Browsing by Subject "runoanalyysi"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2022)Tutkimuksessa tarkastellaan portugalilaisen runoilijan, Fernando Pessoan kolmelle tunnetuimmalle heteronyymille Alberto Caeirolle, Ricardo Reisille ja Álvaro de Camposille tyypillisten tyylikeinojen välittymistä runojen saksannokissa ja suomennoksissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Fernando Pessoan heteronyymien eri ilmaisutyylit ilmenevät alkuperäiskielisissä runoissa ja miten ne on välitetty käännöksissä suomeksi ja saksaksi. Lisäksi heteronyymien erilaisten taustojen ja niiden kuvausten tarkastelu on sisällytetty tutkimukseen. Tutkimuksen teoriataustana toimivat usean tutkijan runouden sekä eri tyylien kääntämiseen ja tyylintutkimukseen liittyviä ajatuksia. Lisäksi tutkielman teoreettiseen viitekehykseen on sisällytetty usean tutkijan näkemykset Pessoan tyylistä ja kolmen heteronyymin ilmaisutavoista ja toisistaan poikkeavista ideologioista. Tutkimukseen on sisällytetty myös kääntäjien kommentteja ja huomautuksia. Aineistoon on valittu tarkasteltavaksi viisi runoa kultakin heteronyymiltä sekä niiden saksan- ja suomenkieliset käännökset. Tutkielman aineiston analyysissä hyödynnetään tyylintutkimuksen, runoanalyysin ja kääntämisen lähestymistapoja. Analyysissä aineistosta poimitut tyylikeinot on luokiteltu Leechin ja Shortin heuristista menetelmää hyödyntämällä. Tutkielman keskeisien tulosten perusteella tarkasteltujen runojen suomennosten ja saksannosten strategioissa ei ole havaittavissa merkittäviä eroja, sillä kumpikin ovat pyrkineet kääntämään runojen merkityksen mahdollisimman uskollisesti runorakenteiden sijaan. Suomennoksissa on paikoitellen havaittavissa luovempia ratkaisuja, kun taas saksannoksissa on pysytty lähempänä alkuperäisen runon merkityksiä. Pessoan tuotannosta on tehty valitettavan vähän suomalaista tutkimusta, joten jatkotutkittavaa riittää käännöstieteen ja muiden tutkimusalojen saralla. Pessoan laaja tuotanto ja sen sisältämät monet monipuoliset heteronyymit ja ideologiat tarjoavat suuren aineiston monille aloille ja tutkimuksille.
-
(2022)Tutkimuksessa tarkastellaan portugalilaisen runoilijan, Fernando Pessoan kolmelle tunnetuimmalle heteronyymille Alberto Caeirolle, Ricardo Reisille ja Álvaro de Camposille tyypillisten tyylikeinojen välittymistä runojen saksannokissa ja suomennoksissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Fernando Pessoan heteronyymien eri ilmaisutyylit ilmenevät alkuperäiskielisissä runoissa ja miten ne on välitetty käännöksissä suomeksi ja saksaksi. Lisäksi heteronyymien erilaisten taustojen ja niiden kuvausten tarkastelu on sisällytetty tutkimukseen. Tutkimuksen teoriataustana toimivat usean tutkijan runouden sekä eri tyylien kääntämiseen ja tyylintutkimukseen liittyviä ajatuksia. Lisäksi tutkielman teoreettiseen viitekehykseen on sisällytetty usean tutkijan näkemykset Pessoan tyylistä ja kolmen heteronyymin ilmaisutavoista ja toisistaan poikkeavista ideologioista. Tutkimukseen on sisällytetty myös kääntäjien kommentteja ja huomautuksia. Aineistoon on valittu tarkasteltavaksi viisi runoa kultakin heteronyymiltä sekä niiden saksan- ja suomenkieliset käännökset. Tutkielman aineiston analyysissä hyödynnetään tyylintutkimuksen, runoanalyysin ja kääntämisen lähestymistapoja. Analyysissä aineistosta poimitut tyylikeinot on luokiteltu Leechin ja Shortin heuristista menetelmää hyödyntämällä. Tutkielman keskeisien tulosten perusteella tarkasteltujen runojen suomennosten ja saksannosten strategioissa ei ole havaittavissa merkittäviä eroja, sillä kumpikin ovat pyrkineet kääntämään runojen merkityksen mahdollisimman uskollisesti runorakenteiden sijaan. Suomennoksissa on paikoitellen havaittavissa luovempia ratkaisuja, kun taas saksannoksissa on pysytty lähempänä alkuperäisen runon merkityksiä. Pessoan tuotannosta on tehty valitettavan vähän suomalaista tutkimusta, joten jatkotutkittavaa riittää käännöstieteen ja muiden tutkimusalojen saralla. Pessoan laaja tuotanto ja sen sisältämät monet monipuoliset heteronyymit ja ideologiat tarjoavat suuren aineiston monille aloille ja tutkimuksille.
