Browsing by Subject "sosiaalipsykologia"
Now showing items 1-11 of 11
-
(2017)The aim of this Master’s thesis was to study the social representations of global inequality. The theory of social representations studies how people understand new and unfamiliar things. Social representations are phenomena that people use to make sense of the reality in the social interaction with other people. Thus, the idea was to examine how global inequality is understood and perceived. In this thesis the concept of global inequality is used to refer to the global situation in which people are in unequal positions regarding wealth, welfare and possibilities. More specifically this research studied the social representations of global inequality of persons who volunteer in non-governmental organizations. The NGOs that were contacted for the recruiting of interviewees were ones that are working with themes that are somehow related to global inequality. The research questions of the thesis are: What kind of issues volunteers point out when talking about global inequality? How global inequality is anchored and objectified? What kind of themata and structure of global inequality can be recognised? Is it possible to interpret social representations of global inequality from the talk of the volunteers? Eleven volunteers were interviewed individually. The data was first categorised using thematic analysis. Fourteen themes were recognised from the data in the thematic analysis. After this the formation of social representations was analysed by interpreting anchorings and objectifications from the data. The occurrence of the social representations was examined by analysing themata and structure. Global inequality was anchored to different crises and to the exploitation between people or countries. The objectifications of global inequality were suffering people, for example poor children and people working in harsh conditions, Africa and the “gap” that was used as a metaphor for inequality. Two themata, “Western countries / other countries” and “right / wrong”, were interpreted from the data. The structure was analysed by recognising core elements, like poverty and exploitation of poor countries, and peripheral elements, like structure of global trade and lack of food and clean water. The potential of social psychology for studying global inequality in general is also discussed in the thesis.
-
(2017)The aim of this Master’s thesis was to study the social representations of global inequality. The theory of social representations studies how people understand new and unfamiliar things. Social representations are phenomena that people use to make sense of the reality in the social interaction with other people. Thus, the idea was to examine how global inequality is understood and perceived. In this thesis the concept of global inequality is used to refer to the global situation in which people are in unequal positions regarding wealth, welfare and possibilities. More specifically this research studied the social representations of global inequality of persons who volunteer in non-governmental organizations. The NGOs that were contacted for the recruiting of interviewees were ones that are working with themes that are somehow related to global inequality. The research questions of the thesis are: What kind of issues volunteers point out when talking about global inequality? How global inequality is anchored and objectified? What kind of themata and structure of global inequality can be recognised? Is it possible to interpret social representations of global inequality from the talk of the volunteers? Eleven volunteers were interviewed individually. The data was first categorised using thematic analysis. Fourteen themes were recognised from the data in the thematic analysis. After this the formation of social representations was analysed by interpreting anchorings and objectifications from the data. The occurrence of the social representations was examined by analysing themata and structure. Global inequality was anchored to different crises and to the exploitation between people or countries. The objectifications of global inequality were suffering people, for example poor children and people working in harsh conditions, Africa and the “gap” that was used as a metaphor for inequality. Two themata, “Western countries / other countries” and “right / wrong”, were interpreted from the data. The structure was analysed by recognising core elements, like poverty and exploitation of poor countries, and peripheral elements, like structure of global trade and lack of food and clean water. The potential of social psychology for studying global inequality in general is also discussed in the thesis.
