Browsing by Subject "salaliittoteoriat"

Tutkin työssäni itseään 9/11 Totuusliikkeeksi kutsuvia aktivisteja, jotka pitävät syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskuja Yhdysvaltain hallinnon sisältä tehtynä salaliittona. Tutkimuskysymykseni on, muodostaako 9/11 aktivismi aidon sosiaalisen ja poliittisen liikkeen. Työn teoreettinen lähtökohta on Donatella della Portan liikemäärittelyssä. Sosiaaliset liikkeet muodostuvat kollektiivisesta toiminnasta, jossa yhdistyvät: a) Epämuodollisen kanssakäymisen verkostot, b) Jaetut uskomukset ja solidaarisuus, c) Konflikteihin keskittyminen ja d) Protestin käyttö. Aineistoksi valitsin 9/11 aktivistien yhteisöllisen uutissivuston 911Blogger.com:ilta bloggaukset neljältä päivältä: 11.-12.9.2006 ja 11.-12.9.2009. Analysoin ko. 99 bloggausta ja niiden pohjalta kirjoitettuja 899 kommenttia lähiluvulla, etsien em. liike-elementtejä. Lisäksi kartoitin 9/11 aktivistien sivustoja ja taustoitin muutamia varsinaisen aineiston ulkopuolisia liikehdinnän kohokohtia. Haastattelin myös suomalaista 9/11 aktivistia. Tulokseni on, että pääosin 9/11 aktivismia voidaan pitää sosiaalisena ja poliittisena liikkeenä. Liikkeen rajat ovat kuitenkin häilyvät ja määrittelystä voidaan päätyä hyvinkin erisuuruisiin arvioihin liikkeen koosta. Laadullisesti 9/11 aktivismin erityispiirre on totuuspolitiikka; toisin kuin muut yhteiskunnalliset liikkeet, siinä ei politisoida arvoja eikä intressejä, vaan totuus. Tämä tekee 9/11 aktivismista liikkeenä ehdottoman, sillä arvoja voidaan aina sovitella ja intresseistä neuvotella vakiintuneen poliittisten järjestelmän prosessein, mutta totuudesta ei voi neuvotella. Osa 9/11 aktivisteista rakentaa tuhansista pienistä tiedonmurusista salaliittokorpusta, viralliselle selitykselle vaihtoehtoista käsitystä terrori-iskuista. Pääosin tämä ei pyri olemaan kattava kuvaus tapahtumista, vaan kumoamaan Yhdysvaltain hallituksen tuottaman virallisen selityksen. 9/11 tähtiä ovat muutamat keskeiset kirjoja kirjoittavat tutkijat ja sekä dokumenttivideoiden tekijät. Suurelle yleisölle 9/11 aktivistit ovat eniten tulleet tutuiksi dokumentti Loose Changen kautta. 9/11 aktivistit ymmärtävät dokumenttivideot tärkeäksi kilpailevan selityksen viestimisessä. Toinen 9/11 aktivismin erityispiirre on, että se toimii käytännöllisesti katso kansalaisyhteiskunnan tai valtion suunnalta. 9/11 aktivistit hakeutuvat kontaktiin Yhdysvaltain vasemmisto älymystön kanssa, mutta tulevat torjutuksi. 9/11 aktivismilla on monta keskusta ja aineistoni perusteella vähäinen muodollinen organisoituminen nähdään etuna. Kuitenkin, tutkimassani aineistossa on esimerkkejä 9/11 aktivisteille avautuvista poliittisista tilanteista, joiden hyödyntäminen jää heikoksi. 911Blogger ei toimi liikettä rakentavana foorumina välittömän organisoitumisen kautta, vaan laajempana ja löyhempänä keskusteluyhteisönä. Aineistossa oli hyvin eri tyyppisiä bloggauksia ja keskusteluja. 9/11 aktivismi voidaan ymmärtää myös Pierre Rosanvallonin vastademokratian käsitteen sekä Ron Eyermanin ja Andrew Jamisonin kognitiivisen praksiksen käsitteen kautta. Vastademokratia merkitsee kansalaisten epäilyä ja valvontavaltaa suhteessa valtioon. Kognitiivinen praksis tarkoittaa sosiaalisen liikkeen toimintaa valta-asetelmia haastavan tiedon tuottajana. 