Browsing by Subject "sinkkuus"

Tutkimusaiheeni laajempi konteksti on lasten syntyvyyden väheneminen Suomessa sekä länsimaisen yhteiskunnan parisuhdediskurssi. Aiheen tutkiminen on yhteiskunnallisesti tärkeää, sillä syntyvyys on Suomessa laskussa mikä on muun muassa yhteydessä siihen, että lapsia hankitaan yhä vanhemmalla iällä. 40 ikävuotta pidetään naisilla lisään-tymisen riskirajana. Minua kiinnostaa sinkkunaisten kokemus parisuhteen puuttumisesta ja sen vaikutus lasten hank-kimiseen. Tutkielman teoreettisena taustana on yksinäisyyden eri muodot, joista korostuu teoria romanttisesta yksi-näisyydestä. Käsittelen lisäksi parisuhteen ja perheen ensisijaisuutta. Heteroparisuhteella on länsimaisessa kulttuuris-sa keskeinen asema. Tutkimuskysymykset ovat miten sinkkunaiset kokevat ja kuvaavat romanttista yksinäisyyttä? Ja miten sinkkunaiset kokevat sinkkuuden? Sekä miten lasten hankkimistoive vaikuttaa yksinäisyyteen? Tutkielman tutkimusmenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkielman aineisto kerättiin sähköisellä lomakkeella sosiaalisen median kautta tammi-helmikuussa 2019. Tutkielman aineistona ovat 13:sta naisen vastaukset. Tutkielmani kohderyhmänä on vähin-tään yhden vuoden sinkkuna olleet lasta toivovat naiset, joilla on suhteellisen laaja sosiaalinen verkosto. Tutkielman tuloksia on, että sinkkunaiset kuvaavat romanttista yksinäisyyttä jakamisen tarpeen kautta. Aineistosta nousee esiin jakamisen eri ulottuvuudet. Olen jakanut nämä fyysiseen, henkiseen/ emotionaaliseen ja materiaaliseen ulottuvuuteen. Aineistossa korostuu kuvaukset jakamisen fyysisestä ulottuvuudesta. Romanttinen yksinäisyys tar-koittaa naisille, että he jäävät kaipaaman fyysistä seuraa, toisen ihmisen läsnäoloa ja kosketusta. Henkinen/ emotio-naalinen ulottuvuus käsittää emotionaalisen tuen ja läheisyyden. Materiaalinen ulottuvuus jää aineistossa vähiten edustetuksi, mutta naiset kuitenkin mainitsivat vastuusta huolehtia taloudesta yksin. Tutkielmassa korostuu myös subjektiivisen sinkkuuden kokeminen negatiivisesti mikä näkyy epäonnistumisen ja huonommuuden kokemisena. Sinkkuuden negatiiviset puolet tulevat esiin vertailuna parisuhteeseen ja parisuhteessa oleviin ihmisiin. Sinkuudessa on kuitenkin myös positiivisia puolia kuten vapaus ja se, ettei ole huonoa parisuhdetta. Tutkimushenkilöt kokevat sosiaalisen verkostonsa ja yhteiskunnan suhtautuvan heidän sinkuuteensa monin eri tavoin. Vastaajista suurin osa ei haluaisi hankkia lasta yksin. Lapsen yksin hankkimista pidetään rankkana ja taloudellisesti huonona vaihtoehtona. Tutkielman tulosten perusteella sinkkuus, romanttinen yksinäisyys ja lasten hankkiminen linkittyvät toisiinsa sen kautta, että romanttista yksinäisyyttä koetaan sen vuoksi, ettei voida jakaa elämää. Lasten hankkiminen ja hoito halutaan myös jakaa kumppanin kanssa. Sinkkuuden kokemukessa korostuu vertailu niihin, joilla on parisuhde. Sink-kuus koetaan epäonnistumisena sillä ei ole löydetty parisuhdetta. Ratkaisevaa on kuuluminen, tutkimushenkilöt haluavat kokea kuulumista ryhmään, joilla on parisuhde. Kuulumista halutaan kokea myös pariskuntayksikön toisena osapuolena. Kuuluminen ja jakaminen ovat osittain päällekkäisiä kokemuksia.

