Browsing by Subject "sosiologia"
Now showing items 1-17 of 17
-
(2023)Vuosina 2020-2022 elettiin historiallista aikaa, jolloin Covid-19 -pandemian aiheuttamat poikkeusolot eristivät suomalaisen kansan kotiinsa. Samalla sairaalat alkoivat täyttymään kovaa vauhtia potilaista, jotka sairastivat Covid-19 -viruksen aiheuttamaa tautia. Pandemian aikana uutisoitiin runsaasti hoitoalan työntekijöiden työuupumuksesta ja rasituksesta, mikä on johtanut ajatukseen alanvaihdosta. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia tekijöitä, jotka johtivat sairaanhoitajia vaihtamaan alaa korona-aikana, ja sitä, mitkä tekijät olisivat edesauttaneet alalle jäämistä. Tutkimus on toteutettu teemahaastatteluilla. Haastatteluissa sairaanhoitajat kuvaavat heidän kokemuksiaan hoitotyöstä julkisella sektorilla. He jakavat kokemuksiaan sekä pandemian aikana että ennen pandemiaa. Tutkimukseen osallistui kahdeksan 28–44 vuotiasta suomalaista sairaanhoitajaa Uudeltamaalta ja Päijät-Hämeestä. Analyysissä teoreettisena viitekehyksenä toimii ammatillisen toimijuuden käsite, jota on sovellettu erityisesti selittämään sairaanhoitajien alanvaihdon ilmiötä teoriaohjavaa sisällön analyysiä hyödyntäen. Ammatillinen toimijuus ilmenee sosiaalisten olosuhteiden kautta, kuten kulttuuristen ja materiaalisten resurssien sekä yksilöiden ammatti-identiteettien ja kompetenssien vuorovaikutuksessa. Ammatillinen toimijuus ilmenee esimerkiksi mahdollisuutena vaikuttaa työnkuvaan ja saada aikaan muutoksia työorganisaatiossa. Analyysi osoitti, että suurimmat syyt hoitoalan jättämiseen olivat puutteelliset työolot, hoitotyön vaativuus, huono johtajuus, puutteellinen palkitseminen ja arvostuksen puute. Tutkimuksen mukaan alalla pysymiseen vaikuttavat tekijät osoittautuivat olevan riittävä palkitseminen hoitotyön vaativuuden tasoon, vaikuttaminen työnkuvaan, riittävä sairaanhoitajamitoitus, johtamisen ja työolojen parantaminen. Tulosten perusteella pandemia ei osoittautunut syyksi vaihtaa alaa, vaan se madalsi kynnystä alanvaihdon päätökseen, sillä tutkimukseen osallistuneet sairaanhoitajat olivat päättäneet jo ennen pandemiaa jättävänsä hoitoalan jossain vaiheessa uraa ja pyrkivänsä muihin ammatteihin. Sairaanhoitajien kokemuksia heidän ammatillisen toimijuuden toteutumisesta on tärkeää ymmärtää, jotta sairaanhoitajien haluun jättää hoitoala voitaisiin vaikuttaa.
-
(2023)Vuosina 2020-2022 elettiin historiallista aikaa, jolloin Covid-19 -pandemian aiheuttamat poikkeusolot eristivät suomalaisen kansan kotiinsa. Samalla sairaalat alkoivat täyttymään kovaa vauhtia potilaista, jotka sairastivat Covid-19 -viruksen aiheuttamaa tautia. Pandemian aikana uutisoitiin runsaasti hoitoalan työntekijöiden työuupumuksesta ja rasituksesta, mikä on johtanut ajatukseen alanvaihdosta. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia tekijöitä, jotka johtivat sairaanhoitajia vaihtamaan alaa korona-aikana, ja sitä, mitkä tekijät olisivat edesauttaneet alalle jäämistä. Tutkimus on toteutettu teemahaastatteluilla. Haastatteluissa sairaanhoitajat kuvaavat heidän kokemuksiaan hoitotyöstä julkisella sektorilla. He jakavat kokemuksiaan sekä pandemian aikana että ennen pandemiaa. Tutkimukseen osallistui kahdeksan 28–44 vuotiasta suomalaista sairaanhoitajaa Uudeltamaalta ja Päijät-Hämeestä. Analyysissä teoreettisena viitekehyksenä toimii ammatillisen toimijuuden käsite, jota on sovellettu erityisesti selittämään sairaanhoitajien alanvaihdon ilmiötä teoriaohjavaa sisällön analyysiä hyödyntäen. Ammatillinen toimijuus ilmenee sosiaalisten olosuhteiden kautta, kuten kulttuuristen ja materiaalisten resurssien sekä yksilöiden ammatti-identiteettien ja kompetenssien vuorovaikutuksessa. Ammatillinen toimijuus ilmenee esimerkiksi mahdollisuutena vaikuttaa työnkuvaan ja saada aikaan muutoksia työorganisaatiossa. Analyysi osoitti, että suurimmat syyt hoitoalan jättämiseen olivat puutteelliset työolot, hoitotyön vaativuus, huono johtajuus, puutteellinen palkitseminen ja arvostuksen puute. Tutkimuksen mukaan alalla pysymiseen vaikuttavat tekijät osoittautuivat olevan riittävä palkitseminen hoitotyön vaativuuden tasoon, vaikuttaminen työnkuvaan, riittävä sairaanhoitajamitoitus, johtamisen ja työolojen parantaminen. Tulosten perusteella pandemia ei osoittautunut syyksi vaihtaa alaa, vaan se madalsi kynnystä alanvaihdon päätökseen, sillä tutkimukseen osallistuneet sairaanhoitajat olivat päättäneet jo ennen pandemiaa jättävänsä hoitoalan jossain vaiheessa uraa ja pyrkivänsä muihin ammatteihin. Sairaanhoitajien kokemuksia heidän ammatillisen toimijuuden toteutumisesta on tärkeää ymmärtää, jotta sairaanhoitajien haluun jättää hoitoala voitaisiin vaikuttaa.