9/11 epäily on samaan aikaan yhdysvaltalainen että globaali ilmiö. Internet-keskeisenä liikkeenä mahdollisuus toimia verkossa Yhdysvaltalaisen kanssa on avoin jokaisellle englanninkielen taitoiselle. Yhdysvaltojen ulkopuolelle 9/11 aktivismi on voimakkainta Australiassa ja Iso-Britanniassa sekä osin myös muualla Länsi-Euroopassa. Myös Suomessa on pieni 9/11 aktivistien ryhmä. Yhdysvalloissa 9/11 aktivistit harjoittavat paljon pienimuotoisia katumielenosoituksia tai —keskusteluja, mistä osa aktivisteista on alkanut käyttää käsitettä civil informationing. Sekä viralliseen selitykseen uskovat että salaliittoon uskovat kokevat oman ajattelunsa oikeelliseksi ja katsovat että toisten ihmisten epätoteen uskominen selittyy heidän emotionaalisilla tarpeillaan. 9/11 aktivistit ovat hyvin tietoisia symbolisesta toiminnasta. Eräänlaisena liike-univormuna toimii musta T-paita johon on kirjoitettu jokin liikkeen sloganeista. 9/11 aktivistien Internet-sivustoja listasin tutkimuksessa 201 kappaletta. Näistä 19 oli ammattiryhmittäisiä yhteenliittymiä. Laajin niistä on Architects and Engineers for 9/11 Truth.

Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassani paavi Johannes Paavali I:n eli Albino Lucianin (1912–1978) äkillistä kuolemaa syyskuussa 1978, siitä aiheutuneita ihmisten reaktioita ympäri maailmaa sekä niitä teorioita, joita kuoleman olosuhteista yleisesti esitettiin. Johannes Paavali I:n kuoleman tutkiminen on kirkkohistoriallisesti erittäin ajankohtaista, sillä siitä tulee kuluneeksi 40 vuotta syyskuun lopulla 2018. Johannes Paavali I on ollut katolisessa kirkossa muutenkin esillä, sillä syksyllä 2017 paavi Franciscus edisti hänen pyhimykseksi julistamistaan kohottamalla hänet Kunnianarvoisaksi. Tutkimuksen tarkoitus on tuoda esiin vuosien 1978 ja 1990 välisen ajan kehityslinjat, jotka paavin kuolema aiheutti Vatikaanissa, ulkomaisessa lehdistössä sekä muussa keskustelussa, kuten salaliittoteorioita käsittelevässä kirjallisuudessa. Paavin kuoleman aiheuttamia välittömiä reaktioita ruodin sanoma- ja aikakauslehdissä kirjoitettujen uutisten ja artikkeleiden pohjalta. Paavin kuoleman uutisointi näkyi lehdissä eri tavoin. Sanomalehdissä keskityttiin kuvaamaan tunteita, joita paavin kuolema oli ihmisissä herättänyt. Paavin kirjoitettiin olleen rakastettu ja hänen poismenonsa järkytti siksi monia. Katolisissa aikakauslehdissä näkyi puolestaan kriittisempi ote Johannes Paavaliin ja ne tulkitsivat eritellymmin hänen vaikutustaan paaviuden instituution jatkumossa. Kuolema herätti alusta pitäen epäluuloisuutta ihmisten keskuudessa. Paavin ei uskottu voineen menehtyä luonnollisesti vain 33 päivän virkakautensa jälkeen. Näiden epäluulojen seurauksena syntynyttä keskustelua ja salaliittoja esitteleviä kirjoja käsittelen tutkimukseni pääluvuissa neljä ja viisi. Tällöin erittelen David Yallopin kirjan In God’s Name (1984) ja John Cornwellin kirjan A Thief in the Night (1989) esittelemiä ajatuksia, näkemyksiä sekä selvittelyä koskien paavin kuolemaa. Käsittelen tutkimuksessani Yallopin ja Cornwellin kirjoja, koska ne ovat saaneet vertaisistaan eniten huomiota niin katolisessa kirkossa kuin populaarikirjallisuudessa paavin kuolemaa käsittelevinä kirjoina. Yallopin ja Cornwellin kirjat esittivät yksityiskohtaisia tapahtumalinjoja paavin kuolemasta, mutta jättivät ihmiset edelleen epävarmuuteen kuoleman todellisista syistä.

