Browsing by Subject "ryhmät"
Now showing items 1-9 of 9
-
(2017)Tutkielmassa tarkastelun kohteena on yksittäisen verkossa toimivan faniyhteisön tapa rakentaa, rajata ja ilmaista jaettua sosiaalista identiteettiä. Faniuden ja faniyhteisöjen luonnetta taustoitetaan Hirsjärven (2009) ja Nikusen (2003) tutkimuksella, ja faniyhteisöjen käsittämistä sosiaalisina ryhminä puolletaan sosiaalipsykologisen teorian käsityksillä ryhmien ominaisuuksista ja syntymekanismeista. Tutkielmassa käsitellään myös nimellisiä eroavaisuuksia sosiaalisen ja henkilökohtaisen identiteetin välillä, ja määritellään fanius identiteetiksi, jota tuotetaan nimenomaan sosiaalisessa kontekstissa muiden fanien kanssa. Tutkimusmenetelmänä käytetään diskurssianalyysia, koska data on kerätty neljän eri käyttäjän omista ja jaetuista julkaisuista verkkoblogialustalta, jonka formaatti mahdollistaa keskustelun haarautumisen ja ajallisen jakautumisen tavalla, jonka tarkastelu keskusteluanaalysin keinoin katsotaan olevan suureksi osaksi epäkäytännöllistä kasvotyön ilmaisuja lukuun ottamatta. Dataa on kerätty määritellyltä ajanjaksolta käyttämällä kyseiselle faniyhteisölle relevantteja avainsanoja, jolla on pyritty varmistamaan, että viestintätilanteessa oleellinen identiteetti on fani-identiteetti. Analyysin käsittelyssä faniuden kohteesta lainattujen käsitteiden yleisyyden huomataan jäävän oletettua vähäisemmäksi, joskin niillä on joitakin funktioita. Huumori nousee esille merkittävänä identiteettityön keinona: erityisesti vuorovaikutuksessa syntyvä vitsailu ja siinä käytetyt negatiiviset kasvotyön strategiat luovat subjektipositioita faneille. Sen lisäksi diskurssista nousevat esiin intertekstuaalisuus, affektiiviset hyperbolat eli tunneilmaisun liioittelu, faniyhteisön yhteinen odotushorisontti ja jaettu tieto sekä normista poikkeavat kirjoittamisen tavat. Yksittäiset ilmaisut toimivat eri tasoilla ja limittyvät toisiinsa; esimerkiksi intertekstuaalisia viittauksia jaetun fani-identiteetin keskiöön esiintyy sekä hyperbolien kohteena, jaettujen merkitysten lähteenä että huumorin työkaluna. Tutkimuksen lopuksi arvioidaan sitä, kuinka hyvin tutkimuskysymyksiin saatiin vastaus ja pohditaan fanituksen kohteen narratiivin ja fani-identiteetin rakentumisen yhteyttä.
-
(2017)Tutkielma käsittelee tekstiin kirjoittuvien kirjoittaja- ja lukijaroolien vuorovaikutusta sitoutumisen näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, miten kirjoittaja sitoutuu yhtäältä erilaisiin ihmisryhmiin ja toisaalta uskonnolliseen sisältöön. Näkökulma on diskurssianalyyttinen ja perustuu funktionaaliseen ja konstruktivistiseen kielikäsitykseen. Teoreettisena pohjana on systeemis-funktionaalinen kielioppi. Tutkimusote on vertaileva: tutkielmassa selvitetään, miten uskonnon oppikirjojen sitoutuminen ja vuorovaikutuksen rakentamisen keinot ovat muuttuneet 1970-luvulta 2010-luvulle. Aineisto koostuu kuudesta evankelisluterilaisen uskonnon 7. luokan oppikirjasta, jotka on jaettu kolmeen ryhmään ilmestymisajankohdan mukaan: 1970-, 1990- ja 2010-luvun oppikirjoihin, kaksi kirjaa kussakin ryhmässä. Tarkasteltava aineisto on rajattu leipätekstiin. Aineistoa tutkitaan tekstianalyysin menetelmällä. Tekstissä esiintyviä ihmisryhmiä sekä kirjoittajan ja lukijan osallisuutta niihin lähestytään konstruktivistisesta näkökulmasta tekstiin