Browsing by Subject "ruotsi"
Now showing items 1-17 of 17
-
(2022)Yhteiskuntamme muuttuu yhä digitaalisemmaksi, mikä vaatii sopeutumiskykyä jatkuvasti tapahtuviin muutoksiin. Tämä näkyy myös koulumaailmassa, jossa tulee tasapainotella todellisen ja virtuaalisen maailman välissä. Digitalisaatiosta on tullut osa koulun arkipäivää ja tästä seuraa sekä mahdollisuuksia että haasteita. Tämän pro gradu-tutkielman tavoitteena on tutkia, millaisia asenteita lukion opettajilla ja oppilailla on digitaalisen materiaalin, digitaalisten laitteiden ja sosiaalisen median käytöstä lukion B- ja A-ruotsin opetuksessa pääkaupunkiseudulla Suomessa. Aihetta on tutkittu aiemmin lähinnä opettajien näkökulmasta ja siksi on tärkeää, että myös oppilaiden äänet ja asenteet tulevat kuuluviin. Tutkielman avulla pyritään selvittämään, millaista digitaalista materiaalia ja digitaalisia laitteita käytetään ruotsin opetuksessa, millaisia asenteita opettajilla ja oppilailla on digitaalisen materiaalin ja digitaalisten laitteiden sekä sosiaalisen median käytöstä ruotsin opetuksessa ja mitä ehdotuksia opettajilla ja oppilailla on digitaalisen materiaalin ja digitaalisten laitteiden sekä sosiaalisen median käytöstä ruotsin opetuksessa. Teoreettisena viitekehyksenä toimii aiempi tutkimus liittyen digitalisaatioon, digiin, sosiaaliseen mediaan, asenteisiin ja motivaatioon koulukontekstissa. Digitalisaatio sisältää sekä digin että sosiaalisen median. Digillä viitataan tutkimuksessani lähinnä digitaaliseen materiaaliin ja digitaalisiin laitteisiin. Sosiaalista mediaa käsitellään omana käsitteenään. Tutkimuksessani on tärkeää ymmärtää, kuinka asenteet ja motivaatio kulkevat käsi kädessä ja mikä on niiden rooli etenkin oppimisessa ja mielipiteen muodostamisessa. Materiaali on kerätty viiden puolistrukturoidun opettajahaastattelun sekä oppilaille toteutetun kyselylomakkeen (N=114) avulla. Puolistrukturoidun haastattelun avulla on mahdollista saada selville opettajien todellisia mielipiteitä ja asenteita (Hirsijärvi & Hurme 2001, s. 47). Oppilaiden kyselylomakkeeseen olen valinnut suurilta osin avoimia kysymyksiä, jotta voitaisiin saada selville oppilaiden aitoja mielipiteitä ja asenteita. Opettajien haastattelut ja oppilaiden kyselylomakkeiden vastaukset on kategorisoitu niiden teemojen mukaan, jotka nousivat vahvimmin esille. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin pääosin laadullisena, ja tutkimusmenetelmänä on hyödynnetty sisällönanalyysiä, jossa materiaali toimii lähtökohtana ja teoria toimii apuvälineenä analyysissä. Lisäksi SWOT-analyysiä on hyödynnetty menetelmänä tutkielmassa. Tutkimustulokset osoittavat, että opettajilla ja oppilailla on sekä positiivisia että negatiivia asenteita digin ja sosiaalisen median käytöstä ruotsin opetuksessa. Opettajien vastaukset vaihtelivat melko paljon, mutta negatiivisilla asenteilla vaikutti olevan hieman enemmän painoarvoa, kun taas oppilaiden vastauksissa korostuivat enemmänkin positiiviset asenteet. Oppilaista 35 % koki, että digin käyttö lisää motivaatiota opiskella ruotsia, mutta noin 40 % oppilaista oli puolestaan eri mieltä. Osalla opettajista ja 46 %:lla oppilaista oli myös ehdotuksia, kuinka digiä ja sosiaalista mediaa voitaisiin hyödyntää ruotsin opetuksessa tulevaisuudessa. Tämän tutkimuksen avulla voidaan nostaa esille opettajien ja oppilaiden osittain eriäviä asenteita ja mielipiteitä digin ja sosiaalisen median hyödyntämisestä ruotsin opetuksessa siten, että myös oppilaiden ääni tulee kuuluviin. Huomioimalla oppilaiden mielipiteitä ja asenteita oppimis- ja opetustapoihin sekä opetusmateriaaliin liittyen voidaan mahdollisesti lisätä oppimismotivaatiota, mutta tutkimusta tästä aihepiiristä tarvitaan vielä lisää.
-
(2022)Yhteiskuntamme muuttuu yhä digitaalisemmaksi, mikä vaatii sopeutumiskykyä jatkuvasti tapahtuviin muutoksiin. Tämä näkyy myös koulumaailmassa, jossa tulee tasapainotella todellisen ja virtuaalisen maailman välissä. Digitalisaatiosta on tullut osa koulun arkipäivää ja tästä seuraa sekä mahdollisuuksia että haasteita. Tämän pro gradu-tutkielman tavoitteena on tutkia, millaisia asenteita lukion opettajilla ja oppilailla on digitaalisen materiaalin, digitaalisten laitteiden ja sosiaalisen median käytöstä lukion B- ja A-ruotsin opetuksessa pääkaupunkiseudulla Suomessa. Aihetta on tutkittu aiemmin lähinnä opettajien näkökulmasta ja siksi on tärkeää, että myös oppilaiden äänet ja asenteet tulevat kuuluviin. Tutkielman avulla pyritään selvittämään, millaista digitaalista materiaalia ja digitaalisia laitteita käytetään ruotsin opetuksessa, millaisia asenteita opettajilla ja oppilailla on digitaalisen materiaalin ja digitaalisten laitteiden sekä sosiaalisen median käytöstä ruotsin opetuksessa ja mitä ehdotuksia opettajilla ja oppilailla on digitaalisen materiaalin ja digitaalisten laitteiden sekä sosiaalisen median käytöstä ruotsin opetuksessa. Teoreettisena viitekehyksenä toimii aiempi tutkimus liittyen digitalisaatioon, digiin, sosiaaliseen mediaan, asenteisiin ja motivaatioon koulukontekstissa. Digitalisaatio sisältää sekä digin että sosiaalisen median. Digillä viitataan tutkimuksessani lähinnä digitaaliseen materiaaliin ja digitaalisiin laitteisiin. Sosiaalista mediaa käsitellään omana käsitteenään. Tutkimuksessani on tärkeää ymmärtää, kuinka asenteet ja motivaatio kulkevat käsi kädessä ja mikä on niiden rooli etenkin oppimisessa ja mielipiteen muodostamisessa. Materiaali on kerätty viiden puolistrukturoidun opettajahaastattelun sekä oppilaille toteutetun kyselylomakkeen (N=114) avulla. Puolistrukturoidun haastattelun avulla on mahdollista saada selville opettajien todellisia mielipiteitä ja asenteita (Hirsijärvi & Hurme 2001, s. 47). Oppilaiden kyselylomakkeeseen olen valinnut suurilta osin avoimia kysymyksiä, jotta voitaisiin saada selville oppilaiden aitoja mielipiteitä ja asenteita. Opettajien haastattelut ja oppilaiden kyselylomakkeiden vastaukset on kategorisoitu niiden teemojen mukaan, jotka nousivat vahvimmin esille. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin pääosin laadullisena, ja tutkimusmenetelmänä on hyödynnetty sisällönanalyysiä, jossa materiaali toimii lähtökohtana ja teoria toimii apuvälineenä analyysissä. Lisäksi SWOT-analyysiä on hyödynnetty menetelmänä tutkielmassa. Tutkimustulokset osoittavat, että opettajilla ja oppilailla on sekä positiivisia että negatiivia asenteita digin ja sosiaalisen median käytöstä ruotsin opetuksessa. Opettajien vastaukset vaihtelivat melko paljon, mutta negatiivisilla asenteilla vaikutti olevan hieman enemmän painoarvoa, kun taas oppilaiden vastauksissa korostuivat enemmänkin positiiviset asenteet. Oppilaista 35 % koki, että digin käyttö lisää motivaatiota opiskella ruotsia, mutta noin 40 % oppilaista oli puolestaan eri mieltä. Osalla opettajista ja 46 %:lla oppilaista oli myös ehdotuksia, kuinka digiä ja sosiaalista mediaa voitaisiin hyödyntää ruotsin opetuksessa tulevaisuudessa. Tämän tutkimuksen avulla voidaan nostaa esille opettajien ja oppilaiden osittain eriäviä asenteita ja mielipiteitä digin ja sosiaalisen median hyödyntämisestä ruotsin opetuksessa siten, että myös oppilaiden ääni tulee kuuluviin. Huomioimalla oppilaiden mielipiteitä ja asenteita oppimis- ja opetustapoihin sekä opetusmateriaaliin liittyen voidaan mahdollisesti lisätä oppimismotivaatiota, mutta tutkimusta tästä aihepiiristä tarvitaan vielä lisää.
