Browsing by Subject "sonnit"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2014)The present experiment was conducted to study feed intake, growth and carcass characteristics of growing dairy bulls offered diets based on whole-crop barley silage with or without protein supplementation relative to a grass silage-based diet. A feeding experiment was conducted in the experimental barn of MTT Agrifood Research Finland in Ruukki starting in January 2012 and ending in February 2013. Four feeding treatments comprised in 28 Finnish Ayrshire and 8 Holstein bulls. The bulls were fed a total mixed ration (TMR) ad libitum. For feeding groups 1 – 3 TMR included whole-crop barley silage [600 g/kg dry matter (DM)] and rolled barley (400 g/kg DM). The bulls in group 1 (KV) were fed without protein supplementation. Group 2 (KVR) got rapeseed-based concentrate 620 g/animal/d. Group 3 (KVRU) got rapeseed plus urea –based concentrate 480 g/animal/d. Group 4 (N) were fed a TMR which included grass silage (600 g/kg DM) and rolled barley (400 g/kg DM) but no protein supplementation. In order that concentrate proportions were same in all treatments, groups 1 and 4 got in addition 500 g rolled barley/animal/d. Protein supplementation in KVR and KVRU treatments was balanced so that the total amount of the crude protein in the diet was equal in both treatments, and the protein balance in the rumen fulfilled the Finnish recommendation which is above -10 g/kg DM for growing cattle above 200 kg live weight. The whole-crop barley silage and grass silage used in the present experiment included 623 and 678 g digestible organic matter in kg DM, respectively. The data were subjected to analysis of variance using the SAS MIXED procedure. Differences between the dietary treatments were tested using three orthogonal contrasts: 1) N vs. others, 2) KV vs. KVR + KVRU, and 3) KVR vs. KVRU. The bulls were fed the experimental diets from 217 days of age to slaughter at 562 days of age. There were no significant differences in the total DM intake (kg DM/d) between treatments. Due to higher energy intake, the live weight gain g/d and carcass gain g/d of the bulls were faster in the N diet compared to the whole-crop diets (p<0,07 and p<0,03). Protein supplementation had no effects on growth performance among the whole-crop treatments even though in the KV diet PBV was below the Finnish recommendation. Treatments had no significant effect on the dressing proportion but the carcass conformation score and fat score of the N bulls were higher (p<0,06 and p<0,003) compared to the whole-crop bulls. There were no differences in the carcass traits among the whole-crop barley diets. The feed conversion rate (DM intake kg/live weight or carcass gain) of the bulls was better in the N diet than in the whole-crop diets, but protein supplementation had no effects on feed conversion rates. It can be concluded that replacing well digestible grass silage with whole-crop barley silage decreased the carcass gain of the bulls due to lower energy intake and poorer feed conversion rate. However, the fairly high carcass gain (618 g/d) of the wholecrop bulls indicates that grass silage could be totally replaced by whole-crop barley in the diet of dairy bulls. Protein supplementation had no effects on animal performance among the whole-crop treatments even though in the KV diet PBV was below the Finnish recommendation. This indicates that recommended PBV for growing cattle above 200 kg live weight could even be reduced without adverse effects on gain.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2013)Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja kokeellisen osuuden. Suomessa noin puolet lihaksi kasvatettavista sonneista elää suurimman osan elämästään ryhmäkarsinoissa betonirakolattialla. Betonirakolattialla on kuitenkin todettu olevan haitallisia vaikutuksia muun muassa sonnien makuukäyttäytymiseen ja jalkaterveyteen. Jalkavikojen yleisyys ja huono makuumukavuus heikentävät merkittävästi sonnien hyvinvointia betonipohjaisissa lämminkasvattamoissa. On mahdollista, että jalkavioista aiheutuva kipu ja muutokset makuukäyttäytymisessä heikentävät sonnien päiväkasvua ja siten alentavat sonnien kasvatuksen kannattavuutta. Eräs ratkaisu sonnien hyvinvoinnin edistämiseksi lämminkasvattamoissa on betonirakolattiakarsinoiden makuualueelle asennettava rakolattian rakojen mukaan rei'itetty kuminen pehmike. Kumimaton on todettu vähentävän ihovaurioiden esiintymistä sonnien etupolvissa ja mahdollistavan normaalit makuuliikkeet, kun taas vaikutukset esimerkiksi kintereiden kuntoon ja makuuliikkeisiin käytettyyn aikaan eivät ole yksiselitteisiä. Aiemmat tutkimustulokset eivät ole suoraan