diskursiivisesti, kirjoittajan kielellisten valintojen kautta rakentuvina kokonaisuuksina. Tässä keskeisimpiä tarkasteltavia ilmiöitä ovat persoonailmaukset ja ryhmänimitykset sekä modaalisuus. Kirjoittajan sitoutumista uskonnolliseen sisältöön tarkastellaan J. R. Martinin ja P. R. R. Whiten kehittämän suhtautumisen teorian mukaan analysoimalla tekstissä esiintyviä moni- ja yksiäänisen sitoutumisen resursseja. Tässä fokuksessa ovat erilaiset toisen äänen merkitsemisen ilmaukset. Analyysin perusteella voidaan todeta, että uskonnollisen sisällön esittäminen uskonnon oppikirjoissa on muuttunut moniäänisemmäksi. Siinä missä 1970-luvun aineistossa kirjoittaja esittää yksiäänisin väitelausein kristinuskon opillista sisältöä, myöhemmässä aineistossa uskonnollinen sisältö on aina kehystetty moniäänisesti. 1990-luvun aineistolle ominaista on lukijan oletettu kuuluminen kristinuskon vaikutuspiiriin, mikä näkyy vakiintuneina ilmaisutapoina. 2010-luvun aineistoa leimaa korostettu objektiivisuus. Vuorovaikutus rakentuu kunkin aineistoryhmän oppikirjoissa erilaisten strategioiden kautta ja erilaiselle ideologiselle pohjalle. 1970-luvun aineistossa lukija muodostaa oman elämänkatsomuksensa ja tarkastelee omaa kehitystään uskonnon avulla. 1990-luvulla suomalaisuus ja länsimaalaisuus näkyvät voimakkaasti lukijalle oletettuna kulttuurisena ja etnisenä taustana. 2010-luvun aineistossa kirjoittaja ankkuroi lukijan uskontoa tieteellisesti tarkastelevien yhteisöön. Analyysin tuloksissa näkyy peruskoulun uskonnonopetuksen muutos tunnustuksettomaan suuntaan. Kehitys mukailee muutosta valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa, joissa puolestaan näkyy suomalaisen yhteiskunnan muutos moniarvoisemmaksi. Oppikirjateksti asettuukin osaksi yhteiskunnallisesti merkittävien tekstien jatkumoa, ja se kertoo omaa kieltään ympäröivän yhteiskunnan ideologisesta kehityksestä.
-
(2017)Tutkielma käsittelee tekstiin kirjoittuvien kirjoittaja- ja lukijaroolien vuorovaikutusta sitoutumisen näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, miten kirjoittaja sitoutuu yhtäältä erilaisiin ihmisryhmiin ja toisaalta uskonnolliseen sisältöön. Näkökulma on diskurssianalyyttinen ja perustuu funktionaaliseen ja konstruktivistiseen kielikäsitykseen. Teoreettisena pohjana on systeemis-funktionaalinen kielioppi. Tutkimusote on vertaileva: tutkielmassa selvitetään, miten uskonnon oppikirjojen sitoutuminen ja vuorovaikutuksen rakentamisen keinot ovat muuttuneet 1970-luvulta 2010-luvulle. Aineisto koostuu kuudesta evankelisluterilaisen uskonnon 7. luokan oppikirjasta, jotka on jaettu kolmeen ryhmään ilmestymisajankohdan mukaan: 1970-, 1990- ja 2010-luvun oppikirjoihin, kaksi kirjaa kussakin ryhmässä. Tarkasteltava aineisto on rajattu leipätekstiin. Aineistoa tutkitaan tekstianalyysin menetelmällä. Tekstissä esiintyviä ihmisryhmiä sekä kirjoittajan ja lukijan osallisuutta niihin lähestytään konstruktivistisesta näkökulmasta tekstiin diskursiivisesti, kirjoittajan kielellisten valintojen kautta rakentuvina kokonaisuuksina. Tässä keskeisimpiä tarkasteltavia ilmiöitä ovat persoonailmaukset ja ryhmänimitykset sekä modaalisuus. Kirjoittajan sitoutumista uskonnolliseen sisältöön tarkastellaan J. R. Martinin ja P. R. R. Whiten kehittämän suhtautumisen teorian mukaan analysoimalla tekstissä esiintyviä moni- ja yksiäänisen sitoutumisen resursseja. Tässä fokuksessa ovat erilaiset toisen äänen merkitsemisen ilmaukset. Analyysin perusteella voidaan todeta, että uskonnollisen sisällön esittäminen uskonnon oppikirjoissa on muuttunut moniäänisemmäksi. Siinä missä 1970-luvun aineistossa kirjoittaja esittää yksiäänisin väitelausein kristinuskon opillista sisältöä, myöhemmässä aineistossa uskonnollinen sisältö on aina kehystetty moniäänisesti. 