-
(2020)Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Suomessa tapahtuvaa turvapaikanhakijuutta rajalla ja rajoilla elämisen tilana. Sen lähtökohtana on ajatus turvapaikkaprosessista rajana, joka on tuotettu poliittisesti, ja joka muodostaa eräänlaisen olosuhteiden kirjon. Tutkielma kysyy, miten raja vaikuttaa turvapaikanhakijoiden ja heidän ympärillään olevien ihmisten elämissä, miten rajan merkitys muuttuu ihmisestä ja hetkestä toiseen, ja mitä uusia ilmiöitä se tuottaa. Tutkielman näkökulma kumpuaa siirtolaistutkimuksen tutkimusperinteestä ja sen keskeinen käsite on raja. Työn lähtökohta on nähdä siirtolaisuus toisaalta ihmisten liikkumisen historian jatkumona, ja toisaalta poliittisesti hallinnoituna ilmiönä. Omalta osaltaan tutkielma pyrkii jatkamaan keskusteluja siitä, mitä kaikkea raja voi olla tai tarkoittaa. Sen tarkoitus on tuottaa tietoa siirtolaisten ja heidän lähipiirinsä, ei rajan hallinnan näkökulmasta. Tutkielman analyysi perustuu haastatteluaineistoon, jota varten on haastateltu viittä turvapaikanhakijaa, kahta kotimajoittajaa ja yhtä kotimajoitukseen liittyvässä järjestössä työskentelevää henkilöä. Haastattelut on tehty teemahaastatteluina suomeksi, englanniksi ja tulkin avulla farsiksi ja englanniksi. Aiheen herkkäluontoisuuden vuoksi haastattelut on tehty hyvää tutkimusetiikkaa noudattaen muun muassa niin, että ketään ei ole painostettu puhumaan mistään tietystä aiheesta. Analyysi käsittelee aineistossa kumuloituneesti esiin nousseita aiheita ja aihekokonaisuuksia. Työ esittää, että Suomessa tapahtuvasta turvapaikanhakijuudesta puhuttaessa ei tulisi puhua vain rajasta, vaan ennemminkin rajoista monikossa. Vaikka hallinnollisen rajan tuottamiin olosuhteisiin liittyy monen jakamana kokemuksena esimerkiksi epävarmuutta, ovat rajan vaikutukset myös erilaisia eri ihmisille. Lisäksi rajat eivät ole staattisia, vaan liikkeessä, ja ne myös tuottavat uusia rajoja. Tämä tarkoittaa muun muassa niitä tapoja, joilla turvapaikanhakijuus rajalla olemisen tilana tuottaa erilaisia sosiaalisia suhteita, ”meidän” ja ”muiden” välisen rajan liikkumista sekä uusia rajoja myös ”meidän” sisäpiiriin. Lisäksi rajat kohtaavat myös aktiivista vastarintaa, joka pyrkii muuttamaan niiden vaikutusta, ja lisäämään toiminnanmahdollisuuksia niiden piirissä. Eri rajat tulevat eri tavoin näkyviin esimerkiksi ihmisestä, tilanteesta tai ajasta riippuen.