-
(2018)Työni on analyysi saksanjuutalaisen runoilijan Else Lasker-Schülerin runoista, jotka hän on kirjoittanut maanpaossa hänen lähdettyään kansallissosialisteja pakoon Saksasta 1930-luvulla. Analysoimani kolme runoa Über glitzernden Kies, Ich liege wo am Wegrand ja Ergraut kommt seine kleine Welt zurück ovat runokokoelmasta Mein blaues Klavier, joka ilmestyi Palestiinassa vuonna 1943. Työn teoriaosassa valotan kansallissosialismin, antisemitismin ja kolmannen valtakunnan historiaa, expressionismia kirjallisuuden lajina sekä pakolaiskirjallisuutta toisen maailmansodan aikaan. Tarvitsen näitä taustatietoja vastatakseni tutkimuskysymyksiini, jotka ovat seuraavat: Kuinka tyypillinen expressionistinen runoilija Else Lasker-Schüler on? Kuinka tyypillinen (juutalainen) pakolaiskirjailija Lasker-Schüler on? Näitä analysoin teoriaosion kappaleiden ja valitsemieni runojen perusteella. Lopuksi analysoin myös, millaisia viittauksia valitsemissani runoissa esiintyy Lasker-Schülerin omaan elämään maanpaossa ja yleismaailmalliseen tilanteeseen, kuten toiseen maailmansotaan ja juutalaisten kohtaloon. Teoriaosio työssä on analyysiin verrattuna kohtuullisen pitkä, sillä halusin saada aiheista hyvän kokonaiskuvan. Käytän analyysissä apuna Jörg Schönertin, Peter Hühnin ja Malte Steinin kehittämää narratologista runoanalyysimetodia, joka lajittelee runojen sisällöt eri teemojen alle, ja tekee niistä helpommin analysoitavia. Työssäni ilmenevät seuraaviin tulokset tutkimuskysymyksiini: Else Lasker-Schüleriä voi kutsua tyypilliseksi ekspressionistiseksi runoilijaksi hänen vahvan tunneilmaisunsa ja aiheidensa takia. Hän kirjoittaa omasta ajastaan kriittisesti ja ilmaisuvoimaisesti. Hänen voi todeta olleen myös tyypillinen pakolaiskirjailija valittujen runojen aiheiden perusteella. Ne ovat täynnä tuskaa, koti-ikävää ja viittauksia sodan runtelemaan maailmaan ja juutalaisten kohtaloon. Aiheet ovat erityisen tyypillisiä myös juuri juutalaisille pakolaiskirjailijoille. Runoissa ilmeni myös paljon viittauksia Else Lasker-Schüleriin omaan elämään, hänen menneisyyteensä ja hankalaan tilanteeseensa maanpaossa kirjoitushetkellä. Runoissa hän käsittelee myös yleisiä ajan tapahtumia, sotaa ja juutalaisten sortoa, ja viittauksia niihin löytyy paljon.
-
(2020)Kuvailen pro gradu -työssäni venäläisen runoilijan Sergej Êseninin (1895−1925) runoelman Pantokrator (1919) käännösprosessia ja esitän työn lopputuloksena syntyneen käännökseni runoelmasta. Tutkielmani on kommentoitu käännös, ja tutkimusmenetelmäni on empiirinen. Työni tutkimusmateriaalina on Êseninin kirjoittama runoelma Pantokrator (1919) ja runoelmasta laatimani käännös Kaikkivaltias. Kiinnitän työssäni huomiota erityisesti käännöksen riimien keksimisen haasteisiin. Työni teoreettisen viitekehyksen muodostaa Katharina Reissin ja Hans J. Vermeerin skoposteoria Christiane Nordin lisäyksin. Lisäksi käytän työssäni kirjallisuudentutkimuksen runoanalyysin käsitteitä ja kuvakielen analysointiin sovellan Benjamin Hrušovskin viitekehysanalyysimallia. Skoposteorian mukaan käännösprosessin aluksi määritellään käännöksen skopos eli funktio tai tarkoitus. Skoposteoriassa huomiota kiinnitetään adekvaattisuuteen, käännöksen toimivuuteen omassa kontekstissaan. Skoposteorian mukaan käännöksen tulee myös noudattaa lojaaliusperiaatetta eli vastata käännöksessä mukana olevien kulttuurien käsitystä kääntämisestä. Käännökseni skopos on välittää lukijalle käsitys Êseninin runoelman aiheesta, tunnelmasta ja siitä, miten ja mitä keinoja käyttäen runoelma on kirjoitettu. Pantokratorin aihe on yhteiskunnallinen muutos tai toive muutoksesta. Rakenteeltaan runoelma on säännönmukainen: siinä on käytetty riimiä ja runoelman osasta toiseen