Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "shetlanninlammaskoira"

Sort by: Order: Results:

  • Halonen, Eva-Lotta (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)
    Pinnallinen varpaankoukistajajänteen luksaatio on yleinen shetlanninlammaskoirilla esiintyvä sairaus, jota suomalaisesta shetlanninlammaskoirapopulaatiosta sairastaa noin 6 prosenttia. Pinnallisen varpaankoukistajan luksaatiossa jänteen sivusiteet repeävät ja jänne pääsee luksoitumaan telaurasta. Sairauden syntymisen syyt ovat vielä epäselvät, mutta matalan kantaluun telauran on ajateltu altistavan sairaudelle. Tyypillisiä oireita pinnallisen varpaankoukistajan luksaatiossa ovat ajoittainen ontuminen ja turvotus kantaluun jänteen alueella. Hoitona pinnallisen varpaankoukistajan luksaatioon on tyypillisesti jänteen uudelleen kiinnitys telauraan kirurgisesti. Aikaisemmassa tutkimuksessa shetlanninlammaskoirien kintereiden skyline-röntgenkuvista on saatu tilastollisesti merkittävä ero kantaluun telauran syvyydelle suhteessa telauran leveyteen sekä pinta-alaan sairaiden ja terveiden koirien välillä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin voitaisiinko tietokonetomografiakuvausta käyttää jalostuksen apuna erottamaan sairaat koirat terveistä ja varmistuisiko tietokonetomografiakuvista sama tilastollisesti merkittävä ero kantaluun telauran syvyydessä. Tietokonetomografiakuvaus soveltuu erinomaisesti rakenteellisesti monimutkaisten kohteiden kuvaamiseen, sillä tietokonetomografiassa ei tapahdu samanlaista kohteiden summautumista kuin röntgenkuvauksessa. Lisäksi tietokonetomografian etuina ovat kolmiulotteiset kuvat sekä parempi kudoskontrasti kuin röntgenkuvauksessa. Kolmiulotteiset kuvat ja hyvä kudoskontrasti mahdollistavat tarkkojen mittausten suorittamisen. Haittapuolena tietokonetomografiakuvauksessa on kuitenkin sen kallis hinta. Tietokonetomografia perustuu potilaan läpäiseviin röntgensäteisiin, joiden tiheysmuutoksia erityiset detektorit mittaavat. Detektoririvejä voi olla joko yksi, jolloin puhutaan yksileike-tietokonetomografiasta, tai sitten monta, jolloin kyse on monileike-tietokonetomografiasta. Röntgensäteet saavat alkunsa röntgenputkesta. Tavanomaisin nykyään käytössä oleva tietokonetomografialaite on spiraalitietokonetomografialaite, jossa röntgenputkea pyöritetään potilaan ympärillä. Lopullinen tietokonetomografiakuva muodostetaan peräkkäisistä tai osittain päällekkäisistä kuvaleikkeistä. Kuvia pystytään käsittelemään jälkikäteen monella eri tapaa tietokoneohjelmilla ja myös muodostamaan kolmiulotteisia kuvia. Tämän tutkimuksen aineisto koostui 16 terveestä ja 8 sairaasta shetlanninlammaskoirasta, joiden kintereet oli kuvattu tietokonetomografialla. Kuvista mitattiin kantaluun telauran syvyys, leveys ja pinta-ala, telauran syvyyden suhde telauran leveyteen, telauran syvyyden suhde telauran pinta-alaan, kantaluun pituus, kantaluun kärjen viistous ja kantaluun viistous suhteessa neljänteen tarsaaliluuhun. Tilastollisesti merkittävä ero saatiin kantaluun syvyydelle (p=0,045) ja kantaluun kärjen viistoudelle (p=0,035). Muilla mittauksilla ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa. Näyttäisi siltä, että terveillä koirilla on kantaluun telaura syvempi ja kantaluun kärki olisi kulmaltaan loivempi kuin sairailla koirilla. Kuitenkin molemmissa mittauksissa oli suurta vaihtelua ryhmien sisällä ja selkeää raja-arvoa ei pystytty asettamaan terveiden ja sairaiden koirien välille telauran syvyyden ja kantaluun kärjen viistouden suhteen. Varsinkin telauran syvyydessä sekä syvimmät että matalimmat telaurat löytyivät sairaiden koirien ryhmässä. Tämän tutkimuksen perusteella tietokonetomografiakuvaus ei sovellu jalostusseulonnan apuvälineeksi. On todennäköistä, että pinnallisen varpaankoukistajajänteen luksaation syntyyn vaikuttaa myös muut tekijät kuin kantaluun rakenne.