Maisterintutkielmassa tarkastellaan koronaviruspandemian mukanaan tuoman koronadenialistisen puheen yhteyttä nykyaikaiseen suomalaiseen antisemitismiin. Lisäksi tarkastellaan, millä tavoin antisemitismi ilmenee koronadenialistisessa puheessa ja millaista kuvaa antisemitistiset lausunnot luovat juutalaisista. Tutkielman aineisto koostuu Me Kansa -kansanliikkeen verkkosivujen koronapandemiaa käsittelevistä blogijulkaisuista vuosilta 2020-2022.Tälle aikavälille sijoittuu 110 blogijulkaisua, joista 17 on valittu tarkempaan analyysiin. Aineistoa tarkastellaan diskurssianalyysin keinoin. Analyysin kautta on nähtävissä kolme diskurssia: maailmanhallintadiskurssi, uhkadiskurssi ja holokaustidiskurssi. Maailmanhallintadiskurssi on aineistoa hallitseva diskurssi, sillä siinä esitetyt ajatukset tulevat ilmi myös muissa diskursseissa. Maailmanhallintadiskurssissa esitetään juutalaiset häikäilemättömän halukkaina hallitsemaan maailmaa ja koronapandemia nähdään yhtenä keinona sen saavuttamiseksi. Uhkadiskurssissa ja holokaustidiskurssissa korostetaan etenkin koronapandemian ja siihen liittyvien koronarajoitusten luomaa uhkaa ihmisten vapaudelle. Aineistolla on vahvat kytkökset salaliittoteorioihin, sillä diskurssit toisintavat vanhoja salaliittoteorioita nykypäivään mukautettuina. Tämä näkyy diskurssien kautta muotoutuneesta juutalaiskuvasta, jossa juutalaiset nähdään ensisijaisesti ahneina, vallanhimoisina ja häikäilemättöminä oman edun tavoittelijoina.

Pro gradu -tutkielmassani esitän, että moderneja salaliittoteorioita, jotka ovat merkittävä tekijä nykyisessä informaatiopainotteisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa, on mahdollista tutkia tieteellisen myyttitutkimuksen metodein ja käsittein. Tämän jälkeen osoitan rinnastuksen toimivuuden soveltaen myyttitutkimuksen työkaluja keräämääni verkkoaineistoon, joka koostuu viime vuosina kirjoitetuista salaliittoteoreettisista teksteistä. Tutkielmani ensimmäisessä osassa määrittelen ensin käsitteen “moderni” kiinnittäen huomiota eräisiin modernin piirteisiin, jotka osaltaan selittävät salaliittoteorioita. Tämän jälkeen esittelen sekä historiallisia että nykyisiä tieteellisiä näkemyksiä salaliittoteorioiden ominaispiirteistä, rakenteista ja funktioista. Huomioni keskittyy ensisijaisesti niin kutsuttuun Uuden maailmanjärjestyksen salaliittoteoriaan, joka kuvaa salaisen tahon toteuttamaa laajamittaista suunnitelmaa diktatuurisen maailmanvaltion perustamiseksi. Seuraavaksi muotoilen käsitykseni myyteistä suhteessa vanhempaan ja uudempaan myyttien tutkimukseen ja käyn läpi ne nykypäivän myyttitutkimuksen käsitteet, jotka ovat tutkielmani kannalta oleellisia. Lopuksi yhdistän edellä mainitut teoriataustat perustellakseni sen, että salaliittoteoriat muistuttavat myyttejä ominaisuuksiltaan, rakenteiltaan ja funktioiltaan ja että ne ovat tutkittavissa samoista teoreettisista lähtökohdista kuin myytit. Esitän, että niitä voi nimittää salaliittomyyteiksi. Näen salaliittomyyttien tutkimuksessa erityisen hyödylliseksi “myyttisen diskurssin” käsitteen. Sen avulla on mahdollista etsiä salaliittoteoreettisuuden myyttisiä piirteitä laajemminkin kaikenlaisesta symbolisesta viestinnästä ja kielenkäytöstä. Tutkielman toisessa osassa analysoin seitsemän suomalaisen