Browsing by Subject "sosiolingvistiikka"

El presente Trabajo de Fin de Máster estudia las actitudes lingüísticas de los estudiantes universitarios finlandeses hacia las variedades geográficas del español. En cuanto al conocimiento y valoración de la extensa variación geográfica que tiene la lengua española, en Europa suele existir una visión eurocéntrica, lo cual se manifiesta en Finlandia por ejemplo a través del evidente dominio de la variedad centro-norte peninsular en los manuales de ELE. No obstante, no se ha estudiado las actitudes de los estudiantes universitarios finlandeses de la Filología Hispánica hacia las diferentes variedades. Por consiguiente, el objetivo del presente estudio es averiguar qué tipo de actitudes los estudiantes finlandeses tienen hacia las variedades geográficas del español: en qué medida las reconocen, cómo evalúan las variedades andaluza, mexicana, centro-norte peninsular y chilena, y qué tipo de preferencias y opiniones guardan hacia las variedades geográficas en general. El marco teórico del trabajo se enfoca en los conceptos fundamentales relacionados con la variación geográfica y las actitudes lingüísticas. Además de definir los términos básicos vinculados a la variación hacemos una clasificación de las variedades geográficas del español, presentamos sus características lingüísticas, y hablamos de las variedades en el contexto de ELE. En cuanto a las actitudes, definimos la actitud basándonos en una estructura componencial, según la cual las actitudes son cognitivas, afectivas y conativas. También examinamos qué abarca el estudio de las actitudes lingüísticas, tanto en términos generales como en el contexto hispano. En la sección de los estudios anteriores presentamos los objetivos, métodos y resultados principales de dos estudios parecidos al nuestro, en los que también se evaluaron diferentes variedades del español. La investigación se realizó mediante un cuestionario y muestras de habla, usando el método de verbal guise. Los participantes eran 17 estudiantes de Filología Hispánica en la Universidad de Helsinki. El cuestionario incluía tanto preguntas abiertas como preguntas de opción múltiple con diferencial semántico o escala Likert. Los resultados del estudio indican que los estudiantes guardan principalmente actitudes positivas y favorables hacia las variedades geográficas del español. Los participantes reconocieron con mayor precisión las variedades andaluza y mexicana, y con menor precisión la chilena. Eran capaces de describir los rasgos lingüísticos de las variedades en niveles variables. Los estudiantes evaluaron positivamente todas las cuatro variedades, con la mexicana obteniendo la valoración más alta y la chilena la menos alta. Los participantes mencionaron varios factores que influyen en sus preferencias y opiniones hacia las variedades geográficas en general, entre los cuales se destacaron la familiaridad o la percepción del sonido de la variedad. Los estudiantes consideran lo diferente como una característica positiva y demuestran una postura abierta hacia la exposición de las variedades en la enseñanza de ELE. Tanto en las evaluaciones cuantitativas como en las justificaciones cualitativas de los estudiantes se manifiestan las actitudes afectivas y cognitivas.

El presente Trabajo de Fin de Máster estudia las actitudes lingüísticas de los hablantes del estado de Chiapas, México hacia los anglicismos y la lengua inglesa. El fenómeno de anglicismos sigue causando mucha discusión a pesar de no ser algo novedoso. Sin embargo, se carece de estudios con hablantes sin alguna especialización académica determinada. El objetivo principal de este trabajo es descubrir y describir estas actitudes lingüísticas, qué factores extralingüísticos afectan en ellas y de qué manera. Se ha tomado en cuenta los factores de género, nivel de estudios y conocimientos estimados de inglés. Los participantes presentan el rango de edad de 40 a 82 años.       