Browsing by Subject "sterilisaatio"

Aiempien tutkimusten mukaan jopa 60–80 %:lle yli 4-vuotiaista kaninaaraista kehittyy kohtumuutos, joka on useimmiten adenokarsinooma tai endometriumin hyperplasia. Kohtumuutoksia voidaan ennaltaehkäistä kohdunpoisto- eli sterilisaatioleikkauksella. Suomalaisten kaninaaraiden kohtumuutoksia ei ole tutkittu aiemmin kattavasti. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia kohtumuutoksia eri-ikäisillä, erirotuisilla ja eri jalostuskäyttöisillä suomalaisilla kaninaarailla esiintyy, ja verrata tuloksia kirjallisuuteen. Hypoteesina oli, että kohtumuutokset ovat yleisiä suomalaisilla kaninaarailla ja yleisimmät kohtumuutokset ovat adenokarsinooma ja endometriumin hyperplasia. Kyseessä oli sokkoutettu poikittaistutkimus, jonka aineistoksi kerättiin 01.09.2014–30.11.2015 välisenä aikana 125 kaninaaraan kohtunäytettä suomalaisilta eläinlääkäreiltä, tuotantokanikasvattajilta ja yksityishenkilöiltä kanin sterilisaatioleikkauksen tai eutanasian yhteydessä. Kaninomistajilta kerättiin esitietolomakkeella tietoa kanin iästä, rodusta ja jalostuskäytöstä. Kohtunäyte fiksoitiin heti näytteenoton jälkeen 10-prosenttiseen formaliiniin ja toimitettiin Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan patologian osastolle. Kohtu tutkittiin ensin makroskooppisesti. Sitten siitä leikattiin näytteet kudoskasetteihin, jotka valettiin parafiiniin. Parafiiniblokista leikattiin neljän mikrometrin paksuinen leike, joka värjättiin hematoksyliini-eosiini (HE) -värjäyksellä ja mikroskopoitiin. Lopuksi patologiset tutkimustulokset ja esitietolomakedata yhdistettiin. Aineistoa käsiteltiin Microsoft Excel -taulukkolaskentaohjelmalla ja IBM SPSS Statistics 23 -ohjelmalla. Yhteensä 125 kaninaaraasta 55 kanilla (44 %) todettiin 94 kohtumuutosta. Kanilla oli samanaikaisesti 1–4 kohtumuutosta. Kasvainmuutoksia esiintyi 24 kanilla (24/55 = 44 %). Yleisin kohtukasvain oli adenokarsinooma (n = 20; 36 %). Muita kasvaimia olivat adenooma (n = 4), karsinooma in situ (n = 1), leiomyooma (n = 1) ja leiomyosarkooma (n = 1). Ei-kasvainmaisia muutoksia esiintyi 52 kanilla (52/55 = 95 %). Yleisin ei-kasvainmainen muutos oli endometriumin hyperplasia (n = 42; 76 %). Muita ei-kasvainmaisia muutoksia olivat polyyppi (n = 7), adenomyoosi (n = 6), hydrometra (n = 5), seroosakysta (n = 3), granulomatoottinen tulehdus (n = 1), osseus metaplasia (n = 1), pyometra (n = 1) ja Wolffin tiehyen kysta (n = 1). Jopa 70–100 %:lla yli 4–6-vuotiaista kaninaaraista todettiin tässä tutkimuksessa kohtukasvain. Ei-kasvainmainen muutos todettiin ainakin joka toisella yli 1-vuotiaalla kaninaaraalla. Kohtumuutoksia todettiin sekä risteytyskaneilla että rotukaneilla 14 eri rodussa. Kohtumuutosten esiintyvyys oli jalostuskäyttöisillä kaneilla noin kaksinkertainen ei-jalostuskäyttöisiin kaneihin verrattuna. Tulos oli hypoteesien ja kirjallisuuden mukainen. Näin ollen kohtumuutokset ovat yleisiä suomalaisilla kaninaarailla. Tämän tutkielman myötä Suomessa otettaneen käyttöön uusi hoitosuositus ovariohysterektomian käyttämisestä kaninaaraiden kohtumuutosten ennaltaehkäisynä. Ovariektomia saattaa olla riittävä kohtumuutosten ennaltaehkäisykeino vain alle 6,5-kuisille kaninaaraille.