-
(2017)Tutkimuksen teemana on peruskoulun ja peruskouluun rinnastettavien koululaitosten kielen opetusasetukset ja lait vuosien 1970 ja 1985 välillä. Tutkimuksessa pyritään selvittämään eri kielten asemaa toisiinsa nähden, kuinka Suomen virallisten kielten, suomen ja ruotsin, asema erosi lainsäädännössä ja eduskunnassa ilmenneissä asenteissa peruskoulussa opetettavista vieraista kielistä, englannista, saksasta, ranskasta ja venäjästä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös vieraiden kielten välisiä eroja niin lainsäädännössä kuin eduskunnassa ilmenneissä asenteissa. Tutkimuksessa myös selvitetään Suomen vähemmistökielten, saamen ja romanikielen asemaa peruskoulussa sekä lainsäädännön että eduskunnassa ilmenneiden asenteiden kautta. Näiden tutkimuskysymysten avulla pyritään selvittämään, tapahtuiko tutkittujen kielten asemassa ja opetuksessa kehitystä mihinkään suuntaan tutkittavana aikana. Tutkimuksessa käytetään Suomen valtiopäivien pöytäkirjoja, asiakirjoja ja liitteitä, sekä Suomen asetus- ja säädöskokoelmia, ja komiteanmietintöjä. Puolue- ja hallitusohjelmilla selvitetään tutkittuna aikana eduskunnassa vaikuttaneiden puolueiden asenteita peruskouluun ja kielten opetukseen. Aikaisempien tutkimusten avulla selvitetään asiatietoja ja lähestymiskulma tälle tutkimukselle. Peruskoulu ja kielten opetus mainitaan aina säännöllisesti eri puolueiden ohjelmissa mutta keskustelun paino oli enemmän opetuksessa kuin eri kielten välisessä hierarkiassa. Vuosien 1970 ja 1985 aikaisten hallitusten ohjelmissa peruskoulu ja kielten opetus mainitaan harvemmin. Painopiste on ollut enemmän itse koulujärjestelmän kehittämisessä ja epäkohtien korjaamisessa. Peruskouluun liittyviä säädöksiä muutettiin tutkittavana aikana jatkuvasti. Peruskoulun opetusta eriarvoistavista tasoryhmistä luovuttiin, vieraiden kielten opetuksen järjestämistä helpotettiin merkittävästi ja Suomen kielivähemmistöjen asema koululainsäädännössä kehittyi myös huomattavasti. Kansanedustajien aloitteissa ja kysymyksissä nousivat useimmiten esille opetusryhmien koosta ja tasoryhmittelystä seuranneet ongelmat, sekä monipuolisen kielitaidon merkitys Suomessa. Äidinkielen asema nousi peruskoulussa harvemmin esille vieraisiin kieliin verrattuna, mikä saattoi johtua vieraiden kielten, toisen kotimaisen kielen ja vähemmistökielten viemästä huomiosta vastikään uudistetussa koulujärjestelmässä. Peruskoulussa ruotsin kielen asema oli toisena kotimaisena kielenä turvattu sen ollessa yksi yhteisistä oppiaineista, eikä sen asemaa yksikään tutkitun ajan hallitus pyrkinyt muuttamaan. Esille nousivatkin juuri ruotsinkielisen opetuksen toteuttamisen käytännön ongelmat. Ruotsinkielisten oppilaiden asemasta tai opetuksesta huolestuneet kansanedustajat eivät olleet mistään yksittäisestä puolueesta, mikä osoittaa toisen kotimaisen kielen turvatun aseman olleen vielä tutkittuna aikana varsin itsestään selvänä pidetty asia. Suomessa oli tutkittavana aikana neljä vieraskielistä koulua: Englantilainen koulu, Helsingin Saksalainen koulu, Helsingin ranskalais-suomalainen koulu ja Suomalais-venäläinen koulu. Koska vuoden 1968 laki koulujärjestelmän perusteista ja vuoden 1970 peruskouluasetus nostivat kotimaiset kielet ja englannin kielen ”tärkeimmiksi” kieliksi peruskoulussa, jäivät muut vieraat kielet luonnollisesti lainsäädännössä heikompaan asemaan. Englannin kielen suosio johtui paljon myös sekä oppilaiden että vanhempien asenteista. Saksan kielellä oli suhteellisen vankka suosio mutta englantiin verrattuna sitäkin opiskeltiin varsin vähän. Historiallisista syistä Suomessa ei itsenäisyyden aikana opiskeltu paljon venäjän kieltä ennen kuin kiinnostus kielen opiskeluun heräsi 1960-luvulla. Tutkittuna aikana venäjän kielen asema parani peruskoulussa ja sitä opiskelevien määrä kasvoi huomattavasti. Ranskan kieli oli vastaavassa asemassa kuin venäjän kieli, ja senkin asemaa pyrittiin yhtä lailla parantamaan koululaitoksessa. Vaikka ranskan kielen katsottiinkin virallisissa selvityksissä olevan maailmanlaajuisesti tärkeämpi kieli suomalaisille kuin venäjän kieli, ranskan kieli ei saanut lähellekään saman verran huomiota eduskunnassa. Suomessa luotiin sekä ranskan että venäjän kielten opetukselle eräänlaiset turvasatamat ja opetuksen kehittämisen keskukset takaamalla lainsäädännöllä Suomalais-venäläiselle ja Helsingin ranskalais-suomalaiselle koululle mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset. Saamen kieli kärsi samoista käytännön ongelmista kuin muutkin peruskoulussa opetettavat kielet, minkä lisäksi sillä oli omat ongelmansa vähemmistökielenä. Saamelaisten ja saamen kielen aseman selvittämiseksi tehtiin tutkittavana aikana paljon työtä ja saamen kielen opetuksessa tapahtui merkittävää edistystä sekä lainsäädännössä että toteutuksessa. Kuitenkaan kaikki edistys ei aina suoraan parantanut saamen kielen asemaa. Romanikieli ja romanit eivät tutkittavana aikana saaneet osakseen lähellekään saman verran huomiota kuin saamen kieli ja saamelaiset. Voidaan vain pohtia, vaikuttivatko tähän enemmän resurssien ja ajan puute, vai oliko ”mustalaisiin” koetuilla asenteilla myös vaikutusta asiaan. Toivottavaa on, että yhden kielivähemmistön aseman parantaminen auttaa lopulta muitakin vähemmistöjä.
