Browsing by Subject "sosialisaatio"

Tässä tutkimuksessa tarkastelin helluntailaisten vanhempien uskon omaksumista kolmen sukupolven kokemuksissa. Tutkimustehtävänä oli tarkastella tekijöitä, jotka ovat tukeneet vanhempien uskon omaksumista ja haastateltavien kokemia haasteita. Lisäksi tarkastelin, millaisia eroja eri sukupolvien välillä näkyi vanhempien uskon omaksumisessa. Tutkimusotteeni oli laadullinen ja teoriaohjaava. Aineisto muodostui yhdeksän (9) pääkaupunkiseudulla asuvan helluntailaisen haastatteluista. Heistä kahdeksan kuului helluntaiseurakuntaan ja yksi vielä pohti seurakunnan jäseneksi liittymistä. Haastateltavat tulivat kolmen sukupolven perheketjuista. Haastattelut toteutettiin marraskuussa 2013-tammikuussa 2014. Tutkimukseni teoreettisena viitekehityksenä toimi Arniika Kuusiston sosialisaatiomalli, jonka avulla lähestyin tutkimustehtävääni. Tarkastelin vanhempien uskon omaksumiseen vaikuttaneita tekijöitä sosialisaatiossa vaikuttavien tasojen kautta. Kaikkien sukupolven kohdalla merkittävänä tukijana vanhempien uskon omaksumiselle toimi haastateltavien kokemus uskosta elämäntapana. Vanhempien oma esimerkki uskon elämisestä todeksi tuki uskon siirtymistä sukupolvelta seuraavalle. Lisäksi kokemukset turvallisista vanhemmista, hyvät suhteet vanhempiin, vanhempien antama tila omalle pohdinnalle ja vanhempien aktiivisuus uskon siirtämisessä tukivat vanhempien uskon omaksumista. Haastateltavien kokemukseen uskosta elämäntapana liittyi perheen osallisuus helluntaiseurakunnassa. Helluntaiseurakunta toimi perheen tukena uskon siirtämisessä. Haastateltavat olivat olleet seurakunnan toiminnassa mukana lapsuudesta lähtien. Varhaislapsuudessa haastateltavat kävivät pyhäkoulussa ja nuoruudessa seurakunnalla käytiin kasvavissa määrin omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan. Seurakunnan kautta tullut kaveripiiri tuki vanhempien uskon omaksumista. Helluntailiike oli vanhimman ja keskimmäisen sukupolven nuoruudenkokemuksissa yhteiskunnasta erottautuneempi liike kuin nykyään ja nämä kokemukset olivat tuoneet jännitettä heidän elämään. Yhteiskunnan moniarvoistumisen ja valinnanmahdollisuuksien lisääntymisen myötä vanhempien uskoa ei haastateltavien kokemuksissa enää omaksuttu niin samanlaisena kuin aikaisemmin. Lisäksi vaikka helluntaiseurakunnan jäsenyys oli siirtynyt sukupolvelta toiselle, pohdittiin myös muita vaihtoehtoja. Yksilön oma toimijuus uskon omaksumisessa kasvoi iän myötä. Lapsuudessa seurakunnalle mentiin vanhempien ohjaamina, mutta nuoruudessa yksilön oma toimijuus seurakunnalla käymisessä kasvoi. Oma toimijuus näkyi oman uskon pohdintana ja seurakunnan toiminnassa mukana olemisessa. Tutkimustuloksista piirtyi kuva yksilöstä, joka on vaikutuksien alainen, mutta aktiivinen toimija.

