Browsing by Subject "savimaa"

Phosphorus (P) plays a major role in cereal production. Total P content is high in Finnish soils but only a fraction of it is available to plants. This phenomena led to generous P fertilization since 1940 increasing the P concentration in fields as well as P balances. Reduced P fertilization since 1970 has decreased soil P concentration, resulting in negative P balances almost in entire Finland. Accumulation of P in the top soil is a result of chemical reactions occurring in the soil. Reactions of P in soils and the ability of the plants to take up P from soil affects the efficiency of P fertilization. P fertilization is most effective when the application rate replaces P removed from the soil in harvested yield. In this theses, results of the long-term fertilization trial (1973-2013) are compiled. The trial included spring wheat (Triticum aestivum L.), barley (Hordeum vulgare L.) and oat (Avena sativa L.). The data gathered was analyzed to investigate crop yield, P concentration of soluble P in soil and the effect of plant species on the concentration of soluble P in soil within 40 years. Rate of P fertilization and plant species affected soluble P concentration in soil. The higher the P fertilization rate was, the higher the soluble P concentration in soil was. The concentration of soluble P did not decrease during the years when the P fertilization rate was reduced. Among all cereals studied, the P balance decreased during the years following the decrease in P fertilization rates. Changes in P balance does not explain chances in soluble P concentration in soil.

Tiivistelmä * Referat * Abstract Tutkimuksessa selvitettiin maan muokkausmenetelmien vaikutusta savimaalla. Tutkimus tehtiin Yara Suomen koetilalla Vihdissä. Siellä vuodesta 2007 käynnissä olleiden yhtäjaksoisten muokkauskokeiden jatkoksi haluttiin selvittää, miten muokkausmenetelmät ovat vaikuttaneet maahan. Kokeessa tutkittiin suorakylvetyn, sänkimuokatun ja kynnetyn maan eroja. Tutkimuksessa selvitettiin maan rakenteeseen liittyviä ominaisuuksia: maan kosteus keväällä, penetrometri läpäisevyys, lierojen kekolaskenta, maan orgaanisen hiilen pitoisuus, maan ravinneanalyysit sekä Peltomaan laatutesti. Mittaukset ja määritykset tehtiin kasvukauden 2015 aikana. Kokeista selvisi, että pitkäaikaiset muutokset muokkauksessa vaikuttivat maahan erilaisesti. Penetrometri mittauksissa kävi ilmi, että kynnetyn maan työntövastus oli pienin 0–25 cm syvyydessä, josta syvemmälle mentäessä kaikkien muokkaustapojen työntövastus oli lähes sama. Maan orgaanisen hiilen pitoisuus? 0–15 cm syvyydessä oli kevennetyillä muokkaustavoilla 26 % suurempi kuin kynnetyllä. Maan kosteus keväällä oli suorakylvetyssä maassa suurin ja kynnetyssä pienin. Lierolaskennassa kävi ilmi, että kynnetyllä maalla oli kekoja vähemmän kuin muissa muokkauksissa. Maan ravinneanalyyseissä ei löytynyt merkitsevää eroa eri muokkaustapojen välillä. Peltomaan laatutestissä tutkittiin maan ominaisuuksia fysikaalisesti ja biologisesti. Peltomaan laatutestin perusteella pintamaan vedenjohtavuus on kaikilla mailla hyvä, suorakylvetystä maasta ei löydy tiivistymää ja siinä on eniten lieroja. Lopuksi todettiin, että tämän tutkimuksen mukaan ei voida päätellä, mikä muokkaustavoista olisi paras savimaalla pohjoisissa olosuhteissa. Kuitenkin tutkimus viittaa siihen että, pitkään jatkunut suorakylvö saattaisi olla hyvä vaihtoehto savimaan viljelyssä.

Maatalouden vaikutus vesistöjen rehevöitymiseen on ollut pinnalla useita vuosia. Kalkitus on ikivanha metodi, mutta se on pitänyt pintansa maanparannuskeinona erityisesti Suomessa, jossa peltomaat ovat luontaisesti happamia. Kalkituksen päätarkoitus onkin neutraloida peltomaan happamuutta ja näin parantaa ravinteiden saatavuutta sekä vähentää haitallisten aineiden liukoisuutta viljelykasveille, mikä nostaa viljelykasvin satoa. Kuitenkin erityisesti rakennekalkkien on havaittu stabiloivan savimaan rakennetta tehokkaasti, mikä vähentää mahdollisesti pintamaasta eroosion kautta tapahtuvaa fosforikuormitusta vesistöihin. Rakennekalkituksen vaikutuksista viljelykasvien satoihin puuttuu vielä yksityiskohtaista tieteellistä tietoa viljelykasveittain ja maalajeittain erityisesti Suomen olosuhteissa. Esimerkiksi Ruotsissa tehdyissä rakennekalkituskokeissa on saatu ristiriitaisia tuloksia sen vaikutuksista viljelykasveihin eri pelto-olosuhteissa, eri vuosina. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää eri rakennekalkitustasojen (0, 8 ja 12 Mg ha-1) vaikutusta vehnän Triticum aestivum L. ’Amaretto’ sadonmuodostukseen korkean (pH(H2O)=6,5) ja matalan (pH(H2O=5.2)) lähtö-pH:n omaavilla savipelloilla. Tutkimus toteutettiin peltokokeina kasvukautena 2020 Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksella, Hevonpäässä, Varsinais-Suomessa. Koeasetelmana oli sovellettu osaruutukoe, jossa pääruudun osatekijä oli pellon pH ja osaruutuina rakennekalkkikäsittely. Rakennekalkkina käytettiin kalsiumoksidia 19,5 %:a sisältävää tuotetta ja se levitettiin syksyllä 2019. Korkean pH:n lohkolle vehnä kylvettiin 1.5.2020 ja matalan pH:n lohkolle se kylvettiin 26.5.2020. Rakennekalkitusta seuraavana vuotena, etenkin alemman pH:n olosuhteissa, rakennekalkitus paransi vehnän satoja vain hyvin suureella 12 Mg ha-1 käsittelyllä. Päinvastoin korkeamman pH:n olosuhteissa rakennekalkitus ei lisännyt vehnän satoa, vaan aiheutti jopa sadon laskua. Jyvien kokonaistypenotto selitti sadon kasvua, sillä se lisääntyi myös erityisesti alhaisen pH:n sekä suurimman kalkkikäsittelyn olosuhteissa. Rakennekalkitus vaikutti myös ravinteiden kuten kaliumin sekä mangaanin pitoisuuksiin lehdissä ja korsissa sekä tähkien magnesiuminpitoisuuteen molemmilla lohkoilla. Toisaalta rakennekalkituksella ei ollut juurikaan vaikutusta satokomponentteihin eikä sadon laatuun. Kesäkuu 2020 oli kuiva ja aikaisemmin kylvetty lohko kärsi todennäköisesti kuivuudesta, mikä vaikutti todennäköisesti satotuloksiin etenkin korkeamman lähtö-pH:n omaavalla lohkolla, joka kylvettiin aikaisemmin. Tulosten perusteella ei voida tehdä vielä laajempia johtopäätöksiä rakennekalkin vaikutuksista vehnän satoon, vaan tarvitaan myös pitkän aikavälin tutkimusta sekä liittyen satoon, että maaperän ominaisuuksiin.