Browsing by Subject "ruokaturva"

Food has featured in the global development agenda for several decades. However, increasing food prices and the global food crisis of 2007-2008, fuelled the debate around food security, which was also one the main thematic priorities of Finn Church Aid's strategy in 2009-2012. This thesis was commissioned by FCA in order to examine food security in the context of their development cooperation project in Cambodia. The purpose of the study is to support FCA and their local partner organization, the Lutheran World Federation Cambodia’s work on food security. The study has two objectives: to contribute to the understanding of the intertwined issues of rural development and food security, and to the understanding of the food security approach and intervention logics. Firstly, food reality is scrutinized in a Cambodian rural village. The focus is on the functioning of the food system at the local level, and as part of a wider food system reaching beyond the village boundaries and even the national level. In addition, the household level food security is analysed from the perspective of livelihoods - means of gaining a living - and different ways of commanding or accessing food. This level allows scrutinizing how village level changes in the food system affect different kinds of families. Secondly, the study analyses the food security approach of LWF, with regard to the village food reality and in the light of politicised international discourses on food security. The thesis is a contextual case study of the village of Chrokhlong, based on one month’s field work period in November and December 2010, as well as LWF Cambodia’s program documents and interviews with the staff. The field work material consists of 43 interviews with the villagers, 76 informal discussions and personal observation. Food security and general development themes in Cambodia are explored through literature and personal interviews. The study found that the local food security is affected by important changes of the wider food system. Population growth and economic liberalization increase pressures on land and natural resources in the village context. Accumulation and fragmentation of land and degradation of common resources are related to the increasing commoditization of the village food system. Food security has become an issue of purchasing power. Land for rice cultivation appears as the most important factor contributing to household food security. The most food insecure families lack land and means of generating incomes in order to purchase food, such as family members in working age and good health. The poorest families are the most affected by the depletion of common resources and the increasing food prices. At a strategic level, LWF has adopted a holistic approach to food security and defines their objective as 'right to food' in line with a rights based approach to development. However, at the practical level the approach seems narrower, and the work on food security focuses on enhancing food production. This focus risks not taking into account the food insecurity of the land-poor families who do not benefit from increasing productivity. The centrality of the land issue and the specific situation of the most food insecure families is no considered sufficiently. Based on this case study, an integrated and holistic rural development approach would seem to provide relatively more benefits to households that are able to produce to markets, while the food security of the poorest families can be even further threatened by a greater dependence of markets. While LWF’s ideals seem to reflect a 'food justice' discourse, their practical work is more in line with the hegemonic discourse labelled as 'food security', that does not aim at affecting the structural causes of food insecurity at different levels.

Introduction: Food insecurity (FI) is a quite common problem in high income countries. Many studies have indicated that some groups tend to be more vulnerable for FI than the others, for example food pantry clients. Aim of the study: To determine the prevalence of FI among Finnish food pantry clients, and to define if there were sociodemographic and lifestyle factors associated with FI. We also aimed to assess if FI is associated with dietary diversity. Materials and methods: A convenience sample of 129 food pantry clients (43% men and 57% women) was collected around Finland. Most of the participants were over 54 years old (77%), retired (72%) and had secondary education (58%). Participants completed a questionnaire which included questions about their gender, age, nationality, level of education, employment status, mode of housing, smoking and drinking habits, adequacy of income and perceived disadvantage. Questionnaire included also a seven-item food frequency questionnaire. Household Food Insecurity Access Scale (HFIAS) based on 9 validated questions was used to determine the prevalence and severity of FI. Results: The prevalence of FI was 72%. Of the participants, 46% were severely food insecure. Gender and mode of housing were associated with FI. Men were twice likely to experience severe FI compared to women (OR 2,29; 95% CI 1,09−4,80). Participants who were homeless or living in a rented property were more likely to experience severe FI compared to them who were owner-occupiers (OR 7,12; 95% CI 2,42−20,95). Severely food insecure participants consumed less often fruits and berries (OR 0,36; 95% CI 0,15−0,90), vegetables (OR 0,33; 95% CI 0,13−0,82), dairy products (OR 0,22; 95% CI 0,08−0,63) and edible fat (OR 0,24; 95% CI 0,09−0,65) compared to food secure participants. Conclusions: FI seems to be quite common among Finnish food pantry clients. Severely food insecure clients had poorer dietary diversity than the others, which indicates that food pantries cannot respond to the needs of food pantry clients.