Maisterintutkielmassa argumentoidaan, että yksilöiden maailmankuva koostuu hajanaisista ja heterogeenisistä arkiuskomuksia, jotka sosialisaation kautta vaikuttavat siihen, minkä poliittisen maailmankuvan tai ideologian yksilö omaksuu. Arkiuskomukset ovat mielikuvien taustalla olevia tiedostamattomia arvolatautuneita ajatusmalleja. Prosessi osoitetaan haastattelemalla kansallismielisiä aktivisteja heidän elämänsä aikana kuluttamistaan kulttuurituotteista ja analysoimalla sitä vastaavatko kulttuurituotteissa ilmenevät arkiuskomukset haastateltavien maailmankuvaa. Tutkielman ensimmäisessä osassa avataan arkiuskomuksen käsitejaselitetään, miten se soveltuu ideologioiden tutkimukseen. Toisessa osassa käydään läpi sitä, miten yksilön arkiuskomuksia voidaan kartoittaa. Teoriaosion jälkeen esitellään modernin äärioikeistolaisuuden ideologisia elementtejä, joita kansallismielisten aktivistien arkiuskomuksista on löydettävissä. Tutkielman kolmannessa osassa analysoidaan haastatteluissa mainituista kulttuurituotteista löydettyjä arkiuskomuksia. Kuvaukset haastateltavien lapsuudesta, politisoitumisesta ja mediakulutuksesta on jaettu omiksi kappaleikseen. Niiss äpeilataan haastatteluissa mainittuihin kulttuurituotteisiin liittyviä arkiuskomuksia haastateltavan kannattamaan ideologiaan. Johtopäätöksissä todetaan arkiuskomusten osoittavan haastateltavien kasvaneen ympäristössä, jossa konservatiivisuus ja kansallismielisyys muodostuivat jo varhaisessa vaiheessa heidän maailmankuvakseen.Tarkoittaen, että he ovat kuluttaneet elämänsä aikana eniten omaa nykyistä maailmankuvaansa vahvistavia kulttuurituotteita, joista on löydettävissä kristillisiä, konservatiivisia ja nationalistisia arkiuskomuksia.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan lasten tapoja ymmärtää globaaleja tapahtumia, tapaa, jolla he saavat tietoa näistä ja sitä, kuinka merkityksellisinä lapset pitävät tietoa tapahtumista oman arkielämänsä ulkopuolella. Tutkielmaa taustoittaa ajatus teknologian ja digitaalisen median kasvaneesta roolista yhteiskunnassa ja sen vaikutuksista tiedon leviämiseen. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään sosialisaatio-teorioita sekä Herbert Blumerin kehittämä symbolisen interaktionismin teoriaa, jonka mukaan yksilö ymmärtää ja luo merkityksiä asioille aina sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla. Sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla yksilö peilaa omia käsityksiään oman sosiaalisen yhteisönsä merkityksenantoihin ja näin mukauttaa omat tapansa ajatella yhteisönsä tapojen mukaisesti. Tutkielman tavoitteena on teoreettisen viitekehyksen ja aineiston avulla saada tarkempi käsitys lasten globaalitietoisuudesta sekä tavoista, joilla se muodostuu. Tutkielma on toteutettu kvalitatiivisia metodeja hyväksi käyttäen. Tutkielman aineisto on kerätty keväällä 2017 ja se koostuu kuudesluokkalaisten oppilaiden globaalikasvatustuntien havainnoinnista sekä ryhmähaastatteluista. Ryhmähaastatteluissa käsitellään sekä globaalikasvatustunnin aiheita että haastatellaan oppilaiden näkemyksiä globaaleista tapahtumista, tiedon muodostumisesta sekä merkityksellisyydestä lasten omasta näkökulmasta. Yhteensä haastatteluihin osallistui 21 oppilasta. Aineisto on analysoitu kollektiivisesti tuotettuna kulttuurituotteena, joka kuvastaa lasten omaa pienoiskulttuuria. Tutkielman tulosten mukaan 12-vuotiaille ”globaali” käsitteenä on jokseenkin vaikeasti ymmärrettävissä, mutta heillä on kuitenkin tietoa useista aineiston keruun aikana vaikuttaneista globaaleista tapahtumista, kuten ilmastonmuutos, terrori iskut, Yhdysvaltojen presidentinvaalit. Pyydettäessä he osasivat myös pohtia globaalien tapahtumien syy-seuraussuhteita. Tietoa globaaleista tapahtumista tuli ennen kaikkea digitaalisen median ja ikätovereiden kautta. Aikuisten rooli – esimerkiksi kotona tai koulussa – oli lasten näkökulmasta hyvin pieni. Lapset kokivat, että heidän tulisi saada tietoa globaaleista tapahtumista, mutta he samalla he kokivat pystyvänsä itse hankkimaan kaiken tarpeellisen tiedon. Tutkielman johtopäätösten mukaan lasten globaalitietoisuus muodostuu ikätovereiden ja digitaalisen median avulla, ja ne ovat samalla lasten näkökulmasta kaikkein oleellisimpia tiedonähteitä. Lapset pohtivat globaaleja tapahtumia koskevaa tietoa omasta tietokulttuuristaan käsin, ja he eivät koe aikuisten roolia tämän tiedon muodostumisessa merkityksellisenä. Median ja ikätovereiden eli oman tietokulttuurinsa kautta lapset kuulevat globaaleista tapahtumista ja muodostavat käsityksensä tiedon merkityksellisyydestä. Oman tietokulttuurinsa ansiosta lapsille on kehittynyt kyky vuorovaikutustilanteissa pohtia syitä globaalien tapahtumien takana sekä asettua toisen asemaan.