Como base para la terminología de este trabajo se ha utilizado la categorización de los extranjerismos de Diccionario Panhispánico de Dudas del 2005. Anglicismo en este estudio es un término originario de la lengua inglesa que se utiliza al hablar español sin haber sido modificado a este idioma y que cuenta con un equivalente en español. Asimismo, se ha consultado la teoría sociolingüística de autores como Silva-Corvalán y Enrique-Arias, y Anderson y Toribio. Igualmente, se hace una revisión de estudios anteriores sobre las actitudes lingüísticas hacia los anglicismos, realizados en otras zonas de México, como una investigación de Rubešová, y en otras áreas hispanohablantes, como la de Gayán Martorell.       Además, se realiza una breve contextualización de la situación del estado Chiapas en cuanto a las políticas lingüísticas concernientes a los estudios de inglés, así como al turismo del estado.       Para llegar al objetivo del trabajo, se ha utilizado una encuesta digital de metodología mixta, con preguntas cualitativas y cuantitativas. El cuestionario ha incluido un matched-guise escrito, preguntas de opción múltiple con la Escala de Likert y algunas preguntas abiertas, con el fin de encuestar directa e indirectamente sobre las percepciones de los hablantes hacia el uso de anglicismos y la lengua inglesa, tanto como sobre sus propios usos lingüísticos. A continuación, se ha analizado los datos a través de porcentajes, respuestas medianas y desviaciones para tener una visión más apegada a la realidad. Los datos se han analizado como totalidad, así como realizando comparaciones por género, nivel de estudios ¬–primaria y secundaria, preparatoria y universidad– y nivel estimado de conocimientos de inglés –cero, bajos, intermedios y altos–.       Se ha descubierto que todos los factores extralingüísticos afectan de alguna manera en las actitudes presentadas por los participantes. En cuanto al género, las mujeres demuestran actitudes más conservadoras hacia la lengua, a pesar de reportar un mayor uso de anglicismos en contextos informales que los hombres. El nivel de estudios nos demuestra que los participantes con menos estudios toman una postura más purista en cuanto a la lengua y niegan el uso de anglicismos. Los conocimientos estimados de inglés muestran correlación en el uso reportado de los anglicismos y la importancia percibida de conocimientos de inglés, ya que mientras mayores conocimientos se tiene del inglés, mayor el uso de anglicismos en el habla propia y la importancia dada al saber inglés. Los resultados de esta investigación pueden ser utilizados para crear una visión más amplia de las actitudes lingüísticas hacia el uso de anglicismos en México y en el mundo hispanohablante, dado la poca investigación realizada en el estado de Chiapas y en zonas mexicanas rurales y alejadas de la frontera con los EE.UU.

Tutkielmassa kartoitetaan äidinkielenopettajien käsityksiä omasta puhekielestään sekä suhtautumista oppilaidensa kielenkäyttöön. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan opettajien asenteita murteiden käyttöön yleisesti ja opetuskontekstissa. Lopuksi tarkastellaan myös, mitä äidinkielenopettajat opettavat murteista ja miten heidän oppilaansa suhtautuvat opetukseen. Aineisto koostuu vuonna 2017 kerätystä kyselyaineistosta, johon vastasi 67 äidinkielenopettajaa, ja seitsemän äidinkielenopettajan haastatteluista, joita pidettiin marraskuun 2017 ja helmikuun 2018 välillä. Kyselylomakkeen vastaajia ja haastateltavia on eri puolilta Suomea eri opetusasteilta. Tutkielmassa hyödynnetään kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmiä. Teoriataustaksi on koottu erilaisia murreasennetutkimuksia, opettajien kielen vaihteluun ja asenteisiin liittyviä tutkimuksia sekä opetussuunnitelmia. Äidinkielenopettajat kuvailevat omaa puhettaan eri tavoin. Monet kertovat, että puhe säilyy samanlaisena sekä vapaa-ajalla että opetuksessa, mutta joillakin puhe saattaa yleiskielistyä opetuksessa. Muutama opettaja ilmoittaa käyttävänsä murretta kuitenkin tehokeinona opetuksessaan. Oppilaiden puhetta opettajat kuvaavat pääosin positiivisesti, kuten ilmaisuvoimaiseksi ja rikkaaksi, mutta