Browsing by Subject "skin"

Tiivistelmä Merkelin solun syöpä (MSS) on aggressiivisesti käyttäytyvä neuroendokriininen ihosyöpä, joka kasvaa nopeasti, ja lähettää etäpesäkkeitä hyvin aikaisessa vaiheessa. Suomessa todetaan vuosittain alle kymmenen uutta MSS –tapausta, joten kyseessä on hyvin harvinen tauti. MSS -potilaiden keski-ikä on diagnoosihetkellä 75 vuotta, ja merkittävin riskitekijä MSS:lle onkin potilaan korkea ikä. Muita MSS:lle altistavia tekijöitä ovat UV-altistus ja polyoomavirusinfektio. Potilaiden ennusteeseen vaikuttaa eniten kasvaimen koko ja syövän levinneisyys taudin toteamishetkellä. Kirjallisuuden perusteella MSS lähettää etäpesäkkeitä tavallisimmin paikallisiin imusolmukkeisiin, mutta MSSn leviäminen muihin elimiin tunnetaan huonosti. Tässä tutkimuksessa analysoimme kaikki Suomessa vuosina 1999-2012 hoidetut MSS-potilaat, joilla todettiin syöpätaudin systeeminen metastasointi. Näitä potilaita löytyi Suomesta yhteensä 30 kappaletta. Selvitimme potilaiden kliiniset tiedot, sekä analysoimme yhteensä 187 radiologista tutkimusta sisältäen tietokone-, magneetti-, ja PET-kuvia sekä potilaiden luustokartat. Kuvantamistutkimusten perusteella selvitimme, mihin elimiin ja kudoksiin MSS todennäköisimmin lähettää etäpesäkkeitä sairauden eri vaiheessa. Lisäksi analysoimme, muodostuuko MSS - taudissa etäpesäkkeitä kerralla aina useampi, vai ilmestyvätkö etäpesäkkeet yksittäisinä muutoksina. Aineiston avulla tutkimme myös sitä, millä viiveellä etäpesäkkeet ilmestyvät taudin toteamisen jälkeen, ja mikä on etäpesäkkeiden merkitys potilaiden elinajan ennusteseen. Tutkimuksemme perusteella maksa ja keuhkot ovat yleisimmät elimet, joihin MSS lähettää etäpesäkkeitä. Yli puolella potilaista todetaan etäpesäkkeitä systeemisissä imusolmukkeissa. Mielenkiintoinen löydös on se, että jopa 63%:ssa tapauksista etäpesäkkeitä löytyy vähintään kahdesta elimestä yhtäaikaisesti. Tutkimus osoitti, että etäpesäkke ilmestyy keskimäärin 2 vuotta taudin toteamisen jälkeen, ja että potilaat elävät keskimäärin vain kymmenen kuukautta etäpesäkkeen toteamisen jälkeen. Tutkimuksemme merkittävin löydös on se, että yleisimmät kohde-elimet MSS – taudin epäpesäkkeille ovat maksa ja keuhkot. Toinen hyvin tärkeä löydös on se, että MSS lähettää etäpesäkkeitä kohdee-elimiin jopa puolella potilaista jo kahden vuoden sisällä taudin toteamishetkestä. Tutkimustyömme perusteella MSS-potilaiden hoitoprotokollia ja seuranta-aikoja tulisi tarkentaa.

Nanofibrillar cellulose (NFC) can form hydrogels with high water content (> 98 %). It has been studied for drug release, and it has been used as a cell culture matrix, due to its similar structure to extracellular matrix (ECM). In addition it has been found that they has no cytotoxicity. Iontophoresis is the application of an electric current over a defined area for the purpose of enhancing permeation across a membrane for ionized drug species. The aim in the experimental work in this Master's thesis is twofold. First, to find out the suitable drug loading concentrations into NFC hydrogels, which can provide a good release profile, a release study with two model drugs, propranolol and ketoprofen, loaded into three types of NFC hydrogels at three different concentrations, was carried out for this purpose. Second, to see if NFC hydrogels are applicable as a drug reservoir in iontophoretic transdermal drug delivery applications, an iontophoresis study was carried out using porcine ear skin model in vitro for human skin with propranolol loaded into NFC hydrogel of type A. In addition, Stella models were used as an aid to find suitable ways to predict the release and permeation behaviour of models drugs in the abovementioned context. The UPLC results from the release study show for both model drugs, the wt. % released had linear correlation with squareroot of time. At 6 hours, more than 70 wt. % propranolol was released from hydrogel reservoir. For ketoprofen, the release varied between 30 - 87 wt. %, where higher initial loading concentrations produced a decrease in the wt. % released from hydrogel. The iontophoresis study did not show a significant difference between the tested current densities (0.50 mA/cm2; 0.25 mA/cm2) produced on the wt. % of drug released. Simulation models could be run with the mathematical equations for diffusion controlled drug release. In conclusion, the NFC hydrogels show potential as drug reservoir for drug release. Additional experimental data using other types of drug reservoirs should be obtained for a better understanding of the suitability of NFC hydrogels as a drug reservoir in iontophoretic transdermal drug delivery.