Browsing by Subject "sinikettu"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2018)The aim of the fur production is a high-quality pelt. Selection on pelt size has lead to heavy and possibly obese animals. The obesity can impair animals' health, fertility, welfare and also damage the image of production. Fat animals are most likely increasing feed consumption and subsequent feed costs. A long and lean animal is an economical aim. Blue fox already has a subjective 5-level body score index (BSC), but the aim of this study was to develop a body mass index (BMI) which contains easily measured traits: length and weight. We also wanted to quantify the genetic variation of animals' length, daily gain and BMI and their relation to feed consumption. The data was from MTT's SOLAKKA experiment (2005-2006) where animals were raised in cages occupied by a pair of individuals. The feed consumption was analyzed at an individual- and cage-level. The BMI was developed using the data from the normal sized animals (BSC 3 and 4). The BMI parameters were calculated separately for males and females, because of their weight difference. Using the BMI we could determine with the length of normal sized animals' their required amount of feed. Further, we could calculate the joint feed requirement for a cage pair. The residual feed intake (RFI) was the difference between measured and predicted feed intake. The summed RFI was used for a cage pair. The genetic analyses were performed with R program MCMCglmm package which is based on Bayesian inference. Heritability of length varied 0.43-0.66, heritability of daily gain 0.72-0.83 and heritability of BMI 0.66-0.72. Heritability of dry matter intake was 0.71-0.85 and that of sum-RFI 0.43-0.48. The genetic correlation between sum-RFI and daily gain or BMI was high (0.60-0.63), hence selection on either trait would reduce also RFI. The selection on BMI would not affect length, while there was genetic correlation 0.42 between daily gain and length. The obesity problem of blue fox must be intervened and the BMI seems to be good tool for that. The consequences of its use must still be monitored.
-
(2018)Turkistuotannon tavoitteena on hyvälaatuinen nahka, johon pyrkiminen on suosinut samalla isoa ja ylipainoista eläintä. Ylipainosta aiheutuu ongelmia eläinten terveyteen, hedelmällisyyteen, hyvinvointiin ja tuotannon imagoon. Lihavat eläimet lisäävät myös rehukustannusta. Pitkä ja solakka eläin olisi taloudellisempi tavoite. Siniketuille on olemassa subjektiivinen viisiportainen kuntoluokitus (kl), mutta tämän tutkielman tavoitteena on kehittää tarkkoihin mittoihin eli pituuteen ja painoon perustuva painoindeksi. Lisäksi tavoitteena on tutkia pituuden, päiväkasvun ja kehitetyn painoindeksin perinnöllistä vaihtelua ja niiden yhteyttä rehunkulutukseen. Rehunkulutusta tutkittiin eläin- ja eläinpari- eli häkkitasolla. Aineisto oli peräisin MTT:n SOLAKKA-kokeesta vuosilta 2005-2006. Painoindeksi on painon suhde pituuden mukaan lasketulle normaalipainolle (kl 3 ja 4). Urosten ja naaraiden välinen ero otettiin huomioon laskemalla indeksin parametrit erikseen sukupuolille. Painoindeksin avulla määritettiin normaalikokoisten eläinten pituuteen perustuva rehuntarve. Kun mitatusta syönnistä vähennettiin tarvesyönti, saatiin residuaalisyönti. Tämä laskettiin häkkipareille (summa-RFI). Geneettiset analyysit tehtiin R-ohjelman MCMCglmm-paketilla, joka perustuu bayeslaisiin tilastollisiin menetelmiin. Pituuden periytymisasteet vaihtelivat 0,43-0,66, päiväkasvun 0,72-0,83 ja painoindeksin 0,66-0,72. Kuiva-ainesyönnin periytymisasteet vaihtelivat 0,71-0,85 ja summa-RFI:n 0,43-0,48. Summa-RFI:n ja päiväkasvun sekä painoindeksin välillä oli korkea positiivinen korrelaatio (0,60-0,63), joten kumpaa tahansa pienentämällä paranisi rehunkäyttökyky. Painoindeksin valinnalla ei ole vaikutusta pituuteen, mutta päiväkasvun ja pituuden välinen geneettinen korrelaatio oli 0,42. Sinikettujen lihavuusongelmaan tulee puuttua valintaa muuttamalla ja painoindeksi vaikuttaa hyvältä työkalulta siihen. Sen käytön seurauksia tulee kuitenkin tarkkailla. Painoindeksin käytön validointi vaatii sen ja ruhojen rasvaisuuden yhteyden määrittämisen. Valintaohjelman toteutuksessa tarvitaan kaikkien valintakandidaattiyksilöiden painon ja pituuden mittaamista.
-
(2019)Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia rehun vähäisen valkuaispitoisuuden ja aminohappotäydennysten vaikutusta ravintoaineiden sulavuuteen ja valkuaisen hyväksikäyttöön siniketuilla loppukasvatusvaiheessa. Tavoitteena on sinikettujen valkuaisruokinnan optimointi, jotta rehukustannuksia ja ravinnepäästöjä saataisiin pienennettyä. Tutkimus toteutettiin Kannuksessa Luova Oy:n tutkimustilalla 21.-28.10.2016. Kokeeseen valittiin 20 urossinikettua, jotka jaettiin viiteen käsittelyryhmään. Käsittelyt olivat: kontrolli (valkuaista 24% metabolisesta energiasta (ME)), valkuainen 20% ME:stä, valkuainen 20% ME:stä + metioniini, valkuainen 16% ME:stä + metioniini sekä valkuainen 16% ME:stä + metioniini ja histidiini. Eläimet olivat kokeen ajan yksittäin metaboliahäkeissä, joissa niiltä saatiin kerättyä sonta ja virtsa. Ravintoaineiden näennäistä sulavuutta tutkittiin kokonaiskeruumenetelmällä. Välittömästi lopetuksen jälkeen ohutsuolen viimeisen kolmanneksen sisältö kerättiin ja näytteestä määritettiin aminohappojen näennäinen ohutsuolisulavuus. Valkuaisen hyväksikäyttöä tutkittiin typpitasemenetelmällä. Lopetusta edeltävänä päivänä eläimiltä otettiin verinäytteet, joista määritettiin plasman aminohapot ja urea. Ravintoaineiden sulavuudessa ei havaittu suurta vaihtelua valkuaisen vähentyessä, paitsi valkuaisen sulavuus heikkeni yhdeksän prosenttiyksikköä kontrollin ja alimman valkuaistason omaavan ryhmän välillä. Typen hyväksikäyttö parani valkuaisen vähentyessä. Virtsan mukana eritetyn typen määrä väheni valkuaispitoisuuden vähentyessä mutta typen pidättymisessä ei ollut eroja. Metioniinin, histidiinin, lysiinin ja kysteiinin sulavuudessa havaittiin eroja, mutta muiden aminohappojen sulavuuteen koekäsittelyt eivät vaikuttaneet. Aminohappotäydennykset paransivat kyseisten aminohappojen sulavuutta merkitsevästi. Plasman ureapitoisuudessa ei ollut eroja, mutta joidenkin aminohappojen osalta plasman pitoisuudet vähenivät valkuaisen vähentyessä. Valkuaisen vähentäminen ei vaikuttanut muiden ravintoaineiden kuin valkuaisen sulavuuden heikentymiseen. Valkuaismäärän väheneminen ei vaikuttanut typen pidättymiseen eli pienempikin valkuaisen määrä tyydytti siniketun valkuaistarpeen loppukasvatusvaiheessa.
Now showing items 1-3 of 3