-
(2017)Tutkimuksen teemana on peruskoulun ja peruskouluun rinnastettavien koululaitosten kielen opetusasetukset ja lait vuosien 1970 ja 1985 välillä. Tutkimuksessa pyritään selvittämään eri kielten asemaa toisiinsa nähden, kuinka Suomen virallisten kielten, suomen ja ruotsin, asema erosi lainsäädännössä ja eduskunnassa ilmenneissä asenteissa peruskoulussa opetettavista vieraista kielistä, englannista, saksasta, ranskasta ja venäjästä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös vieraiden kielten välisiä eroja niin lainsäädännössä kuin eduskunnassa ilmenneissä asenteissa. Tutkimuksessa myös selvitetään Suomen vähemmistökielten, saamen ja romanikielen asemaa peruskoulussa sekä lainsäädännön että eduskunnassa ilmenneiden asenteiden kautta. Näiden tutkimuskysymysten avulla pyritään selvittämään, tapahtuiko tutkittujen kielten asemassa ja opetuksessa kehitystä mihinkään suuntaan tutkittavana aikana. Tutkimuksessa käytetään Suomen valtiopäivien pöytäkirjoja, asiakirjoja ja liitteitä, sekä Suomen asetus- ja säädöskokoelmia, ja komiteanmietintöjä. Puolue- ja hallitusohjelmilla selvitetään tutkittuna aikana eduskunnassa vaikuttaneiden puolueiden asenteita peruskouluun ja kielten opetukseen. Aikaisempien tutkimusten avulla selvitetään asiatietoja ja lähestymiskulma tälle tutkimukselle. Peruskoulu ja kielten opetus mainitaan aina säännöllisesti eri puolueiden ohjelmissa mutta keskustelun paino oli enemmän opetuksessa kuin eri kielten välisessä hierarkiassa. Vuosien 1970 ja 1985 aikaisten hallitusten ohjelmissa peruskoulu ja kielten opetus mainitaan harvemmin. Painopiste on ollut enemmän itse koulujärjestelmän kehittämisessä ja epäkohtien korjaamisessa. Peruskouluun liittyviä säädöksiä muutettiin tutkittavana aikana jatkuvasti. Peruskoulun opetusta eriarvoistavista tasoryhmistä luovuttiin, vieraiden kielten opetuksen järjestämistä helpotettiin merkittävästi ja Suomen kielivähemmistöjen asema koululainsäädännössä kehittyi myös huomattavasti. Kansanedustajien aloitteissa ja kysymyksissä nousivat useimmiten esille opetusryhmien koosta ja tasoryhmittelystä seuranneet ongelmat, sekä monipuolisen kielitaidon merkitys Suomessa. Äidinkielen asema nousi peruskoulussa harvemmin esille vieraisiin kieliin verrattuna, mikä saattoi johtua vieraiden kielten, toisen kotimaisen kielen ja vähemmistökielten viemästä huomiosta vastikään uudistetussa koulujärjestelmässä. Peruskoulussa ruotsin kielen asema oli toisena kotimaisena kielenä turvattu sen ollessa yksi yhteisistä oppiaineista, eikä sen asemaa yksikään tutkitun ajan hallitus pyrkinyt muuttamaan. Esille nousivatkin juuri ruotsinkielisen opetuksen toteuttamisen käytännön ongelmat. Ruotsinkielisten oppilaiden asemasta tai opetuksesta huolestuneet kansanedustajat eivät olleet mistään yksittäisestä puolueesta, mikä osoittaa toisen kotimaisen kielen turvatun aseman olleen vielä tutkittuna aikana varsin itsestään selvänä pidetty asia. Suomessa oli tutkittavana aikana neljä vieraskielistä koulua: Englantilainen koulu, Helsingin Saksalainen koulu, Helsingin ranskalais-suomalainen koulu ja Suomalais-venäläinen koulu. Koska vuoden 1968 laki koulujärjestelmän perusteista ja vuoden 1970 peruskouluasetus nostivat kotimaiset kielet ja englannin kielen ”tärkeimmiksi” kieliksi peruskoulussa, jäivät muut vieraat kielet luonnollisesti lainsäädännössä heikompaan asemaan. Englannin kielen suosio johtui paljon myös sekä oppilaiden että vanhempien asenteista. Saksan kielellä oli suhteellisen vankka suosio mutta englantiin verrattuna sitäkin opiskeltiin varsin vähän. Historiallisista syistä Suomessa ei itsenäisyyden aikana opiskeltu paljon venäjän kieltä ennen kuin kiinnostus kielen opiskeluun heräsi 1960-luvulla. Tutkittuna aikana venäjän kielen asema parani peruskoulussa ja sitä opiskelevien määrä kasvoi huomattavasti. Ranskan kieli oli vastaavassa asemassa kuin venäjän kieli, ja senkin asemaa pyrittiin yhtä lailla parantamaan koululaitoksessa. Vaikka ranskan kielen katsottiinkin virallisissa selvityksissä olevan maailmanlaajuisesti tärkeämpi kieli suomalaisille kuin venäjän kieli, ranskan kieli ei saanut lähellekään saman verran huomiota eduskunnassa. Suomessa luotiin sekä ranskan että venäjän kielten opetukselle eräänlaiset turvasatamat ja opetuksen kehittämisen keskukset takaamalla lainsäädännöllä Suomalais-venäläiselle ja Helsingin ranskalais-suomalaiselle koululle mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset. Saamen kieli kärsi samoista käytännön ongelmista kuin muutkin peruskoulussa opetettavat kielet, minkä lisäksi sillä oli omat ongelmansa vähemmistökielenä. Saamelaisten ja saamen kielen aseman selvittämiseksi tehtiin tutkittavana aikana paljon työtä ja saamen kielen opetuksessa tapahtui merkittävää edistystä sekä lainsäädännössä että toteutuksessa. Kuitenkaan kaikki edistys ei aina suoraan parantanut saamen kielen asemaa. Romanikieli ja romanit eivät tutkittavana aikana saaneet osakseen lähellekään saman verran huomiota kuin saamen kieli ja saamelaiset. Voidaan vain pohtia, vaikuttivatko tähän enemmän resurssien ja ajan puute, vai oliko ”mustalaisiin” koetuilla asenteilla myös vaikutusta asiaan. Toivottavaa on, että yhden kielivähemmistön aseman parantaminen auttaa lopulta muitakin vähemmistöjä.