-
(2020)Tutkimuksessani olen lähestynyt vuorovaikutustyylin muutosprosessia ja liikunnanopettajaopiskelijoiden kokemia haasteita motivoivana vuorovaikutustyylin oppimisessa. Aineistona on toiminut motivoivan vuorovaikutustyylin kurssisuorituksen osana kerätyt oppimispäiväkirjaraportit tulevilta liikunnan- ja terveystiedon opettajilta. Tutkimuksen tekoa perustelen tarpeella fasilitoida motivoivan vuorovaikutustyylin opetusta, jolle tällainen lähempi tarkastelu liikunnanopettajien rakentamasta toimijuudesta vuorovaikutustyylin muutoksen prosessissa voi tarjota tarttumapintaa. Tutkimuskysymyksiksi täsmentyivät: ”1 Minkälaisia positioita opettajille ja oppilaille muodostuu motivoivan vuorovaikutustyylin kurssin oppimispäiväkirjaraporteissa, sekä minkälaisia päämiehiä opettajien positioissa toimijuus rakentuu palvelemaan?” ja ”2 Minkälaista liikunnanopettajan vakuuttavaa ammatillista toimijuutta aineistossa rakennetaan?”. Tutkimus edustaa konstruktionistista ja relationalistista laadullista sosiaalipsykologiaa. Lähestymistavaksi on valikoitunut diskurssianalyysin kattokäsitteen alta kriittinen diskursiivinen psykologia yhdistettynä relationalistiseen tapaan tarkastella toimijuutta ja sille muodostuvia päämiehiä. Tutkielmassa yhdistellään kriittistä diskursiivista psykologiaa kriittisen pedagogiikan ja motivoivan vuorovaikutustyylin tutkimuskirjallisuuteen. Positioita muodostui kaiken kaikkiaan 13. Opettajien positioita kahdeksan (8) ja oppilaiden positioita viisi (5). Tulosten valossa yhtenä haasteena motivoivan vuorovaikutustyylin opetuksessa ovat konfliktissa olevat opettajan ammatillista tehtävää kehystävät diskurssit ja konflikti erityisesti opettajan ammatin säilyttävän ja kehittävän tehtävän välillä. Nämä odotukset ja diskurssit näyttäytyivät aineistossa opettajan uskottavan ammatillisen toimijuuden rakentamisena, jossa oppilaan palveleminen ensisijaisena päämiehenä rakentui paikoitellen konfliktiin opettajan vakuuttavan toimijuuden esityksen kanssa. Motivoivan vuorovaikutustyylin mukainen opettajuuden oppilaskeskeinen toimijuuden tapa näyttää haastavan sellaista asetelmaa, jossa oppilaan ja opettajan suhde on hierarkkinen agentti-päämies –suhde, jossa toinen palvelee toimijuudellaan toista osapuolta intresseineen. Tulokset indikoivat, että yksi mahdollinen ongelma motivoivan vuorovaikutustyylin viemisessä kentille käytäntöön ovat yhteensopimattomat opettajan vakuuttavan ammatillisuuden diskurssit. Tämän perusteella motivoivan vuorovaikutustyylin omaksumisen haasteita on syytä tutkia ammattierityisessä kontekstissaan. Tässä tutkielmassa kehitysehdotuksena motivoivan vuorovaikutustyylin opettamiseen esitetään, että opettajalla tulisi olla tarjolla tarpeeksi motivoivan vuorovaikutustyylin oppilaskeskeisyyteen sopivia opettajuuden diskursseja ja identiteettiresursseja. Motivoivan vuorovaikutustyylin omaksuminen voi olla herkkä prosessi, jossa opettaja asettaa itsensä haavoittuvaan asemaan sosiaalisen ympäristön silmien alla luopuessaan perinteisestä ”toimijuuden naamiostaan”. Tutkielman tulosten perusteella liikunnanopettajaopiskelijoiden tukemiseksi motivoivan vuorovaikutustyylin omaksumiseen olisi syytä tutkia myös niitä sosiaalisia ja institutionaalisia puitteita, joista vuorovaikutustyyliään muuttavat ammentavat resursseja toimijuutensa toteuttamiseen ja siten kääntää katse siihen erityiseen asemaan ja sen sosiaaliseen dynamiikkaan, mistä käsin motivoivan vuorovaikutustyylin mukainen toimijuus mahdollistuu.