Tutkimus käsittelee suomalaisessa yrityselämässä toimivia huippujohtajia, jotka ovat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon (MAP-kirkko) jäseniä. Tutkimuksessa tarkastellaan haastateltujen huippujohtajien elämänkulkuja ja erityisesti sitä, miten MAP-kirkko on lähiyhteisönä tukenut haastateltavia heidän elämän- ja urapoluillaan. Tavoitteena on tutkia yksilöiden ja lähiyhteisön välisiä sosiaalistumisprosesseja ja tuottaa tutkimustietoa siitä, millaisena MAP-kirkon opettama ihanteellinen elämänkulku näyttäytyy haastateltavien elämässä, ja miten se on tukenut haastateltavia heidän urallaan ja elämässä laajemmalti. Ns. mormonitutkimusta ei ole tehty Suomessa paljoakaan aiemmin, tästä aiheesta ei ollenkaan, ja tutkimuksessa on pyritty luomaan uutta tutkimustietoa Suomessa aikaisemmin tutkimattomasta aiheesta. Tutkimus on aineistolähtöinen ja aineiston analyysi on toteutettu kvalitatiivista Grounded Theory –nimistä tutkimusmenetelmää apuna käyttäen. Tarkoituksena on, että haastateltavat nostavat mahdollisimman suodattamattomina esiin teemoja, jotka ovat tutkimuskysymysten kannalta relevantteja. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla neljää suomalaisissa suuryrityksissä toimivaa huippujohtajaa, jotka ovat aktiivisia MAP-kirkon jäseniä. Haastattelut on toteutettu avoimin teemahaastatteluin. Elämänkulkujen jäsentämisessä apuna on sekä haastattelujen, että analyysivaiheen aikana käytetty elämänkulun teoreettista analyysikehikkoa. Keskeisinä apukäsitteinä sosialisaatioprosessien ymmärtämiseksi on käytetty sosialisaation, pääomien ja habituksen käsitteitä. Tutkimuksesta käy ilmi, että MAP-kirkko on tarjonnut haastateltaville tiiviin tukiverkoston, josta kaikki haastatellut näyttävät hyötyneen eri asteisesti työuransa kannalta. Lähes kaikki haastateltavat ovat saaneet ensimmäisiä tärkeitä työpaikkojaan kirkon kontaktien avulla. MAP-kirkossa opetetun ideaalin elämänkulun seuraaminen näyttää myös ohjanneen osaa haastateltavista hyvin erilaiselle elämänpolulle, kuin joilla he ovat perheensä lähtökohdista katsoen olleet. MAP-kirkko näyttää tasoittaneen mahdollisuuksia erilaisista lähtökohdista tulevien haastateltavien välillä. Yksittäisistä siirtymistä palvelu kirkon kokoaikaisessa lähetystyössä näyttäytyy haastateltaviin eniten vaikuttaneena tekijänä. Lähetystyössä on opittu sekä käytännön työelämätaitoja, että sieltä on saatu vahvistusta itsetunnolle. Myös muu kirkossa tehty palvelutyö on tukenut haastateltavien työelämätaitoja. Ajoittain kirkosta saadut opit ovat kompensoineet haastateltavien kokemuksen ja koulutuksen puutetta ja mahdollistaneet etenemisen työuralla. Onnistuneessa työurassa on yhdistynyt ympäristön suomat mahdollisuudet ja haastateltujen oma tavoitteellisuus ja aktiivisuus tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös perheen ja läheisten tuki korostuu onnistuneen työuran toteutumisessa. Löydökset näyttävät sopivan hyvin yhteen Yhdysvalloissa aiheesta aiemmin kirjoitetun kanssa. Tutkimuksessa on päästy alustavasti hyvin kiinni tutkittuihin ilmiöihin ja prosesseihin. Monelta osin tulokset ovat tutkimuskohteita kuvailevia. Tämä johtunee siitä, että aihetta ei ole aiemmin Suomessa tutkittu ja aihetta on tässä tutkimuksessa lähestytty hyvin avoimin kysymyksin. Jatkossa aihetta voisi tarkastella yksityiskohtaisemmin, paneutumalla tarkemmin haastatteluissa nousseisiin yksittäisiin teemoihin, kuten esimerkiksi lähetystyön vaikutukseen MAP-kirkon jäsenen elämänkulussa.