-
(2021)Tämä tutkielma kertoo kuinka suomenkieliset opiskelijat, jotka opiskelevat ruotsiksi korkeakouluissa, käyttävät ruotsin kieltä vapaa-aikanaan. Tutkimus on saanut inspiraatiota Grinin mallista Capacity – Opportunity - Desire (2003), jossa Desire kertoo, kuinka halukas on käyttämään opittua vierasta kieltä. Tutkimuksen tarkoitus on saada selville, käyttävätkö nämä opiskelijat ruotsia vapaa-aikanaan ja jos käyttävät, niin miten ja millaisissa tilanteissa. Tämä tutkimus myös selvittää onko ruotsinkielinen linja tai koulu vaikuttanut tähän ruotsin kielen käyttöön ja miten opiskelijat suhtautuvat ruotsin kieleen. Tutkimus sai inspiraationsa Marketta Sundmanin artikkelista Tvåspråkiga skolor - En analys av fördelar och risker med införandet av skolor med svenska och finska som undervisningsspråk (Magma 2013), joka kertoo millaisia vaikutuksia kaksikielisillä suomi - ruotsi kouluilla olisi Suomessa. Muita tutkimuksia, joita tässä tutkielmassa esiteltiin, ovat Monica Lönnkvistin (2020) Tvåspråkigt utbildningsprogram vid en yrkeshögskola: den administrativa språkstrategin och studerandenas vardagliga praxis, joka kertoo kaksikielisestä opiskelulinjasta Suomessa, Marjo Nikkasen (2017) Till Sverige med gymnasiesvenskan: En enkätstudie av finska studenters upplevelse av språklig anpassning i Sverige, joka kertoo kuinka suomalaiset käyttävät ruotsia Ruotsissa ja Maria Dimitriadisin (2020) Maailmalla pärjää englannilla ja suomenruotsalaiset puhuu suomea: Elevernas attityder till B-svenska på årskurserna 8 och 9, joka antaa tietoa yläkoululaisten asenteista ruotsin kieltä kohtaan. Tutkimuksessa käytettiin kahta eri metodia; haastattelu, johon osallistui viisi opiskelijaa ja kyselylomake, johon vastasi 93 opiskelijaa. Molemmissa oli samat kysymykset ja niihin on vastannut opiskelijoita sekä yliopistoista että ammattikorkeakouluista. Tutkimuksen lopputulema on se, että suomenkieliset opiskelijat käyttävät ruotsin kieltä arjessa eri tilanteissa. Eniten he kirjoittavat ruotsiksi ja kuuntelevat ruotsia viihdetarkoituksessa. Kaikki opiskelijat aikovat käyttää ruotsin kieltä myös opiskeluajan jälkeen, sillä siitä on hyötyä mm. työn haussa. Enemmistö opiskelijoista suhtautuu positiivisesti ruotsin kieleen ja suurimmalla osalla koulunkäynti on vaikuttanut heidän ruotsin kielen käyttämiseen. Ne joilla, koulu ei ollut vaikuttanut, käyttivät jo ruotsin kieltä ennen ruotsinkielisen linjan aloittamista.
-
(2016)Tutkielman aiheena ovat ruotsinopettajien käyttämät eleet ja artefaktit (esineet) tehtävänantotilanteessa. Tavoitteena on selvittää, millä tavoin ruotsinopettajat tukevat sanallisia tehtävänantojaan multimodaalisin keinoin. Tutkimus on luonteeltaan pääosin laadullista, mutta myös määrällisiä menetelmiä on käytetty. Teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiokulttuurinen näkökulma opetukseen ja oppimiseen. Sosiokulttuurisessa näkökulmassa kulttuurisilla välineillä, kuten artefakteilla, kielellä ja eleillä on tärkeä rooli välittävinä tekijöinä ihmisen ja ympäröivän maailman välillä. Aineisto on kerätty peruskoulussa ja lukiossa ja se koostuu viidestä videoidusta ruotsin kielen oppitunnista. Analyysimenetelmänä on multimodaalinen vuorovaikutusanalyysi, jossa nonverbaalisen vuorovaikutuksen merkitys tulee esille. Tuloksista käy ilmi, että opettajat käyttävät eniten deiktisiä (osoittavia) eleitä. Näillä he osoittavat joko oppilaita, artefakteja tai paikkoja. Osoittavat eleet voivat olla myös abstrakteja, jolloin niillä viitataan joko abstrakteihin asioihin tai konkreettisiin, ei-läsnäoleviin asioihin. Toiseksi eniten opettajat käyttävät kuvittavia eleitä, jotka tyypillisesti koostuvat katkeamattomasta liikkeestä ja joilla useimmiten myös kuvataan liikettä. Symbolisia eleitä (embleemejä), joilla on vakiintunut merkitys, kuten nyökkäys, käytetään vain harvoin. Artefaktit ovat läsnä kaikissa tutkimuksen tehtävänantotilanteissa. Opettajat viittaavat niihin paitsi eleiden avulla, myös käytännöllisten toimintojen kautta, kuten nostamalla ilmaan työvälineitä, joista puhuvat. Opettajien käyttämät eleet vahvistavat sanallisia viestejä, ohjeita, tarjoamalla niille toisen kanavan tavoittaa oppilaiden ymmärrys. Opettajien käyttämät eleet vahvistavat ja selkeyttävät viestiä, helpottavat oppilaiden ymmärrystä ja tarjoavat opettajalle keinon ilmaista itseään tehokkaammin. Hyödyntämällä eleiden käyttöä kieltenopetuksessa ja tehtävänannossa voitaisiin tukea oppilaan vieraan kielen ymmärrystä ja näin toimien pyrkiä lisäämään kohdekielen määrää luokkahuoneessa.
-
(2023)Tässä maisterintutkielmassa pyrin kuvaamaan ruotsin opettamisen lopputuloksia arkisessa ympäristössä eli kauppakeskuksissa. Tämän lisäksi pyrin kuvaamaan ruotsin statusta pääsääntöisesti pakollisena kouluaineena koskevaa keskustelua sekä ilmiötä itsessään. Aihettani kuvaakin parhaiten sana ”pakkoruotsi”, sillä aiheesta käytävä keskustelu on osasyy itse oppimistulosten heikkouteen, mutta ennen kaikkea aiheen toistuvuus ja lähes ikuinen ajan-kohtaisuus toimi kohdallani alkuperäisenä tutkimuksen alulle panneena syynä. Pyrin kuvaamaan aihetta sen ansaitsemalla monipuolisella ja moniulotteisella lähestymistavalla kontrastina aiheen pelkälle vastustamiselle ja puolustamiselle. Oma panokseni aiheeseen on lahtelaisissa ja helsinkiläisissä kauppakeskuksissa toteutettu kyselytutkimus, jossa pyrin kartoittamaan kauppakeskuksien työntekijöiden käsitystä ruotsin taidon arvostamisesta työnantajien taholta, asiakaspalvelijoiden todennäköisyyttä ainakin edes yrittää palvella ruotsia puhuvaa asiakasta ruotsiksi sekä ruotsin käytön tarvetta asiakaspalvelutyössä. Lisäksi halusin tietää kyselyyn vastanneiden ruotsinkielisen viihteen kulutuksesta sekä uskomuksista pakkoruotsikysymykseen liittyen.
-
(2023)Tässä maisterintutkielmassa pyrin kuvaamaan ruotsin opettamisen lopputuloksia arkisessa ympäristössä eli kauppakeskuksissa. Tämän lisäksi pyrin kuvaamaan ruotsin statusta pääsääntöisesti pakollisena kouluaineena koskevaa keskustelua sekä ilmiötä itsessään. Aihettani kuvaakin parhaiten sana ”pakkoruotsi”, sillä aiheesta käytävä keskustelu on osasyy itse oppimistulosten heikkouteen, mutta ennen kaikkea aiheen toistuvuus ja lähes ikuinen ajan-kohtaisuus toimi kohdallani alkuperäisenä tutkimuksen alulle panneena syynä. Pyrin kuvaamaan aihetta sen ansaitsemalla monipuolisella ja moniulotteisella lähestymistavalla kontrastina aiheen pelkälle vastustamiselle ja puolustamiselle. Oma panokseni aiheeseen on lahtelaisissa ja helsinkiläisissä kauppakeskuksissa toteutettu kyselytutkimus, jossa pyrin kartoittamaan kauppakeskuksien työntekijöiden käsitystä ruotsin taidon arvostamisesta työnantajien taholta, asiakaspalvelijoiden todennäköisyyttä ainakin edes yrittää palvella ruotsia puhuvaa asiakasta ruotsiksi sekä ruotsin käytön tarvetta asiakaspalvelutyössä. Lisäksi halusin tietää kyselyyn vastanneiden ruotsinkielisen viihteen kulutuksesta sekä uskomuksista pakkoruotsikysymykseen liittyen.
