Browsing by Subject "sanaleikki"

Tutkielmassa käsitellään Aku Ankka -lehden huumorin muodostumisen kielellisiä keinoja. Aku Ankka -lehti on Suomessa erittäin suosittu, ja monet lapset oppivat sen avulla lukemaan ja parantavat lukuvarmuuttaan. Aku Ankka -lehteä pidetään ennen kaikkea hauskana, ja sen kieltä pidetään monipuolisena, oivaltavana ja hauskana. Aku Ankassa ei kuitenkaan juuri ole vitsejä. Tässä opinnäytetyössä kuvataan, millä keinoilla lehden hauskuus rakennetaan. Tutkimuksessa selvitetään, mikä mahdollistaa huumorin kokemuksen rakentumisen ja miten saadaan aikaan leikkitila, jossa huvittuminen ja jopa nauraminen on mahdollista. Aku Ankka synnyttää leikkisän ilmapiirin lehden ja lukijan välille. Lehden ja lukijan välillä vallitsee huumorin sopimus, joka sisältää komiikan keinot, jotka Aku Ankka ottaa käyttöönsä taatakseen huvittuneen olotilan. Aku Ankan huumorin sopimukseen kuuluvat hahmot, tarinoiden ympäristö, aiheet ja aihepiirit, kerrontatapa sekä niiden jännittävyys, suomen kielen käyttö, huumorin muodostamisen tavat ja lehden perinteiden kunnioittaminen. Huumorin teorioista esitellään ylemmyysteoria, huojennusteoria ja inkongruenssiteoria. Ne soveltuvat parhaiten Aku Ankan kielen huumorin analysoimiseen. Mikään huumorin teorioista ei yksin selitä, miksi jokin asia meitä huvittaa, vaan koominen syntyy monen elementin yhteistyönä. Aku Ankan kielelliseen huumoriin syvennytään tutkimalla kielen piirteitä, jotka eroavat standardikielestä. Analyysin kehyksenä käytetään Artur Asa Bergerin luomaa huumorin kategorisointia, jossa kielellisen huumorin välineiksi määritellään seuraavat keinot: alluusio, mahtipontisuus, määrittely, liioittelu, leikillisyys, loukkaukset, lapsenomaisuus/sanojen äänneasulla leikittely, ironia, väärinymmärrys, liioiteltu kirjaimellisuus, sanaleikit, nokkela tai osuva sanailu, naurettavaksi tekeminen ja iva, sarkasmi ja satiiri. Runsain esimerkein esitellään Aku Ankan kielellisen huumorin rakentumista ja sitä peilataan esiteltyihin teorioihin ja kuvausmalleihin. Aineistona on ruutuja koko Aku Ankan historian ajalta, mutta pääpaino on 2000-luvulla julkaistuissa lehdissä. Lisäksi toimituksen kielen työstämistä esitellään esimerkeillä Aku Ankan vedoksista, joissa toimitus käy dialogia lopullisen kieliasun löytämiseksi. Tutkielmassa esitellään Disney-sarjakuvan ja Aku Ankka -lehden historia Suomessa 1930-luvun alusta tähän päivään Suomen suurimmaksi ja luetuimmaksi viikkolehdeksi. Lehden historialla on suuri vaikutus siihen, miten sen puhekuplat yhä edelleen muokataan kaikenikäisten luettavaksi. Tutkielmassa myös kuvataan Aku Ankka -lehden toimitusprosessi ja sen eri vaiheet aina sarjojen suunnittelusta painovalmiiksi lehdeksi.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee kielisidonnaisen huumorin kääntämistä. Ennen itse kääntämisen käsittelyä täytyy kuitenkin määritellä mitä tarkoitetaan käsitteellä kielisidonnainen huumori . Aluksi käsitellään huumoria ja sen ominaisuuksia sekä huumorin ja kulttuuristen, fysiologisten ja sosiaalisten tekijöiden suhdetta. Huumori syntyy kun tietyt odotukset rikotaan, eli toimitaan joidenkin normien vastaisesti. Huumorin eräitä perusperiaatteita ovat ristiriitaisuus ja yhteensopimattomuus. Kielisidonnaisessa huumorissa ristiriitaisuus ja yhteensopimattomuus on havaittavissa kielen tasolla: kieltä käytetään tuottamaan moniselitteinen tai -mielinen koominen ilmaus. Sanaleikki, jossa käytetään yhtä sanaa jolla on yksi tai useampi merkitys, on tyypillinen esimerkki kielisidonnaisesta huumorista. Mutta kielisidonnainen huumori ei rajoitu pelkästään tämänkaltaisiin sanaleikkeihin (engl. pun), vaan kattaa käsitteenä laajemman valikoiman erilaisia kielisidonnaisen huumorin muotoja, esimerkiksi monimerkityksiset nimet, idiomaattisilla ilmauksilla tuotettu huumori, akrostikonit, kirjoituksen konventioita rikkomalla tuotettu huumori jne. Kielisidonnainen huumori on tutkielmassa luokiteltu ja määritelty omaksi huumorin alalajikseen. Kielisidonnaisen huumorin kielellinen monimerkityksisyys tekee sen kääntämisestä vaikeampaa kuin sellaisen tekstin, jossa kielen tasolla ei ilmene monimerkityksisyyttä. Tästä syystä kielisidonnainen huumori tarvitsee erilaisen käännösstrategian kuin esimerkiksi tieteellinen teksti. Seuraavaksi käydään aluksi läpi joitakin käännösteorian keskeisiä käsitteitä ja niiden suhdetta ja vaikutuksia kielisidonnaisen huumorin kääntämiseen. Sitten kuvataan kielisidonnaisen huumorin käännösprosessi, joka jakautuu kolmeen osaan: tunnistaminen, analyysi ja kääntäminen. Näiden kolmen pohjalta laaditaan kuuden eri käännösstrategian ryhmä. Kuusi eri päästrategiaa ovat käännössidonnaisen huumorikategorian säilyttäminen, kirjaimellinen käännös, muun tyylikeinon käyttäminen, kompensaatio, poisjättö ja toimitukselliset keinot. Strategiat käydään läpi deskriptiivisesti ja niiden käyttöä valaistaan esimerkkien avulla. Osa päästrategioista jakautuu alastrategioihin, jotka kuvaavat tarkemmin, minkälaisin keinoin lähtökielen kielisidonnainen käännösongelma voidaan siirtää kohdekieleen. Strategiat pyritään kuvaamaan siten, että ne voisivat olla avuksi käännettäessä minkä tahansa kieliparin välillä. Vaikka kuvatut käännösstrategiat käydään läpi deskriptiivisesti, on pyrkii tutkielma myös olemaan avuksi käytännön tilanteissa kielisidonnaista huumoria käännettäessä. Tätä varten on tutkielman lopussa annettu kuvaus yhden kielisidonnaisen huumoriongelman kääntämisprosessista. Yhdistämällä teoria käytäntöön kuvataan käännösprosessiesimerkissä yhden kielisidonnaisen huumoriongelman analyysi-ja kääntämisvaiheet. Tuloksena on viisi erilaista versiota samasta lähtötekstin käännösongelmasta. Tutkielma siis ensinnäkin määrittelee, mitä ja minkälaista on kielisidonnainen huumori sekä luokittelee sen. Toisekseen tutkielma kuvaa sen käännösprosessin ja määrittelee eri käännösstrategiat. Lisäksi esimerkin avulla esitellään eri käännösvaihtoehtoja.