Browsing by Subject "rokotteet"

Mastiitti eli utaretulehdus on yleisimpiä lypsylehmien sairauksista ja myös yleisin syy antibioottien käytölle lypsytilalla. Tulehdus johtuu useimmiten bakteeri-infektiosta, jonka yleisimpiä aiheuttajia ovat stafylokokit, streptokokit ja koliformit. Sairaus voi esiintyä subkliinisenä tai kliinisenä, ja sen taudinkuva voi vaihdella lievästä vakavaan sekä akuutista krooniseen. Mastiitin hallinta karjassa perustuu ennaltaehkäisytoimiin, antibioottihoitoihin ja tukihoitoihin. Mastiitti aiheuttaa tuotannolle merkittäviä taloudellisia tappioita ja heikentää eläinten hyvinvointia. Maailman kasvava antibioottiresistenssiongelma aiheuttaa painetta vähentää antibioottikäyttöä eläimillä ja löytää uusia hoitovaihtoehtoja vanhojen rinnalle. Onnistunut ennaltaehkäisy on kannattavampaa kuin sairauden hoito, ja mastiittirokotteet ennaltaehkäisyn työkaluna ovatkin olleet tutkimuskohteena jo vuosikymmeniä. Mastiittirokotteita on markkinoilla useita, mutta niiden tehoa pidetään yleisesti ottaen huonona. Rokotteet on suunnattu yhtä tai useampaa taudinaiheuttajaa vastaan, ja ne voivat itse kohdebakteerin lisäksi antaa suojaa myös muita saman suvun mastiitin taudinaiheuttajia vastaan. Tärkeimpinä rokotekehityksen kohdebakteereina ovat olleet Staphylococcus aureus, Escherichia coli ja Streptococcus uberis. Tehokkaiden mastiittirokotteiden kehittämistä vaikeuttavat utareen immunologiset ominaisuudet, taudinaiheuttajabakteerien kantojen heterogeenisyys sekä sopivan kohdeantigeenin löytämisen vaikeus. Kliinisten mastiittirokotetutkimusten tutkimusasetelmissa sekä tuloksissa on paljon vaihtelua. Tutkimuksissa rokotteilla ei ole havaittu vaikutusta tai niiden teho on riittänyt ainoastaan lieventämään oirekuvaa, muttei estämään sairastumista. Yksittäisissä tutkimuksissa on havaittu mastiitin insidessin laskua karjassa. Tieteellinen näyttö nyt markkinoilla olevien rokotteiden tehosta ja kannattavuudesta on vähäistä. Tutkimusta potentiaalisista antigeeneista uusien rokotteiden kehittämiseksi on tehty paljon. Nykyisenä kehityssuuntana on ennemminkin aktiivinen immunisaatio antigeenirypästä vastaan, kuin yksittäistä antigeenia vastaan, mutta muitakin vaihtoehtoisia immunisaation mekanismeja pidetään huomionarvoisina tulevaisuuden rokotekehitykselle. Toimivan mastiittirokotteen kehittäminen vaatii vielä paljon tutkimustyötä, ja vaikka rokote olisikin tehokas, sen käyttö tulee yhdistää muihin samanaikaisiin ennaltaehkäisykeinoihin. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan tutkimustietoa nykyisistä ja kokeellisista mastiittirokotteista ja niiden tehosta yleisimpiä mastiittipatogeeneja vastaan. Taustatietona käsitellään yleisimpiä mastiittibakteereja ja utareen immunologiaa, jotka ovat mastiittirokotteiden kehitystyön ja toiminnan ymmärtämisen kannalta keskeisiä osa-alueita.

Katsauksen tavoitteena oli selvittää nykytilannetta taistelussa malariaa vstaan, lähinnä rokotteiden kannalta. Malaria tappaa edelleen 1 200 ihmistä päivässä, heistä 850 on alle viisivuotiaita lapsia. Kuolleisuus keskittyy suurimmaksi osaksi Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Sairastuvuus ja kuolleisuus malariaan on onneksi viime vuosina vähentynyt. Tämä kehitys perustuu pääasiassa hyttysen pistoja vähentävien torjuntatoimien, kuten hyttysverkkojen, lisääntyneeseen käyttöön. Myönteisestä kehityksestä huolimatta malarian merkitys trooppisten maiden köyhien ihmisten tappajana on edelleen varsin huomattava. Artikkelissa on kuvattu horkkalosion kulkua ihmisessä aina infektoitumisesta hyttysen pistossa maksavaiheeseen ja edelleen punasoluvaiheeseen asti. Myös malariaa levittävien Anopheles-hyttysten elämää on kuvattu soveltuvin osin. Plasmodium-loisiot käyvät läpi lukuisia kehitysvaiheita ihmisessä, ja jokaisessa kehitysvaiheessa on sadoittain niille spesifisiä antigeenejä. Työssä on kuvattu mahdollisia rokotteiden kohteita horkkaloision kierrossa. Tällä hetkellä pisimmälle, kaupalliseen vaiheeseen asti, on edennyt lihakseen pistettävä RTS/S-yhdistelmärokote, joka perustuu Plasmodium falciparumin sporotsoiittien pintaproteiinien käyttöön rokotteen antigeeninä. Tämän rokotteen antama suoja kattaa vapaan sporotsoiittivaiheen ja maksasoluvaiheen. Yhdistelmärokote suojaa myös hepatiitti B -tartuntaa vastaan. Suoja ei ole ollut täydellinen, pienillä lapsilla testattuna rokotesarjan lyhytaikainen suoja on ollut parhaimmillaan 50 % luokkaa suurilla aineistoilla. Samanlaiseen sporotsoiitti- ja maksasoluvaiheen immuniteettiin pyrkii myös kokonaisten sporotsoittien toistuva injisointi suoraan verenkiertoon, joko steriileinä tai yhdessä samanaikaisen malarialääkityksen kanssa. Kokonaisten sporotsoiittien käyttäminen on antanut pienillä potilasmäärillä tehdyissä kokeissa täydellisen lyhytaikaisen suojan kliinistä malariatartuntaa vastaan. Katsauksessa on mainittu myös muita mahdollsia rokottamiseen perustuvia torjuntamenetelmiä. Käytettävissä olevan tutkimusaineiston mukaan nyt kaupallisessa neljännessä tutkimusvaiheessa oleva RTS/S-rokote soveltuu trooppisten alueiden pienten lasten suojaamiseen malarialta. Yhdessä muiden torjuntatoimien kanssa se todennäköisesti laajassa mittakaavassa käytettynä tulee edelleen vähentämään sairastuvuutta malariaan ja malariakuolleisuutta yhdessä muiden torjuntatoimien kanssa. Malariarokotteet eivät näillä näkymin tule soveltumaan matkailijoiden rokottamiseen.