verkkosivun kirjoituksista koostuvan aineistoni myyttisiä diskursseja, joita kirjoittajat hyödyntävät Uutta maailmanjärjestystä kuvatessaan. Aineisto sisältää niin äärioikeiston poliittisia tekstejä kuin new age -piirien uushenkisiä kirjoituksiakin. Analyysin tuloksena aineistosta nousee esiin neljään kategoriaan sijoittuvia diskursseja: ensimmäinen kuvaa jatkuvaa epäluuloa “pintaan” eli siihen, mikä on välittömästi nähtävissä, ja painottaa totuuden löytyvän syvemmältä; toinen esittää salaliittomyyttisen vastustajan äärimmäisenä pahana, joka on hyvin voimakas mutta silti voitettavissa; kolmas hahmottelee tämän vastustajan historiallisesti jättimäistä suunnitelmaa, jonka tavoite on monien alistaminen yhdeksi; neljäs kategoria koostuu keinoista, joita salaliittoteoreetikot esittävät mainitun suunnitelman vastustamiseksi. Johtopäätöksenä totean, että salaliittoteoriat ovat niihin uskoville tärkeitä maailman käsitteellistämisen tapoja sekä myyttistä, arkilogiikan ylittävää kieltä, minkä vuoksi niiden kumoaminen esimerkiksi tieteellisistä lähtökohdista usein epäonnistuu. Salaliittoteoriat muodostavat pikemminkin oman, laaja-alaisen uskomusjärjestelmänsä. Siinä tapauksessa kriittinen myyttitutkimus, joka tutkii analyyttisesti salaliittoteorioiden merkityksiä ja funktioita, on hyödyllisempi kuin niiden totuusarvoja punnitseva lähestymistapa.

Maisterintutkielmani on kirjoitettu koronapandemian aikana vuosina 2021–2022. Viruksen torjuntaan suunnatut toimet ovat jakaneet mielipiteitä. Erilaisten media-alustojen kautta myös salaliittoteoriat ovat tavoittaneet suuren yleisön tietoisuuden. Tutkielmassani analysoin koronatoimien vastustamisen diskursseja ja vastustamiseen käytettyä retoriikkaa. Tutkielmani filosofinen tausta on sosiaalisessa konstruktionismissa ja teoreettinen viitekehys diskurssianalyysissä. Retoriikan analysointiin käytän retorista diskurssianalyysiä ja argumentoinnin lähilukua. Aineistoni koostuu kristillisen Facebook-ryhmän koronatoimia vastustavista julkaisuista ja kommenteista. Kommenteissa toistuivat uskontoon, lainsäädäntöön, salaliittoihin ja tieteeseen liittyvät teemat. Teemojen avulla jäsensin aineistoani ja tuloksena muodostui kolme diskurssia aladiskursseineen. Diskurssien positiivisina jumala-termeinä olivat Raamattuun, Jumalaan ja pelastukseen viittaavat ilmaisut. Vastustus kohdistettiin salaliittoihin, petoon, antikristukseen ja koronarokotteeseen viittaaviin jumala-termeihin. Auktoriteettidiskurssi perustui tietoon ja totuuteen, jotka perusteltiin viittaamalla Raamattuun ja tieteeseen. Suhde tieteeseen oli auktoriteettidiskurssissa ristiriitainen. Diskurssista erottui luotettavan auktoriteetin ja epäluotettavan auktoriteetin aladiskurssi. Diskurssin retoriikassa vedottiin tosiasioihin, kategorisoitiin vastustajia ja vahvistettiin omaa positiota. Vapausdiskurssissa salaliittoteoriat korostuivat ja yhdistyivät saumattomasti Ilmestyskirjan kuvastoon. Diskurssista erottui kolme aladiskurssia. Koronatoimet vapauden uhkana koronatoimet nähtiin pyrkimyksenä rajoittaa vapauksia. Koronatoimet lopunaikojen merkkinä koronatoimet yhdistettiin Ilmestyskirjan ennustukseen ja Koronatoimet pedon merkkinä koronatoimet kuvattiin pedon merkkinä ja rajoitusten puolesta puhuvat instituutiot ja henkilöt