-
(2023)Moni suomalainen lähiö on saanut oman tunnistettavan identiteetin, ja erilaiset kulttuuriset käsitykset ja sosiaaliset merkitykset näkyvät kaupunginosahierarkiassa. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä paikan ominaisuuksia Korso saa ja miten Korson maine näkyy Helsingin Sanomien julkaisemissa teksteissä vuosina 2011–2021. Suomalaisessa kontekstissa Vantaalla sijaitseva Korso mielletään usein huonomaineiseksi leimautuneeksi paikaksi ja samalla paikalliset korsolaiset asukkaat mielletään maineeltaan tietynlaisiksi. Tutkielmassa pohditaan myös median osallisuutta huonomaineiseksi leimautuneen lähiön ja sen asukkaiden maineen luomiseen ja uusintamiseen. Tutkielmassa Korson mediateksteissä saamia paikan ominaisuuksia analysoidaan hyödyntäen muun muassa paikan maineeseen liittyvää aiempaa sosiologista tutkimusta sekä Loïc Wacquant'n (2008) alueellisen eli territoriaalisen stigman käsitettä. Tutkielmassa aineisto, Helsingin Sanomissa 2011–2021 julkaistut tekstit, joissa mainitaan Korso tai korsolaisuus, on analysoitu aineistolähtöisesti grounded theory -menetelmää hyödyntäen. Aineistolähtöinen analyysi nosti aineistosta esiin neljä Korson mediajulkaisuissa saamaa ominaisuutta: Korso hurjamaineisena paikkana, Korso haavoittuvaisten paikkana, Korso tavanomaisen elämän paikkana sekä Korson syvän vaikutuksen siellä asuvaan tai joskus asuneeseen. Keskeisinä johtopäätöksinä tutkielmassa todetaan, että erityisesti Korson lähiön ulkopuoliset ajattelevat Korson hurjamaineiseksi paikaksi ja liittävät korsolaisiin jopa alaluokkaisia piirteitä. Media ja fiktio osallistuvat Korson ja korsolaisten hurjan maineen uusintamiseen, kun taas paikalliset korsolaiset hyödyntävät erilaisia strategioita asuinpaikkansa rajun maineen kanssa toimimiseen. Näitä keinoja ovat muun muassa huumori ja jopa Korson brändäys. Korso haavoittuvaisten paikkana tulee aineistossa esiin erilaisina alueella esiintyvinä sosiaalisina ongelmina, epäsiistinä fyysisenä ympäristönä sekä erilaisten globaalien ja lokaalien yhteiskunnallisten muutosten kautta. Aineisto kertoo Korson olevan kuitenkin myös tavanomaisen elämän paikka. Aineiston analyysin kautta tuli myös esiin, miten syvästi Korsossa asuminen vaikuttaa siellä asuvan tai joskus asuneen maailmankuvaan. Tämä näkyy erityisesti siinä, miten korsolaisuus sallii ja suorastaan edellyttää suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta niin muita ihmisiä kuin paikan ulkonäköä kohtaan. Tutkielmassa tulee myös esiin median vastuu yhteiskunnallisena vaikuttajana.
-
(2023)Moni suomalainen lähiö on saanut oman tunnistettavan identiteetin, ja erilaiset kulttuuriset käsitykset ja sosiaaliset merkitykset näkyvät kaupunginosahierarkiassa. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä paikan ominaisuuksia Korso saa ja miten Korson maine näkyy Helsingin Sanomien julkaisemissa teksteissä vuosina 2011–2021. Suomalaisessa kontekstissa Vantaalla sijaitseva Korso mielletään usein huonomaineiseksi leimautuneeksi paikaksi ja samalla paikalliset korsolaiset asukkaat mielletään maineeltaan tietynlaisiksi. Tutkielmassa pohditaan myös median osallisuutta huonomaineiseksi leimautuneen lähiön ja sen asukkaiden maineen luomiseen ja uusintamiseen. Tutkielmassa Korson mediateksteissä saamia paikan ominaisuuksia analysoidaan hyödyntäen muun muassa paikan maineeseen liittyvää aiempaa sosiologista tutkimusta sekä Loïc Wacquant'n (2008) alueellisen eli territoriaalisen stigman käsitettä. Tutkielmassa aineisto, Helsingin Sanomissa 2011–2021 julkaistut tekstit, joissa mainitaan Korso tai korsolaisuus, on analysoitu aineistolähtöisesti grounded theory -menetelmää hyödyntäen. Aineistolähtöinen analyysi nosti aineistosta esiin neljä Korson mediajulkaisuissa saamaa ominaisuutta: Korso hurjamaineisena paikkana, Korso haavoittuvaisten paikkana, Korso tavanomaisen elämän paikkana sekä Korson syvän vaikutuksen siellä asuvaan tai joskus asuneeseen. Keskeisinä johtopäätöksinä tutkielmassa todetaan, että erityisesti Korson lähiön ulkopuoliset ajattelevat Korson hurjamaineiseksi paikaksi ja liittävät korsolaisiin jopa alaluokkaisia piirteitä. Media ja fiktio osallistuvat Korson ja korsolaisten hurjan maineen uusintamiseen, kun taas paikalliset korsolaiset hyödyntävät erilaisia strategioita asuinpaikkansa rajun maineen kanssa toimimiseen. Näitä keinoja ovat muun muassa huumori ja jopa Korson brändäys. Korso haavoittuvaisten paikkana tulee aineistossa esiin erilaisina alueella esiintyvinä sosiaalisina ongelmina, epäsiistinä fyysisenä ympäristönä sekä erilaisten globaalien ja lokaalien yhteiskunnallisten muutosten kautta. Aineisto kertoo Korson olevan kuitenkin myös tavanomaisen elämän paikka. Aineiston analyysin kautta tuli myös esiin, miten syvästi Korsossa asuminen vaikuttaa siellä asuvan tai joskus asuneen maailmankuvaan. Tämä näkyy erityisesti siinä, miten korsolaisuus sallii ja suorastaan edellyttää suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta niin muita ihmisiä kuin paikan ulkonäköä kohtaan. Tutkielmassa tulee myös esiin median vastuu yhteiskunnallisena vaikuttajana.