Lisensiaatin tutkielmani on kirjallisuuskatsaus, joka käsittelee narttukoiran munasarjojen sekä munasarjojen ja kohdun poistoa tähystyskirurgisesti. Työssä käydään nykyisen tutkimustiedon perusteella läpi lisääntymiselimistön tähystyskirurgian perusteet sekä tarkastellaan etuja avoimeen leikkaukseen verrattuna. Tähystyksellä tehtävä munasarjojen sekä munasarjojen ja kohdun poisto on yleistynyt eläinpuolella viime vuosina, mutta suomenkielistä materiaalia toimenpiteeseen liittyen on vielä vähän. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on koota yhteen kattava suomenkielinen tietopaketti toimenpiteeseen liittyen. Tyypillisin syy lisääntymiselimistön tähystyskirurgiaan on narttukoiran lisääntymisen kontrollointi sekä käyttäytymiseen liittyvät tekijät. Lisäksi tähystyskirurgiaa voidaan käyttää jäljelle jääneen munasarjakudoksen sekä märkäkohdun poistoon. Tähystyksellä tehdyllä toimenpiteellä on havaittu olevan useita etuja avoimena tehtyyn toimenpiteeseen verrattuna. Näitä ovat muun muassa lyhyempi leikkaushaava sekä toimenpiteeseen kuluva aika, erinomainen näkyvyys leikkausalueelle, vähäisempi kudosten käsittely, vähäisempi leikkauksen jälkeinen kipu sekä nopeampi toipuminen. Tähystyksellä tehtävä toimenpide voidaan tehdä kaikenkokoisille koirille. Erityisen hyvin se sopii suurikokoisille tai ylipainoisille koirille sekä aktiivisille ja urheilukäytössä oleville koirille, joiden katsotaan hyötyvän eduista eniten. Vakavan synnynnäisen epämuodostuman, kuten palleatyrän omaaville potilaille sekä keuhko- ja sydänsairaille potilaille toimenpidettä ei suositella. Toimenpiteen suorittaminen vaatii leikkaavalta kirurgilta tähystyskirurgista erityisosaamista ja klinikalta erityisvälineistöä. Leikkaus voidaan suorittaa kolmella eri tekniikalla, joissa vatsaontelon seinämään tehtyjen porttien määrä vaihtelee. Työskentelytilan ja näkyvyyden aikaansaamiseksi vatsaontelo täytetään kaasulla, yleisimmin hiilidioksidilla. Täytön jälkeen vatsaontelon seinämään tehdään portit, joiden läpi kirurgiset välineet saadaan vietyä vatsaonteloon. Verisuonten sulkemiseen käytetään yleisimmin kudoksia yhteen sulauttavaa laitetta, jota voidaan käyttää myös kudosten katkaisuun. Munasarjat tai munasarjat ja kohtu poistetaan vatsaontelosta porttien kautta ja porttien aukot suljetaan kolmessa kerroksessa. Toimenpiteen yhteydessä esiintyvät komplikaatiot ovat avoleikkauksen tapaan mahdollisia, mutta niitä esiintyy harvoin. Leikkauksen aikana esiintyvistä komplikaatiosta tyypillisin on tihkuverenvuoto porttien laiton tai kudosten sulkemisen yhteydessä. Porttien asettamisessa ja kirurgisessa toimenpiteessä syntyvät sisäelinvauriot ovat myös mahdollisia. Lisäksi kaasu voi joutua vatsaontelon täytön yhteydessä esimerkiksi ihonalaiskudokseen. Komplikaatiot ovat kuitenkin yleensä lieviä, eivätkä vaadi erityisiä korjaavia toimenpiteitä. Leikkauksen jälkeen esiintyvät komplikaatiot, kuten haavan paranemiseen liittyvät ongelmat tai virtsankarkailu ovat verrattavissa avoimena tehdyn leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.