pedon alamaisina. Retorisesti diskurssissa vahvistettiin subjektipositiota ja konsensusta, vedottiin auktoriteettiin ja luotiin vastakkainasettelua. Terveysdiskurssi jakautui rokotehaitat- ja huoli lapsista -aladiskurssiksi. Rokotehaitoissa epäilys kohdistui koronarokotteen nopeaan kehittelyyn, sen sisältämiin aineisiin ja mahdollisiin haittavaikutuksiin. Huoli lapsista -diskurssissa vastustettiin rokotetta lasten terveyteen ja haavoittuvaan asemaan vedoten. Retorisina keinoina terveysdiskurssissa käytettiin kvantifiointia, tosiasioihin ja empatiaan vetoamista sekä uudelleen kategorisoimista. Johtopäätöksenä totean viholliskuvien, eliittikritiikin ja salaliittoteoreettisen ajattelun yhdistävän diskursseja. Apokalyptista salaliittoajattelua esiintyy epidemioiden ja katastrofien yhteydessä eri puolilla maailmaa – tutkielmani perusteella myös koronapandemian yhteydessä Suomessa.

Tämä työ käsitellään salaliittoteorioiden vaikutusta. Tutkielma tarkastelee nuorten käsityksiä koronapandemiaan liittyvistä salaliittoteorioista ja sitä kautta tulkitsee salaliittoteorioille altistumisen vaikutusta nuoriin. Tutkielman aineistonkeruumenetelmänä oli kyselytutkimus, joka teetettiin sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselylomakkeella selvitettiin nuorten käsityksiä kuuden eri teeman alle asettuvista sosiaalisesta mediasta poimituista salaliittoteorioista. Teemoina olivat koronapandemian synty, pandemian suunnitelmallisuus, 5G-verkko, Yhdysvaltojen vaalit, johtava eliitti ja koronarokote. Kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä 23 helsinkiläisen lukion opiskelijaa. Näiden 23 vastaajan vastaukset muodostavat tutkielman aineiston. Tutkielmassa salaliittoteoriat käsitetään persuasiivisen viestinnän, eli suostuttelun muodoksi, jonka myötä teoreettinen viitekehys muodostui persuasiivisen viestinnän sekä alalla sovellettujen teorioiden, kognitiivisen dissonanssin ja vahvistusvinouman ympärille. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä esitettyjä teorioita joustavasti apuna käyttäen. Tässä tutkielmassa kognitiivisen dissonanssin ilmentyminen ymmärretään salaliittoteorioiden hylkäämiseen johtavana prosessina, kun taas vahvistusvinouman ymmärretään olevan salaliittoteorioiden omaksumiseen johtava prosessi. Tutkielman merkittävimpänä tuloksena voidaan pitää vastausta tutkimuskysymyksiin, joiden pyrkimyksenä oli selvittä salaliittoteorioille altistumisen vaikutusta nuoriin. Aineiston analyysin avulla selvitettiin, minkälaisia käsityksiä nuoret liittävät koronapandemian salaliittoteorioihin. Tätä kautta pystyttiin tekemään johtopäätöksiä siitä, kuinka teoriat vaikuttavat nuoriin. Saatujen tulosten perusteella enemmistö nuorista liitti esitettyihin salaliittoteorioihin kielteisiä ja salaliittoteoriat kieltäviä käsityksiä. Tämän pohjalta tutkielma esittää, että sosiaalisessa mediassa levinneillä pandemiaa koskevilla salaliittoteorioilla ei ole juuri ollut vaikutusta tutkimukseen osallistuneisiin nuoriin. Tutkielman tulosta tukee ja selittää myös kognitiivisen dissonanssin välittyminen nuorten käsityksissä. Enemmistö vastauksista edusti kognitiiviselle dissonanssille ominaisia piirteitä, jonka katsotaan tässä tutkielmassa olevan vaikuttava tekijä salaliittoteorioiden hylkäämisessä.