-
(2019)Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä erilaisia funktioita englanninkielisellä koodinvaihdolla on su-omenruotsalaisissa blogeissa. Koodinvaihdolla tarkoitetaan tässä yhteydessä kielen vaihtamista toiseen samassa kielenkäyttötilanteessa ja se nähdään tärkeänä voimavarana kaksi- tai monikielisille ihmisille. Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään koodinvaihdon terminologiaa ja perehdytään aiem-missa tutkimuksissa esiin tulleisiin koodinvaihdon funktioihin. Lisäksi käsitellään kielenkäyttöä internet-issä ja etenkin blogeissa. Tutkimusaineistona on neljä suomenruotsalaista blogia: Mama’s Got the Magic, Blejk, fejt & fab, Filosofias ja Johanna Fagerström. Aineisto koostuu 127 blogikirjoituksesta, jotka on kerätty kyseisistä blogeista kolmen kuukauden ajalta vuoden 2018 joulukuusta vuoden 2019 helmikuuhun. Materiaalin kategorisointiin on hyödynnetty Montes-Alcalán kehittämää luokittelua, jossa on erotettu seitsemän eri koodinvaihdon funktiota: 1) tag-koodinvaihto, joka käsittää muun muassa englanninkieliset idiomaatti-set ilmaisut, interjektiot ja diskurssipartikkelit, 2) leksikaalinen koodinvaihto, jolloin valitaan yleisessä käytössä oleva englanninkielinen ilmaisu tai jolla paikataan sanastollisia puutteita, 3) tyylillinen kood-invaihto, jolla tuodaan esimerkiksi väriä tai vaihtelua tekstiin 4) korostava koodinvaihto, jota käytetään painottamaan jotakin asiaa, 5) selkiyttävä koodinvaihto, joka toimii selvennyksenä tai tarkennuksena, 6) laukaiseva koodinvaihto (engl. triggering), jossa jokin englanninkielinen ilmaisu toimii laukaisimena seuraavalle tai edelliselle koodinvaihdolle ja 7) lainaaminen eli siteeraaminen. Tutkimuksessa havaitaan, että kaikki seitsemän Montes-Alcalán esittämää koodinvaihdon funktiota esiintyy myös suomenruotsalaisissa blogeissa. Eroavaisuuksia on kuitenkin hieman, kun kategoriat asetetaan suuruusjärjestykseen. Esimerkiksi tag-koodinvaihto on selkeästi suurin kategoria tässä tutkimuksessa poikkeuksena muille vastaaville tutkimuksille. Suurin osa tag-koodinvaihdoista on idio-maattisia ilmaisuja, mutta myös esimerkiksi interjektioita esiintyy jonkin verran. Muut suurimmat kate-goriat ovat leksikaalinen, tyylillinen ja korostava koodinvaihto. Merkittävää on, että korostava kood-invaihto olisi saattanut olla vieläkin suurempi kategoria, jos luokittelu olisi tehty jollain muulla tavalla, sillä koodinvaihdolla on usein korostava ja viihdyttävä vaikutus tekstissä huolimatta sen ensisijaisesta funktiosta. Lisäksi koodinvaihto liittyy läheisesti bloggaajan identiteetin rakentamiseen ja vahvis-tamiseen, ja sillä osoitetaan samaistumista sekä angloamerikkalaiseen että suomenruotsalaiseen kulttuuriin. Koodinvaihdolla bloggaaja voi osoittaa olevansa perillä uusista trendeistä, ilmiöistä ja popu-laarikulttuurin tapahtumista, jotka usein ovat lähtöisin anglo-amerikkalaisesta kulttuurista. Ruotsin ja englannin sekoittuminen sanoissa ja fraaseissa viittaa lisäksi siihen, että bloggaajat muokkaavat tekstistään mielenkiintoisen lukijoille samalla luoden omaa identiteettiään englannin kielen käyttäjänä.
-
(2020)Media- ja kulttuurikenttä on murroksessa suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa ja kirjallisuuden asema on muuttunut. Kirjallisuuden lukemisella ja kirjallisuuskasvatuksella ei ole enää yhtä vahva asema kouluopetuksessa. Tämä tutkielma keskittyy kaunokirjallisuuden käyttöön B-ruotsin lukio-opetuksessa. Tutkimuskysymykset koskevat ensinnäkin kaunokirjallisuuden asemaa opetuksessa: mikä tehtävä kaunokirjallisuudella on, mitä hyötyjä sillä nähdään olevan, mitä syitä opettajat esittävät kirjallisuuden puuttumiseen opetuksesta, miten oppikirja ja opetussuunnitelma vaikuttavat sekä millaisia tehtäviä opettajat antavat kirjallisuuteen liittyen. Toiseksi tutkimus selvittää, mitä teoksia ja keitä kirjailijoita opettajat suosittelevat opetuksen yhteydessä. Kolmanneksi tutkimus sisältää tietoa opettajien edellytyksistä kirjallisuusopetukseen. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka menetelmänä on tutkimushaastattelu. Haastattelut on toteutettu kahdessa anonyymissä uusmaalaisessa lukiossa ja tutkimusaineiston muodostaa seitsemän ruotsinopettajan haastattelut. Opettajien ja koulujen niminä on käytetty pseudonyymeja oikeiden nimien tai numeroiden sijaan haastatelluiden opettajien yksityisyyden turvaamiseksi ja tutkimuksen luettavuuden parantamiseksi. Tutkielmassa on yhtä suuri painoarvo sekä kirjallisuuteen ja sen käyttöön kouluopetuksessa keskittyvällä teorialla että tutkimushaastatteluihin perustavalla analyysillä ja pohdinnalla. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää tulevissa opetussuunnitelmissa ja tutkimuksissa. Tutkielma tuo esiin kirjallisuuden lukemisen ja työstämisen merkityksellisyyden. Kirjojen lukemisella, kirjallisuuskeskusteluilla ja erilaisilla luettuun liittyvillä tehtävillä voidaan saavuttaa monia eri hyötyjä kielen oppimisesta tunnetaitoihin. Ahkeralla kirjallisuuden lukemisella on myös yhteys koulumenestykseen. Haastattelut antavat kuitenkin huolestuttavan kuvan kaunokirjallisuuden asemasta lukion B-ruotsissa. Teoksia tai kaunokirjallisia otteita ei juuri lueta opetuksen yhteydessä, mutta kirjavinkkejä useimmat opettajat antavat enemmän tai vähemmän. Kirjoja ja/tai kirjailijoita saatetaan mainita esim. ajankohtaisten asioiden yhteydessä. Kaunokirjallisuus nähdään yhtenä mediana tai sisältönä muiden joukossa useissa vastauksissa. Toisaalta opettajat ovat tietoisia kirjallisuuden lukemisen hyödyistä ja eduista esim. opetuksen eriyttämisessä ja autenttisena materiaalina. Haastatellut opettajat tuovatkin esiin lukuisia syitä, miksi kaunokirjallisuus ei ole mukana opetuksessa. Oppikirja ja opetussuunnitelma, aikapula ja oppilaiden riittämätön kielitaito muodostavat tärkeimmät syyt, miksi kaunokirjallisuutta ei lueta tai käsitellä kursseilla. Tutkimuksesta käy ilmi myös monia kirja- ja kirjailijasuosituksia, joita opettajat antavat oppitunneillaan. Astrid Lindgren ja muut klassikot sekä dekkarit nousevat esiin. Lisäksi tutkimus antaa tietoa opettajien edellytyksistä kirjallisuusopetukseen. Suurin osa opettajista on lukenut paljon kaunokirjallisuutta osana opintojaan ja lukee säännöllisesti vapaa-ajallaan, mutta useimpien kohdalla oma lukeneisuus ja innostus ei näy opetuksessa. Kirjallisuuden aseman parantamiseksi B-ruotsin opetuksessa tarvitaan monia eri toimia, joita tutkielmassa käsitellään. Tärkeimpänä seikkana opetussuunnitelman tulisi sisältää tavoitteena kirjallisuuden lukemista ja työstämistä. Tutkielma sisältää myös vinkkejä opettajille kirjallisuuden opettamiseen.