1990-luvun aineistolle ominaista on lukijan oletettu kuuluminen kristinuskon vaikutuspiiriin, mikä näkyy vakiintuneina ilmaisutapoina. 2010-luvun aineistoa leimaa korostettu objektiivisuus. Vuorovaikutus rakentuu kunkin aineistoryhmän oppikirjoissa erilaisten strategioiden kautta ja erilaiselle ideologiselle pohjalle. 1970-luvun aineistossa lukija muodostaa oman elämänkatsomuksensa ja tarkastelee omaa kehitystään uskonnon avulla. 1990-luvulla suomalaisuus ja länsimaalaisuus näkyvät voimakkaasti lukijalle oletettuna kulttuurisena ja etnisenä taustana. 2010-luvun aineistossa kirjoittaja ankkuroi lukijan uskontoa tieteellisesti tarkastelevien yhteisöön. Analyysin tuloksissa näkyy peruskoulun uskonnonopetuksen muutos tunnustuksettomaan suuntaan. Kehitys mukailee muutosta valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa, joissa puolestaan näkyy suomalaisen yhteiskunnan muutos moniarvoisemmaksi. Oppikirjateksti asettuukin osaksi yhteiskunnallisesti merkittävien tekstien jatkumoa, ja se kertoo omaa kieltään ympäröivän yhteiskunnan ideologisesta kehityksestä.
-
(2018)Tässä tutkielmassa tarkastelen sitä, missä tilanteissa ja millä tavalla nauru nostetaan keskustelun aiheeksi tai merkitään näkyväksi ja miten naurusta keskusteleminen motivoituu. Minua kiinnostaa se, miten meneillään olevassa vuorovaikutustilanteessa tapahtuneesta naurusta puhutaan. Tutkin, miten naurua selitetään ja kommentoidaan ja miten sen syytä kysytään näissä tilanteissa. Toinen näkökulmani on se, miten naurusta puhutaan silloin, kun kerrotaan tai kommentoidaan jotain aiemmin tapahtunutta tai hypoteettista tilannetta, johon liittyy nauramista. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Miten teatteriprojektin osallistujat kysyvät meneillään olevassa vuorovaikutustilanteessa tapahtuvan naurun syitä ja toisaalta kertovat muille, miksi he nauravat tai miksi joku muu ihminen nauraa? 2. Millä tavalla osallistujat puhuvat naurusta kertoessaan jos-tain aikaisemmin tapahtuneesta tai kuvitteellisesta tilanteesta, jossa nauru kertomuksen perusteella näyttäytyy potentiaalisesti kiellettynä, epätoivottuna tai kasvoja uhkaavana asiana? Pro gradu -työssäni hyödynnän keskustelunanalyyttistä tutkimusmetodia. Sen lisäksi sovellan taustateorioita, joista osa on kytköksissä sosiologian perinteeseen. Käytän graduni aineistona Taide työnä ja työvälineenä -hankkeessa vuosina 2015 ja 2016 kuvattuja videoita nuorten aikuisten teatteriprojektien harjoituksista. Analyysini osoittaa, että naurua voidaan säädellä ja sen sopivuudesta käydä neuvottelua monilla erilaisilla tavoilla. Se, mille asioille on hyväksyttävää nauraa, riippuu vuorovaikutustilanteen kontekstista ja paikalla olevista ihmisistä. Naurun kommentointi käsillä olevaan vuorovaikutustilanteeseen liittyen motivoituu aineis-tossani usein sen kautta, että kyseisessä tilanteessa nauru on kasvoja uhkaavaa tai vaikeuttaa