-
(2020)Tutkimuksessani olen lähestynyt vuorovaikutustyylin muutosprosessia ja liikunnanopettajaopiskelijoiden kokemia haasteita motivoivana vuorovaikutustyylin oppimisessa. Aineistona on toiminut motivoivan vuorovaikutustyylin kurssisuorituksen osana kerätyt oppimispäiväkirjaraportit tulevilta liikunnan- ja terveystiedon opettajilta. Tutkimuksen tekoa perustelen tarpeella fasilitoida motivoivan vuorovaikutustyylin opetusta, jolle tällainen lähempi tarkastelu liikunnanopettajien rakentamasta toimijuudesta vuorovaikutustyylin muutoksen prosessissa voi tarjota tarttumapintaa. Tutkimuskysymyksiksi täsmentyivät: ”1 Minkälaisia positioita opettajille ja oppilaille muodostuu motivoivan vuorovaikutustyylin kurssin oppimispäiväkirjaraporteissa, sekä minkälaisia päämiehiä opettajien positioissa toimijuus rakentuu palvelemaan?” ja ”2 Minkälaista liikunnanopettajan vakuuttavaa ammatillista toimijuutta aineistossa rakennetaan?”. Tutkimus edustaa konstruktionistista ja relationalistista laadullista sosiaalipsykologiaa. Lähestymistavaksi on valikoitunut diskurssianalyysin kattokäsitteen alta kriittinen diskursiivinen psykologia yhdistettynä relationalistiseen tapaan tarkastella toimijuutta ja sille muodostuvia päämiehiä. Tutkielmassa yhdistellään kriittistä diskursiivista psykologiaa kriittisen pedagogiikan ja motivoivan vuorovaikutustyylin tutkimuskirjallisuuteen. Positioita muodostui kaiken kaikkiaan 13. Opettajien positioita kahdeksan (8) ja oppilaiden positioita viisi (5). Tulosten valossa yhtenä haasteena motivoivan vuorovaikutustyylin opetuksessa ovat konfliktissa olevat opettajan ammatillista tehtävää kehystävät diskurssit ja konflikti erityisesti opettajan ammatin säilyttävän ja kehittävän tehtävän välillä. Nämä odotukset ja diskurssit näyttäytyivät aineistossa opettajan uskottavan ammatillisen toimijuuden rakentamisena, jossa oppilaan palveleminen ensisijaisena päämiehenä rakentui paikoitellen konfliktiin opettajan vakuuttavan toimijuuden esityksen kanssa. Motivoivan vuorovaikutustyylin mukainen opettajuuden oppilaskeskeinen toimijuuden tapa näyttää haastavan sellaista asetelmaa, jossa oppilaan ja opettajan suhde on hierarkkinen agentti-päämies –suhde, jossa toinen palvelee toimijuudellaan toista osapuolta intresseineen. Tulokset indikoivat, että yksi mahdollinen ongelma motivoivan vuorovaikutustyylin viemisessä kentille käytäntöön ovat yhteensopimattomat opettajan vakuuttavan ammatillisuuden diskurssit. Tämän perusteella motivoivan vuorovaikutustyylin omaksumisen haasteita on syytä tutkia ammattierityisessä kontekstissaan. Tässä tutkielmassa kehitysehdotuksena motivoivan vuorovaikutustyylin opettamiseen esitetään, että opettajalla tulisi olla tarjolla tarpeeksi motivoivan vuorovaikutustyylin oppilaskeskeisyyteen sopivia opettajuuden diskursseja ja identiteettiresursseja. Motivoivan vuorovaikutustyylin omaksuminen voi olla herkkä prosessi, jossa opettaja asettaa itsensä haavoittuvaan asemaan sosiaalisen ympäristön silmien alla luopuessaan perinteisestä ”toimijuuden naamiostaan”. Tutkielman tulosten perusteella liikunnanopettajaopiskelijoiden tukemiseksi motivoivan vuorovaikutustyylin omaksumiseen olisi syytä tutkia myös niitä sosiaalisia ja institutionaalisia puitteita, joista vuorovaikutustyyliään muuttavat ammentavat resursseja toimijuutensa toteuttamiseen ja siten kääntää katse siihen erityiseen asemaan ja sen sosiaaliseen dynamiikkaan, mistä käsin motivoivan vuorovaikutustyylin mukainen toimijuus mahdollistuu.