oppilaiden kerrotaan myös kiroilevan luokassa. Haastatteluiden opettajista osa kertoo puuttuvansa kiroiluun, mutta osa sanoo, ettei kiinnitä siihen huomiota. Tutkimuksessa selvisi, että äidinkielenopettajat suhtautuvat yleisesti murteiden käyttöön pääosin positiivisesti. Murteiden käyttöä kuvailtiin erilaisin positiivisin kuvaavin ilmauksin. Toisen opettajan murteen käyttöön suhtaudutaan myös positiivisesti, mutta luokkahuonevuorovaikutuksen ymmärrettävyyttä korostettiin monissa vastauksissa. Murteen käyttö opetuspuheessa nähtiin suureksi osaksi hyödyllisenä: se voi vaikuttaa myönteisesti opettajan identiteettiin sekä opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutukseen ja siitä voi olla myös opetuksellista hyötyä. Murteen käytön haittana koettiin mahdollinen ymmärrettävyyden heikkeneminen tai opettajan uskottavuuden kärsiminen. Haastatteluista selvisi, että murteita käsitellään eri tavoin: niistä opetetaan perusasioita, kuten itä–länsimurrejakoa ja murrepiirteitä, joko opettajan johdolla tai itsenäisesti tehtäviä tehden. Murteista myös keskustellaan. Oppilaat suhtautuvat murteita käsittelevään opetukseen pääasiassa kiinnostuneina ja uteliaina. Osa haastateltavista teettää oppilailla tehtäviä, joissa oppilaat voivat kirjoittaa omalla puhekielellään. Kuitenkin asiatyylisiksi tarkoitettujen tekstien puhekielisyyksiin puututaan ja oppilaille korostetaan yleiskielen tärkeyttä. Tutkimuksen mukaan äidinkielenopettajilla on monia mielipiteitä murteen käytöstä, mutta suhtautuminen on kuitenkin suureksi osaksi positiivista. Opettajilla on paljon pedagogista vapautta päättää opetuksestaan, mutta he ovat myös sitoutuneita noudattamaan opetussuunnitelmia.

Tässä tutkielmassa tutkin suomea äidinkielenään puhuvien informanttien kuvailuja ensimmäisistä kielikokemuksistaan. Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoitus on esitellä informanttien suhtautumista murteeseen sekä kieleen. Tarkastelin metakieltä sekä taustalta löytyviä kieliasenteita. Syitä näille asenteille etsin muun muassa koululaitoksesta ja opetuksesta juontavista kieli-ideologioista. Lisäksi tarkastelin lapsuuden kokemuksien merkitystä sekä kotiseutusuhdetta. Tutkielmassani lähestyin tutkimusongelmaani tutkimuskysymysten avulla, joissa kysyin milloin ja missä puhetapoihin on kiinnitetty huomiota ensimmäisen kerran ja mihin huomio on näissä tilanteissa kiinnittynyt. Tutkin myös sitä, miten näitä tilanteita kielennetään. Tieteellisen teorian osalta hyödynsin sekä sosiolingvististä että kansanlingvististä teoriaa. Aineistona käytin Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa -hankkeen haastatteluaineistoa. Tutkin suomea äidinkielenään puhuvien informanttien vastauksia haastattelukysymykseen ”Milloin kiinnitit ensi kertaa huomiota siihen, että ihmisillä on erilaisia puhetapoja? Missä tilanteessa?” Tutkimus on toteutettu diskurssianalyyttisin metodein. Analyysi on jaettu kolmeen diskurssiin: lapsuusdiskurssi, kouludiskurssi sekä kotiseutudiskurssi. Lisäksi analysoin vastausten metakielisiä ilmauksia ja paneudun tarkemmin myös kysymyksen asettelun vaikutukseen. Tutkimuksesta selvisi, että informanttien vastaukset oli mahdollista jakaa kolmeen diskurssiin. Lapsuusdiskurssissa esitetyt vastaukset liittyivät kokemuksiin, joihin liittyi sekä affektiivisia tarinoita että sukulaisiin ja heidän kielenkäyttöönsä liittyviä tilanteita. Kouludis-kurssin osalta jako oli mahdollista tehdä kahden erilaisen lähestymistavan suhteen. Osa informanteista kommentoi opetusta, ennen kaikkea murreopetusta ja osa taas koulua sosiaalisena ympäristönä, siis kieleen sosiaalistajana. Kotiseutudiskurssissa nousivat esille muun muassa muuttoon liittyvät kokemukset. Metakieltä hyödyntäen informantit kertovat siitä, miten he suhtautuvat muiden kieleen sekä omaan kieleensä. Tietyt murrealueet ovat helpommin tunnistettavissa. Kielen monimuotoisuutta kehutaan, mutta toisaalta autenttisuuden ideologia on läsnä. Oma murteellisuus voidaan nähdä ylpeyden aiheena. Toisaalta omasta puhekielisyydestä ei välttämättä osata edes käyttää sanaa murre.