-
(2017)Objective. The objective of this study was to analyse the difference between the explana-tion models given for ADHD in two different disciplines, medicine and sociology. With my research questions guiding me I studied how ADHD is defined in the two disciplines, how the explanation models differ from each other and complement each other, and further how the awareness of these models is applicable to the context of basic education. Earlier studies have reported that the two disciplines have very different views on the etiol-ogy of ADHD and on the need to diagnose the disorder. Medicine sees ADHD as a neuro-psychiatric disorder and classifies it as a disease, where the diagnosis is made through the evaluation of the three core symptoms – inattention, hyperactivity and impulsivity. In the field of sociology on the other hand the diagnosis is questioned through medicalization cri-tique, and seen as medicalization of human behaviour. Methodology. The study was carried out as a literature review, where the explanation models of the two disciplines were first studied separately, and then discussed, compared and further applied to the context of basic education, with the help of the concept of multicausality. Results and conclusions. The study found, that the chosen disciplines had very differing views on ADHD. Medicine based the definition of the disorder mainly on biology and ge-netics, with the aim to heal the patient, while sociology viewed it as a social construct, even questioning the need for the existence of the diagnosis. In the field of education the diagnosis does not affect the process of identifying special needs of students, or offering them the support they are entitled to. Therefore the knowledge of different explanation models broadens the understanding of teachers in order to give their students appropriate support. It can also help teachers learn, how multifaceted the phenomenon of ADHD is.
-
(2016)In this research im interested about metropolis and the mental life it creates. I am trying to find out if there are any differences in mentalites between people who have lived their whole life in Helsinki and those who have just moved to Helsinki. I am also interested about the differences between men and women. In his book metropolis and the mental life Georg Simmel creates a theory where he claims that the city produces conditions of behavioural unfathomable to those in the city, and has created 4 mentaltypes These types are called intellectuality, blase attitude, reservenation and individua-lity. Along with these types I am also interested about Pierre Bourdieu’s cultural capital- theory, whitch I am examining by the book called Suomalainen maku. My research querys are Is there any differences between mentalitets depending if a person has lived his/hers whole life or most of his/hers life in Helsinki, moved to Helsinki years ago or mo-ved to Helsinki less than two (2) years ago. The data in this study was gathered through qantitative e-form. Querys where took from Antti Takalo’s master’s thesis. 252 People responded to this survey, and the data was analyzed by using SPSS- program. One way Anova- test did not found any sigfinicant differences differences between genders, but found one significant difference between residental groups and reservenation (Sig. 0,034). I feel fellowship to my neighborhood’s people- query got 2,281 (Mo 2, N32) mean from people who have lived less than two years in Helsinki, and 3,117 (Mo 3, N153) mean from people who have lived most of their lives in Helsinki. The mean difference was 0,836. However group who have moved to Helsinki several years ago got the highest mean 3,119 (Mo 4, N67). There-fore it is logical to say that there are no significant differences between the years spent Helsin-ki. This research did not found any significant differences between the groups, and cannot genera-lisate the one found significante. Zerohypothesis remains valid.
-
(2023)Toimijuus ja sen ilmeneminen rakenteissa on keskeinen sosiologinen teoria. Työelämän ammatillista toimijuutta on tutkittu sosiologian tieteenalalla kuitenkin vasta vähän. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Taitoliiton toimeksiannosta suomalaisten käsityöneuvojien ammatillisen toimijuuden tulkintakehyksiä, rajoitteita ja resursseja Taitojärjestön ja paikallisyhdistysten sosiokulttuurisissa olosuhteissa. Taitoliitto ja alueelliset taitoyhdistykset eri puolilla Suomea muodostavat Taitojärjestön, jonka missiona on edistää suomalaisen käsityökulttuurin säilymistä taitona, kulttuurina ja elinkeinona. Taitojärjestössä työskentelee vaihtelevasti noin 140 käsityöneuvojaa. Käsityötoimialan muutos on haastanut käsityöneuvojien perinteisiä työskentelytapoja ja herättänyt käsityöneuvojan työn kehittämistarpeen. Tutkimus toteutettiin työroolin kehittämisen tueksi. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui keskeisesti Arolan, Pehkosen & Laulaisen (2020) tutkimustuloksiin ammatillisen toimijuuden ideaaleista tulkintakehyksistä sekä Eteläpellon, Vähäsantasen, Hökän ja Paloniemen (2013) määritelmään ammatillisesta toimijuudesta subjektilähtöisessä sosiokulttuurisessa perspektiivissä. Tutkimus toteutettiin laadullisin tutkimusmenetelmin puolistrukturoitua teemahaastattelua ja teoriasidonnaista sisällönanalyysia soveltaen. Haastatteluaineisto muodostui seitsemästä litteroidusta tutkimushaastattelusta. Tutkimus osoitti, että käsityöneuvojat tarkastelevat työtään tulkintakehyksistä, jotka heijastavat itsenäisyyttä, innovatiivisuutta, asiakaslähtöisyyttä, yhteistyö- ja muutoskykyä sekä työlle omistautumista. Toimijuutta rajoittavat sisäiset tekijät liittyvät erityisesti osaamisen vajaukseen ja työn rajattomuuteen, ulkoisista tekijöistä eniten jännitteitä aiheuttavat suureksi koettu työmäärä, epämääräinen toimenkuva, työn pirstaleisuus ja epäselvät tai puuttuvat tavoitteet. Toimijuutta resursoivia tekijöitä ovat muun muassa itsensä toteuttaminen, onnistumisen kokemukset työssä, yhdessä tekeminen, asiakkaat sekä työn itsenäinen luonne. Ammatillista toimijuutta kannattaisi tutkia laajemmin myös sosiologisesta perspektiivistä. Se lisäisi ymmärrystä ja työkaluja esimerkiksi johtamisen, esihenkilötyön ja rekrytoinnin kehittämisessä työpaikoilla.
