Browsing by Subject "status"

The purpose of this study is to search for people´s describing thoughts and furthermore positive and negative attitudes to the value and status of preschool teachers in the Finnish society, to explain a possible disharmony between these two. The theoretical frame of this study clarifies the concept of professionalism and its meaning in relation to the occupation of preschool teacher. It furthermore clarifies the concept of attitudes and its components, its origin and its ability to change. Furthermore, this study is a qualitative study and its approach is phenomenological, based on semi-structured interviews. Four people, regardless of earlier experience of children, are interviewed in Helsinki with the aim to seize the phenomenon, their positive, negative or indifferent attitudes towards preschool teachers in respect of their value verses their status in the Finnish society. Finally the result shows that positive, affective attitudes seem to be connected with children and positive, cognitive attitudes tend to be connected with their childhood witch creates a link to why preschool teachers has such high value in the society. According to this study, lack of knowledge and stereotypic point of views, lowers their status and therefor a disharmony is created between the preschool teacher´s value and status. Furthermore, in order to make a change, knowledge and visibility of the meaning of the profession as a preschool teacher within young children’s education is needed in purpose to bring their value and status to the same level.

Mitt syfte med denna kandidatavhandling är att på basis av tidigare forskning undersöka 1) varför människan konformerar och 2) vilka negativa konsekvenser och positiva följder konformism har. Jag har skrivit denna kandidatavhandling som en litteraturöversikt av tidigare socialpsykologisk forskning för att undersöka fenomenet konformism. Genom att undersöka varför konformering sker, samt vilka de negativa konsekvenserna och fördelarna med konformism är, kan man få en heltäckande bild av fenomenet. Avhandlingen har avgränsats till att inte beakta kön, kultur eller ålder. Resultaten tyder på att människan i huvudsak konformerar på grund av två olika former av konformism; normativ och informativ konformism. Dessa två går oftast hand i hand men kan åtskiljas på basis av de följder de bidrar med. Då människan konformerar mer enligt den informativa modellen tenderar hon eller han söka korrekt information, och på grund av det litar individen mera på gruppen. Den normativa konformiteten syftar på att man vill bli omtyckt och accepterad av en grupp, och att individen därför konformerar. Självkänsla, grupptillhörighet och gruppstorlek är alla faktorer som påverkar graden av konformistiskt beteende. Dessutom kan en så kallad statushierarki och rollfördelning inom grupper leda till konformitet. På grund av att konformism oftast ses som något negativt i vårt samhälle, kan det vara viktigt att veta hur konformitetens positiva följder kan synas. De kan vara användbara för att ändra eller förstärka positiva beteenden hos människor. De positiva följderna har visat sig i form av att människor motiverats till att bete sig mer prosocialt och positivt. De negativa följderna har däremot visat sig förstärka människans passiva beteende när det handlar om att hjälpa andra människor.

