Browsing by Subject "sow"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)Tämä alkuperäistutkimuksen sisältävän lisensiaatin tutkielman tavoitteena on kerätä kuvaileva tieto siitä kuinka paljon ja minkälaisia löydöksiä emakoilla on lihantarkastuksessa yhdellä teurastamolla Suomessa. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lihantarkastuksen lainsäädäntöä ja perusteita sekä emakoiden yleisimpiä poistosyitä ja yleisesti sikojen yleisimpiä lihantarkastuslöydöksiä. Tutkimusosan tarkoitus on selvittää emakoiden teuraslöydösten määrä prosentuaalisesti ja kilomääräisesti. Yhdeltä suomalaiselta sianlihaalan laitokselta saatiin vuoden 2010 emakoiden lihantarkastuslöydökset, jossa oli tuottaja- ja eläintasolle asti jäljitettävissä oleva numerokooditettu valikoimaton tiedosto emakoiden teuraslöydöksistä ja niiden seurauksena hylätyistä lihan kilomääristä. Vuonna 2010 kyseisessä teurastamossa teurastettiin yhteensä 17624 emakkoa, mikä vastasi n. 40 %:a Suomessa teurastetuista emakoista. Aineisto käsiteltiin Excel-taulukkolaskelmaohjelmalla käyttäen ohjelman Pivot-apuohjelmaa. Noin 70 %:lla vuoden aikana teurastetuista emakoista ei ollut teuraslöydöksiä, kun taas 5297 emakolle oli merkitty yksi tai useampi teuraslöydös. Yhteensä 85 %:lla oli havaittu vain yksi lihantarkastuslöydös. Eniten merkintöjä kerääntyi märkäpesäkkeistä, keuhkokalvojen tulehduksista, makuuhautumista ja teurasvirheistä. Seurantavuoden aikana teuraslöydöksiä kerääntyi keskimäärin 15 emakolta tuottajaa kohden. Lihaa hylättiin emakkoa kohden keskimäärin 26 kg ja tuottajaa kohden 382 kg. Märkäpesäkkeet aiheuttivat kolmanneksen (44000 kg) teuraslöydöksistä aiheutuvista hylätyistä kiloista. Keuhkokalvojen tulehduksia oli 17 %:lla ja makuuhautumia 9 %:lla teurastetuista emakoista. Vaikka keuhkokalvon tulehduksia esiintyi määrällisesti paljon ei niistä aiheutunut ruhohylkäyksiä. Vaikka teuraslöydöksistä aiheutuva tuotannollinen tappio tuottajaa kohden ei ole suuri, vaikuttavat ne eläinten hyvinvoinnin huonontumisen lisäksi tuotannon heikkenemiseen ja työnmäärän lisääntymiseen eläinten sairastuvuudesta johtuen.
-
(2021)Emakon alle jääminen ja sen seurauksena kuoleminen on yksi yleisimmistä vieroittamattomien porsaiden kuolematyypeistä. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että vapaassa porsituskarsinassa suurin osa alle jäämisistä tapahtuu, kun emakko laskeutuu seisoma-asennosta alas ilman seinien tukea, tai kierähtää vapaasti utareelta kyljelle tai kyljeltä utareelle. Kierähtämisen on todettu useassa tutkimuksessa vangitsevan todennäköisemmin porsaita emakon alle verrattuna vapaaseen alas laskeutumiseen, mutta johtavan harvemmin porsaan kuolemaan. Porsitushäkillä pyritään rajoittamaan emakon liikkumista ja vähentämään näin porsaskuolleisuutta. Toisaalta porsitushäkin on todettu vaikuttavan negatiivisesti porsimisen nopeuteen, maidontuotantoon ja emokäyttäytymiseen, mikä voi taas lisätä kuolleisuutta. Alkuperäistutkimuksen sisältäneen tutkielman tavoitteena oli vertailla, kuinka häkki- ja vapaaporsitus eroavat toisistaan makaamiskuolleisuuden ja emakoiden liikkumistapojen kannalta. Tutkimusta varten 12 emakkoa jaettiin kahteen porsimisympäristöön; joko yksilökarsinaan, jossa emakko suljettiin porsitushäkkiin ennen porsimisen alkamista, tai samanlaiseen yksilökarsinaan, jossa porsitushäkki jätettiin avoimeksi. Emakoita kuvattiin ensimmäisten vuorokausien ajan, ja videomateriaali porsimisen käynnistymisestä 24 tuntiin asti käytiin läpi jokaisen emakon kohdalla. Talteen merkittiin kaikki tapaukset, joissa porsas tai porsaita jäi emakon alle, ja tapaukset luokiteltiin mm. keston, lopputuloksen, edeltäneen liikkeen ja emakon ja porsaiden toiminnan mukaan. Lisäksi merkittiin muistiin kaikki 24 tunnin aikana tapahtuneet asentomuutokset. Odotuksena oli, että porsitushäkkiemakot makaisivat vähemmän porsaita kuoliaaksi. 13 erilaisesta asennonvaihtotavasta vain neljä aiheutti ainakin yhden porsaan kuoleman 12 emakon kesken 24 ensimmäisen tunnin aikana. Nämä liikkeet olivat: seisoo-kylki, utare-kylki, kylki-utare ja kylki-kylki. Kyseiset liikkeet päätettiin nimetä vaarallisiksi liikkeiksi, sillä ne jättivät porsaita ja tappoivat porsaita selvästi useammin kuin muut liikkeet. Kyljelle päättyvät liikkeet vangitsivat porsaita alle selvästi useammin kuin muut liikkeet. Häkki-ryhmän emakot eivät jättäneet tutkimusaikana yhtäkään porsasta alleen. Alle jääneiden ja alle kuolleiden porsaiden määrä on merkittävästi pienempi häkkiporsituksessa kuin vapaaporsituksessa. Suurempi osuus Vapaa-emakoiden asennonvaihdoista oli vaarallisimpia tyyppejä. Vapaa- ja Häkki-ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa asentomuutosten määrissä. Asentomuutosten määrä ei myöskään korreloinut merkitsevästi alle jääneiden porsaiden kanssa Vapaa-emakoiden kesken. Tulosten valossa näyttäisi todennäköiseltä, että porsitushäkki vaikuttaa emakoiden asentomuutoskäyttäytymiseen ja vähentää porsaiden todennäköisyyttä kuolla murskaantumalla ensimmäisen vuorokauden aikana. Vaikutus näyttäisi johtuvan enemmän liikkumistapojen kuin liikkumisfrekvenssin muuttamisesta. Vaikeuttamalla liikkumista kylkiasentoon voidaan vähentää makaamiskuolemia ensimmäisen vuorokauden aikana.
Now showing items 1-2 of 2