-
(2023)Toimijuus ja sen ilmeneminen rakenteissa on keskeinen sosiologinen teoria. Työelämän ammatillista toimijuutta on tutkittu sosiologian tieteenalalla kuitenkin vasta vähän. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Taitoliiton toimeksiannosta suomalaisten käsityöneuvojien ammatillisen toimijuuden tulkintakehyksiä, rajoitteita ja resursseja Taitojärjestön ja paikallisyhdistysten sosiokulttuurisissa olosuhteissa. Taitoliitto ja alueelliset taitoyhdistykset eri puolilla Suomea muodostavat Taitojärjestön, jonka missiona on edistää suomalaisen käsityökulttuurin säilymistä taitona, kulttuurina ja elinkeinona. Taitojärjestössä työskentelee vaihtelevasti noin 140 käsityöneuvojaa. Käsityötoimialan muutos on haastanut käsityöneuvojien perinteisiä työskentelytapoja ja herättänyt käsityöneuvojan työn kehittämistarpeen. Tutkimus toteutettiin työroolin kehittämisen tueksi. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui keskeisesti Arolan, Pehkosen & Laulaisen (2020) tutkimustuloksiin ammatillisen toimijuuden ideaaleista tulkintakehyksistä sekä Eteläpellon, Vähäsantasen, Hökän ja Paloniemen (2013) määritelmään ammatillisesta toimijuudesta subjektilähtöisessä sosiokulttuurisessa perspektiivissä. Tutkimus toteutettiin laadullisin tutkimusmenetelmin puolistrukturoitua teemahaastattelua ja teoriasidonnaista sisällönanalyysia soveltaen. Haastatteluaineisto muodostui seitsemästä litteroidusta tutkimushaastattelusta. Tutkimus osoitti, että käsityöneuvojat tarkastelevat työtään tulkintakehyksistä, jotka heijastavat itsenäisyyttä, innovatiivisuutta, asiakaslähtöisyyttä, yhteistyö- ja muutoskykyä sekä työlle omistautumista. Toimijuutta rajoittavat sisäiset tekijät liittyvät erityisesti osaamisen vajaukseen ja työn rajattomuuteen, ulkoisista tekijöistä eniten jännitteitä aiheuttavat suureksi koettu työmäärä, epämääräinen toimenkuva, työn pirstaleisuus ja epäselvät tai puuttuvat tavoitteet. Toimijuutta resursoivia tekijöitä ovat muun muassa itsensä toteuttaminen, onnistumisen kokemukset työssä, yhdessä tekeminen, asiakkaat sekä työn itsenäinen luonne. Ammatillista toimijuutta kannattaisi tutkia laajemmin myös sosiologisesta perspektiivistä. Se lisäisi ymmärrystä ja työkaluja esimerkiksi johtamisen, esihenkilötyön ja rekrytoinnin kehittämisessä työpaikoilla.