Tutkielmassa tarkastellaan nuorten aikuisten, jotka eivät oman määrittelynsä mukaan ole koskaan seurustelleet, kokemuksia seurustelemattomuudesta sekä kokemuksille annettuja merkityksiä. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta puoli-strukturoidusta teemahaastattelusta. Työn teoreettinen viitekehys on sosiaaliskonstruktiivinen. Toisin sanoen tutkielman lähtökohtana on ymmärrys siitä, että ihmisen käsitys hänestä itsestään ja häntä ympäröivästä maailmasta rakentuu suhteessa muihin ihmisiin ja on vahvasti kielellistä. Se, mikä ymmärretään seurusteluksi ja minkälaista roolia sen oletetaan edustavan yksilöiden elämässä, muuttuu ajassa ja paikassa. Tutkielmassa tarkastellaan seurustelua, ja sitä kautta seurustelemattomuutta, normikriittisesti euro-amerikkalaisessa kontekstissa 2010-luvun loppupuolen Suomessa. Tutkimusote työssä on queer-teoreettinen eli normatiivisuuden osoittamiseen ja sen purkamiseen pyrkivä. Seurustelemattomuutta lähestytään parisuhdenormatiivisuuden kautta. Parisuhdenormatiivisuus viittaa vallalla oleviin käsityksiin ja olettamuksiin, joiden mukaan eksklusiivisen rakkaussuhteen tulisi olla yksilölle ensisijainen ihmissuhdetyyppi, sillä se on ihmisille normaalia ja nähdään universaalina tavoitteena. Parisuhdenormatiivisuuden käsitteessä yhdistyy siis romanttisen rakkauden korokkeelle nostettu asema sekä monogamianvaade. Analyyttisenä työkaluna se avaa uudenlaisia mahdollisuuksia tarkastella läheissuhteita ja niihin kytkeytyvää rakenteellista valtaa. Tutkielma asettuu osaksi kriittisen parisuhdetutkimuksen kenttää ja on samalla puheenvuoro tämän vielä hajanaisen tutkimusalan tarpeellisuudesta. Seurustelemattomuus näyttäytyy analyysin perusteella ja ei-koskaan-seurustelleiden ihmisten kertomana näkymättömiin työnnettynä kokemuspositiona, jonka suora sanallistaminen on haastavaa. Ei-koskaan-seurustelleet aikuiset ihmiset eivät juurikaan näy mediarepresentaatioissa, eikä ilmiötä huomioida julkisessa keskustelussa. Tämä vaikuttaa ei-koskaan-seurustelleiden ihmisten mahdollisuuksiin luoda omakuvaa suhteessa kyseiseen asiaan, sekä vaikeuttaa omien kokemusten ja tunteiden jakamista toisten ihmisten kanssa. Parisuhteen asema muihin ihmissuhteisiin nähden on ensisijaistettu institutionaalisella tasolla ja se kytkeytyy lukuisiin symbolisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihin. Seurustelu ymmärretään saavutuksena, mikä itsessään rakentaa ei-seurustelevista ihmisistä käsitystä ”viallisina” yksilöinä. Tämä ohjaa ei-koskaan-seurustelleita ihmisiä vaikenemaan tilanteestaan. Parisuhteen ja perhekäsityksen välinen luonnollistettu yhteys sulkee ei-seurustelevia ihmisiä kulttuurisen perheymmärryksen ulkopuolelle antaen ymmärtää, että seurustelemattomuus merkitsee yksin jäämistä. Lisäksi seurustelu linkittyy problemaattisesti sekä aikuisuuden määritelmään että elämänkaariajatteluun kehityspsykologiassa, mikä osaltaan luo kuvaa ei-seurustelevien ihmisten ”viallisuudesta”. Olemassa olevana valtarakenteena parisuhdenormatiivisuus on pitkälti epäpolitisoitu, heikosti tunnistettu ja vailla yhteiskunnallista keskustelua.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan sinkkuihin ja sinkkuuteen liitettyjä oletuksia verkkokeskusteluissa. Tutkimuskirjallisuuden mukaan sinkkuihin ja yksineläjiin kohdistuu stereotypioita ja ennakkoluuloja, ja he kokevat taloudellista ja poliittista eriarvoistamista. Tutkielma pyrkii selvittämään, millaisia oletuksia verkkokeskustelijat liittävät sinkkuihin parisuhdestatuksen perusteella. Tutkielma esittelee teoreettisia lähtökohtia sinkkuihin kohdistuvaan syrjintään ja eriarvoisuuden mekanismeihin ja pyrkii selvittämään verkkokeskustelujen pohjalta oletusten lisäksi myös sitä, millä tavoin sinkkuutta arvotetaan. Kiinnostavan tutkimuksen kysymyksenasettelusta tekee se, että sinkkuus saatetaan nähdä ongelmallisena statuksena siitäkin huolimatta, että sinkkuus ja yksineläminen yleistyy. Tutkielma tarkastelee sinkkuutta potentiaalisesti ”queerina” positiona, jota marginalisoidaan ja toiseutetaan yhteiskunnassamme. Tutkielman teoreettisen perustan muodostavat sinkkuudesta tehty mediatutkimus sekä yleisemmällä tasolla liikkuva, sinkkuuden yhteiskunnallisista merkityksistä tehty tutkimus, josta tutkielman kannalta tärkeiksi nousevat erityisesti eriarvoisuuden teemat. Tutkielman teoreettiseen viitekehykseen sisältyy myös kriittinen queer-teoria. Tutkielman analyysiosiossa käytetään kriittistä diskurssianalyysia (critical discourse analysis, CDA). Tutkimusaineisto kerättiin Helsingin Sanomien ja Yleisradion verkkosivuilta. Aineisto koostuu yhdestä Helsingin Sanomien uutista koskevasta verkkokeskustelusta ja yhdestä Ylen kolumnia koskevasta verkkokeskustelusta. Yhteensä sinkkuutta käsitteleviä kommentteja oli 250, joista rajauksen jälkeen päätyi tarkemmin analysoitavaksi 154. Aineiston analyysista käy ilmi, että sinkkuutta arvotetaan eri diskurssien kautta ja että sinkkuihin liitetään monia ennakko-oletuksia, niin negatiivisia kuin positiivisia. Sinkkuihin kohdistui kommenteissa monen tyyppistä arvottavaa kieltä heidän parisuhdestatuksensa perusteella. Verkkokeskustelijat liittivät sinkkuihin oletuksen nirsoudesta sekä muita negatiivisia määreitä, kuten empatiakyvyn puutteen, itsekkyyden ja vaikean luonteen. Lisäksi sinkkuudelle oletettiin olevan tietty ”syy”. Toisaalta sinkkujen oletettiin myös olevan muita onnellisempia parisuhdestatuksensa perusteella, mikä osoittaa kommentoinnin olevan hyvin arvolatautunutta. Sinkkuutta voidaan analyysin ja queer-tutkimuksellisen otteen kautta lähestyä mahdollisena marginalisoituna statuksena, jota voidaan potentiaalisesti kutsua ”queeriksi”. Sinkku-status tuntee aineiston perusteella mahdollisesti painetta erilaisten parisuhteeseen liitettyjen normien, kuten pakollisen heteroseksuaalisuuden ja avioliiton ja perheen ideologian, puolelta.