jonkin muun toiminnon suorittamista. Naurun kommentointi on joissain tapauksissa myös ohjaajalta hänen institutionaali-sen roolinsa vuoksi odotuksenmukaista toimintaa, ja tämän metapuheen kautta voidaan opettaa teatterin tekoon liittyviä asioita. Naurun syyn selittämisellä voidaan suojella omia tai toisen osallistujan kasvoja ja vähentää tilanteisiin liittyvää noloutta tai potentiaalista uhkaavuutta. Naurun suhde nolouteen ja häpeään on hyvin moninainen niin vuorovaikutustilanteissa tapahtuvaa naurua välittömästi kommentoitaessa kuin myös kertomuksia tuotettaessa. Naurun erilaiset tilanteiset normit ovat tunnistettavia ja voivat siten nousta myös eksplisiittisesti keskustelun aiheiksi ja neuvottelun kohteiksi, kuten analysoimissani kertomusten kertomistilan-teissa usein tapahtuu. Keskustelemalla ihmiset pyrkivät löytämään yhteisymmärrystä ja ilmaisevat myös eri-mielisyyttään toisten näkemyksiä kohtaan. Aineistoni perusteella naurusta neuvotellaan sekä makrotasolla että myös mikrotasolla yksittäisissä vuorovaikutustilanteissa. Tämän metapuheen kautta ihmiset myös mää-rittävät ja kategorisoivat itseään ja konstruoivat samalla omaa identiteettiään.
-
(2024)In this thesis, we aim to introduce the reader to profinite groups. Profinite groups are defined by two characteristics: firstly, they have a topology defined on them (notably, they are compact). Secondly, they are constructed from some collection of finite groups, each equipped with a discrete topology and forming what is known as an inverse system. The profinite group emerges as an inverse limit of its constituent groups. This definition is, at this point, necessarily quite abstract. Thus, before we can really understand profinite groups we must examine two areas: first, we will study topological groups. This will give us the means to deal with groups as topological spaces. Topological groups have some characteristics that differentiate them from general topological spaces: in particular, a topological group is always a homogeneous space. Secondly, we will explore inverse systems and inverse limits, which will take us into category theory. While we could explain these concepts without categories, this thesis takes the view that category theory gives us a useful “50000-feet view” by giving these ideas a wider mathematical context. In the second chapter, we will go through preliminary information concerning group theory, general topology and category theory that will be needed later. We will begin with some basic concepts from group theory and point-set topology. These sections will mostly contain information that is familiar from the introductory university courses. The chapter will then continue by introducing some basic concepts of category theory, including inverse systems and inverse limits. For these, we will give an application by showing how the Cantor set is homeomorphic to an inverse limit of a collection of finite sets. In the third chapter, we will examine topological groups and prove some of their properties. In the fourth chapter, we will introduce an example of profinite groups: Zp, the additive group of p-adic integers. This will be expanded into a ring and then into the field Qp. We will discuss the uses of Zp and Qp and show how to derive them as an inverse limit of finite, compact groups.
