Browsing by Subject "soluluku"

Mastitis is economically the most important disease and the second most important welfare issue after lameness in dairy production worldwide. Mastitis diagnosis consists of recognizing the causative pathogen and simultaneous changes in milk parameters, such as somatic cell count. Currently, 27 % of Finnish farms use automatic milking system (AMS) and more than 50 % of all milk is harvested by a milking robot. Large amounts of data are available from AMS, and they can be used to recognize and control mastitis on farms. The aim of this work was to study how different AMS data patterns describe mammary gland infection, and how they can be used in mastitis diagnosis. The most conventional parameter for diagnosing mastitis is somatic cell count (SCC) which describes the number of somatic cells per milliliter of milk. During mastitis, SCC increases, but a significant day-to-day variation is characteristic. SCC is measured in official Dairy Herd Improvement (DHI) programs, and SCC is also counted by sensors in AMS. The most common in-line measured parameter at AMS is electrical conductivity (EC). EC is measured quarter-specifically which makes it good for comparison among different quarters but there are some uncertainties associated with EC. In addition, L-lactate dehydrogenase (LDH) is an enzyme that indicates infection in different tissues and is also detectable with a sensor in some AMS. It’s less mastitis-specific than SCC, but because it has less daily variation, combined with SCC it’s currently an interesting tool for recognizing mastitis in AMS. Descriptive study was conducted using AMS data from 24 cows over 7 months from a Canadian research herd. The data were fragmented and only a few mastitis cases were included. However, the results describe the characteristics of different AMS parameters. Results showed that LDH is high especially in 1st lactation cows until 35 days after calving. As expected, LDH of mastitic cows was substantially higher compared to cows that were healthy or had non-udder illness. Interestingly, the daily variation of LDH in individual cows appears to be greater than expected.

KNS-lajit ovat yleisin utaretulehduksen aiheuttaja lypsylehmillä, mutta niiden tunnistus lajitasolle ei vielä kuulu utaretulehduksen rutiinidiagnostiikkaan. Suomessa KNS-lajit aiheuttavat hieman alle puolet utaretulehduksista. Tämä tutkimus tehtiin, koska utaretulehdus on yksi lypsylehmän yleisimmistä tuotantosairauksista ja sillä on suuri taloudellinen merkitys tuotannon kannattavuuteen. Parikymmentä eri KNS-lajia on eristetty utaretulehduksen aiheuttajina. Yleisimpiä KNS-lajeja ovat S. chromogenes, S. simulans, S. epidermidis, S. xylosus ja S. haemolyticus. KNS-lajit voivat olla joko utaretulehduksia. KNS-lajien välillä on eroja antibioottiresistenssissä ja siinä kuinka voimakkaan tulehdusreaktion ne aiheuttavat. Utaretulehduksen indikaattoreita ovat maidon solupitoisuus ja N-asetyyli-β-D-glukosiminidaasi (NAGaasi) -entsyymin aktiivisuus. Maidon soluluku kertoo somaattisten solujen pitoisuuden millilitrassa maitoa. Maidon solupitoisuus nousee soluvälitteisen immuniteetin aktivoitumisen seurauksena. Maidon soluluvun nousu johtuu lähinnä neutrofiilien lisääntymisestä maidossa. NAGaasi on lysosomaalinen entsyymi, joka vapautuu maitoon utarekudoksen epiteelisoluista ja neutrofiileistä. NAGaasi vapautuu soluista tulehduksen aiheuttaman kudostuhon ja neutrofiilien hajoamisen seurauksena. Tämän alkuperäistutkimuksen sisältävän lisensiaatin tutkielman tavoitteena oli selvittää vaikuttavatko toisen KNS-lajit enemmän maidon