Hiphop-kulttuuriin sisältyy vaatimus autenttisuudesta, jota vahvistetaan sellaisin hokemin kuin “keepin’ it real”. Autenttisuudelle ei kuitenkaan ole vain yhtä määritelmää, vaan sen tulkinta näyttää muuttuvan kontekstista toiseen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten autenttisuuden vaatimukseen vastataan latvialaisessa raplyriikassa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia kielellisiä ja diskursiivisia resursseja aineistoksi valitussa raplyriikassa käytetään ja minkälaisia autenttisuuden representaatioita resurssien avulla tuotetaan. Aineistona on kahden latvialaisen rap-artistin esikoisalbumin lyriikka: Ozolsin vuonna 2001 julkaistu Cieņa un Mīlestība -albumi ja Skutelisin vuonna 2009 julkaistu Manī mīt -albumi. Albumeilta analysoidaan niiden koko lyriikassa toistuvia kielellisiä ja diskursiivisia resursseja, minkä lisäksi molemmilta albumeilta on valittu yhden kappaleen lyriikka yksityiskohtaisempaan analyysiin. Analyysissa eritellään lyriikassa käytetyt kielelliset resurssit ja valitut diskursiiviset resurssit, joita ovat diskurssit, narratiivit, aiheet, puheaktit ja kulttuuriset viittaukset. Lisäksi tarkastellaan sitä, minkälaisia ovat autenttisen rapartistiuden representaatiot, joita kielellisten ja diskursiivisten resurssien avulla tuotetaan. Molemmat artistit käyttävät lyriikassaan pääasiassa yleiskielistä latviaa, jota he täydentävät puhekielisillä ilmauksilla ja erityisesti musiikkiin liittyvillä englanninkielisillä ilmauksilla. Ozolsin lyriikassa toistuu yksilön valintaa ja vastuuta korostava diskurssi, kun taas Skutelisin lyriikan keskipisteessä on hiphop, musiikki ja yhteisö niiden ympärillä. Ozolsin autenttisuuskäsityksen perustana on totuuden puhuminen omasta kokemuksesta, ja Skutelisin autenttisuuskäsityksen keskiössä puolestaan on esteettisesti ainutlaatuinen tyyli. Kummallakin albumilla artistit muodostavat autenttisuutta, jonka arviointi vaatii ymmärrystä kahdesta kulttuurisesta yhteisöstä, globaalista hiphop-kulttuurista ja Latvian latviankielisestä hiphop-yhteisöstä. Tulokset tukevat havaintoa siitä, että kielellisillä ja diskursiivisilla resursseilla on olennainen rooli autenttisuuden muodostamisessa hiphopissa.

Ce mémoire de master étudie deux phénomènes de contact de langues, les emprunts linguistiques et l’alternance codique, dans les vidéos YouTube. L’objectif de cette étude est d’identifier les occurrences d’anglais dans le corpus, de les classifier et de les analyser. Nous examinons quelles sont les différences d’emprunts et d’alternance codique du point de vue quantitatif, quels types d’emprunts et d’alternance codique se trouvent dans le corpus étudié et comment la présence de l’anglais de manifeste dans les vidéos YouTube françaises et québécoises. Le corpus est constitué de vidéos YouTube de type vlog. Comme l’objectif de cette étude est de comparer l’utilisation de l’anglais dans les vidéos québécoises et françaises, des vidéos issues de ces deux pays ont été choisies. Le corpus inclut six créatrices de contenu, trois au Québec et trois en France. Par youtubeuse, nous avons sélectionné entre 34 et 48 minutes de vidéos, soit au total 4 heures, 9 minutes et 22 secondes de vidéo. L’étude combine l’analyse quantitative et l’analyse qualitative. Les emprunts sont rangés soit dans la catégorie d’emprunts établis, soit dans celle d’emprunts spontanés. Les alternances codiques sont classes en alternances extra-phrastiques, interphrastiques et intraphrastiques. L’étude se situe dans les domaines d’étude de la sociolinguistique et de la lexicologie. L’étude démontre qu’il y a plus d’énoncés en anglais dans les vidéos québécoises que dans les vidéos françaises. C’est le cas pour les emprunts et les alternances codiques. Sur un total de 1840 mots prononcés en anglais, 94,2 %, ou 1734 mots, viennent des vidéos québécoises. 5,8 %, ou 106 des mots prononcés en anglais, viennent des vidéos françaises. Nous avons trouvé 173 occurrences d’emprunts au total dans les vidéos québécoises, et 70 occurrences d’emprunts dans les vidéos françaises. L’analyse des alternances codiques montre qu’il y a plus d’alternance codique dans les vidéos québécoises du corpus étudié, comparé aux vidéos françaises. Nous avons pu identifier 1561 mots prononcés en alternance codique dans les vidéos québécoises, contre seulement 36 mots dans les vidéos françaises. L’étude montre que le contact de langues ne peut pas être évité. En examinant les vidéos issues de deux pays francophones, nous pouvons voir que les marques transcodiques sont observés dans le langage quotidien des youtubeuses québécoises et françaises, et que l’emprunt linguistique et l’alternance codique sont trouvés en abondance dans le corpus étudié. En tenant compte des dimensions sociolinguistiques du corpus examiné, l’étude montre que l’utilisation de l’anglais fonctionne comme une construction d’identité de youtubeur.euses et un signe d’appartenance au groupe social des jeunes.