vaihtuvaa mittaa. Êseninille tyypillinen värikäs kuvakieli on myös Pantokratorin keskeisiä tyylikeinoja. Riimien rakentaminen käännökseen on yksi suurimpia runouden kääntämisen haasteita. Kääntäessään runoa tai runoelmaa runomittaan ja pyrkiessään luomaan käännösrunoon loppusoinnut, kääntäjä saa olla erityisen tarkkana, että käännös vastaa lojaaliusperiaatteen mukaan yleistä käsitystä kääntämisestä eli on tarpeeksi uskollinen lähtötekstin merkityssisällölle. Tärkeää on myös adekvaattisuus. Mielestäni huolellinen lähtötekstin analyysi on tärkeä pohja, jota vasten voi tarkastella eri käännösratkaisuja varsinkin lojaaliuden näkökulmasta. Käännöksen runomitan ja riimityksen luomisessa käytän työssäni apuna metristä pohjakaavaa. Käännöksessäni on osasta toiseen vaihtuva mitta, mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman yhteensointuvia riimejä, ja siitä saa mielestäni käsityksen Pantokratorin aiheesta ja tunnelmasta. Riimeissä tavoittelen mahdollisimman suurta äänteellistä yhtenäisyyttä niillä ehdoilla, että käännös kuitenkin noudattaa lojaaliusperiaatetta ja toimii tulokielisenä runoelmana.
-
(2020)Kuvailen pro gradu -työssäni venäläisen runoilijan Sergej Êseninin (1895−1925) runoelman Pantokrator (1919) käännösprosessia ja esitän työn lopputuloksena syntyneen käännökseni runoelmasta. Tutkielmani on kommentoitu käännös, ja tutkimusmenetelmäni on empiirinen. Työni tutkimusmateriaalina on Êseninin kirjoittama runoelma Pantokrator (1919) ja runoelmasta laatimani käännös Kaikkivaltias. Kiinnitän työssäni huomiota erityisesti käännöksen riimien keksimisen haasteisiin. Työni teoreettisen viitekehyksen muodostaa Katharina Reissin ja Hans J. Vermeerin skoposteoria Christiane Nordin lisäyksin. Lisäksi käytän työssäni kirjallisuudentutkimuksen runoanalyysin käsitteitä ja kuvakielen analysointiin sovellan Benjamin Hrušovskin viitekehysanalyysimallia. Skoposteorian mukaan käännösprosessin aluksi määritellään käännöksen skopos eli funktio tai tarkoitus. Skoposteoriassa huomiota kiinnitetään adekvaattisuuteen, käännöksen toimivuuteen omassa kontekstissaan. Skoposteorian mukaan käännöksen tulee myös noudattaa lojaaliusperiaatetta eli vastata käännöksessä mukana olevien kulttuurien käsitystä kääntämisestä. Käännökseni skopos on välittää lukijalle käsitys Êseninin runoelman aiheesta, tunnelmasta ja siitä, miten ja mitä keinoja käyttäen runoelma on kirjoitettu. Pantokratorin aihe on yhteiskunnallinen muutos tai toive muutoksesta. Rakenteeltaan runoelma on säännönmukainen: siinä on käytetty riimiä ja runoelman osasta toiseen vaihtuvaa mittaa. Êseninille tyypillinen värikäs kuvakieli on myös Pantokratorin keskeisiä tyylikeinoja. Riimien rakentaminen käännökseen on yksi suurimpia runouden kääntämisen haasteita. Kääntäessään runoa tai runoelmaa runomittaan ja pyrkiessään luomaan käännösrunoon loppusoinnut, kääntäjä saa olla erityisen tarkkana, että käännös vastaa lojaaliusperiaatteen mukaan yleistä käsitystä kääntämisestä eli on tarpeeksi uskollinen lähtötekstin merkityssisällölle. Tärkeää on myös adekvaattisuus. Mielestäni huolellinen lähtötekstin analyysi on tärkeä pohja, jota vasten voi tarkastella eri käännösratkaisuja varsinkin lojaaliuden näkökulmasta. Käännöksen runomitan ja riimityksen luomisessa käytän työssäni apuna metristä pohjakaavaa. Käännöksessäni on osasta toiseen vaihtuva mitta, mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman yhteensointuvia riimejä, ja siitä saa mielestäni käsityksen Pantokratorin aiheesta ja tunnelmasta. Riimeissä tavoittelen mahdollisimman suurta äänteellistä yhtenäisyyttä niillä ehdoilla, että käännös kuitenkin noudattaa lojaaliusperiaatetta ja toimii tulokielisenä runoelmana.
Now showing items 1-5 of 5