yleistettävissä suomalaisiin kasvatusoloihin, sillä tutkimuksissa kasvatusryhmien koot ovat olleet pääsääntöisesti huomattavasti pienempiä kuin Suomessa yleinen 15-20 sonnin kasvatusryhmän koko. Myöskään tutkimuksissa sonnia kohden varatun karsinapinta-alan suuruus ei vastaa Suomessa käytössä olevia suhteellisen syviä karsinoita, jotka mahdollistavat ruokinta- ja makuualueen erottelun. Tutkimusosion tavoitteena oli selvittää betonirakolattiakarsinoiden makuualueelle asennetun rei'itetyn kumimaton vaikutuksia lihasonnien jalkaterveyteen, makuukäyttäytymiseen sekä päiväkasvuun. Aiempien tutkimustulosten perusteella odotusarvona oli, että kumimatolla on positiivisia vaikutuksia näihin tekijöihin. Tutkimuksessa oli mukana 240 sonnia, joista puolet kasvatettiin kumimattopäällysteisissä karsinoissa, ja puolet päällystämättömissä betonirakolattiakarsinoissa noin 6 kuukauden iästä 18-19 kuukauden teurasikään asti. Kuusi sonneista kuoli tai lopetettiin ennen teurasikää. Päiväkasvujen vertailuun saatiin tiedot yhteensä 78 kumimatolla eläneestä sonnista. Sonneja tarkkailtiin kahden kuukauden välein kasvatuskauden ajan. Mitattavia tekijöitä olivat sonnien makuullemenoon käyttämä aika, epänormaalien makuullemenojen ja ylösnousujen määrä, karsinan kumimattopäällysteisellä alueella ja vastaavalla alueella betonikarsinoissa oleskelevien sonnien määrä, etupolvien ja kintereiden ihovauriot ja turvotus sekä sonnien päiväkasvu. Lattiatyypin ja iän vaikutusta etupolvien ja kintereiden kuntoon sekä päiväkasvuun analysoitiin käyttäen lineaarista sekamallia. Makuullemenoparametreja analysoitiin muuttujien mediaaniarvojen avulla käyttäen Mann-Whitney-U-testiä. Betonirakolattiakarsinoissa sonnien mediaani makuullemenoaika oli pidempi kuin karsinoissa, joissa oli kumimattopäällysteinen makuualue (p < 0,05). Betonikarsinoissa esiintyi enemmän epätyypillisiä makuullemenoja ja ylösnousuja kuin kumimattokarsinoissa (p < 0,05). Sonnit vaikuttivat suosivan kumimattoa oleskelualueenaan. Sonnien etupolvien ja kintereiden keskimääräinen kunto pysyi kumimattokarsinoissa parempana kuin betonikarsinoissa (p < 0,05), tosin erot kintereiden kunnossa karsinatyyppien välillä tasoittuivat teurasikäisillä sonneilla. Päiväkasvuissa ei havaittu eroa karsinatyyppien välillä. Kumimattopäällyste betonirakolattiakarsinoissa edistää sonnien hyvinvointia vaikuttamalla positiivisesti niiden makuukäyttäytymiseen ja jalkaterveyteen. Näin ollen se on varteenotettava vaihtoehto sonnien kasvatusolosuhteiden parantamiseksi suomalaisissa lämminkasvattamoissa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2006)Tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä morfologinen kartoitus ayrshire-rotuisella keinosiemennyssonnilla esiintyneistä siittiövioista. Tutkimuksessa oli mukana tapaussonnin lisäksi joukko normaaleja iältään ja rodultaan tapausta vastaavia kontrollisonneja sekä osassa tutkimusta kivesnäytteitä Sertoli cell only -oireyhtymästä kärsineestä sonnista. Giemsalla värjätyistä siemennäytteistä ja HE-värjätyistä kivesleikkeistä selvitettiin kuva-analyysin avulla kiveskudoksen histologisia ominaisuuksia sekä ejakulaatissa esiintyvien solujen rakennetta ja kokoa. Lisäksi tapaussonnilla ejakulaatissa esiintyvät epämuodostuneet siittiöt jaettiin neljään eri ryhmään pään ja hännän rakenteellisten ominaisuuksien mukaan. Kivesnäytteille tehtiin immunohistokemiallinen vimentiinivärjäys Sertolin solujen osoittamiseksi ja fluoresenssivärjäyksiä siemennäytteille osoittamaan sekä kromatiinin että mitokondrioiden jakautumista ejakulaatissa esiintyvissä soluissa. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella voitiin osoittaa, että tapaussonnilla ei esiintynyt lainkaan rakenteeltaan normaaleja siittiöitä ja kaikki sen siittiöt olivat liikkumattomia. Lisäksi kudostasolla siittiönkehitys oli häiriintynyt selvästi kivesten siementiehyiden tubuluksissa jo spermatosyyttivaiheesta alkaen. Histologinen kuva poikkesi tapaussonnilla selvästi normaaleista kontrollieläimistä eri kehitysvaiheissa olevien siittiöiksi muodostuvien solujen lukumäärien progressiivisesti vähentyessä siittiönkehityksen edetessä. Sertolin solujen lukumäärä puolestaan oli tapauksella huomattavasti kontrollisonneja suurempi. Useimmat tapauksen siittiöistä olivat monihäntäisiä, häntien lukumäärän vaihdellessa yhdestä yli kymmeneen. Fluoresenssivärjäykset osoittivat tapaussonnin siittiöiden olevan useimmiten monitumaisia. Tutkituissa siittiöissä tumia oli 1–6. Mitokondrioita siittiöiden keskikappaleissa esiintyi vain satunnaisesti. Kirjallisuuskatsausosassa käsitellään normaalia siittiönkehitystä ja siittiönkehityksen häiriöitä sekä esitellään tapaussonnin siittiövikojen kaltaisia humaanitapauksia.
Now showing items 1-3 of 3