solupitoisuuteen kuin toiset. Nollahypoteesi on, että KNS-lajien välillä ei ole eroja siinä, kuinka paljon ne vaikuttavat maidon solupitoisuuteen. Tutkimuksen aineisto oli kerätty vuonna 1995 utaretulehduksen yleisyyttä kartoittavan tutkimuksen (Myllys ym. 1995) yhteydessä. Näytteiden solupitoisuudet oli tutkittu virtaussytometrillä ja osasta maitonäytteistä oli määritetty NAGaasi-entsyymin aktiivisuus (Myllys ym. 1995). Bakteeri-isolaattien analysointi tehtiin veriagarviljelmästä MALDI-TOF MS-laiteella (Bruker Maldi Biotyper, Microflex LT, Bruker Daltonic Gmbh, Bermen, Saksa). Lajit, joita esiintyi alle kymmenessä näytteessä, laitettiin yhteen ryhmään ”muut”. S. hyicus ja S. agnetis ajateltiin tutkimuksessa samaksi lajiksi, sillä MALDI-TOF MS -menetelmä ei kykene erottamaan niitä toisistaan. Tilastollinen analyysi tehtiin SPSS-ohjelmistolla (IBM SPSS versio 25, Chicago, Yhdysvallat). Stafylokokkilajin vaikutusta maidon solupitoisuuteen ja NAGaasi-entsyymin aktiivisuuteen tutkittiin Kruskal-Wallis-testillä. Tilastollisesti merkitsevänä raja-arvona pidettiin p < 0,05. Yleisimmät stafylokokkilajit olivat S. epidermidis, S. simulans ja S. chromogenes. Maitonäytteen solupitoisuudessa löydettiin tilastollisesti merkitsevä ero (p < 0,05) viidentoista stafylokokkilajin tai -lajiryhmän välillä. Lajien sisäinen soluluvun vaihtelu oli suuri. S. simulans, S. agnetis ja S. hyicus nousivat esiin voimakkaimman utaretulehdusvasteen aiheuttajina. S. cohnii, S. chromogenes ja S. haemolyticus aiheuttivat edellä mainittuja lievemmän tulehdusvasteen ja S. epidermidis, S. warneri, S. xylosus sekä bakteeriryhmä ”muut” lievimmän tulehdusreaktion. NAGaasi-entsyymin aktiivisuudessa löytyi tilastollisesti merkitsevä ero S. simulans- ja S. chromogenes -bakteerien välillä. Tutkimustulokset olivat linjassa aiempien tutkimuksien kanssa siinä, mitkä KNS lajit ovat merkityksellisempiä ja mitkä vähemmän merkityksellisiä utaretulehduksen aiheuttajia.

Maito on herkästi pilaantuva elintarvike, jonka laadun keskeisiä osatekijöitä ovat solu- ja bakteeriluvut. Maidon laadussa on havaittu vuodenaikaisvaihtelua: helteiden yhteydessä erityisesti maidon soluluku nousee. Ilmastonmuutoksen myötä keskilämpötilan ja sään ääri-ilmiöiden odotetaan lisääntyvän, minkä vuoksi sään ja maidon laadun välistä yhteyttä tulisi selvittää tarkemmin. Tutkielman tavoitteena oli selvittää tilastollisten menetelmien avulla keskilämpötilan ja sademäärän yhteyttä Suomessa tuotetun tankkimaidon solu- ja bakteerilukujen valtakunnallisiin keskiarvoihin sekä maidon laatuluokkien (E, II) osuuksiin. Aineistona käytettiin Maitohygienialiiton maidon laatutilastoja, Ilmatieteen laitoksen säätilastoja ja Luonnonvarakeskuksen tilastotietokantoja vuosilta 2000–2019. Työn ensimmäinen hypoteesi oli, että lämpötila ja sademäärä ovat yhteydessä tankkimaidon solu- ja bakteerilukuihin. Työn toinen hypoteesi oli, että lämpötila ja sademäärä ovat yhteydessä maidon laatuluokkien osuuksiin. Tutkimustulosten perusteella lämpötila on yhteydessä solu- ja bakteerilukuihin sekä E-luokan maidon osuuteen. Riippuvuus soluluvun ja E-luokan maidon osuuden välillä kasvoi, kun kuukauden keskilämpötila kohosi yli 5 °C:een. Keskilämpötilan noustessa 5 °C:sta 15 °C:een, soluluvun geometrinen keskiarvo kasvaa noin 17 % (22 000 solua/ml), bakteeriluvun geometrinen keskiarvo kasvaa noin 12 % (700 pmy/ml) ja E-luokan maidon osuus putoaa keskimäärin kolme prosenttiyksikköä. Yli 15 °C:ssa trendi on edelleen nouseva, mutta vaikutus on huonommin ennustettavissa suurentuvan hajonnan vuoksi. Sademäärän ja vastemuuttujien välinen yhteys oli voimakkuudeltaan vähäinen.