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää missä määrin salaliittoteorioissa, niiden pohjalla olevissa uskomuksissa ja niitä ympäröivässä perinteessä ja kulttuurissa on kyse uskonnonkaltaisesta ilmiöstä. Aineistonani käytän aiempaa salaliittoteorioita käsittelevää tutkimuskirjallisuutta sekä joitain ajankohtaisia artikkeleita, jotka sisältävät salaliittoteorioiksi tulkittavia näkemyksiä. Pohdin tutkielmassani uskonnon ja salaliittoteorioiden käsitteiden monitulkintaisuutta, intuitionvaraisuutta ja arvolatautuneisuutta ja näiden tekijöiden vaikutusta tutkimuskysymyksien muotoilemiseen. Päädyn määrittelemään uusia käsitteitä, joiden avulla salaliittoteorioihin liittyvistä ilmiöistä voidaan puhua tarkemmin ja joita käyttämällä saadaan paljon tarkemmin vastattua kysymykseen uskonnonkaltaisuudesta. Tutkimukseni on ensisijaisesti laadullinen ja vertaileva. Hahmotan salaliittoteorioiden tradition keskeisiä kehityslinjoja, joiden perusteella luon yleiskuvan salaliittouskomuksien, -teorioiden ja niiden ympärille syntyneen perinteen ja kulttuurin yleisistä piirteistä ja kehityslinjoista. Järjestän kyseisen aineiston vertailukelpoiseen muotoon Ninian Smartin uskontojen ulottuvuuksien teorian avulla, jotta uskonnonkaltaisuuden eräs olennainen kriteeri eli ilmiön moniulotteisuus tulisi esille. Varsinaisessa analyysiluvussa tarkastelen aineistosta esiin nousseita ilmiöitä kognitiivisesta näkökulmasta, mikä tarkoittaa käytännössä ihmisyksilön tai -yksilöiden mielen merkityksen huomioimisen ilmiöiden selittämisessä. Ilmiökokonaisuuden analyysi antaa vahvoja viitteitä siitä, että salaliittoteorioiden kohdalla voidaan todellakin puhua tietyssä määrin uskonnonkaltaisesta ilmiöstä. Kyse ei ole yksittäisistä uskomuksista ja näkemyksistä, vaan niiden ympärille on rakentunut rikas ja monipuolinen kertomusperinne, jonka kautta yksilöt ja ryhmät voivat artikuloida maailmankäsityksiään, arvojaan ja luoda omaa identiteettiään suhteessa muihin ihmisiin ja todellisuuteen itsessään. Tämä laajempi näkökulma salaliittoteorioihin auttaa ymmärtämään niihin uskovia ihmisiä, ja sitä kuinka merkittävästä ilmiöstä todellisuudessa on kysymys.