Tutkin Pro Gradu –työssäni vokaalinjälkeisen /r/:n lausumisen yleistymistä bostonilaisten poliitikkojen puheessa 1960-luvulta 2010-luvulle. Aineistoni koostuu kuuden eri miespoliitikon puheista ja esiintymisistä käsittäen noin 40–50 minuuttia puhetta per henkilö. Näytteet ovat pääosin vaaliväittelyistä, haastatteluista sekä erilaisissa tilaisuuksissa pidetyistä puheista. Ne on koottu siten, että ne edustaisivat mahdollisimman laajasti sekä spontaania että valmisteltua poliittista puhetta eri aikakausina. Koehenkilöiksi on valittu eri ikäluokkia edustavat John F. Kennedy, hänen veljensä, Edward Kennedy, heidän veljenpoikansa Joseph Kennedy III, Bostonin pormestarina vuosina 1984–93 toiminut Raymond Flynn, Bostonin nykyinen pormestari Martin Walshista, sekä senaattori Michael Capuano. Edellytyksenä valinnoille oli, että henkilöt olisivat syntyneet ja viettäneet suurimman osan elämästään Bostonin alueella, olisivat korkeasti koulutettuja, politiikassa toimivia tai toimineita sekä samaa etnistä ryhmää edustavia miehiä. Tutkimuskysymys pohjautuu Patricia Irwinin ja Naomi Nagyn (2007) tutkimukseen, joka paljastaa, että Bostonin alueen nuoriso on hylkäämässä perinteisen lausumistavan, jossa /r/-äännettä ei lausuta, ja omaksumassa muualla USA:ssa yleisesti esiintyvän vokaalinjälkeisen /r/:n lausumisen. /r/-äänteen lausumisen yleistymisen lisäksi tutkin myös, onko spontaani puhe ja keskustelu ’ärrättömämpää’ kuin ennalta kirjoitettu ja harjoiteltu puhe. Näiden lisäksi tutkin, lausuvatko koehenkilöt /r/:n sellaisissa kohdissa sanaa, mihin se ei perinteisesti kuulu. Esimerkiksi lausuvatko he sanan Cuba niin, että se kuulostaa kuin he sanoisivat Cubar. Tutkin myös puheen spontaanisuuden vaikutusta ilmiön esiintymiseen. Tutkimus suoritettiin kokoamalla näytteistä sanalistat ja laskemalla niissä tapahtuvat /r/:n lausumiset sekä poisjätöt. Näistä laskettiin prosenttimäärät jokaisen näytteen kohdalle. Tämän jälkeen näytteistä eroteltiin kohdat, joissa oli joko valmisteltua tai spontaania puhetta. Näiden aikana tapahtuvista /r/:n lausumisista ja poisjätöistä laskettiin omat lukunsa ja prosenttimääränsä yhteissummana jokaiselle henkilölle erikseen. ’Loisäänne /r/:t’ laskettiin ja ilmoitettiin omina lukuinaan, jonka jälkeen katsottiin kuinka moni niistä tapahtui spontaanin ja kuinka moni valmistellun puheen aikana. Tutkimuksesta ilmenee, ettei vokaalinjälkeisen /r/:n lausuminen ole suoraan verrannollinen puhujan ikään. Eniten sitä käyttivät puheessaan tutkimuksen nuorin koehenkilö Joseph Kennedy III mutta myös hänen isoenonsa Edward Kennedy. Heidän välilleen ikäjärjestyksessä sijoittuneet Raymond Flynn, Michael Capuano ja Martin Walsh lausuivat vokaalinjälkeistä /r/:ää suunnilleen yhtä paljon kuin tutkimuksen vanhin koehenkilö John F. Kennedy. Valmistellun ja spontaanin puheen välillä ei vaikuta olevan suuria eroja, vaikkakin valmistellussa puheessa näyttäisi keskimäärin esiintyvän hieman enemmän vokaalinjälkeisen /r/:n lausumista. Niin sanottuna loisäänteenä esiintyvää /r/:ää esiintyy keskimäärin enemmän spontaanissa puheessa, vaikkakin Raymond Flynnin kohdalla tilanne on päinvastainen. Sen esiintyvyys kuitenkin harvenee mitä lähemmäksi nykyhetkeä tullaan. Loisäänteenä toimivan /r/:n esiintyvyyteen vaikuttaa myös hyvin vahvasti vokaalinjälkeisen /r/:n lausumisen määrä: Mitä enemmän vokaalinjälkeistä /r/:ää lausutaan, sitä vähemmän loisäänteenä tapahtuvaa /r/:ää esiintyy puheessa.