Uusien tulokkaiden sosiaalistuminen organisaatioon näyttelee suurta roolia siinä, kuinka nopeasti organisaatio kykenee toimimaan kokonaisuutena tehokkaasti ja toimittamaan ydintehtäväänsä. Eduskunta organisaationa omaa monia tavanomaisesta organisaatiosta poikkeavia erityispiirteitä. Yksi näistä erityispiirteistä on demokratiaan olennaisena kuuluva jäsenten valintaprosessi sekä suuri, kolmanneksen kertavaihtuvuus vaalikausittain. Mitä helpommin ja paremmin uudet tulokkaat saadaan sosiaalistumaan eduskuntaan, sitä paremmin se pääsee säädettyä tehtäväänsä toteuttamaan. Tämän tutkimuksen tarkastelun kohteena on kahteen sekä keskenään että poliittisen järjestelmämme kanssa erilaiseen puolueeseen Perussuomalaisiin ja Suomen Sosiaalidemokraattiseen Puolueeseen kuuluvia ensimmäisen kauden kansanedustajia. Tutkielman tarkoituksena on selvittää uusien kansanedustajien eduskuntaan sosiaalistumisprossia. Tarkoituksena on lisäksi selvittää, millaisia eroja kahden keskenään hyvin erilaisen puolueen kansanedustajien eduskuntaan sosiaalistumisessa on. Empiirisenä aineistona tutkielmassa on tätä tarkoitusta varten kerätty kansanedustajien teemahaastatteluaineisto. Haastateltavina oli kolme PS:n ja kaksi SDP:n vuonna 2019 valittua ensimmäisen kauden kansanedustajaa, joilla kaikilla on kokemusta esimerkiksi kunnallispolitiikasta mutta kukaan haastatelluista ei ollut työskennellyt aikaisemmin eduskunnassa eli tutkimuksen kohteena olevassa organisaatiossa. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin ja sen tarkastelun näkökulmana oli organisaatioon sosiaalistuminen. Aineistoa peilattiin erityisesti organisaatioon sosiaalistumisen nelivaiheiseen malliin, mutta lisäksi aineistosta mallin ulkopuolelta nostettiin olennaisia seikkoja, joita malli ei huomioinut. Tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena voidaan pitää sitä, että tutkimukseen osallistuneet kansanedustajat sosiaalistuivat organisaatioon sosiaalistumisen nelivaiheisen mallin puitteissa eikä erilaisten puolueiden välillä aineiston perusteella ollut eroa. Ilmi tulleet vähäiset erot vaikuttavat olevan yksilöllisiä puoluesidonnaisuuden sijaan. Aineistosta, vaihemallin ulkopuolelta nousi olennaisia seikkoja kuten kansanedustajien erilaisilta vaikuttavat sosiaalistumisen käsitykset sekä haastateltavien korostama kansanedustajan roolin yksilöllisyys. Tutkimukseen liittyy rajoitteita haastatteluaineiston ja käytetyn teoreettisen mallin suhteen. Rajoitteet on pyritty huomioimaan tutkimuksessa sekä edelleen pohdittaessa jatkotutkimusaiheita, joille tämä tutkimus luo hyvän pohjan. Käytettävissä olevan aineiston ja mallin avulla on vastattu tutkimuskysymyksiin perustellusti. Lisäksi on esitelty mallin ulkopuolisia olennaisia löydöksiä.