-
(2020)Media- ja kulttuurikenttä on murroksessa suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa ja kirjallisuuden asema on muuttunut. Kirjallisuuden lukemisella ja kirjallisuuskasvatuksella ei ole enää yhtä vahva asema kouluopetuksessa. Tämä tutkielma keskittyy kaunokirjallisuuden käyttöön B-ruotsin lukio-opetuksessa. Tutkimuskysymykset koskevat ensinnäkin kaunokirjallisuuden asemaa opetuksessa: mikä tehtävä kaunokirjallisuudella on, mitä hyötyjä sillä nähdään olevan, mitä syitä opettajat esittävät kirjallisuuden puuttumiseen opetuksesta, miten oppikirja ja opetussuunnitelma vaikuttavat sekä millaisia tehtäviä opettajat antavat kirjallisuuteen liittyen. Toiseksi tutkimus selvittää, mitä teoksia ja keitä kirjailijoita opettajat suosittelevat opetuksen yhteydessä. Kolmanneksi tutkimus sisältää tietoa opettajien edellytyksistä kirjallisuusopetukseen. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka menetelmänä on tutkimushaastattelu. Haastattelut on toteutettu kahdessa anonyymissä uusmaalaisessa lukiossa ja tutkimusaineiston muodostaa seitsemän ruotsinopettajan haastattelut. Opettajien ja koulujen niminä on käytetty pseudonyymeja oikeiden nimien tai numeroiden sijaan haastatelluiden opettajien yksityisyyden turvaamiseksi ja tutkimuksen luettavuuden parantamiseksi. Tutkielmassa on yhtä suuri painoarvo sekä kirjallisuuteen ja sen käyttöön kouluopetuksessa keskittyvällä teorialla että tutkimushaastatteluihin perustavalla analyysillä ja pohdinnalla. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää tulevissa opetussuunnitelmissa ja tutkimuksissa. Tutkielma tuo esiin kirjallisuuden lukemisen ja työstämisen merkityksellisyyden. Kirjojen lukemisella, kirjallisuuskeskusteluilla ja erilaisilla luettuun liittyvillä tehtävillä voidaan saavuttaa monia eri hyötyjä kielen oppimisesta tunnetaitoihin. Ahkeralla kirjallisuuden lukemisella on myös yhteys koulumenestykseen. Haastattelut antavat kuitenkin huolestuttavan kuvan kaunokirjallisuuden asemasta lukion B-ruotsissa. Teoksia tai kaunokirjallisia otteita ei juuri lueta opetuksen yhteydessä, mutta kirjavinkkejä useimmat opettajat antavat enemmän tai vähemmän. Kirjoja ja/tai kirjailijoita saatetaan mainita esim. ajankohtaisten asioiden yhteydessä. Kaunokirjallisuus nähdään yhtenä mediana tai sisältönä muiden joukossa useissa vastauksissa. Toisaalta opettajat ovat tietoisia kirjallisuuden lukemisen hyödyistä ja eduista esim. opetuksen eriyttämisessä ja autenttisena materiaalina. Haastatellut opettajat tuovatkin esiin lukuisia syitä, miksi kaunokirjallisuus ei ole mukana opetuksessa. Oppikirja ja opetussuunnitelma, aikapula ja oppilaiden riittämätön kielitaito muodostavat tärkeimmät syyt, miksi kaunokirjallisuutta ei lueta tai käsitellä kursseilla. Tutkimuksesta käy ilmi myös monia kirja- ja kirjailijasuosituksia, joita opettajat antavat oppitunneillaan. Astrid Lindgren ja muut klassikot sekä dekkarit nousevat esiin. Lisäksi tutkimus antaa tietoa opettajien edellytyksistä kirjallisuusopetukseen. Suurin osa opettajista on lukenut paljon kaunokirjallisuutta osana opintojaan ja lukee säännöllisesti vapaa-ajallaan, mutta useimpien kohdalla oma lukeneisuus ja innostus ei näy opetuksessa. Kirjallisuuden aseman parantamiseksi B-ruotsin opetuksessa tarvitaan monia eri toimia, joita tutkielmassa käsitellään. Tärkeimpänä seikkana opetussuunnitelman tulisi sisältää tavoitteena kirjallisuuden lukemista ja työstämistä. Tutkielma sisältää myös vinkkejä opettajille kirjallisuuden opettamiseen.
-
Speciallärarnas användning av och åsikter om läromedel i specialundervisning i svenska på högstadiet (2016)Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä oppimateriaalia erityisopettajat käyttävät ruotsin kielen opetuksessa yläkoulussa ja millä tavoin he sitä käyttävät. Mielenkiintoni kohdistuu siihen, miten he käyttävät oppikirjasarjoja, minkälaista lisämateriaalia he käyttävät sekä miten he käyttävät ruotsin kielen erityisopetukseen suunniteltuja yksilöllistettyjä oppimateriaaleja. Lisäksi tarkoituksena on kartoittaa opettajien näkemyksiä siitä, miten oppimateriaaleja tulisi kehittää. Tutkimuksen aineisto koostuu 12 erityisopettajan vastauksista kyselylomakkeeseeni. Aineisto kerättiin elektronisen kyselylomakkeen avulla syksyllä 2014. Tutkimus on otteeltaan sekä laadullinen että määrällinen. Aineiston analyysimenetelmänä käytän sisällönanalyysiä, jonka avulla analysoin erityisopettajien vastauslomakkeita tutkimuskysymysten ohjaamana. Tutkimustuloksista käy ilmi, että useimmat vastaajistani käyttävät oppikirjasarjaa Klick ruotsin kielen opetuksessaan. Opettajien vastauksista näkyy erityisopettajien passiivisuus oppikirjasarjan valinnassa. Moni kertoo, että valinnan teki joku toinen henkilö heidän sijastaan. Suurin osa vastaajista kertoo muokkaavansa oppikirjoja. Eniten muokkausta saavat kielioppi, suulliset tehtävät sekä sanastoharjoitukset. Suosituiksi muokkaustavoiksi osoittautuvat tehtävänannon selkiyttäminen, suomen kielen lisääminen, tehtävien lyhentäminen sekä vinkkien antaminen oikean vastauksen löytämiseksi. Myös lisämateriaalin käyttö on suosittua. Materiaalia tehdään itse, sitä otetaan netistä tai toisista oppikirjasarjoista. Sen avulla erityisopettajat kertovat pystyvänsä tarjoamaan oppilailleen kertausta sisältäviä harjoitteita, vastaamaan oppilaidensa tarpeisiin paremmin sekä elävöittämään oppitunteja. Myös yksilöllistettyjä oppimateriaaleja käytetään paljon. Ylivoimaisesti suosituin materiaali on kirjasarjan Klick yksilöllistetyt harjoituskirjat. Vastaajien mukaan yksilöllistetty oppimateriaali sopii oppilaille, joilla on erilaisia vaikeuksia oppimisessa. Vastaajien joukossa on myös heitä, jotka eivät käytä yksilöllistettyä oppimateriaalia opetuksessaan. Syiksi nousevat koulun resurssit, aikapula sekä materiaalin koettu tarpeettomuus. Erityisopettajat ovat melko tyytyväisiä käyttämiinsä oppikirjasarjoihin. Eniten he pitävät kieliopista sekä sanastotehtävistä ja vähiten luetunymmärtämisistä, suullisista harjoituksista sekä kuullunymmärtämisistä. Tekstit jakavat vastaajien mielipiteet: osan mielestä tekstit toimivat hyvin ja osan mielestä huonosti. Näkemykset yksilöllistetyistä oppimateriaaleista noudattelevat samoja linjoja. Kaiken kaikkiaan vastaajani eivät kuitenkaan ole täysin tyytyväisiä tämänhetkiseen ruotsin kielen oppimateriaalitarjontaan. Opettajat kaipaavat lisää perusasioihin keskittyviä materiaaleja, joissa asiat olisi esitetty selkeästi ja joista kaikki ylimääräinen olisi karsittu pois.