-
(2017)Tässä tutkimuksessa pyritään lisäämään tietoa parisuhdeväkivallasta epäiltyjen tavoista perustella väkivaltaansa poliisikuulustelussa. Tutkimuksen teoreettisessa taustassa yhdistetään kognitiivista sosiaalipsykologiaa, erityisesti attribuutioteorioita ja Albert Banduran moraalisen irtautumisen teoriaa sekä klassista kriminologista neutralisaatioteoriaa. Tutkimuksen fokus on attribuutioissa ja neutralisaatioissa, joita tarkastellaan strategioina. Tutkimuksen aineistona ovat 66 parisuhdeväkivallasta epäillyn kuulustelupöytäkirjat, jotka poliisin järjestelmässä aineiston keruuhetkellä ovat olleet merkittynä lähisuhdeväkivaltakoodilla. Parisuhteeksi määriteltiin avioliitot, avoliitot ja vakiintuneet seurustelusuhteet, joita arvioitiin pöytäkirjojen ja tutkintailmoitusten kuvausten kautta. Pöytäkirjoista 48:ssa epäiltynä on mies ja 18:ssa nainen. Analyysimetodina tutkimuksessa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa arvioitiin tiettyjen strategioiden toistuvuutta koko aineistossa ja analyysiä täydennettiin tarkastelemalla erikseen miesten ja naisten käyttämiä strategioita sekä eri strategioiden yhteiskäyttöä. Attribuutiot eroteltiin tilannekohtaisiin, toiseen osapuoleen kohdistuviin ja itseen kohdistuviin attribuutioihin. Alaluokkia muodostettaessa kiinnitettiin erityistä huomiota vastuun sijoittamiseen ja luokittelussa huomioitiin erikseen vastuuta korostavat ja lieventävät syytekijät. Neutralisaatioiden osalta luokittelussa tunnistettiin aiemmassa tutkimuksessa määritellyt tekniikat. Lisäksi neutralisaation määritelmää laajentamalla eriteltiin aineistosta tekniikoita, joita klassinen kriminologinen neutralisaatioteoria ei aiemmin ole ottanut huomioon. Tutkimuksessa havaittiin, että attribuutioita ilmaistiin hyvin eri tasoisina ja perustelut muodostivat eritasoisten syiden ketjuja. Eniten parisuhdeväkivallan syitä attribuoitiin toiseen osapuoleen ja ennen kaikkea toisen osapuolen toimintaan, kun taas tilannekohtaisia tai itseen kohdistuvia attribuutioita käytettiin kohtuullisen tasaisesti. Riita oli myös vahvasti väkivaltatilanteeseen yhdistetty konteksti. Neutralisaatiotekniikoissa korostuivat klassisessa neutralisaatioteoriassa määritellyt uhrin kieltäminen, vastuun kieltäminen, tuomitsijoiden tuomitseminen ja tarpeellisuuteen vetoaminen. Lisäksi aineistossa havaittiin sekä aiemman tutkimuksen mukaisia että uudenlaisia tapoja neutralisoida väkivaltaa itsen sympatisoinnin ja uhriutumisen kautta sekä tapoja kieltää oma väkivalta erilaisten määrittelyiden ja tekniikoiden kautta. Aiemman teorian ja aineiston erityispiirteiden kautta luotiin luokittelu, jonka pohjalta klassisia kriminologisia neutralisaatiotekniikoita täydentämään ehdotetaan väkivallan kieltämistä määrittelyn kautta sekä itsen sympatisointia sääliin vetoamisen tekniikan kautta.
-
(2019)Tässä tutkielmassa tavoitteenani on selvittää erilaisten roolien merkitystä bibliodraamassa, mitä voidaan pitää yhtenä toiminnallisen draaman muotona. Bibliodraamassa on tarkoitus erilaisten toiminnallisten ja kehollisten roolityöskentelyjen kautta tutkia Raamattua, mutta samalla siinä korostuvat roolien kautta saadut henkilökohtaiset kokemukset. Bibliodraamassa Raamatun rooleihin eläytyminen voi olla hyvin tunteisiin vetoavaa ja parhaillaan voimaannuttavaa toimintaa, joka tarjoaa yksilölle keinoja ymmärtää itseään, toisia ihmisiä ja laajemmin koko kulttuuriympäristöä ja yhteiskuntaa. Raamatun tekstien kautta bibliodraamassa ollaan myös tekemisissä omien hengellisten kysymysten kanssa. Roolin käsitettä tarkastelen uskonto- ja sosiaalipsykologian näkökulmasta ja teoreettisena viitekehyksenä käytän erityisesti Jakob Morenon ja Robert Landyn rooliteorioita, jotka auttavat tutkimani ilmiön hahmottamisessa. Olen tehnyt tämän tutkimuksen etnografisena kenttätyönä, missä tutkimuskenttänäni toimii Järvenpään Seurakuntaopiston bibliodraamaohjaajakoulutuksen syksyllä 2018 aloittanut koulutusryhmä. Tutkimuksen aineiston olen kerännyt syksyllä 2018 ja keväällä 2019 pidettyjen viiden lähiopetusjakson aikana. Pääasiallisena menetelmänä olen käyttänyt osallistuvaa havainnointia. Lisäksi olen täydentänyt oman havainnointini pohjalta muodostunutta aineistoa neljän koulutukseen osallistuneen haastattelulla. Tutkijana olen ollut osa tutkimaani sosiaalista yhteisöä ja yhdeksi