Tiivistelmä: Venäjänkieliset ovat suurin vieraskielisten kieliryhmä pääkaupunkiseudulla. Tässä tutkimuksessa, jonka tuloksista raportoidaan eri tahojen opetusviranomaisille, tarkastellaan pääkaupunkiseudun venäjä omana äidinkielenä -opettajien näkemyksiä oppiaineen statukseen ja arviointiin liittyen sekä heidän kokemiaan haasteita. Työn empiirinen osa toteutettiin kvantitatiivisena ja laadullisena tutkimuksena, aineistonkeruumenetelminä oli kyselytutkimus, haastattelu sekä havainnointi. Kaikki venäjää äidinkielenä opettavat ovat päteviä aineenopettajia. Oppiaineen kuuluminen pakollisten oppiaineiden joukkoon auttaisi ratkaisemaan monia käytännön ongelmia. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista lainsäädännöllisistä ja koulutuksellisista syistä. Oman äidinkielen opettajien muodollisen pätevyyden puute oli yksi syy siihen, että oppiaine poistettiin opetussuunnitelmasta vuonna 2004. Tämä ei silti vähennä monien asiantuntijoiden kriittistä suhtautumista päätökseen. Tutkimukseen osallistuneista 21 opettajasta 16 on sitä mieltä, että oma äidinkieli ansaitsee koulun oppiaineiden joukossa tasa-arvoisen statuksen ja sen arvosanan täytyy olla mukana perusopetuksen päättötodistuksen keskiarvoon vaikuttavien oppiaineiden arvosanojen joukossa. Tämä tulos on pääasiassa linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa. Numeroiden antamisen voi aloittaa jo neljännellä luokalla, mutta ennen 9. luokkaa se ei ole pakollista. Espoossa opetuksen järjestäjä suosittelee jättämään arvioimatta numeerisesti ennen päättöarviointia ne oppilaat, jotka saisivat arvosanaksi alle 8. Osa alakoulun opettajista suhtautuu tietyllä varauksella numeeriseen arviointiin siirtymiseen, osa antaa numeroita osana formatiivista arviointia jo ensimmäisestä luokasta alkaen. Joidenkin opettajien on helpompaa antaa numeroarvosanoja varsinkin 5. ja 6. luokalla. Jotkut opettajat eivät ole valmiita arvioimaan numeerisesti peruskoulussa, koska molempien arviointitapojen käyttö ryhmässä lisää eriarvoisuutta ja vanhempien yhteydenottojen määrää. Enemmistön mielestä määrällisen arvioinnin tulee olla kiinteä osa oman äidinkielen opetusta viimeistään yläkoulussa. Erinomaisen venäjän taidon kriteerejä muunkielisessä ympäristössä ei ole, joten oppilaiden ei ole helppoa saada omasta äidinkielestä arvosanaa 10. Siksi on suositeltavaa jatkossa numeerisen arviointikriteerien laadinnassa huomioida, että samassa ryhmässä on useimmiten hyvin monentasoisia oppilaita. Sanallinen arviointi koettiinkin sopivaksi arviointimenetelmäksi omassa äidinkielessä hyvin heterogeenisen oppilasaineksen vuoksi, mutta samalla sen on todettu olevan uudistamisen tarpeessa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että erillisellä todistuksella on vain vähän arvostusta, mutta peruskoulun nivelvaiheessa todistuksesta saattaa olla hyötyä. Opettajat näkevät ryhmien isot oppilasmäärät suurimpana huolenaiheena, joka heikentää oppiaineen tulevaisuuden näkymiä. Kyselyn mukaan enemmistö pitää tuntimäärää riittävänä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden liitteessä olevaa oppiaineen opetussuunnitelmaa pidettiin liian yleisluontoisena, ja jotkut eivät tienneet sen olemassaolosta lainkaan . Jokainen oppilas opiskelee juuri parhaimman tasonsa mukaisen oppikirjan mukaisesti, esimerkiksi yhdeksäsluokkalainen voi opiskella venäläisessä koulussa käytössä olevan 6. luokan äidinkielen oppikirjan mukaan. Joidenkin opettajien omat opetussuunnitelmat on laadittu heidän oppilaidensa edellytysten ja heidän käyttämiensä oppikirjojen pohjalta. Oman äidinkielen tuntien sijoittaminen oppilaan muun lukujärjestyksen ulkopuolelle kyseenalaistaa numeerisen arvioinnin toimivuuden niillä oppilailla, jotka ehtivät olla tunnilla vain 20–30 minuuttia sekä lisää opetuksesta pois jääneiden oppilaiden määrää varsinkin yläkoulussa. Yhdeksäsluokkalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa päättötodistuksen keskiarvoon suorittamalla venäjää A1-kielenä joko Suomalais-venäläisessä koulussa tai oman äidinkielen opettajalle. Pääkaupunkiseudulla on hyvät edellytykset opiskella venäjää äidinkielenä A2-tyyppisenä valinnaisaineena, mutta asiasta tarvitaan perusteellista opetuksellista ja lainsäädännöllistä selvitystyötä. Tämä ei ole yhdenvertaisuuden periaatteesta katsottuna pois muilta äidinkieliltä, jotka eivät täytä valinnaisaineen kriteerejä.

Social media is dominating more and more the life of today’s young people. The usage of social media is automated and seamlessly linked to our everyday actions. Since social media is crossing the institutional boarders of the school, the teachers aswell must be alert with this phenomenon. The focus should be especially on how the children are behaving in social media and the effects of that in formal environments such as school. The goal of this study was to explain the behaving models of the youth in social media and the effects of them in their mutual relations, peer popularity and power play. A special interest lays on the social media usage of girls and on social media as a status symbol. The difference between the genders is shown for example in the different purposes of using the media and as different behavioral tendencies in the media. The study results on this field can be seen as valuable and necessary in education for the extent of it. This study was conducted as a descriptive literature review in the spring of 2017 and is focused on the educational point of view. Materials and literature have also been collected from social sciences and sociology. From the study results it was noticeable that peer popularity and peer relations or the lack of them is proven to have a major impact on the wellbeing and the future of an adolescent. Therefore it’s important to ponder what effects the popularity game and forming relationships in the invisible field of media may have. In this work I took a look at cyberbullying aswell, which is relatively new form of bullying but all the more difficult to sever. In addition of discussing the role of social media in today’s adolescents’ lives, I oriented in the responsibility and actions of a teacher in the era of social media. Based on the study, the media educational point of view can be seen as an important addition in the ethical field of teaching and must be reflected to the morally high responsibility of the profession.