-
Speciallärarnas användning av och åsikter om läromedel i specialundervisning i svenska på högstadiet (2016)Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä oppimateriaalia erityisopettajat käyttävät ruotsin kielen opetuksessa yläkoulussa ja millä tavoin he sitä käyttävät. Mielenkiintoni kohdistuu siihen, miten he käyttävät oppikirjasarjoja, minkälaista lisämateriaalia he käyttävät sekä miten he käyttävät ruotsin kielen erityisopetukseen suunniteltuja yksilöllistettyjä oppimateriaaleja. Lisäksi tarkoituksena on kartoittaa opettajien näkemyksiä siitä, miten oppimateriaaleja tulisi kehittää. Tutkimuksen aineisto koostuu 12 erityisopettajan vastauksista kyselylomakkeeseeni. Aineisto kerättiin elektronisen kyselylomakkeen avulla syksyllä 2014. Tutkimus on otteeltaan sekä laadullinen että määrällinen. Aineiston analyysimenetelmänä käytän sisällönanalyysiä, jonka avulla analysoin erityisopettajien vastauslomakkeita tutkimuskysymysten ohjaamana. Tutkimustuloksista käy ilmi, että useimmat vastaajistani käyttävät oppikirjasarjaa Klick ruotsin kielen opetuksessaan. Opettajien vastauksista näkyy erityisopettajien passiivisuus oppikirjasarjan valinnassa. Moni kertoo, että valinnan teki joku toinen henkilö heidän sijastaan. Suurin osa vastaajista kertoo muokkaavansa oppikirjoja. Eniten muokkausta saavat kielioppi, suulliset tehtävät sekä sanastoharjoitukset. Suosituiksi muokkaustavoiksi osoittautuvat tehtävänannon selkiyttäminen, suomen kielen lisääminen, tehtävien lyhentäminen sekä vinkkien antaminen oikean vastauksen löytämiseksi. Myös lisämateriaalin käyttö on suosittua. Materiaalia tehdään itse, sitä otetaan netistä tai toisista oppikirjasarjoista. Sen avulla erityisopettajat kertovat pystyvänsä tarjoamaan oppilailleen kertausta sisältäviä harjoitteita, vastaamaan oppilaidensa tarpeisiin paremmin sekä elävöittämään oppitunteja. Myös yksilöllistettyjä oppimateriaaleja käytetään paljon. Ylivoimaisesti suosituin materiaali on kirjasarjan Klick yksilöllistetyt harjoituskirjat. Vastaajien mukaan yksilöllistetty oppimateriaali sopii oppilaille, joilla on erilaisia vaikeuksia oppimisessa. Vastaajien joukossa on myös heitä, jotka eivät käytä yksilöllistettyä oppimateriaalia opetuksessaan. Syiksi nousevat koulun resurssit, aikapula sekä materiaalin koettu tarpeettomuus. Erityisopettajat ovat melko tyytyväisiä käyttämiinsä oppikirjasarjoihin. Eniten he pitävät kieliopista sekä sanastotehtävistä ja vähiten luetunymmärtämisistä, suullisista harjoituksista sekä kuullunymmärtämisistä. Tekstit jakavat vastaajien mielipiteet: osan mielestä tekstit toimivat hyvin ja osan mielestä huonosti. Näkemykset yksilöllistetyistä oppimateriaaleista noudattelevat samoja linjoja. Kaiken kaikkiaan vastaajani eivät kuitenkaan ole täysin tyytyväisiä tämänhetkiseen ruotsin kielen oppimateriaalitarjontaan. Opettajat kaipaavat lisää perusasioihin keskittyviä materiaaleja, joissa asiat olisi esitetty selkeästi ja joista kaikki ylimääräinen olisi karsittu pois.
-
(2021)Tässä tutkielmassa pohdin suomenkielisen alakoululaisen englannin oppimista. Tutkimuksen ta-voitteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat alakouluikäisen englannin oppimiseen. Tutkimus-kysymyksinäni ovat ”Miten äidinkieli vaikuttaa englannin oppimiseen?” sekä ”Mikä on tutkimuk-sen mukaan keskeistä alakouluikäisten englannin oppimisessa?”. Toteutin tutkielmani kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tapaan. Käsitellessäni äidinkielen vaikutusta englannin oppimiseen, tarkastelin aihetta laajemmalla ikäskaalalla ja otin vertailukohteeksi ruotsin-kielisen oppijan. Äidinkielen vaikutuksen englantia oppiessa lisäksi tarkastelin ajankohdan, op-pimistapojen sekä motivaation vaikutusta alakouluikäisen englannin oppimiseen. Alakouluikäisten oppimista tutkiessani otin aineistoksi FInlAn arkistoista löytyviä aihetta käsittele-viä tutkimuksia. Niissä nousivat esille ajankohdan, oppimistapojen sekä motivaation vaikutukset englannin oppimiseen. Tutkimuksissa käsiteltiin eri ikäluokkia edustavia alakoululaisia englannin oppijoita. Tähän tutkielmaan olen koonnut artikkeleista esiin nousseita tutkimustuloksia, joilla on vaikutusta englannin oppimiseen. Alakouluikäisten englannin oppimiseen vaikuttavista tekijöistä eniten nousivat esille ajankohta, oppimistavat sekä motivaatio. Ajankohdalla todettiin olevan suuri vaikutus motivaatioon. Kun eng-lannin oppiminen aloitetaan ensimmäisellä tai toisella luokalla, siihen varattuja tunteja oli vähem-män. Tämä taas saattaa jopa laskea oppijan motivaatiota, koska oppiminen ei etene eikä oppija ei huomaa omaa kehittymistään.