keskeiseksi havainnointikohteeksi muodostui minä itse ja omat kokemukseni roolityöskentelyjen aikana, missä korostuu tutkielman autoetnografinen luonne. Tutkielman aineiston olen analysoinut laadullisen, teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä teemoitellen. Olen jaotellut aineistossa ilmenneet erilaiset roolit Morenon rooliteorian mukaan somaattisiksi, psykologisiksi, sosiaalisiksi ja transsendenttisiksi rooleiksi. Roolien merkityksiä olen tarkastellut henkilökohtaisella tasolla, sosiaalisten suhteiden tasolla sekä yhteiskunnallisella ja eettisellä tasolla. Landyn rooliteorian yksityiskohtainen roolien taksonomia on auttanut hahmottamaan sitä, miten tietyn roolin valitseminen, rooliin meneminen ja vastarooliin vaihtaminen draamassa tapahtuu. Tutkimusaineiston perusteella bibliodraamassa erilaisten roolien kautta on mahdollista oppia ymmärtämään erilaisia ajatuksia ja näkökulmia, kehittää oma näkökulma draamassa käsiteltävään teemaan ja löytää yhteys omiin henkilökohtaisiin psykosomaattisiin, psykologisiin ja sosiaalisiin rooleihin. Yksittäiset kokemukset rooleissa eivät sinänsä ole kovin merkittäviä, vaan merkittävää on se, miten kokemuksiin suhtaudutaan, miten niitä käsitellään ja mitä niistä opitaan. Jokainen suhteuttaa oman kokemuksensa myös aikaisempiin kokemuksiinsa ja siihen, mikä on omassa elämässä ja yhteiskunnassa on sillä hetkellä ajankohtaista.
-
(2019)Tiivistelmä Referat Tässä tutkielmassa tavoitteenani on selvittää erilaisten roolien merkitystä bibliodraamassa, mitä voidaan pitää yhtenä toiminnallisen draaman muotona. Bibliodraamassa on tarkoitus erilaisten toiminnallisten ja kehollisten roolityöskentelyjen kautta tutkia Raamattua, mutta samalla siinä korostuvat roolien kautta saadut henkilökohtaiset kokemukset. Bibliodraamassa Raamatun rooleihin eläytyminen voi olla hyvin tunteisiin vetoavaa ja parhaillaan voimaannuttavaa toimintaa, joka tarjoaa yksilölle keinoja ymmärtää itseään, toisia ihmisiä ja laajemmin koko kulttuuriympäristöä ja yhteiskuntaa. Raamatun tekstien kautta bibliodraamassa ollaan myös tekemisissä omien hengellisten kysymysten kanssa. Roolin käsitettä tarkastelen uskonto- ja sosiaalipsykologian näkökulmasta ja teoreettisena viitekehyksenä käytän erityisesti Jakob Morenon ja Robert Landyn rooliteorioita, jotka auttavat tutkimani ilmiön hahmottamisessa. Olen tehnyt tämän tutkimuksen etnografisena kenttätyönä, missä tutkimuskenttänäni toimii Järvenpään Seurakuntaopiston bibliodraamaohjaajakoulutuksen syksyllä 2018 aloittanut koulutusryhmä. Tutkimuksen aineiston olen kerännyt syksyllä 2018 ja keväällä 2019 pidettyjen viiden lähiopetusjakson aikana. Pääasiallisena menetelmänä olen käyttänyt osallistuvaa havainnointia. Lisäksi olen täydentänyt oman havainnointini pohjalta muodostunutta aineistoa neljän koulutukseen osallistuneen haastattelulla. Tutkijana olen ollut osa tutkimaani sosiaalista yhteisöä ja yhdeksi keskeiseksi havainnointikohteeksi muodostui minä itse ja omat kokemukseni roolityöskentelyjen aikana, missä korostuu tutkielman autoetnografinen luonne. Tutkielman aineiston olen analysoinut laadullisen, teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä teemoitellen. Olen jaotellut aineistossa ilmenneet erilaiset roolit Morenon rooliteorian mukaan somaattisiksi, psykologisiksi, sosiaalisiksi ja transsendenttisiksi rooleiksi. Roolien merkityksiä olen tarkastellut henkilökohtaisella tasolla, sosiaalisten suhteiden tasolla sekä yhteiskunnallisella ja eettisellä tasolla. Landyn rooliteorian yksityiskohtainen roolien taksonomia on auttanut hahmottamaan sitä, miten tietyn roolin valitseminen, rooliin meneminen ja vastarooliin vaihtaminen draamassa tapahtuu. Tutkimusaineiston perusteella bibliodraamassa erilaisten roolien kautta on mahdollista oppia ymmärtämään erilaisia ajatuksia ja näkökulmia, kehittää oma näkökulma draamassa käsiteltävään teemaan ja löytää yhteys omiin henkilökohtaisiin psykosomaattisiin, psykologisiin ja sosiaalisiin rooleihin. Yksittäiset kokemukset rooleissa eivät sinänsä ole kovin merkittäviä, vaan merkittävää on se, miten kokemuksiin suhtaudutaan, miten niitä käsitellään ja mitä niistä opitaan. Jokainen suhteuttaa oman kokemuksensa myös aikaisempiin kokemuksiinsa ja siihen, mikä on omassa elämässä ja yhteiskunnassa on sillä hetkellä ajankohtaista.