Sosiolingvistisessa pro-gradu -tutkielmassani tarkastellaan englannin kielen perinteisiä sukupuolittuneiksi koettuja kielenpiirteitä, niihin yhdistettyjä sukupuolistereotypioita ja niiden esiintymistä viimevuosien Hollywood -menestyselokuvissa. Tutkielmani selvittää, tunnistetaanko nämä perinteiset, vuosikymmeniä vallinneet uskomukset sukupuolittuneista kielenpiirteistä edelleen ja tutkii sitä, mihin sukupuoleen nämä kielen piirteet yhdistetään. Lisäksi tutkielma tarkastelee näiden kielellisten sukupuolistereotypioiden leviämistä Suomeen ja tämän leviämisen mahdollista yhteyttä Hollywood -menestyselokuvassa esiintyvään dialogiin. Tutkielman tulokset pohjautuvat verkossa toteutettuun kyselytutkimukseen. Tutkielmani teoriatausta perustuu ensisijaisesti kielitieteilijä Robin Lakoffin teoksessaan Language and a Woman’s Place (1975) esittämiin väittämiin spesifeistä kielipiirteistä, jotka voidaan katsoa perinteisiksi englannin kielen kielellisiksi sukupuolistereotypioiksi. Tutkielma pyrkii valottamaan massakulttuurissa käytetyn englannin kielen vaikutusta sukupuolittuneiden kielistereotypioiden muodostumiseen ja vahvistumiseen. Analyysin kohteeksi ovat valikoituneet Hollywood-menestyselokuvat elokuva-alalla vallitsevan sukupuoliepätasa-arvon sekä Hollywoodin mittavan vaikutusvallan vuoksi. Lisäksi Hollywood-elokuvien dialogia ei ole aiemmissa tutkimuksissa tarkasteltu näiden stereotyyppisten perinteisten kielipiirteiden näkökulmasta. Kyselytutkimuksessa pyydettiin osallistujia arvioimaan kymmentä vuorosanasitaattia, jotka oli valikoitu vuosina 2017–2018 tuotetuista Hollywood –menestyselokuvista ja jotka sisälsivät Lakoffin nimeämiä, sukupuolittuneiksi koettuja kielenpiirteitä. Kyselyn avulla tutkittiin, mitkä kielelliset piirteet vaikuttavat mielipiteen muodostumiseen puhujan sukupuolesta, kun vuorosanasitaattien puhujaa eikä kontekstia tiedetä. Osallistujien tuli valita mihin sukupuoleen he yhdistävät kunkin vuorosanasitaatin kolmesta vaihtoehdosta: nainen, mies ja en osaa sanoa. Lisäksi osallistujilla oli mahdollisuus vastata vapaaehtoiseen avoimeen kysymykseen, jossa pyydettiin kommentoimaan annettua vastausta. Kyselyyn oli mahdollista osallistua, mikäli henkilö puhui äidinkielenään joko Amerikan englantia tai suomea. Kyselyyn osallistui 100 henkilöä ja sen tulosten analyysi toteutettiin vertaamalla saatuja vastauksia vastaajien iän, sukupuoli-identiteetin ja äidinkielen perusteella. Tutkielman päälöydöksiä olivat se, että perinteisesti sukupuolittuneiksi koetut kielen piirteet tunnistettiin pääosin hyvin, sekä se, että osallistujien vastaukset eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta eronneet merkittävästi toisistaan. Ensin mainittu