Solutesti (California Mastitis Test, CMT) on lehmän vierellä suoritettava pikatesti, jonka avulla maidon somaattisten solujen määrää pystytään arvioimaan nopeasti ja helposti. Suomessa on markkinoilla useiden eri valmistajien solutestiliuoksia. Kentällä on herännyt epäilyksiä, etteivät kaikki testit anna yhteneviä tuloksia. Solutestitutkimuksen tarkoitus oli selvittää Suomessa markkinoilla olevien solutestien toimintaa. Tutkittiin, kuinka hyvin eri solutestien antama solupitoisuus vastaa todellista solupitoisuutta. Lisäksi käytiin läpi eri valmistajien antamia käyttöohjeita ja arvioitiin ohjeiden selkeyttä ja käytännöllisyyttä. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten eri testit toimivat kaikille tutulla yksinkertaisella käyttöohjeella. Tutkimuksessa olivat mukana seuraavat solutestiliuokset: Meijerin Solu-Test (Titcare Oy), Osuuskunnan Solu-Test (Hiven Oy), Solubalans (Vitabalans Oy), Solu-Test (Hiven Oy) ja Soma-Test (FF-Chemicals Oy). Meijerin Solu-Test oli saatavuusvaikeuksien takia mukana tutkimuksessa vain viimeisenä tutkimuspäivänä. Tutkimus suoritettiin kolmena tutkimuspäivänä kesällä 2003 Helsingin yliopiston koetilalla Viikissä. Maitonäytteet kerättiin aamulypsyn yhteydessä. Solutestit tekivät kaksi kokenutta Valion tuotantoneuvojaa. He eivät tienneet, mitä solutestiä he milloinkin testasivat, eivätkä mistä lehmästä mikäkin näyte oli peräisin. Molemmat tuotantoneuvojat testasivat kaikki maitonäytteet kaikilla solutestiliuoksilla. Näytteet analysoitiin Valion laboratoriossa Fossomatic-menetelmällä todellisen soluluvun selvittämiseksi. Solutestin antama tulos katsottiin oikeaksi, jos Fossomaticin antama soluluku alitti solutestin antaman soluluokan alarajan tai ylitti sen ylärajan enintään 20 000 solua/ml. Oikeiden tulosten osuus testattiin tilastollisesti. Tilastollisesti merkitseviä eroja solutestien välillä ei havaittu, kun testit suoritettiin huolellisesti valmistajien ohjeita noudattaen. Meijerin Solu-Test antoi yksinkertaisella käyttöohjeella suoritettuna merkitsevästi (p<0,01) enemmän vääriä vastauksia kuin muut testit, mutta valmistajan ohjeella suoritettuna se toimi yhtä hyvin kuin muutkin testit. Kentällä epäillyt virheelliset tulokset johtuvat siis muista syistä kuin itse testireagenssista. Todennäköisimpiä virhelähteitä ovat käyttöohjeiden laiminlyönti, testireagenssin väärä säilytys- tai käyttölämpötila ja testireagenssin vanhentuminen. Kentällä tulee kiinnittää huomiota erityisesti solutestiliuoksen riittävään käyttömäärään ja oikeaan käyttö- ja säilytyslämpötilaan.