Browsing by Subject "sota-aika"

Tässä tutkimuksessa kartoitetaan elävä taidemusiikin konserttitoiminta Helsingissä sotavuosina 1939–1944 eli talvisodan, välirauhan ja jatkosodan ajalta. Tällaista kattavaa musiikkikentän kartoitusta tuolta ajalta ei ole aiemmin tehty. Olennainen tutkimuskysymys on sota-ajan aiheuttamien haasteiden kartoitus. Tutkimalla sotavuosien musiikkielämän ohjelmistopolitiikkaa ja vastaanottoa haetaan vastauksia siihen, miten sota-aika on heijastunut konserteissa ja niiden ohjelmistoissa ja miten merkitykselliseksi yleisö on elävän musiikkielämän kokenut. Tutkimuksen viitekehys on historiallinen. Aineisto on kerätty arkistotutkimuksen menetelmin ja useita eri lähteitä vertailemalla on pyritty mahdollisimman kattavaan kokonaisuuteen. Tutkittava aineisto on kirjallisuuden lisäksi kerätty musiikki-instituutioiden arkistoista sekä aikakauden lehdistöstä. Työ etenee kertomalla ensin yleisemmin sotavuosien arjesta ja kulttuurielämästä. Sen jälkeen esitellään ensin Helsingin kahden suurimman musiikki-instituution, Helsingin kaupunginorkesterin ja Suomalaisen Oopperan toimintaa sotavuosina. Sitten kartoitetaan muut musiikkikentän toimijat. Analyysiosiossa kerrotaan ensin poikkeusolojen haasteista ja sitten syvennytään sotavuosien ohjelmistopolitiikkaan ja konserttien ja siellä esityn musiikin vastaanottoon. Tutkimuksen loppupäätelmä on, että sotavuosina Helsingissä on ollut runsas ja monipuolinen musiikkielämä. Suuret musiikkitoimijat ovat yrittäneet toimia mahdollisimman normaalisti. Niiden rinnalla on ollut paljon yksittäisiä konsertteja ja musiikkitilaisuuksia. Suurimmat käytännön haasteet ovat olleet ilmahälytykset ja miesten joutuminen asepalvelukseen. Suomalaisen musiikin esittäminen on kasvanut hieman ja venäläistä musiikkia ei ole soitettu juuri lainkaan. Taidemusiikin kenttä on kokenut populaarimusiikin suosion kasvun uhkana ja asiasta on käyty sotavuosina paljon keskustelua. Taidemusiikin tapahtumissa on ollut sotavuosina paljon yleisöä. Musiikin ja kulttuurin on katsottu tuovan virkistystä ja henkistä tukea poikkeuksellisen arjen keskellä. Siksi elävän musiikkitoiminnan merkityksen voidaan katsoa olleen sota-aikana suuri.

Tutkielmani kohteena on arjen ja poikkeuksellisen arjen kokemus Suomen itärajalla sijaitsevissa kylissä sotavuosina 1939–1945 ja niiden jälkeisinä vuosina. Tuon esille miten poikkeuksellinen arki ja tavallinen arki määrittyvät kertojien kokemuksissa sotien aikana ja sodan päättymisen jälkeisinä vuosina, ja mikä on rajan läheisyyden vaikutus kokemukseen. Tulkitsen itärajalla asuneiden kokemuksia muistitietotutkimuksen kautta käyttäen lähiluvun metodia. Ensisijaisena lähteenä käytän haastattelu-, muistelu- ja keruuaineistoja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) Joensuun perinnearkistosta (JPA). Tutkielmassa käytetyt haastattelu- ja muistelutallenteet on tehty vuosien 2008 ja 2015 välillä. Tallenteita on kuusi kappaletta, yhteensä 12 tuntia äänitteitä ja tutkielmassa käytettyjä litteroituja sivuja on 130. SKS:n Rajaseudun elämää -keruu on tehty vuonna 2010 ja aineistosta käytän 11 vastaajan aineistoja, ja sivuja on yhteensä 65. Muina lähteinä on käytetty ajanjakson historiaan liittyviä artikkeleita sekä teoksia yhteensä 68. Käytän 21 eri teoria- ja metoditeosta tai -artikkelia. Arjen ja poikkeuksellisen arjen kokemus muodostuu kertojien muistoissa aistimuistojen, fyysisyyden, kollektiivisen muistin kautta silloin, kun kertoja elää kokemushetkellä varhaislapsuuttaan. Hieman vanhempana koettu kokemus muodostuu konkreettisten tehtävien ja työnteon kautta. Tämän ikäkauden kokemuksesta kertomisen ominaispiirteisiin kuuluu kerrontahetkessä tapahtuva tapahtumahetken arviointi. Kertojien nykyhetken lapsuuskäsitys tuottaa lisäksi tapahtumahetken selittämistä ja taustoittamista. Aikuisena koettua arvioidaan sekä tapahtuma- että kerrontahetkellä. Kokemukset konkretisoituvat työnteon kautta ja kerronnassa välittyy yhteisöön kuulumisen tunne. Arki koetaan itärajalla poikkeuksellisena silloin, kun kotoa joudutaan lähtemään evakkoon, ja evakosta paluun jälkeen rajan fyysisen muuttumisen ja siirtymisen kautta. Tavallisesta arjesta poikkeavat työtehtävät ja sotien jälkeen rajan myötä lähemmäs siirtynyt Neuvostoliitto, muodostavat poikkeuksellista arkea. Sota-arjesta tulee kriisiajan arkea, joka koetaan ajan kuluessa tavallisena arkena. Sodan jälkeen rajavyöhykkeellä arki koetaan tavallisena, kun liikkumis- ja oleskelulupiin ja niiden tarkistuksiin totutaan. Sodan vaikutus jatkuu vielä vuosikymmeniä itärajalla Neuvostoliiton pitäessä rajan pinnassa sotaharjoituksia. Neuvostoliiton käymä hermosota aiheuttaa pelkoa rajaseudun asukkaissa. Sodan vaikutus ulottuu myös sotaa henkilökohtaisesti kokemattomiin kollektiivisen muistin, muistelun ja muistamisen kautta.