-
(2011)Empiirisissä tutkimuksissa on kiinnostuksen kohteena perusjoukko, josta yritetään tehdä johtopäätöksiä siitä poimitun otoksen perusteella. Otoksen arvot voivat poiketa perusjoukon arvoista sekä sattuman aiheuttaman että otoksesta riippumattoman vaihtelun takia. Tilastollisessa testauksessa asetetaan perusjoukkoa koskevat oletukset kyseenalaisiksi. Testit jaetaan parametrisiin ja parametrittomiin testeihin riippuen siitä, tehdäänkö testattavista muuttujista jonkinlaisia jakaumaoletuksia perusjoukossa. Tutkielmassa otetaan kantaa numeerisesti mitattavien muuttujien testaukseen sopiviin parametrisiin testeihin. Tutkimusten yhteydessä ollaan usein kiinnostuneita, miten tulokset eroavat perusjoukon ryhmien kesken. Tutkielmassa tarkastellaan perusjoukon ryhmien eroihin perustuvia tilastollisia testejä. Kiinnostuksen kohteena on yleisesti ryhmien odotusarvojen erojen testaus yhden ryhmittelevän muuttujan suhteen. Aluksi lähdetään liikkeelle kahden ryhmän ja yhden muuttujan tilanteesta, jota laajennetaan sekä ryhmien että testattavien muuttujien määrää lisäämällä. Yhden testattavan muuttujan kohdalla käytetään menetelmänä kahden riippumattoman ryhmän t-testiä sekä varianssianalyysia. Useiden testattavien muuttujien kohdalla otetaan käyttöön moniulotteinen Hotellingin T2-testi sekä moniulotteinen varianssianalyysi. Moniulotteisten testien pohjalta laajennetaan ryhmien erojen näkökulma myös siihen, mitkä tekijät erottavat ryhmät toisistaan. Menetelmänä käytetään tällöin erotteluanalyysia, joka perustuu moniulotteisen varianssianalyysin tuloksiin. Parametria testejä on olemassa paljon, ja sopivan testin valinta riippuu testin oletuksien voimassaolosta. Ryhmien odotusarvojen testauksessa otetaan kantaa testattavan muuttujan jakaumaan perusjoukossa sekä ryhmien testattavan muuttujan varianssien yhtäsuuruuteen. Moniulotteisten ryhmien odotusarvovektoreiden testauksessa laajennetaan oletukset useisiin testattaviin muuttujiin sekä yhteisjakauman että ryhmien kovarianssimatriisien yhtäsuuruuden suhteen. Tällöin testit perustuvat samoihin periaatteisiin sekä yksiulotteisten oletuksien että moniulotteisten oletuksien testauksessa. Tutkielman lähestymistapa on melko tekninen. Ryhmien odotusarvojen eroihin perustuvat testit laajennetaan yksiulotteisesta testauksesta moniulotteisiksi. Jokaisen testin teorian jälkeen osoitetaan esimerkin avulla, miten testiä sovelletaan käytännössä. Esimerkit perustuvat teorian yksityiskohtaiseen osoittamiseen. Vasta erotteluanalyysin yhteydessä otetaan teknisen näkökulman lisäksi kantaa myös tulkintaan. Kokonaisuudessa tarkoituksena on korostaa menetelmien yhteyksiä toisiinsa sekä antaa kokonaiskuva ryhmien erojen testauksesta. Menetelmiä yhdistää periaate havaintojen kokonaisvaihtelun jakamisesta ryhmien väliseen ja ryhmien sisäiseen vaihteluun. Tämän periaatteen pohjalta ryhmien välisiä eroja voidaan tutkia näkökulmasta tai ryhmien ja muuttujien määrästä riippumatta samojen tilastollisten todisteiden nojalla. Sovellan menetelmien yhteydessä Tilastokeskuksen keräämää kyselytutkimusaineistoa vuodelta 2002, jossa kartoitettiin asenteita työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta ja kotitalouden työnjaosta. Mielipidekysymykset sopivat luonteensa takia testauksiin ja taustatietokysymykset jakavat perusjoukkoa kiinnostaviin ryhmiin. Kaikki tutkielman esimerkit perustuvat tähän aineistoon. Tutkielman teknisen lähestymistavan takia aineiston rooli on kuitenkin melko mekaaninen. Tutkielman keskeisiä lähteitä ovat Richard A. Johnsonin ja Dean W. Wichernin teos Applied Multivariate Statistical Analysis sekä useat perusjoukon ominaisuuksien testausta käsittelevät artikkelit Biometrika -lehdestä.
-
(2017)Goals. In my masters thesis I want to research teachers', whom teach PE, opinions about groupings in PE lessons. I want to find arguments, why PE is usually arranged in Finland so, that boys and girls move in different groups in PE lessons. In addition I want to discuss the aspects of why this kind of boy-girl – grouping can be problematic. Methods. In this thesis I made a pilot study interviewing three (3) teachers who teach PE. Two of them taught PE mainly in a secondary school and one of them taught PE mainly in primary school. I made semistructured interviews with teachers. I wanted to hear both positive and negative arguments about ways to make groups in PE. I transcribed the interviews. I separated meaningful comments from the transcribed interviews and introduced them in my material in the results part. I also supplemented my study with a short interview form targeted to Facebook group members called "Alakoulun aarreaitta". I wanted to know how many of the teachers have faced problems with gender equality in PE classes and what was the nature of these problems. Results and conclusions. As a result I got valuable arguments both ways of dealing groups in PE. As a conclusion may be considered that teachers' preferences about ways to deal the groups in PE correlate with their work experience and their training. Still all three of the teachers found both, positive and negative arguments in both ways of grouping the students. Interview form gave me numbers that one from three teachers had faced the gender equality problems teaching PE.