Tutkimuksen kohteena on Oulun kaupungin asukkaiden pukeutuminen 1600-luvulla. Varhaisella uudella ajalla materiaalinen kulttuuri ilmensi sosiaalisia hierarkioita, ja Ruotsissa pyrittiin merkantilismin hengessä rajoittamaan ulkomaan tuontia ja säätelemään ihmisten pukeutumista ylellisyysasetuksin. Samalla kaupan muuttuvat mekanismit toivat ulkomaisia tuotteita entistä laajemman kansanosan saataville. Tutkimus selvittää, minkälaisia vaatteita oululaiset ovat käyttäneet, mitä kaupat ovat tarjonneet, ja miten sääty ja asema on näkynyt kaupunkilaisten pukeutumisessa. Lähdeaineisto koostuu Oulun-maakunta-arkistossa säilytettävistä 1600-luvun perukirjoista. Tutkimus tarkastelee perukirjoihin lueteltuja vaatteita ja asusteita sekä kauppiaiden puotien inventaarioita. Tutkimus osoittaa, että Oulun asema nuorena ja verrattain pienenä Pohjoisena kaupunkina heijastui kaupunkilaisten pukeutumiseen. Oululaiset ovat pukeutuneet perinteiseen tummasävyiseen porvarispukuun. Heidän vaatteensa ovat olleet hieman vanhanaikaisia verrattuna muihin kaupunkeihin, ja muodikkaita vaatekappaleita on mainittu perukirjoissa vain harvoin. Turkishattujen laaja käyttö on ollut erityinen ominaispiirre Oulun naisten keskuudessa. Kauppapuotien tarjonta vaihteli Oulussa, ja jokainen kauppias oli erikoistunut hieman erilaisiin tuotteisiin. Yleisimpiä myyntiartikkeleja olivat keskihintaiset ulkomaiset villakankaat, eivätkä kaupat tarjonneet monia valmistuotteita valikoimissaan. Kaupunkilaisten pukeutuminen heijasteli kauppojen tarjontaa. Vain harvalla kaupunkilaisella oli todella hienoista ja arvokkaista kankaista valmistettuja vaatteita. Silkkiä ja turkiksia käytettiin lähinnä asusteissa, ja koristenauhoja mainittiin vain muutamissa perukirjoissa. Ruotsissa koko valtakuntaa koskevat ylellisyysasetukset säätelivät ihmisten pukeutumista vuodesta 1644 lähtien. Asetuksilla tahdottiin turvata valtakunnan talous, mutta niillä pyrittiin myös varmistamaan kaikkien säädynmukainen pukeutuminen. Oulussa ylellisyysasetuksia, jotka rajoittivat muun muassa kulta- ja hopeakankaiden, pitsien ja turkisten käyttöä, pääasiassa noudatettiin, joskin yksittäisiä kiellettyjä ylellisyystavaroita mainitaan perukirjoissa. Ylellisyysasetukset eivät kuitenkaan yksin säädelleet pukeutumista. Suurin tekijä on ollut ihmisten varallisuus. Oulussa kaupunkilaisten kesken, ja jopa porvarissäädyn sisällä on ollut paljon eroja siinä, miten ihmiset pukeutuivat. Köyhemmät kaupunkilaiset ovat omistaneet vähän ja vaatimattomista materiaaleista tehtyjä vaatteita. Sen sijaan varakkaammat kaupunkilaiset ovat pystyneet representoimaan omaa asemaansa hyvälaatuisilla vaatteilla ja muotituotteilla. Heillä on ollut myös varaa hankkia joitakin kiellettyjä ylellisyystuotteita ja maksaa niistä saadut sakot. Kiellettyjen tavaroiden vähyys kertoo kuitenkin siitä, pääasiassa kaupunkilaiset pukeutuivat säätynsä mukaan, kruunun toiveiden mukaisesti.