-
(2020)Sosiaali- ja terveysalaan sekä alan toimintaympäristöön kohdistuu muutospaineita, jotka vaativat alan organisaatioita uudistumaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten toimitilamuutos terveydenhuollon organisaatiossa vaikuttaa työntekijöiden kokemuksiin työhyvinvoinnista. Tarkoituksena on tutkia, mitkä tekijät uusissa monitoimitiloissa tukevat tai haittaavat työhyvinvointia sekä millaisia keinoja työntekijät käyttävät uusiin tiloihin sopeutumiseen ja tiloissa toimimiseen. Tutkimuksen tulokset antavat tietoa siitä, mitä eri tekijöitä tilamuutoksissa tulee huomioida terveydenhuollon ammattilaisten työhyvinvoinnin turvaamiseksi. Tulosten perusteella voidaan havaita, mitkä tekijät uusissa toimitiloissa auttavat työntekijöitä sopeutumaan muutokseen ja vähentämään kuormitusta. Tutkimus on kohdistunut yhteen terveydenhuoltoalan organisaatioon, jonka pohjalta terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia tilamuutoksesta tarkastellaan. Maisterintutkintutkielmaa varten saatu aineisto on kerätty osana Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopiston yhteistä tutkimushanketta. Aineistona on ollut 14 terveydenhuollon ammattilaisen yksilöhaastattelua. Haastatteluista puolet on toteutettu ennen tilamuutosta ja puolet tilamuutoksen jälkeen. Haastateltavat ovat olleet fysioterapeutteja, hoitajia ja psykologeja. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä. Tulosten perusteella tilamuutoksen hyvinvointivaikutukset liittyvät tilojen ja tavaroiden muutokseen, uusiin tietojärjestelmiin, työtehtävien ja työtapojen muutoksiin, työyhteisön muutoksiin sekä työntekijöiden vaikuttamismahdollisuuksiin. Monitilatoimistossa rauhattomuuden koetaan aiheuttavan häiriöitä työskentelyyn ja haasteiden tavaroiden säilyttämisessä ja kuljettamisessa paikasta toiseen nähdään heikentävän työn sujuvuutta. Lisäksi uusien tietojärjestelmien toimimattomuus koetaan kuormittavaksi, vaikka järjestelmien ajatellaan osittain myös helpottavan työtä. Monitoimitiloissa työskenteleminen näyttääkin vaativan työntekijöiltä uudenlaista ajanhallintaa ja työtapojen muuttamista. Lisäksi kollegoiden tapaaminen monitoimitiloissa koetaan vaikeaksi ja kollegoilta saatavan tuen kuvataan vähentyneen. Työntekijät kokevat vaikuttamismahdollisuutensa muutoksessa vähäisiksi. Työntekijöiden toiminnan näkökulmasta keskeistä on muutokseen sopeutuminen, mikä näyttää tapahtuneen kuitenkin suhteellisen nopeasti. Työntekijät pyrkivät myös löytämään keinoja kuormituksen vähentämiseen tilamuutoksessa esimerkiksi rajaamalla työtään ja kehittämällä tiloissa toimimiseen uusia työtapoja työn sujuvuuden lisäämiseksi. Tutkimus lisää tietoa siitä, miten terveydenhuollon ammattilaiset kokevat toimitilamuutoksen ja millaisia vaikutuksia terveydenhuollon toimitilamuutoksilla on työntekijöiden työhyvinvointiin. Tutkimustulosten tarkastelussa yhdistyvät työhyvinvoinnin ja tilallisuuden näkökulmat. Terveydenhuollon ammattilaisten työhyvinvoinnin muodostumisessa on tarkasteltu tilojen merkitystä ja sitä, miten tilat voivat rajoittaa tai mahdollistaa työhyvinvoinnin kokemuksia. Terveydenhuollon ammattilaisten käyttämät keinot tilamuutokseen sopeutumisessa ja uusissa toimitiloissa toimimisessa tarjoavat uuden näkökulman tilamuutosten tarkasteluun terveydenhuoltoalalla. Terveydenhuollon tilamuutosten tutkiminen on jatkossa edelleen tärkeää. Erityisesti kaivataan lisää tutkimustietoa siitä, mikä selittää ammattiryhmien välisiä eroja tilamuutoksen kokemuksissa ja työhyvinvoinnin muutoksissa.
-
(2020)Sosiaali- ja terveysalaan sekä alan toimintaympäristöön kohdistuu muutospaineita, jotka vaativat alan organisaatioita uudistumaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten toimitilamuutos terveydenhuollon organisaatiossa vaikuttaa työntekijöiden kokemuksiin työhyvinvoinnista. Tarkoituksena on tutkia, mitkä tekijät uusissa monitoimitiloissa tukevat tai haittaavat työhyvinvointia sekä millaisia keinoja työntekijät käyttävät uusiin tiloihin sopeutumiseen ja tiloissa toimimiseen. Tutkimuksen tulokset antavat tietoa siitä, mitä eri tekijöitä tilamuutoksissa tulee huomioida terveydenhuollon ammattilaisten työhyvinvoinnin turvaamiseksi. Tulosten perusteella voidaan havaita, mitkä tekijät uusissa toimitiloissa auttavat työntekijöitä sopeutumaan muutokseen ja vähentämään kuormitusta. Tutkimus on kohdistunut yhteen terveydenhuoltoalan organisaatioon, jonka pohjalta terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia tilamuutoksesta tarkastellaan. Maisterintutkintutkielmaa varten saatu aineisto on kerätty osana Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopiston yhteistä tutkimushanketta. Aineistona on ollut 14 terveydenhuollon ammattilaisen yksilöhaastattelua. Haastatteluista puolet on toteutettu ennen tilamuutosta ja puolet tilamuutoksen jälkeen. Haastateltavat ovat olleet fysioterapeutteja, hoitajia ja psykologeja. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä. Tulosten perusteella tilamuutoksen hyvinvointivaikutukset liittyvät tilojen ja tavaroiden muutokseen, uusiin tietojärjestelmiin, työtehtävien ja työtapojen muutoksiin, työyhteisön muutoksiin sekä työntekijöiden vaikuttamismahdollisuuksiin. Monitilatoimistossa rauhattomuuden koetaan aiheuttavan häiriöitä työskentelyyn ja haasteiden tavaroiden säilyttämisessä ja kuljettamisessa paikasta toiseen nähdään heikentävän työn sujuvuutta. Lisäksi uusien tietojärjestelmien toimimattomuus koetaan kuormittavaksi, vaikka järjestelmien ajatellaan osittain myös helpottavan työtä. Monitoimitiloissa työskenteleminen näyttääkin vaativan työntekijöiltä uudenlaista ajanhallintaa ja työtapojen muuttamista. Lisäksi kollegoiden tapaaminen monitoimitiloissa koetaan vaikeaksi ja kollegoilta saatavan tuen kuvataan vähentyneen. Työntekijät kokevat vaikuttamismahdollisuutensa muutoksessa vähäisiksi. Työntekijöiden toiminnan näkökulmasta keskeistä on muutokseen sopeutuminen, mikä näyttää tapahtuneen kuitenkin suhteellisen nopeasti. Työntekijät pyrkivät myös löytämään keinoja kuormituksen vähentämiseen tilamuutoksessa esimerkiksi rajaamalla työtään ja kehittämällä tiloissa toimimiseen uusia työtapoja työn sujuvuuden lisäämiseksi. Tutkimus lisää tietoa siitä, miten terveydenhuollon ammattilaiset kokevat toimitilamuutoksen ja millaisia vaikutuksia terveydenhuollon toimitilamuutoksilla on työntekijöiden työhyvinvointiin. Tutkimustulosten tarkastelussa yhdistyvät työhyvinvoinnin ja tilallisuuden näkökulmat. Terveydenhuollon ammattilaisten työhyvinvoinnin muodostumisessa on tarkasteltu tilojen merkitystä ja sitä, miten tilat voivat rajoittaa tai mahdollistaa työhyvinvoinnin kokemuksia. Terveydenhuollon ammattilaisten käyttämät keinot tilamuutokseen sopeutumisessa ja uusissa toimitiloissa toimimisessa tarjoavat uuden näkökulman tilamuutosten tarkasteluun terveydenhuoltoalalla. Terveydenhuollon tilamuutosten tutkiminen on jatkossa edelleen tärkeää. Erityisesti kaivataan lisää tutkimustietoa siitä, mikä selittää ammattiryhmien välisiä eroja tilamuutoksen kokemuksissa ja työhyvinvoinnin muutoksissa.
-
(2023)Tutkielmani käsittelee sitä, miten vaatteen määritelmä on laajentunut muodin lukuisten eri prosessien digitalisoitumisen myötä. Digitalisoitumisen ansioista vaatteiden suunnittelu ja tuotanto on entistä enemmän simulaatiota. Lisäksi kuluttajat hankkivat vaatteitaan sosiaalisen median kautta, sen takia ja sitä varten. Tämän vuoksi muodin diskursseihin osallistuminen on yhä enemmän kuvallisen sisällön jakamista ja kommentoimista sosiaalisessa mediassa. Ihmiset haluavat ilmaista itseään vaatteidensa avulla myös digitaalisissa ja virtuaalissa ympäristöissä, erityisesti koska niiden merkitys ja niissä vietetty aika on kasvanut. Monia kuitenkin huolestuttavat jatkuva kulutuksen paine, vaateteollisuuden aiheuttamat ympäristöhaitat sekä työntekijöiden haastavat työolosuhteet. Tästä johtuen useat yritykset tarjoavat nykyään digitaalisia vaatteita fyysisten vaatteiden tilalle. Digitaalisia vaatteita voi käyttää sosiaalisessa mediassa sekä metaversumeissa eli virtuaalimaailmoissa. Tutkin, pitävätkö sosiologien ja taidehistorioitsijoiden 1900-luvulla syntyneet määritelmät muodista ja vaatteista yhä paikkansa digitaalisella aikakaudella. Vaikka muodin keskeiset prosessit ovat muuttuneet digitalisoitumisen myötä, on muodin perimmäinen filosofia pysynyt samankaltaisena. Muotijärjestelmä on rakenteeltaan kapitalistinen. Se tuottaa jatkuvasti uusia muoti-ihanteita, joita kuluttajat toteuttavat. Muodin syklit ovat huomattavasti nopeutuneet viimeisen vuosisadan aikana, eikä ihmisten keskuudessa vallitse selkeää konsensusta siitä mikä on muodikasta. Siksi sekä sosiaalisen että henkilökohtaisen identiteetin kysymykset nousevat keskiöön. Vaatteiden ilmaisevat ominaisuudet eivät ole kuitenkaan radikaalisti muuttuneet viime vuosisadalta. Vaatteilla ilmaistaan edelleen esimerkiksi ryhmään kuulumista, siitä erottautumista sekä omaa kehollista kokemusta. Digitaaliset vaatteet eivät tarjoa ratkaisuja vaateteollisuuden ongelmiin, mutta ne laajentavat kuitenkin käsitystämme vaatteesta kolmiulotteisena käsinkosketeltavana objektina.