Johdanto Riittämätön ravinnonsaanti haittaa lasten fyysistä ja psyykkistä kasvua. Se myös heikentää Saharan eteläpuoleisen Afrikan tuottavuutta ja taloudellista kehitystä. Erityisen heikossa asemassa ovat lapset ja hedelmällisessä iässä olevat naiset johtuen nopean kasvun, raskauden ja imetyksen aiheuttamista vaatimuksista. Yleensä ruokaturvattomuus johtuu fyysisestä tai taloudellisesta ruoan hankintamahdollisuuden puuttumisesta ja on näin ollen läheisesti yhteydessä köyhyyteen sekä kestävien elinkeinojen ja turvaverkostojen puuttumiseen. Kaupungistumisen myötä monien afrikkalaisten elinkeinot, ruokatottumukset ja elämäntyyli ovat muuttuneet. Koska elämä kaupungeissa poikkeaa monin tavoin elämästä maaseudulla, myös ruokaturva ja sen taustalla olevat tekijät voivat olla erilaiset kaupungissa ja maaseudulla. Tällöin myös ruokaturvaohjelmat tulee suunnitella asuinpaikan mukaan ja kohdistaa voimavarat tarpeen mukaan. Harvat tutkimukset kuitenkaan tarkastelevat ruokaturvaa yhtä aikaa kaupungissa ja maaseudulla, mistä johtuen ruokaturvan erilaisuudesta näissä eri asuinympäristöissä on vähän tietoa. Tutkimuksen tavoite Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää teini-ikäisten tyttöjen ruokaturvan taso Zambézian maakunnan maaseudulla ja kaupungeissa sekä tarkastella onko ruokaturva erilainen maaseudulla ja kaupungeissa. Lisäksi selvitetään mitkä tekijät ovat yhteydessä hyvään ruokaturvaan ja ovatko siihen yhteydessä olevat tekijät erilaisia näissä asuinympäristöissä. Aineisto ja menetelmät Tämä pro gradu -tutkielma on osa suomalais-mosambikilaista yhteistyöprojektia: Teini-ikäisten tyttöjen ravitsemus ja ruokavalio Zambéziassa (Estudo do Estado Nutricional e da Dieta em Raparigas Adolescentes na Zambézia). Tutkimus selvittää 15–18-vuotiaiden teinityttöjen ravitsemustilaa, ruokavaliota ja ruokaturvaa maaseudulla ja kaupunkiympäristössä Zambézian maakunnassa, ennen sadonkorjuuta ja sadonkorjuun jälkeen. Tämä osatutkimus perustuu ennen sadonkorjuuta tammi-helmikuussa 2010 kerättyyn aineistoon (n=277). Ruokaturvaa mitattiin Household Food Insecurity Access Scale (HFIAS) -kyselylomakkeella. Taustatietohaastattelusta poimittiin ruokaturvan kannalta mielenkiintoiset tekijät ja tarkasteltiin niiden yhteyttä ruokaturvaan. Tulokset Ruokaturvan havaittiin olevan huomattavasti parempi maaseudulla kuin kaupungissa. Maaseudulla kotieläimiä omistavat perheet kuuluivat harvemmin huonoon ruokaturvaluokkaan, kuin perheet jotka eivät omistaneet eläimiä. Kaupungissa ylimmässä varallisuustertiilissä olevat perheet kuuluivat keskimmäisessä varallisuustertiilissä olevia harvemmin huonoon ruokaturvaluokkaan. Maaseudun ja kaupungin välillä havaittavaa eroa ruokaturvassa selitti varallisuus. Johtopäätökset Maaseutua ja kaupunkeja tulisi ruokaturvatutkimuksissa käsitellä erillisinä tutkimuskohteina. Erilaiset ruokatottumukset saattavat vaikuttaa koettuun ruokaturvaan kaupungeissa ja maaseudulla. Ruokaturvan taustatekijät ovat myös erilaiset, jolloin ruokaturvattomuuden poistaminen vaatii eri toimintatapoja asuinpaikasta riippuen. Varallisuudella saattaa olla suurempi merkitys ruokaturvan kannalta kaupungeissa kuin maaseudulla. Varallisuuden ja ruokaturvan välisen yhteyden selvittäminen kaupungissa ja maaseudulla vaatii kuitenkin luotettavan varallisuusmittarin. Vuodenaika tulisi ottaa huomioon aiempaa paremmin kun tutkitaan kroonista ruokaturvattomuutta. Ruokaturvatutkimuksissa tulisi kerätä tietoa myös ruokavalion monipuolisuudesta ja tehdä antropometrisiä mittauksia, jotta ruokaturvasta saataisiin kokonaisvaltainen kuva.

Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyön ruokapankkien asiakkaiden kokemuksia ruoka-avusta. Tutkimuskysymys on: Mitä diakoniantyön ruoka-apu merkitsee ruoka-avun asiakkaille heidän itsensä kokemana? Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyössä on jaettu hyväntekeväisyysruokaa taloudellisessa ahdingossa eläville henkilöille ja perheille jo 1990-luvulta alkaen. Kirkon ruoka-aputoimintaa on arvostelu siitä, että jakamalla hyväntekeväisyysruokaa se pitää yllä syrjäyttäviä rakenteita. Kirkon sisällä taas on koettu, että diakoniatyöstä on tullut hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkojen paikkaaja. On tärkeää, että tässä keskustelussa kuullaan myös ruoka-avun asiakkaiden ääntä. Opinnäytetyön aineisto koostuu seitsemästä teemahaastattelusta, jotka toteutettiin syksyllä 2021 ja talvella 2022. Haastatteluihin osallistuneet henkilöt olivat pitkäaikaisia ruoka-avun asiakkaita kahdesta eri seurakunnasta Lapin maakunnan alueella. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielmaa varten kerättiin myös toissijaista aineistoa haastattelemalla kahta tutkimusseurakunnan ruoka-avusta vastaavaa diakoniatyöntekijää. Haastattelujen lisäksi tutkimusaineistoa hankittiin osallistuvalla havainnoinnilla ruoka-aputoiminnassa. Havainnoista on kirjoitettu tutkimuspäiväkirjaa. Ruoka-apua haettiin akuuttiin ruoan tarpeeseen. Siitä oli muodostunut selviytymisstrategia, joka vähensi henkilöiden kokemaa ruokaturvattomuutta. Osa haastatelluista koki häpeää ja alemmuuden tunnetta joutuessaan turvatumaan ruoka-apuun. Sen sijaan säännöllisesti ruoka-apuun turvautuvat kokivat sopeutuneensa tilanteeseensa. Tärkeimmäksi seurakunnan tarjoamaksi tuen muodoksi koettiin aineellisen avun jälkeen henkinen tuki. Kohtaamiset diakonian vastaanotolla koettiin myönteiseksi; ne vahvistivat henkilön omanarvontuntoa ja kokemusta ”kunnon kansalaisuudesta”. Omakohtainen taloudellinen ahdinko ja siihen saatu apu motivoi ruoka-avun asiakkaita vapaaehtoistoimintaan. Ruoka-apua tarvitaan myös tulevaisuudessa. Jatkossa olisi tärkeää selvittää lasten kokemusta huono-osaisuudesta ja siitä, millaiseksi lasten elämän todellisuus muodostuu perheessä, jossa koetaan jatkuvaa ruokaturvattomuutta. Diakonit ovat taloudellisessa ahdingossa elävien ihmisten kohtaamisen ammattilaisia. Heille on kertynyt työssä saatua hiljaista tietoa ja arvokasta asiantuntijuutta, jota olisi tärkeä välittää tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan henkilöstölle sekä seurakuntien työntekijöille.