-
(2022)Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella Philip Zimbardon 1970–luvulla tehdyn vankilakokeen sosiaalipsykologisia ryhmäilmiöitä sosiaalietiikan ja etenkin valittujen moraaliteorioiden näkökulmasta. Lisäksi tavoitteena on esittää Philip Zimbardon kehittelemiä keinoja ei toivottujen ryhmäilmiöiden ilmenemisen torjumiseksi. Tarkastelen tutkielmani aihetta myös professori Jaana Hallamaan Yhteistoiminnan etiikka teokseen nojaten. Opinnäytetyön aihe nousi omasta kiinnostuksestani etiikkaa ja sen teorioihin sekä halusta tarkastella sosiaalipsykologisia ilmiöitä moraalin näkökulmasta. Tarkastelen tutkielmassani ensin kirjallisuuteen perustuen sosiaalisuutta ja sosiaalisen toiminnan perustaa. Tämän jälkeen syvennän aihetta tarkastellen Philip Zimbardon listaamia sosiaalipsykologisia ryhmäilmiöitä ja yksilön sosiaalisia tarpeita. Tutkielmani jatkuu teon, toiminnan, vastuun ja keinojen tarkastelulla moraalin näkökulmasta sekä yksilön vastuun arvioimisella ja pilkon toiminnan ja teon moraalisesta näkökulmasta pienempiin osiin, jotta moraalinen tarkastelu olisi mielekkäämpää. Tämän tutkielman aineistoa tutkitaan aineistolähtöisesti. Yksilön toiminnan etiikkaa tarkasteltaessa teoreettisena viitekehyksenä toimii Yhteistoiminnan etiikka -teoksen tarjoama viitekehys, sekä muutama esitelty etiikan teoria. Sosiaalipsykologisia ilmiöitä pohtiessani olen tukeutunut sosiaalipsykologiseen kirjallisuuteen. Tutkielmani lopussa tarkastelen Philip Zimbardon esittelemiä keinoja ja pohdin yksilön mahdollisuutta vaikuttaa sosiaalipsykologisten ryhmäilmiöiden ilmaantumiseen. Pohdin miten ryhmässä ja yksilötasolla on mahdollista välttää ei toivottuja ryhmäilmiöitä. Päädyn ajatukseen siitä, että tarkastelemalla yksilönä avoimesti ja ennakkoluulottomasti omaa toimintaa ja olemalla tietoinen ryhmässä vaikuttavien ilmiöiden ilmaantuvuudesta, yksilöllä ja ryhmällä on mahdollisuus välttää negatiiviset ryhmäilmiöt ja toimia moraalisesti kestävällä tavalla.