Koronaviruspandemian aikana sosiaalisessa mediassa on levinnyt paljon väärää tietoa ja salaliittoteorioita koronaviruksen alkuperään ja sen tarkoitukseen liittyen. Salaliittoteorioiden on todettu vähentävän luottamusta viranomaisiin ja vaikuttavan terveyskäyttäytymiseen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan koronakriittisiä keskusteluja ja koronaan liittyviä salaliittoteorioita sosiaalisessa mediassa. Tavoitteena on avata koronavirussalaliittojen kenttää ja selvittää millaista kuvaa yhteiskunnasta rakennetaan koronaviruskriittisissä keskusteluissa ja millaisilla keinoilla. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on kulttuurisosiologinen näkökulma salaliittoteorioihin, jossa salaliittoteoriat nähdään kulttuuri- ja historiasidonnaisina. Tämän lisäksi analyysia ohjaa sosiaalinen konstruktionismi, postmoderni paranoia, sekä moraalinen järkeily ja syyllisyyden kulttuuri. Tutkielman aineisto koostuu yhdestä Facebook-ryhmästä kerätyistä julkaisuista ja kommenteista. Lähtökohtana on ajatus, että aineistosta löytyy salaliittoteorioita ja aineisto kuvaa salaliittokulttuuria sosiaalisessa mediassa. Tutkimusmenetelmänä käytetään sisällönanalyysia ja kehysanalyysia, taustatietojen keräämiseen ja aineiston rajaamiseen on käytetty havainnointia. Analyysi on kolmevaiheinen. Sisällönanalyyttisen luokittelun tavoitteena oli saada yleiskuva aineistosta ja siellä esiin nousevista toistuvista teemoista, sekä kartoittaa erilaisia salaliittonarratiiveja. Toisessa vaiheessa sisällönanalyysin tuloksia apuna käyttäen aineistosta muodostettiin kehykset. Kolmannessa vaiheessa kehysanalyysin tuloksia tarkasteltiin teoreettisten lähtökohtien valossa, pyrkimyksenä vastata tutkimuskysymyksiin syvällisemmin. Sisällönanalyysin tuloksena selvisi, että aineistossa toistuvimmat teemat käsittelivät rokotuksia sekä rajoituksia ja suosituksia. Aineiston salaliittoteoriat käsittelivät pandemian suunnitelmallisuutta, sosiaalisia instituutioita ja koronarokotusta. Kehysanalyysin myötä aineistosta hahmottui neljä erilaista kehystä; uhkakehys, epäilyksen kehys, erottautumisen/vertaistuenkehys ja riskikehys. Kehykset luovat kuvaa yhteiskunnasta uhkaavana ja epävarmana. Kehykset eivät silti luo vain yhdenlaista kuvaa yhteiskunnasta, vaan niissä korostuu erilaiset näkökulmat yhteiskunnan ilmiöihin. Uhkakehyksessä ongelmaksi määriteltiin kontrollin ja valvonnan uhka, sekä pelko oikeuksien menettämisestä. Epäilyksen kehyksen keskiössä sen sijaan ovat sosiaaliset instituutiot ja niiden luotettavuuden kyseenalaistaminen. Erottautumisen/vertaistuenkehyksessä on kaksi haaraa, jotka käsittelevät ryhmän sisäisen toiminnan erilaisia ulottuvuuksia; tarve erottautua oikeista salaliittoteoreetikoista ja tavallisista kansalaisista, sekä vertaistuki ja sen merkityksellisyys kansalaisten kahtiajaon yhteydessä. Riskikehyksen keskiössä on koronarokote ja sen terveysvaikutukset. Kehyksissä painottuu tiedon ja todellisuuden epävarmuus sekä kansalaisten kahtia jakautuneisuus. Keinoina näiden yhteiskunnasta muodostettujen kuvien oikeutukseen käytettiin kokemusperäistä tietoa, asiantuntijatietoa, tiedettä ja tilastointia, historiallisia vertaiskuvia, esimerkkejä muista maista, mustamaalaamista ja vaihtoehtoista tietoa. Johtopäätöksenä todetaan, että salaliittoteoriat ovat saaneet paikallisia piirteitä, ja niissä korostuu yhteiskunnalliset pinnalla olevat puheenaiheet. Salaliittoteoriat ovat moraalisen järkeilyn tulosta, jossa tapahtumille yritetään löytää rationaalinen selitys. Salaliittokulttuuri on myös muuttunut käsittelemään yhä enemmän sosiaalisia instituutioita sekä sisäistä uhkaa ja se kertoo laajemmasta epäilyksestä tietoa ja totuutta kohtaan nykypäivänä.