löydös osoittaa, että osallistujat tunnistavat kielen piirteet ja yhdistävät ne siihen sukupuoleen, johon stereotypiat on perinteisesti liitetty. Jälkimmäinen löydös puolestaan merkitsee sitä, että englannin kielen sukupuolistereotypioiden tunnistaminen ei katso ikää, sukupuoli-identiteettia eikä äidinkieltä. Lisäksi kyselyn laadullisesta aineistosta nousi esille kiinnostava sivulöydös: vuorosanasitaattien semanttinen sisältö sekä kyselytutkimukseen vastanneiden sitaateille luomat kuvitteelliset kontekstit vaikuttivat suuresti siihen, mihin sukupuoleen vuorosanasitaatit yhdistettiin. Löydös on merkityksellinen, sillä se viittaa siihen, että kielelliset sukupuolistereotypiat pohjautuvat mahdollisesti enemmän kielen semanttisiin ja pragmaattisiin ominaisuuksiin kuin näihin vuosikymmeniä tutkittuihin, perinteisesti sukupuolittuneina pidettyihin kielen piirteisiin.

Tämä tutkielma on kriittinen diskurssianalyysi talouskeskustelusta Ison-Britannian poliittisissa väittelyissä. Siinä tutkitaan eri retoristen strategioiden, erityisesti eufemisoinnin, dekonkretisaation ja nominalisaation käyttöä ideologioiden välineenä ja vertaillaan niiden toteutumista eri poliitikkojen ja puolueiden diskurssissa. Tutkielma on pääosin kvalitatiivinen, mutta tutkimustuloksia perustellaan osittain myös kvantitatiivisin menetelmin. Tutkielman teoreettiseen viitekehykseen sisältyy kriittisen diskurssianalyysin ja retoriikan teoriaa (erityisesti Fairclough 1992, Wodak 1989, Kress & Hodge 1979 ja Fowler ym. 1979) sekä keskustelua ideologian käsitteestä ja poliittisista ideologioista (Heywood 2007, Gramsci 1971, Mannheim 1971 ja 2002). Pohjustukseksi aineiston analysoinnille ja tulosten tulkinnalle tutkielmassa käydään läpi vuosien 2010 ja 2015 taloudellista ja poliittista ilmapiiriä sekä esitellään aineistossa esiintyvien puolueiden vaaliohjelmien tärkeintä talouspoliittista sisältöä. Vaaliohjelmissa yleisimmin käytettyjä konsepteja havainnollistetaan Paul Raysonin (2010 ja 2015) Wmatrix- ohjelmalla koostamien konseptipilvien avulla. Tutkimusaineisto on kerätty neljästä eri puoluejohtajien välisestä väittelyistä, joista kaksi on vuodelta 2010 ja kaksi vuodelta 2015. Aineisto kerättiin ensin videotallenteina, mutta analyysissä käytettiin väittelyiden transkriptioita. Analysoidun videoaineiston yhteispituus on noin kaksi tuntia ja 50 minuuttia. Tutkielmaa valmisteltiin pilottitutkimuksella, jossa analysoitiin rajatusti noin puolet varsinaisen tutkielman aineistosta. Analyysivaiheessa aineisto käytiin systemaattisesti läpi ja ideologisia merkityksiä sisältävät sanat ja lauseet taulukoitiin. Taulukoita käytettiin työkaluna luomaan kokonaiskuvaa yksittäisten puhujien retoristen strategioiden käytöstä sekä helpottamaan poliitikkojen ja puolueiden keskinäistä vertailua. Tutkimustulokset osoittavat, että retoristen strategioiden käyttö talouskeskusteluissa on laajalti yhteydessä ideologioihin. Eufemisoinnilla poliitikot pyrkivät esittämään omia ratkaisujaan muiden ajatuksia parempina, esimerkiksi viittaamalla oman puolueensa suunnittelemiin