-
(2022)Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella Philip Zimbardon 1970–luvulla tehdyn vankilakokeen sosiaalipsykologisia ryhmäilmiöitä sosiaalietiikan ja etenkin valittujen moraaliteorioiden näkökulmasta. Lisäksi tavoitteena on esittää Philip Zimbardon kehittelemiä keinoja ei toivottujen ryhmäilmiöiden ilmenemisen torjumiseksi. Tarkastelen tutkielmani aihetta myös professori Jaana Hallamaan Yhteistoiminnan etiikka teokseen nojaten. Opinnäytetyön aihe nousi omasta kiinnostuksestani etiikkaa ja sen teorioihin sekä halusta tarkastella sosiaalipsykologisia ilmiöitä moraalin näkökulmasta. Tarkastelen tutkielmassani ensin kirjallisuuteen perustuen sosiaalisuutta ja sosiaalisen toiminnan perustaa. Tämän jälkeen syvennän aihetta tarkastellen Philip Zimbardon listaamia sosiaalipsykologisia ryhmäilmiöitä ja yksilön sosiaalisia tarpeita. Tutkielmani jatkuu teon, toiminnan, vastuun ja keinojen tarkastelulla moraalin näkökulmasta sekä yksilön vastuun arvioimisella ja pilkon toiminnan ja teon moraalisesta näkökulmasta pienempiin osiin, jotta moraalinen tarkastelu olisi mielekkäämpää. Tämän tutkielman aineistoa tutkitaan aineistolähtöisesti. Yksilön toiminnan etiikkaa tarkasteltaessa teoreettisena viitekehyksenä toimii Yhteistoiminnan etiikka -teoksen tarjoama viitekehys, sekä muutama esitelty etiikan teoria. Sosiaalipsykologisia ilmiöitä pohtiessani olen tukeutunut sosiaalipsykologiseen kirjallisuuteen. Tutkielmani lopussa tarkastelen Philip Zimbardon esittelemiä keinoja ja pohdin yksilön mahdollisuutta vaikuttaa sosiaalipsykologisten ryhmäilmiöiden ilmaantumiseen. Pohdin miten ryhmässä ja yksilötasolla on mahdollista välttää ei toivottuja ryhmäilmiöitä. Päädyn ajatukseen siitä, että tarkastelemalla yksilönä avoimesti ja ennakkoluulottomasti omaa toimintaa ja olemalla tietoinen ryhmässä vaikuttavien ilmiöiden ilmaantuvuudesta, yksilöllä ja ryhmällä on mahdollisuus välttää negatiiviset ryhmäilmiöt ja toimia moraalisesti kestävällä tavalla.
-
(2015)Kristillinen Tiede on 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa alkunsa saanut uskonnollinen liike. Sen keskeisintä toimintaa on sairauksista parantuminen tieteellisen rukoilun avulla, mikä kuitenkin ajaa liikkeen jäsenet usein sisäisiin ristiriitatilanteisiin. Tutkimuskysymyksinä tässä työssä ovat: ”miten kognitiivinen dissonanssi syntyy Kristillisessä Tieteessä?” ja ”miten Kristillisen Tieteen harjoittaja ratkaisee dissonanssit niin, että hän saa ylläpidettyä Kristillisen Tieteen omana maailmankatsomuksenaan?” Tutkimuksen teoreettisena kehyksenä on kognitiivisen dissonanssin teoria. Työssä käytetään teoreettista mallia, joka on yhdistelmä Leon Festingerin ja Elliot Aronsonin kognitiivisen dissonanssin teorioita. Analyysissa tarkastellaan 54 todistuskirjoitusta, jotka ovat ilmestyneet vuoden 2014 The Christian Science Journal -lehdissä. Tutkimuksen metodina on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Dissonanssia aiheuttava informaatio on jaettu kahteen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä dissonanssit syntyvät siitä, kun Kristillinen Tiede ei ole yhteensopiva aistihavaintojen, ajatusten, tunteiden tai maallisen maailmankuvan ja sekulaarin lääketieteen kanssa. Toisessa ryhmässä dissonanssit syntyvät silloin, kun Kristillinen Tiede ei toimi vaikka sen pitäisi. Dissonanssia vähennetään uusilla kognitioilla, jotka liittyvät oireilun syihin ja kysymykseen siitä, miksi Kristillinen Tiede ei ole vielä toiminut. Monesti nämä johtavat toiminnan muutokseen. Dissonanssia vähennetään myös heikentämällä sairauden uhkaavuutta ja arvostusta omaa fyysistä terveyttä kohtaan tai yhdistämällä ristiriitaiset elementit toisiinsa ylemmän kattokäsitteen alle. Useassa todistuksessa kirjoittaja saa ongelmiinsa sosiaalista tukea. Jokaisen kirjoituksen ongelmat ratkeavat viimeistään oireiden poistuttua. Oireiluun liittyvät dissonanssitilanteet saavat todistuskirjoitusten kirjoittajat harjoittamaan Kristillistä Tiedettä kokonaisvaltaisemmin ja sairaskokemus saa heidät usein syvenemään uskossaan.
Now showing items 1-11 of 11