  • Korhonen, Outi (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2014)
    Pinnallisen varvaskoukistajan jänteen luksaatio on shetlanninlammaskoirilla yleinen sairaus. Pinnallisen varvaskoukistajan jänne pääsee luksoitumaan normaalilta paikaltaan kantaluun telaurasta jännettä stabiloivan sivusiteen revetessä tai venyessä. Tyypillinen oire on jalan ajoittainen kannattelu jänteen luksoituessa. Kantaluun matalan telauran ja tuber calcanein viistouden epäillään altistavan pinnallisen varvaskoukistajan jänteen luksaatiolle, mutta tähän mennessä julkaistussa kirjallisuudessa kantaluun rakenteen arvio on perustunut kinnernivelen dorso-plantaarikuvien silmämääräiseen arvioon, eikä objektiivisia mittaustuloksia ole kirjallisuudessa esitetty. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida, onko kinnernivelen röntgenkuvista (dorso-plantaarikuva ja kantaluun skyline-kuva) mahdollista todeta objektiivisesti mittaamalla eroja kintereiltään terveiden ja sairaiden koirien kantaluun rakenteessa. Tavoitteena oli myös arvioida kinnernivelten röntgenkuvauksen soveltuvuutta seulontatutkimukseksi jalostuksen apuvälineenä. Hypoteesin mukaan kantaluun telaura on skyline-kuvasta mitattuna sairailla koirilla matalampi kuin terveillä, kantaluun tuber calcanei on dorso-plantaarikuvasta arvioituna viisto disto-lateraalisuuntaan, ja kantaluun pystyakselin ja sääriluun pystyakselin välinen kulma on sairailla koirilla suurempi kuin terveillä. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin kirurgisesti ja konservatiivisesti hoidettujen koirien kliinistä tilaa terveisiin koiriin verrattuna. Aineisto koostui 13 terveestä, vähintään 5-vuotiaasta shetlanninlammaskoirasta, sekä 7 sairaasta shetlanninlammaskoirasta, joista 4 oli hoidettu kirurgisesti, 3 konservatiivisesti. Tutkimukseen osallistuville koirille tehtiin askelvoimalevy- ja askelvoimamattotutkimus, staattisen painonvarauksen mittaus, kinnernivelen passiivisen liikelaajuuden mittaus, ontumatutkimus sekä kinnernivelen tietokonetomografiatutkimus ja röntgenkuvaus (suora dorso-plantaarikuva sekä kantaluun skyline-kuva). Skyline-kuvista mitattiin telauran syvyys ja pinta-ala kolme kertaa ja dorso-plantaarikuvista mitattiin tuber calcanein viistous sekä kantaluun ja sääriluun välinen kulma kaksi kertaa. Takajalkojen käytön symmetriaan liittyvissä parametreissa havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero terveiden ja sairaiden välillä ainoastaan kinnernivelen passiivisen liikelaajuuden suhteen (p=0,001). Lisäksi havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero terveiden ja kirurgisesti hoidettujen välillä staattisen painonvarauksen suhteen (p=0,018). Tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu kirurgisesti ja konservatiivisesti hoidettujen välillä minkään takajalkojen käytön symmetriaan liittyvän parametrin suhteen. Aineisto on liian pieni esimerkiksi kirurgisen ja konservatiivisen hoidon tai erileikkaustekniikoiden ennusteen vertailuun, ja aihe vaatii jatkotutkimusta. Terveiden ja sairaiden koirien välillä todettiin tilastollisesti merkitsevä ero kantaluun telauran syvyyden (p=0,003) sekä pinta-alan suhteen (p=0,001) siten, että terveillä koirilla kantaluun telaura oli syvempi ja sen pinta-ala oli suurempi kuin sairailla. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei todettu kantaluun viistouden (p=0,474) tai kantaluun ja sääriluun välisen kulman (p=0,624) suhteen. Kinnernivelen röntgenkuvaus vaikuttaa kuitenkin tällä hetkellä soveltuvan heikosti seulontatutkimukseksi, koska erot yksittäisen koiran mittaustulosten välillä saattoivat olla suurempia kuin ryhmien väliset erot.