Ovariohysterektomia eli kohdun ja munasarjojen, ovariektomia eli munasarjojen sekä orkiektomia eli kivesten kirurginen poisto ovat yleisimpiä pieneläimille suoritettavia kirurgisia toimenpiteitä. Ne ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä toimenpiteitä ei-toivottujen eläinten ja ylipopulaation syntymisen sekä eräiden tarttuvien tautien leviämisen ehkäisyssä. Maailmanlaajuisten vaikutusten ja kansanterveyden edistämisen lisäksi uros- ja naaraskoirien sterilisaatioleikkauksilla on merkittävä rooli myös yksilötasolla lemmikkieläinten lisääntymiselinten sairauksien ehkäisyssä. Sterilisaatiota voi kirjallisuuden mukaan suositella kaikille naaraskoirille, joita ei käytetä jalostukseen, koska lisääntymistä ehkäisevän vaikutuksen lisäksi toimenpide pääsääntöisesti ehkäisee sairauksia, kuten märkäkohtua ja maitorauhaskasvaimia. Hyödyt ovat haittoja suuremmat myös kastraatiossa, joka ennaltaehkäisee ylipopulaation kehittymisen lisäksi kives- ja androgeenitaustaisia sairauksia sekä käyttäytymisongelmia. Leikattujen urosten ja naaraiden on myös todettu elävän pidemmän elämän leikkaamattomiin koiriin verrattuna. Retrospektiiviset tutkimukset osoittavat, että leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden esiintyvyys on pysynyt lähes samana viime vuosikymmenten aikana. Sterilisaatioleikkauksiin liittyvien komplikaatioiden kokonaisesiintyvyys vaihtelee eri lähteissä vaihdellen 2,6 – 20 % välillä. Useammat komplikaatiot ovat lieviä, kuten haava-alueen tulehduksia. Vakavimmista komplikaatioista yleisimpiä ovat verenvuodot. Sukurauhasten poistamiseen on todettu liittyvän haittavaikutuksia ja sen on tutkittu vaikuttavan eri sairauksien esiintyvyyteen. Lihavuus on molemmilla sukupuolilla sterilisaation seurauksena esiintyvä ongelma, ja monet leikkauksen haittavaikutukset liittyvät lihavuuteen. Harvinaiset sterilisaatioleikkausten haittavaikutukset liittyvät virtsateiden häiriöihin kuten virtsanpidätyskyvyttömyyteen ja virtsakiviin, käyttäytymiseen, lihas- ja luustoperäisiin- sekä kasvainsairauksiin. Sterilisaatioleikkaus ei yksin selitä sairaustilojen kehittymistä. Sukuhormonien vaikutus sairauksien kehittymisessä vaatii kattavampia tutkimuksia pitkältä aikaväliltä ja entistä syvempää ymmärrystä sairauksien etiologiasta ja elimistössä vaikuttavien tekijöiden keskinäisistä vuorovaikutuksista. Useat aiheen tutkimukset on tehty melko pienillä eläinmäärillä, ja kaikkea aiheestaolevaa julkaistua tietoa ei ole voitu suoraan hyödyntää käytännössä. Aiheen tutkimusten perusteella ja eri sairauksien monitekijäiset taustat huomioiden eläinlääkäri voi kunkin potilaan kohdalla muodostaa näkemyksensä sterilisaation hyödyistä ja haitoista sekä uroksilla että naarailla. Eläinlääkärin tulee keskustella asiasta omistajan kanssa, jolloin omistaja on tietoinen toimenpidettä puoltavista tekijöistä ja siihen liittyvien haittojen mahdollisuudesta ja ymmärtää muun muassa, miksi on tärkeää ennaltaehkäistä leikatun koiran lihavuutta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on esitellä sterilisaatioleikkauksen hyötyjä sekä yleisiä ja harvinaisia haittoja uros- ja naaraskoirilla. Työn tavoitteena on myös esitellä aiheen anatomiaa, sukuhormonien toimintaa ja Suomessa käytettyjä leikkaustekniikoita sekä luoda aiheesta eläinlääkärin työssä hyödynnettävää kokonaiskuvaa.