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan millaisena politiikka ja oma toimijuus siinä näyttäytyy peruskoulun kuudennen luokan oppilaille heidän omien näkemystensä mukaan. Tutkimusongelma kumpuaa yhteiskunnallisessa keskustelussa ajoittain ilmenevästä huolesta nuorten alhaiseen yhteiskunnalliseen kiinnostuneisuuteen. Tutkielmassa keskitytään lasten ja nuorten poliittiseen osallistumiseen sivuten myös poliittista sosialisaatiota sekä yhteiskunnallisen opetuksen tilaa Suomessa. Tutkimuksen aineisto koostuu 27 kuudesluokkalaisen vastauksesta internet-pohjaiseen kyselytutkimuk-seen. Aineisto käsiteltiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulosten valossa politiikka näyttäytyy kuudesluokkalaisille politiikan toimijoina sekä toimintana. Tärkeimpinä politiikan toimijoina kuudesluokkalaiset näkevät poliittisissa instituutioissa toimivat henkilöt ja erityisesti presidentin. Muita toimijoita politiikassa ovat erityiset henkilöt sekä kansalaiset. Politiikka toimintana on kuudesluokkalaisten mielestä pääasiassa päätöksentekoa ja keskustelua sekä muutok-seen pyrkimistä ja arkisia asioita. Politiikka näyttäytyi konsensuksenomaisena, eikä konfliktin mahdollisuutta mainittu. Myös vaalit ja äänestäminen näyttäytyvät aineistossa vahvana. Kuudesluokkalaisille oma poliittinen toimijuus näyttäytyy epävarmana ja omaa toimintaa ei nähdä poliittisena. Kuudesluokkalaisten tulevaisuuden poliittinen toimijuus on myös epävarmaa. Todennäköisimpänä kuudesluokkalaiset näkevät tulevaisuudessa toimivansa jossain poliittisessa instituutiossa tai äänestävänsä vaaleissa. Ajankohtaiset poliittiset aiheet, joihin kuudesluokkalaiset kiinnittyivät liittyvät suurimmaksi osaksi kunnallishallintoon sekä ulkomaiden poliittisiin, skandaalimaisiin tapahtumiin.

This thesis is a literature review, the goal of which is to first determine the conceptual difference between a simulation, a game and a simulation game. After this conceptual determination the thesis will explore the theoretical groundwork for using simulation games as a teaching method. Games have risen in popularity as a teaching method these past couple of years, so much so that the use of games as a teaching method has been largely inscribed into the Finnish National Curriculum of 2014. The purpose of this thesis is to first offer a deeper glimpse into the terminology of games and simulations, since many educators can accidentally mix these terms together. In addition, this thesis will offer theoretical rudiments of using simulation games as a teaching method for any teacher who are willing to use these kinds of methods. Previous research on this topic is scarce, especially in Finland. This thesis utilized a descriptive literary review method. The purpose of the review was to first determine the conceptual difference between simulations, games and simulation games, after which the goal was to collect theoretically educational sources to justify the use of simulation games as a teaching method. Sources were mostly Anglo-American in regard to simulations, whilst most Finnish sources covered participational pedagogy. The findings of the thesis were that a simulation is a model that replicates reality, games are controlled conflict situations which are rule-based with quantifiable results and a simulation game is a cross between these two. Simulation games are content-wise no better than traditional teaching methods, but simulation games offer a higher degree of engagement for students, activates them instead of passivating them and is beneficial towards socialization.

