Browsing by Subject "sarveiskalvo"

Suomessa ei ole erityistä hevosten epidemioita selvittävää tahoa, joten eläinlääkäripraktikolle voi työssään tulla vastaan tilanteita, joissa epidemian selvittäminen olisi tarpeen. Tutkielman taustalla ovat vuonna 2010 yhdellä suomalaisella hevostallilla tapahtuneet sarveiskalvotulehdukset, joita epäiltiin taudinpurkaukseksi. Tapauksen selvittämiseksi kolme eläinlääkäriä laati kyselylomakkeet sekä hevosten omistajille että tallin pitäjille. Eläinlääkäreiden hypoteesina oli, että kyseessä on sienen aiheuttama taudinpurkaus. Vaikka sarveiskalvotulehdukset ovat hevosilla yleisiä, ne ovat useimmiten seurausta sarveiskalvovauriosta ja esiintyvät näin ollen yksittäisillä eläimillä. Sienten aiheuttamat hevosten sarveiskalvotulehdukset ovat kuitenkin Euroopassa suhteellisen harvinaisia. Kirjallisuudessa ei ole tietääksemme aiemmin kuvattu hevosten sarveiskalvotulehdustaudinpurkausta. Tutkielman kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli perehtyä epidemioiden selvittämisessä käytettäviin tutkimusasetelmiin sekä tiedonkeruumenetelmistä kyselyiden tekemiseen, ja kerätä tietoa hevosten epidemioiden selvittämisestä sekä sarveiskalvotulehduksista hevosella. Tutkielman tutkimusosa tehtiin edellä mainitun hypoteesin testaamiseksi. Tutkimusosan tavoitteena oli selvittää, oliko kyseessä epidemia, kuvata sen selvittäminen ja mahdollinen aiheuttaja ja löytää altistaneita tekijöitä. Lisäksi tutkimuksessa pohditaan käytetyn kyselylomakkeen toimivuutta. Aineistona oli 16 hevosen omistajien täyttämää kyselylomaketta, tallin pitäjien täyttämä kyselylomake liitteineen (pohjapiirroksia, rehu- ja kuivikeanalyysituloksia, verinäytetuloksia, lausuntoja rakennustarkastajalta ja eläinlääkäriltä) sekä kuuden hevosen potilaskertomukset. Omistajien kyselylomakkeiden vastaukset koodattiin Excel-taulukkolaskentaohjelmaan, josta ne siirrettiin SPSS-tilasto-ohjelmaan. Aineiston kuvailuun käytettiin frekvenssejä, ja riskitekijöiden ja silmäoireilun välisen assosiaation tutkimiseen khiin neliö -testiä laskemalla Fisherin eksaktit p-arvot Bonferronikorjauksella. Tuloksiin ja kirjallisuuteen perustuen kyseessä oli epidemia, koska tapauksia esiintyi tavallista enemmän: tutkituista hevosista seitsemällä oli sarveiskalvotulehdus ja näistä neljällä aiheuttajana oli sieni. Lopuilla sairastuneista hevosista yhdellä aiheuttajana oli bakteereita ja kahdella aiheuttajaa ei saatu selville. Yleisimmät aiheuttajat olivat sienistä Aspergillus flavus ja bakteereista koagulaasinegatiivinen stafylokokki. Riskitekijöistä ainoa tilastollisesti merkitsevä oli rasituksen jälkeen kipeytyneiden lihasten ja urheiluvammojen hoitoon ulkoisesti käytettävä Arnica-linimentti (p-arvo 0,01). On kuitenkin epätodennäköistä, että se olisi ollut todellinen riskitekijä, vaan todennäköisemmin kyseessä oli tilastollinen (tyypin I) virhe. Tulos ei ollut täysin hypoteesin mukainen, sillä aiheuttajina oli useita sienilajeja ja bakteereja, ja todennäköisesti niistä yksikään ei ollut primaari taudinaiheuttaja. Koska aiheuttajia oli niin monta, vaikuttaa epätodennäköiseltä, että sarveiskalvotulehdukset olisivat tarttuneet hevosesta toiseen. Kerätyn aineiston perusteella altistaneita tekijöitä ei saatu selvitettyä. Jatkoa varten epidemioiden selvitystyön helpottamiseksi olisi hyödyllistä, mikäli käytettävissä olisi valmis hevosten epidemioiden selvitykseen soveltuva sähköinen muokattava kyselylomakepohja.

Silmätipat ovat silmälääkkeiden yleisin annostelumuoto, mutta silmään imeytyvän lääkeaineen osuus jää pieneksi. Esimerkiksi glaukoomaa sairastaa maailmanlaajuisesti noin 80 miljoonaa potilasta, mutta glaukoomalääkkeiden hyötyosuus etukammiossa on vain 1–7 %. Päällimmäiset syyt heikkoon hyötyosuuteen ovat lääkeaineen nopea poistuminen silmän pinnalta mm. systeemiverenkiertoon sekä sarveiskalvon heikko läpäisevyys. Tästä syystä lääkeaineen permeaatio sarveiskalvon läpi on ollut tutkimuksen kiinnostuksen kohteena. Lääkeaine voi imeytyä silmän pinnalta etukammioon sarveiskalvon läpi passiivisella diffuusiolla ja aktiivisesti transporttereiden välityksellä. On vielä pitkälti epäselvää, että mitä transporttereita löytyy aktiivisena ihmisen sarveiskalvosta ja että kuinka paljon eri lääkeaineet hyödyntävät transporttereita imeytyessään. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa transportterien aktiivisuutta ihmisen sarveiskalvon epiteelisolulinjassa (HCE) sekä kanin eristetyssä sarveiskalvossa. Tutkimuksessa käytettiin radioleimattuja lääkeaineita, joita käytetään silmälääkkeenä (kliinisesti tai tutkimusvaiheessa) ja joiden tiedetään olevan eräiden transporttereiden substraatteja ja/tai inhibiittoreita. HCE-soluilla tehtiin in vitro aika-lineaarisuus- ja inhibitiosolunottokokeita ja kanin eristetyllä sarveiskalvolla permeabiliteettikokeita ex vivo. Tulosten mukaan kaikilla lääkeaineilla näyttäisi olevan aktiivista kuljetusta HCE-soluissa, mutta aktiivisen kuljetuksen osuus ja että mitkä transportterit ovat vastuussa kuljetuksesta, on epäselvää. Kiinnostava tulos oli, että inhibiittoreista MK-571 inhiboi metotreksaatin solunottoa HCE-soluissa sekä permeabiliteettia kanin sarveiskalvon läpi apikaali-basolateraalisuunnassa. Tulokset viittaavat influksitransportterien inhibitioon, mutta tarkempia johtopäätöksiä on hankala tehdä. Silmän ja sarveiskalvon transportteritutkimus on vielä alkutekijöissä ja lisää tutkimustietoa aiheesta tarvitaan.