-
(2021)Tutkielmassa tarkastellaan kesällä 2019 käytyä keskustelua, jossa käsitellään opiskelijoiden yhteiskunnallista asemaa ja oikeutta kesälomaan. Tavoitteena on selvittää, millaisena ryhmänä yliopisto-opiskelijat representoidaan ja millaisin kielellisin keinoin ryhmään liittyvät merkitykset syntyvät. Tutkielmassa selvitetään myös sitä, millaisiksi opiskelijoiden ja muiden aineistossa esiintyvien ryhmien väliset suhteet teksteissä rakentuvat. Muita keskeisiä ryhmiä ovat mm. työssäkäyvät ja veronmaksajat, työttömät ja opiskelijakriitikot, joilla tarkoitetaan opiskelijoiden lomatoiveisiin kriittisesti suhtautuvia keskustelijoita. Teoreettisina lähtökohtina toimivat diskurssintutkimus, uusi retoriikka ja ryhmätutkimus. Aineisto koostuu vaikuttavista teksteistä, joissa otetaan kantaa siihen, tulisiko opiskelijoilla olla oikeus kesälomaan. Aineistosta nousee esiin kaksi keskeistä merkityksellistämisen tapaa, jotka tutkielmassa nimetään opiskelijakriittiseksi ja opiskelijamyönteiseksi diskurssiksi. Näiden diskurssien sisällä rakennetaan erilaisia opiskelijoiden representaatioita. Ryhmiin liitettyjä merkityksiä ilmaisevia retorisia keinoja ovat mm. nimeäminen, ryhmien rinnastaminen ja vertaaminen toisiinsa sekä sanastoon liittyvät valinnat, kuten väkivalta-aiheiset verbit. Opiskelijakriittinen diskurssi representoi opiskelijat etuoikeutettuna ja hyväosaisena ryhmänä, joka voisi kustantaa lomansa omalla työpanoksellaan, mutta mukavuudenhaluisen ja uupumukseen taipuvaisen luonteensa takia se mieluummin pyrkii hankkimaan itselleen uuden veronmaksajien kustantaman etuuden – kesäloman. Opiskelijoiden kesäloma merkityksellistetään yhteis-kuntaa rasittavana kulueränä. Tämä diskurssi korostaa taloudellista näkökulmaa ja yksilön vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Opiskelijamyönteinen diskurssi esittää opiskelijat heikko-osaisena ryhmänä, jolta puuttuu muun yhteiskunnan nauttima oikeus lomaan ja lepoon. Opiskelijakriitikoiden ilkeämielisiksi ymmärretyt kommentit katsotaan osoitukseksi hierarkiasta, jossa yläluokkaan kuuluvat kommentoijat ivaavat uupuneita opiskelijoita, jotka sijoittuvat alas yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Opiskelijamyönteinen diskurssi käsittää kesäloman perusoikeutena, joka mahdollistaa ihmiselle välttämättömän palautumisen ja levon. Tutkimuksessa havaitaan, että molemmissa diskursseissa syytetään vastapuolta hyväosaisuudesta. Hyväosaisuus rakentuu teksteissä ominaisuudeksi, jonka perusteella ihmisellä ei pitäisi olla oikeutta ilmaista mielipidettään tai vaatia ryhmälleen parempia oloja. Opiskelijamyönteinen ja opiskelijakielteinen diskurssi sitoutuvat erilaisiin arvoihin ja ideologioihin ja ne voi tulkita keskenään kilpaileviksi diskursseiksi. Opiskelijakriittinen diskurssi kytkeytyy viranomaisten edustamaan valtadiskurssiin, jonka mukaan opiskelijan tulee kesäisin tehdä töitä tai opintoja. Opiskelijamyönteinen diskurssi voidaan tulkita emansipatoriseksi vastadiskurssiksi, joka nostaa esiin epäkohdaksi katsomansa olosuhteet. Näiden kahden diskurssin lisäksi keskustelu sisältää myös luonteeltaan neutraalimpia tekstejä.