This study was a case study on the use of simulation games as a teaching method in Finland. The goal of the study was to determine in what way do the possible theoretical benefits of simulation games as a teaching method manifest in the context of an empirical try-out in Finland’s elementary school system. The method in question is popular among Anglo-Saxon countries, yet it has not achieved a notable foothold within a Finnish teaching context. Based on a theoretical overview simulation games could increase student engagement, activation and socialization when properly utilized as a teaching method. The actual empirical phase of this study was conducted as a simulation game lesson to a certain 6th grade class of 21 students in Helsinki. The actual simulation game was planned to simulate the democratic process and decision-making phases of the Finnish parliament in accordance with the national curriculum of 2014’s civics studies curriculum. After the simulation game lesson feedback was collected from 19 students with a quantitative survey. Six students were selected to be qualitatively interviewed based of the survey results. The result is research material for theoretical benefits for simulation games that has been collected using a mixed methods approach. The quantitative material was analysed for averages and frequencies. The qualitative material was processed via content analysis. Based on the quantitative survey all three possible benefits were present during the simulation game lesson. According the qualitative results students found the engagement factor of the game itself central to the simulation game experience. A sense of agency was also considered to be an important factor. Working together was a cross-sectional theme of simulation games, yet it was not reported to be centrally significant. Based on the results, simulation games can be a positive experience for students in regard to agency, autonomy and social skills.

Tämä pro gradu -työ tarkastelee täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevien nuorten naisten toimintaa deittisovellus Tinderissä sosiaalisaatioprosessien ja sosiaalisen pääoman kertymisen näkökulmista. Aiempien tutkimusten mukaan nuoret suuntaavat aikuisuuteen ja opettelevat aikuisuudessa tarvittavia taitoja teknologian yhä vahvemmin värittämässä arjessa. Myös nuorten keskinäiset sosiaaliset suhteet tulevat uudella tavalla neuvoteltaviksi toisiinsa kietoutuneissa kasvokkaisissa ja virtuaalisissa konteksteissa. Nuorten yksityinen tila on laajentunut sovellusten avulla aiempaa voimakkaammin online-maailmaan, joka tarjoaa puitteet osallisuudelle, toimijuuden vahvistamiselle, sosiaalisen pääoman keräämiselle ja aikuisuuden käytäntöjen opettelulle omaan tahtiin ja yhdessä lähimpien ystävien kanssa. Nuorten osallisuutta ja toimijuutta online-ympäristöissä kuitenkin rajoitetaan ulkoapäin erilaisin ikärajoin, jotka perustuvat usein sukupuolittuneille ja normatiivisille käsityksille nuorille haitallisesta toiminnasta sekä toimintaan kohdistuvista riskeistä. Tämän työn tarkoituksena on selvittää, millä tavalla Tinderin käyttö nivoutuu osaksi nuorten naisten aikuistumisprosesseja. Näitä prosesseja tarkastellaan suhteessa nuorten toimijuutta vahvistaviin ja rajoittaviin tekijöihin, kuten iän ja sukupuolen konstruktioihin. Aineiston analysoinnin avulla selvitetään, millä tavoin nuoret naiset kerryttävät sosiaalista pääomaa sovelluksen fasilitoimassa sosiaalisessa arjessa, sekä miten julkinen ja yksityinen toiminta limittyvät osaksi heidän itse- ja vertaissosialisaatioprosessejaan. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä 18–21-vuotiaan nuoren naisen teemahaastattelusta, jotka on toteutettu kevään 2018 aikana. Kaikki haastateltavat ovat kirjautuneet alle 18-vuotiailta nuorilta kiellettyyn Tinderiin alaikäisinä ja käyttäneet sovellusta myös ollessaan täysi-ikäisiä. Haastateltavien rekrytoinnissa hyödynnettiin Tinder-sovellusta, jonne luotiin tätä työtä varten erillinen tutkimusprofiili. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina nuorten anonymiteetin suojelemiseksi. Aineiston luokittelussa ja analysoinnissa on käytetty sekä teoriaohjaavaa että aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Aineiston analysointiprosessi on linkittynyt kiinteästi teoreettisen viitekehyksen muotoutumiseen ja tuottanut havaintoja, joita työssä peilataan sosiologiseen, nuorisotutkimukselliseen ja sosiaalipsykologiseen tutkimuskirjallisuuteen. Aineistoa tarkastellaan haastateltavien tuottamina esityksinä ja tulkintoina menneestä toiminnasta. Aiempien tutkimusten mukaan etenkin alaikäisten nuorten naisten seksuaaliseen toimijuuteen kohdistuu ulkoapäin rajoittavia normatiivisia odotuksia. Tässä tutkimuksessa Tinderiä tarkastellaan digitaalisena sosiaalisena maailmana, joka heijastelee sukupuolittuneita sosiokulttuurisia normeja. Samalla se kuitenkin tarjoaa kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta irrotetun toimintakontekstin, joka tuo nuorille naisille yksityisyyttä harjoitella deittailua. Yksityisyys vahvistaa nuorten toimijuutta, sillä he voivat tutustua omaan seksuaalisuuteensa ja lähestyä kiinnostavia ihmisiä sosiaalisten verkostojensa ulkopuolelta ja seksuaalista mainettaan uhkaamatta. Sovelluskonteksti vahvistaa nuorten naisten toimijuutta myös siten, että he voivat säätää hakukriteereitään, käyttää sosiaalisen median alustoja tiedonetsintätyökaluina, arvioida toisten käyttäjien luotettavuutta jo viestittelyvaiheessa sekä halutessaan poistaa epäilyttäviksi koetut kumppanit kontakteista. Tämän tutkimuksen perusteella Tinderin käyttö on keskeisessä roolissa nuorten naisten sosiaalisessa arjessa. Sovelluksen yksityinen käyttö nivoutuu kiinteästi osaksi nuorten naisten keskinäisiä ystävyyssuhteita, joiden puitteissa he reflektoivat toimintaansa, odotuksiaan, motiivejaan, arvojaan ja preferenssejään kollektiivisesti. Ystävyyssuhteet toimivat myös tukiverkkona nuorten pyrkiessä suunnistamaan anonyymissä online-ympäristössä tavoitteellisesti ja riskejä välttäen. Yhdessä oppiminen, vastavuoroinen jakaminen ja kokemusten kollektiivinen reflektointi toimivat prosesseina, jotka sosiaalistavat nuoria vertaisryhmässään jaettuihin normeihin ja muodostavat nuorille kollektiivisesti jaettua sosiaalista pääomaa. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevien nuorten naisten Tinderin käyttö näyttäytyy tämän tutkimuksen perusteella kollektiivisena projektina, jossa nuoret naiset pyrkivät tukemaan ja suojelemaan toisiaan toimiessaan anonyymissä online-ympäristössä riskien ja luottamuksen välisellä jatkumolla.

The aim of this research was to examine what kind of experiences the doctoral students have about their thesis process and how they have managed to build their personal egocentric networks. The perspective concentrates on community of practice and how it affects the socialization of the new doctorates to the practices of the academic field. Previous research has not taken the practice perspective into account as much as it should. The disciplinary differences have been used to explain the varying practices of doctoral education. When the ways of knowledge production and institutional management change it is necessary to consider what kind of role practices play in the socialization process of new doctorates. The study was qualitative and the data was gathered through semi-structured theme interviews. It included the mapping of the personal egocentric networks using the name generator method. Participants consisted of 11 (N=11) doctoral students that represented the educational sciences and they were in different stages of their thesis process. The data was analyzed using data-oriented content analysis and ATLAS.ti program was utilized in this phase of the research. The egocentric network pictures were transformed in to digital form using Cytoscape and this made the analyzing of the networks much easier. It assisted to examine how many of the network members in each egocentric network presented academic, social or research advice type of support. The results indicated that there was not a clear conception about the field’s disciplinary practices. This could be seen when the results pointed out the individualistic conception about researchers skills and how learning should be managed independently in contrast to the ideal collaborative research work. Collaborative working and support still appears to be a struggle. In addition the supervision of the thesis process was dependent about “supervisor-student” –relationship and this resulted to experiences of insufficient supervising. The results also revealed that there should have been more collective support. The egocentric networks indicated that some doctoral students did not get enough support in their learning to become a doctor and this resulted in to feelings of isolation in the research community.