-
(2020)Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä opetussuunnitelmat sanovat suullisen ruotsin arvioinnista sekä opettamisesta lukiotasolla toisen kotimaisen kielen oppiaineessa (ruotsi). Tutkielman aihe on ajankohtainen lukion uudistuksen myötä, kun suullisen kielitaidon kokeesta tulee osa ylioppilastutkintoa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu suullisen kielitaidon opettamisen ja arvioinnin teoriasta, kommunikatiivisen kielitaidon teoriasta sekä aiheen aikaisemmasta tutkimuksesta. Sen lisäksi mukana on tietoa suullisen kielitaidon kehityksestä vuosien mittaan, jossa lähteenä toimivat muun muassa Opetushallituksen, Opetusministeriön sekä Suomen kieltenopettajien liiton materiaalit. Tutkimuksen aineistona on lukion opetussuunnitelmat kaikilla tasoilla: lukion opetussuunnitelman perusteet 2015 sekä lukion opetussuunnitelman perusteet 2019, Helsingin kaupungin lukioiden yhteinen opetussuunnitelma sekä koulutasolla Helsingin yliopiston harjoittelukoulujen (Helsingin normaalilyseo & Viikin normaalikoulu) omat opetussuunnitelmat. Tutkimusmenetelmänä toimii laadullinen ja kuvaileva sisällönanalyysi, joka perustuu tutkimuskysymyksiin, teoreettiseen viitekehykseen sekä aikaisempaan tutkimukseen. Tutkimuksen keskeisiä tuloksia ovat muun muassa se, että opetussuunnitelmat nimeävät tärkeitä tavoitteita ja näkökulmia suulliseen kommunikatiiviseen kielitaitoon, mutta ovat samaan aikaan melko abstrakteja eivätkä tarjoa riittäviä ohjeistuksia tai kriteereitä niiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Valtakunnallisen, kunnallisen sekä koulukohtaisten opetussuunnitelmien välillä ei ole sisällöllisesti suurta eroa. Vanhan ja uuden opetussuunnitelman perusteissa suurin ero on kohdissa, jotka liittyivät suullisen kielitaidon kokeeseen sekä Opetushallituksen tarjoamat sähköiset tukimateriaalit uuteen opetussuunnitelmaan siirtymistä varten. Kaiken kaikkiaan suullinen kielitaito kuitenkin näkyy kaikissa opetussuunnitelmissa ja sen rooli on vahvistunut aikojen saatossa. Sen lisäksi roolin voi odottaa vahvistuvan uusien perusteiden myötä. Jatkotutkimusta aiheesta tarvitaan, erityisesti siitä, miten suullisen kielitaidon koe tulee toteutumaan tulevaisuudessa ja miten se vaikuttaa suullisen kielitaidon painottamiseen ruotsin kielen oppiaineessa lukiotasolla.
-
(2020)Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä opetussuunnitelmat sanovat suullisen ruotsin arvioinnista sekä opettamisesta lukiotasolla toisen kotimaisen kielen oppiaineessa (ruotsi). Tutkielman aihe on ajankohtainen lukion uudistuksen myötä, kun suullisen kielitaidon kokeesta tulee osa ylioppilastutkintoa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu suullisen kielitaidon opettamisen ja arvioinnin teoriasta, kommunikatiivisen kielitaidon teoriasta sekä aiheen aikaisemmasta tutkimuksesta. Sen lisäksi mukana on tietoa suullisen kielitaidon kehityksestä vuosien mittaan, jossa lähteenä toimivat muun muassa Opetushallituksen, Opetusministeriön sekä Suomen kieltenopettajien liiton materiaalit. Tutkimuksen aineistona on lukion opetussuunnitelmat kaikilla tasoilla: lukion opetussuunnitelman perusteet 2015 sekä lukion opetussuunnitelman perusteet 2019, Helsingin kaupungin lukioiden yhteinen opetussuunnitelma sekä koulutasolla Helsingin yliopiston harjoittelukoulujen (Helsingin normaalilyseo & Viikin normaalikoulu) omat opetussuunnitelmat. Tutkimusmenetelmänä toimii laadullinen ja kuvaileva sisällönanalyysi, joka perustuu tutkimuskysymyksiin, teoreettiseen viitekehykseen sekä aikaisempaan tutkimukseen. Tutkimuksen keskeisiä tuloksia ovat muun muassa se, että opetussuunnitelmat nimeävät tärkeitä tavoitteita ja näkökulmia suulliseen kommunikatiiviseen kielitaitoon, mutta ovat samaan aikaan melko abstrakteja eivätkä tarjoa riittäviä ohjeistuksia tai kriteereitä niiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Valtakunnallisen, kunnallisen sekä koulukohtaisten opetussuunnitelmien välillä ei ole sisällöllisesti suurta eroa. Vanhan ja uuden opetussuunnitelman perusteissa suurin ero on kohdissa, jotka liittyivät suullisen kielitaidon kokeeseen sekä Opetushallituksen tarjoamat sähköiset tukimateriaalit uuteen opetussuunnitelmaan siirtymistä varten. Kaiken kaikkiaan suullinen kielitaito kuitenkin näkyy kaikissa opetussuunnitelmissa ja sen rooli on vahvistunut aikojen saatossa. Sen lisäksi roolin voi odottaa vahvistuvan uusien perusteiden myötä. Jatkotutkimusta aiheesta tarvitaan, erityisesti siitä, miten suullisen kielitaidon koe tulee toteutumaan tulevaisuudessa ja miten se vaikuttaa suullisen kielitaidon painottamiseen ruotsin kielen oppiaineessa lukiotasolla.
-
(2021)Ruotsin kieli on suomalaisissa kouluissa tärkeä oppiaine, jolla on pitkä historia. Se on pakollinen oppilaille, joiden äidinkieli on suomi. Tästä syystä sen opetusta on tärkeää tutkia. Etenkin oppimateriaalitutkimusta onkin tehty runsaasti, ja se on suosittu aihe mm. opinnäytetöissä. Selvitin tutkielmassani, miten tehtävätyypit ovat muuttuneet ruotsin B1-oppimäärän lukion oppikirjoissa 1980-luvulta 2010-luvulle. Käytin materiaalina kuutta oppikirjaa, joista kaksi on tehty 1980-luvulla, kaksi 1990-luvulla ja kaksi 2010-luvulla. Koin tämän aiheen mielekkääksi tulevan opettajan näkökulmasta, sillä oppikirjat ovat tärkeä osa kieltenopetusta, ja siksi on tärkeää, että niitä myös tutkitaan. Valitsin tutkittaviksi tehtävätyypeiksi käännöstehtävät, ääntämistehtävät sekä tehtävät, joissa jollakin tapaa hyödynnetään tekniikkaa (esim. internet, televisio, radio jne.). Käytin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää, jossa laskin eri tehtävätyyppien määrät sekä prosentuaaliset osuudet ja tein vertailuja eri ikäisten kirjojen välillä. Tutkimuksen tuloksena sain selville, että käännöstehtävät vähentyivät, kun taas tehtävät, joissa hyödynnetään tekniikkaa, lisääntyivät. Ääntämistehtävien suhteen ei tapahtunut merkittävää muutosta vuosikymmenten välillä. Tulokset ovat loogisia, sillä yleisen nykykäsityksen mukaan käännöstehtäviä ei tulisi käyttää opetuksessa kovin paljoa, vaikkakin tutkimus myös puoltaa niiden asemaa oikein käytettyinä. Tietotekniikka taas on digiloikan seurauksena yhä suurempi osa koulumaailmaa, joten sitä hyödyntävien tehtävien lisääntyminen oli odotettavissa. Tutkimukseni otanta on pieni, ja siksi aiheesta tulisikin tehdä lisää tutkimusta suuremmalla aineistolla. Mahdollisia jatkotutkimusaiheita ovat myös mm. eri oppimäärän tai kouluasteen oppikirjat sekä eri kielten oppikirjat. Samankaltaisen tutkimuksen voisi myös tehdä muistakin tehtävätyypeistä. Myös muiden oppimateriaalien kuin oppikirjojen tutkimus tehtävätyyppien näkökulmasta olisi hyödyllistä.
Now showing items 1-17 of 17