budjetin pienennyksiin säästöinä ja muiden puolueiden vastaaviin ratkaisuihin leikkauksina. Dekonkretisaatiolla erityisesti verbilausekkeiden yhteydessä pyritään keskustelemaan talousongelmien ratkaisuista ympäripyöreästi ja abstraktilla tasolla nimeämättä varsinaisia talouspoliittisia toimenpiteitä. Nominalisaation kautta esitetään tietynlaista talouspolitiikkaa pakollisena, häivytetään toimijuutta ja siirretään vastuuta pois omalta puolueelta. Ideologisilta taustoiltaan erilaiset puhujat käyttävät eufemisointia, dekonkretisaatiota ja nominalisaatiota melko samoilla tavoin, mutta eroavaisuuksia on havaittavissa siinä, millaisia käsityksiä ja millaista talouspolitiikkaa näillä kielellisillä keinoilla pyritään ajamaan. Aineiston pohjalta olisi mahdollista tutkia laajemminkin esimerkiksi toimijuutta, representaatiota tai vaikuttamista. Myöhemmässä tutkimuksessa olisi myös kiinnostavaa vertailla tämän tutkimuksen tuloksia talouskeskusteluun muissa englanninkielisissä valtioissa tai muissa poliittisissa konteksteissa, esimerkiksi Ison-Britannian parlamentissa.

Tutkielmassani tarkastelen, kuinka Ahvenanmaan, Turunmaan ja Uusimaan ruotsinkielisissä murteissa käytetään negaatiota inga verrattuna ruotsin kielen tavallisimpiin negaatioihin int, inte ja it. Tarkastelen tutkielmassani, kuinka informanttien asuinalue, ikä ja sukupuoli näkyvät negaatioiden käytössä. Teoriaosiossa käsittelen sosiolingvistiikkaa ja murteentutkimusta tutkimusalana ja kuinka erilaiset kielenulkoiset tekijät vaikuttavat kieleen. Lisäksi käsittelen Ahvenanmaan, Turunmaan ja Uusimaan murteita sekä negaation inte etymologiaa ja kieliopillista funktiota. Tutkimukseni perustuu puhuttuun ja litteroituun materiaaliin, joka on kerätty puhekorpus Talkoon SLS:n toimesta projektissa Spara det finlandssvenska talet vuosina 2005-2008 sekä vanhemmasta julkaisusta Från Pyttis till Nedervetil. Tutkimuksessa käyttämäni metodi on variaabelianalyysi. Analyysini on määrällinen ja esittelen tuloksia diagrammein ja taulukoin. Tutkimuksessani on 155 informanttia puhekorpus Talkosta. Analyysini osoittaa, että negaatio inga on yleisin Länsi-Turunmaalla ja Itä-Ahvenanmaalla, mutta Uusimaalla negaation esiintyminen on vähäistä ja inga esiintyy lähinnä Itä-Uusimaalla. Informanttien ikä vaikuttaa vaihtelevasti negaatioiden käyttöön. Länsi-Ahvenanmaalla negaatio inga on hieman yleisempi nuorten informanttien keskuudessa, kun taas Itä-Ahvenanmaalla ja Itä-Turunmaalla negaatio inga on yhtä yleinen nuorten ja vanhempien informanttien keskuudessa. Länsi-Turunmaalla inga on yleisempi vanhempien informanttien keskuudessa, kuin myös Itä-Uusimaalla. Analyysini osoittaa, että negaatio inga esiintyy yhtä paljon sekä naisten että miesten keskuudessa Ahvenanmaalla, mutta enemmän miesten keskuudessa koko Turunmaalla sekä Itä-Uusimaalla. Analyysini osoittaa, että eri informanttiryhmiä tarkasteltaessa variaatio negaatioidenkäytössä on suurta. Tästä poiketen itäuusimaalaisten nuorten naisten negaationkäytössä ei näy ollenkaan variaatiota, sillä he käyttävät ainoastaan negaatiota int.