considerable mortality and morbidity. Counselling of pregnant women about smoking cessation and monitoring of blood pressure and symptoms of pre-eclampsia are important interventions to prevent pSAH.

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja ymmärtää resilienssin rakentumista estäviä tai edistäviä tekijöitä Muumiperheen selviytymistarinoissa. Tarkastelen millaisia yksilöllisiä, perheeseen, lähipiiriin ja yhteisöön sekä ympäristöön liittyviä tekijöitä voidaan tunnistaa Muumiperheen selviytymiskyvyn eli resilienssin taustalta. Resilienssillä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan sopeutumisprosessia vaikeuksien, traumaattisten kokemusten, uhkien tai kovan stressin kohdatessa. Näitä muutoksia ei välttämättä pystytä ennustamaan, jolloin niihin on myös hankala varautua. Tutkimuskysymyksenä ovat 1) Miten resilienssin rakentumista kuvataan teoksessa Muumipeikko ja pyrstötähti ja 2) Millaisia merkityksiä suojaaville tekijöille ja riskitekijöille annetaan. Tutkimusaineistona toimii Tove Janssonin romaani Muumipeikko ja pyrstötähti. Tutkimusaineiston analysoinnissa hyödynnettiin narratiivisen analyysin menetelmiä, kuten temaattista analyysia ja merkitysrakenteiden tutkimista. Konstruktiivisesta tiedonkäsityksestä käsin kaunokirjallisuus ymmärretään kertomuksina, jotka rakentavat käsitystä itsestä ja ympäröivästä maailmasta vuorovaikutuksessa aiemman tiedon ja kokemusten kanssa. Muumien selviytymisessä on tunnistettavia samoja piirteitä, jotka resilienssitutkimusten mukaan vahvistavat yksilön, yhteisön ja systeemien selviytymiskykyä. Selviytymispuheessa korostuivat toimintakyvyn ja sosiaalisen tuen merkitykset. Tutkimuksen perusteella suojaavien tekijöiden ja riskitekijöiden sijaan näkökulmaa tulisi suunnata kohti ymmärrystä siitä, että tekijöillä on kahdensuuntaisia vaikutuksia. Ne voivat tilanteesta riippuen joko edistää tai estää resilienssin rakentumista. Huomioitavaa on myös se, että resilienssi tarvitsee kehittyäkseen muita ihmisiä.