-
(2021)Tutkielmassa tarkastellaan kesällä 2019 käytyä keskustelua, jossa käsitellään opiskelijoiden yhteiskunnallista asemaa ja oikeutta kesälomaan. Tavoitteena on selvittää, millaisena ryhmänä yliopisto-opiskelijat representoidaan ja millaisin kielellisin keinoin ryhmään liittyvät merkitykset syntyvät. Tutkielmassa selvitetään myös sitä, millaisiksi opiskelijoiden ja muiden aineistossa esiintyvien ryhmien väliset suhteet teksteissä rakentuvat. Muita keskeisiä ryhmiä ovat mm. työssäkäyvät ja veronmaksajat, työttömät ja opiskelijakriitikot, joilla tarkoitetaan opiskelijoiden lomatoiveisiin kriittisesti suhtautuvia keskustelijoita. Teoreettisina lähtökohtina toimivat diskurssintutkimus, uusi retoriikka ja ryhmätutkimus. Aineisto koostuu vaikuttavista teksteistä, joissa otetaan kantaa siihen, tulisiko opiskelijoilla olla oikeus kesälomaan. Aineistosta nousee esiin kaksi keskeistä merkityksellistämisen tapaa, jotka tutkielmassa nimetään opiskelijakriittiseksi ja opiskelijamyönteiseksi diskurssiksi. Näiden diskurssien sisällä rakennetaan erilaisia opiskelijoiden representaatioita. Ryhmiin liitettyjä merkityksiä ilmaisevia retorisia keinoja ovat mm. nimeäminen, ryhmien rinnastaminen ja vertaaminen toisiinsa sekä sanastoon liittyvät valinnat, kuten väkivalta-aiheiset verbit. Opiskelijakriittinen diskurssi representoi opiskelijat etuoikeutettuna ja hyväosaisena ryhmänä, joka voisi kustantaa lomansa omalla työpanoksellaan, mutta mukavuudenhaluisen ja uupumukseen taipuvaisen luonteensa takia se mieluummin pyrkii hankkimaan itselleen uuden veronmaksajien kustantaman etuuden – kesäloman. Opiskelijoiden kesäloma merkityksellistetään yhteis-kuntaa rasittavana kulueränä. Tämä diskurssi korostaa taloudellista näkökulmaa ja yksilön vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Opiskelijamyönteinen diskurssi esittää opiskelijat heikko-osaisena ryhmänä, jolta puuttuu muun yhteiskunnan nauttima oikeus lomaan ja lepoon. Opiskelijakriitikoiden ilkeämielisiksi ymmärretyt kommentit katsotaan osoitukseksi hierarkiasta, jossa yläluokkaan kuuluvat kommentoijat ivaavat uupuneita opiskelijoita, jotka sijoittuvat alas yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Opiskelijamyönteinen diskurssi käsittää kesäloman perusoikeutena, joka mahdollistaa ihmiselle välttämättömän palautumisen ja levon. Tutkimuksessa havaitaan, että molemmissa diskursseissa syytetään vastapuolta hyväosaisuudesta. Hyväosaisuus rakentuu teksteissä ominaisuudeksi, jonka perusteella ihmisellä ei pitäisi olla oikeutta ilmaista mielipidettään tai vaatia ryhmälleen parempia oloja. Opiskelijamyönteinen ja opiskelijakielteinen diskurssi sitoutuvat erilaisiin arvoihin ja ideologioihin ja ne voi tulkita keskenään kilpaileviksi diskursseiksi. Opiskelijakriittinen diskurssi kytkeytyy viranomaisten edustamaan valtadiskurssiin, jonka mukaan opiskelijan tulee kesäisin tehdä töitä tai opintoja. Opiskelijamyönteinen diskurssi voidaan tulkita emansipatoriseksi vastadiskurssiksi, joka nostaa esiin epäkohdaksi katsomansa olosuhteet. Näiden kahden diskurssin lisäksi keskustelu sisältää myös luonteeltaan neutraalimpia tekstejä.
Now showing items 1-9 of 9