-
(2023)Tutkielmani käsittelee sitä, miten vaatteen määritelmä on laajentunut muodin lukuisten eri prosessien digitalisoitumisen myötä. Digitalisoitumisen ansioista vaatteiden suunnittelu ja tuotanto on entistä enemmän simulaatiota. Lisäksi kuluttajat hankkivat vaatteitaan sosiaalisen median kautta, sen takia ja sitä varten. Tämän vuoksi muodin diskursseihin osallistuminen on yhä enemmän kuvallisen sisällön jakamista ja kommentoimista sosiaalisessa mediassa. Ihmiset haluavat ilmaista itseään vaatteidensa avulla myös digitaalisissa ja virtuaalissa ympäristöissä, erityisesti koska niiden merkitys ja niissä vietetty aika on kasvanut. Monia kuitenkin huolestuttavat jatkuva kulutuksen paine, vaateteollisuuden aiheuttamat ympäristöhaitat sekä työntekijöiden haastavat työolosuhteet. Tästä johtuen useat yritykset tarjoavat nykyään digitaalisia vaatteita fyysisten vaatteiden tilalle. Digitaalisia vaatteita voi käyttää sosiaalisessa mediassa sekä metaversumeissa eli virtuaalimaailmoissa. Tutkin, pitävätkö sosiologien ja taidehistorioitsijoiden 1900-luvulla syntyneet määritelmät muodista ja vaatteista yhä paikkansa digitaalisella aikakaudella. Vaikka muodin keskeiset prosessit ovat muuttuneet digitalisoitumisen myötä, on muodin perimmäinen filosofia pysynyt samankaltaisena. Muotijärjestelmä on rakenteeltaan kapitalistinen. Se tuottaa jatkuvasti uusia muoti-ihanteita, joita kuluttajat toteuttavat. Muodin syklit ovat huomattavasti nopeutuneet viimeisen vuosisadan aikana, eikä ihmisten keskuudessa vallitse selkeää konsensusta siitä mikä on muodikasta. Siksi sekä sosiaalisen että henkilökohtaisen identiteetin kysymykset nousevat keskiöön. Vaatteiden ilmaisevat ominaisuudet eivät ole kuitenkaan radikaalisti muuttuneet viime vuosisadalta. Vaatteilla ilmaistaan edelleen esimerkiksi ryhmään kuulumista, siitä erottautumista sekä omaa kehollista kokemusta. Digitaaliset vaatteet eivät tarjoa ratkaisuja vaateteollisuuden ongelmiin, mutta ne laajentavat kuitenkin käsitystämme vaatteesta kolmiulotteisena käsinkosketeltavana objektina.
-
(2018)Tässä sosiologian pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan vankeustuomion yhteyttä kuolleisuuteen. Vankeustuomion yhteys muuta väestöä korkeampaan kuolleisuuteen on todettu useissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Suomalaista tutkimusta aiheesta on vähän. Tämä tutkimus pyrkii vastaamaan seuraaviin kahteen kysymykseen: 1) Miltä vankeustuomion saaneiden kuolleisuus näyttää verrattuna koko väestön kuolleisuuteen? 2) Miltä vankeustuomion saaneiden kuolleisuus näyttää verrattuna muun rikostaustan omaavan väestön kuolleisuuteen? Tutkimusmenetelmänä käytetään Poisson-regressiota. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että eroavaisuudet kuolleisuudessa heikkenevät, kun vankeustuomion saaneita verrataan riittävän samankaltaiseen väestöryhmään. Myös tässä tutkimuksessa kuolleisuuserot heikkenevät, kun vankeustuomion saaneita verrataan muuhun rikostaustan omaavaan väestöön. Yhteys muuta väestöä korkeampaan kuolleisuuteen on edelleen havaittavissa, kun vankeustuomion saaneita verrataan ehdolliseen vankeuteen ja yhdyskuntapalveluun tuomittuihin. Ero on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin koko väestöön verrattaessa. Jatkotutkimuksessa kuolinsyiden selvittäminen antaisi tärkeää lisätietoa vankeustuomion ja kuolleisuuden välisestä yhteydestä. Tässä tutkimuksessa ei myöskään ollut mahdollista selvittää, onko henkilö ollut kuollessaan vankilassa. Myös pidempi seuranta-aika olisi antanut lisää tietoa tutkittavasta aiheesta. Naisvankien korkean kuolleisuuden vuoksi sukupuolinäkökulman tarkempi huomioiminen jatkotutkimuksessa on perusteltua.
Now showing items 1-17 of 17