Browsing by Subject "stigma"

The study deals with factors that aim to address HIV-related stigma on the basis of analysis of publications by the HIV Center in 2016. Previous studies have shown that HIV can lead to social isolation and often stigmatizes the carrier. The basis of the study therefore lies in the fears and prejudices that HIV positive people are subject to. The purpose of this study was to analyze the image of the infection presented in the HIV Center’s materials as well as the importance of that image in overcoming the stigma-generating factors. The subject was approached from the perspective of social stigma. The study perceived three HIV-associated stigma-producing factors: deviation from societal norms, fears of easy transmissibility, and assumptions of morbidity and poor prognosis. The research material consists of the HIV Center’s brochures for public use and its 30-year-anniversary publication from 2016. The research method was theory-oriented content analysis. The material was examined in relation to stigma-generating factors in order to find content related to reducing the stigma associated with infection with HIV. The study showed that the HIV infection is a rather well-managed disease in Finland. Manageability manifested itself through two themes: the maintenance of functional capacity, and of an independent lifestyle. Negative attitudes occurred in the effects that restrict the life of the HIV positive. A change in attitudes on a general level will help HIV positive people maintain their functional capacity and an independent lifestyle. Hence, this study considers it important to spread knowledge among the wider population through academic research and open discussion.

The purpose of the study was to examine the communication of Finnish anti-immigration politicians, especially their representations of immigrants. Previous studies have shown that the self-named "immigration critics" have played an important part in making stigmatizing and derogatory talk about immigrants seem more acceptable. The theoretical framework of this study was built on Smith's (2007a) model of stigma communication. Stigmatizing messages consist of marks to recognize and categorize people, labels to distinguish people as a separate social entity, cues of responsibility to imply blame, and implications of peril linking people to physical or social dangers. The aim of the study was to find out if these contents can be found in anti-immigration discourse. The data were drawn from six blogs written by True Finn candidates who got elected in 2011 Parliamentary election. The data also contains the Sour Election Manifesto (Nuiva vaalimanifesti) signed by them. The main method in analyzing the data was theory-driven qualitative content analysis. Methods of rhetorical discourse analysis were used as a complementary analysis in reviewing the strategies of this communication. The results show that the strongest mark was affixed to the groups that have the lowest positions in the prevailing ethnic hierarchy. Muslims and people of African origin were marked most strongly, but marking was for most part indirect. The marked were labeled as culturally backward and strongly separated from "us". Responsibility was linked with the immigration itself: it was implied that the labeled people had only left their country in search of an easy life. Prejudice was claimed to be caused by the immigrants' own actions. Presenting the immigrants as both physical and moral threat to the Finnish community was the most dominant stigma message and it was used to justify stigmatization. Immigrants were presented as a homogeneous mass (part of label), but there were also claims that they should be seen and judged only as individuals. This color-blindness makes it possible for the stigmatizers to never actually face their victims, because they are not seen as members of a stigmatized group on an interpersonal level. It is also very hard for the stigmatized to change the stigma in these circumstances. The model of stigma communication proved out to be an effective tool for qualitative interpretation in this context. Further study should investigate the receiving end of these stigma messages, in this case it could mean studying the comments or the readers of political anti-immigration blogs.

Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella Helsingin kaupungin työntekijöiden havaintoja koronapandemian ja koronarajoitustoimenpiteiden tuomista muutoksista asunnottomien päihteidenkäyttäjien asemaan, elinolosuhteisiin ja palveluiden saantiin poikkeusolojen aikana. Asunnottomien päihteidenkäyttäjien tilannetta koronapandemian aikana on tutkittu toistaiseksi vähän Suomessa ilmiön tuoreuden vuoksi. Asunnottomien päihteidenkäyttäjien tilanteesta on kuitenkin ollut vaikea saada tietoa jo ennen koronapandemiaa, ja siksi tutkimustieto asunnottomien päihteidenkäyttäjien tilanteesta on tärkeää palveluiden kehittämisen kannalta. Tutkielmassa asunnottomalla päihteidenkäyttäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka on virallisesti asunnoton, ja jolla ilmenee päihdehäiriön oireita. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu stigman käsitteen ympärille. Tutkielmassa stigmalla tarkoitetaan ilmiötä, jossa jokin henkilön identiteettiin liittyvä piirre tai ominaisuus estää täyden sosiaalisen hyväksynnän. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta Helsingin kaupungin työntekijän haastattelusta. Haastattelut toteutuivat alkusyksyn 2021 aikana. Haastatellut työntekijät työskentelivät Helsingin kaupungin palveluissa koronapandemian aikana. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa käytetään puolistrukturoitua haastattelumenetelmää ja aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulosten mukaan monet asunnottomat päihteidenkäyttäjät jäivät tavoittamattomiin ja ajautuivat yhä heikompaan elämäntilanteeseen ja huonompaan kuntoon koronapandemian aikana. Koronapandemian mukanaan tuomat koronarajoitustoimenpiteet ja palveluiden sulkeminen vaikuttivat heikentävästi asunnottomien päihteidenkäyttäjien fyysiseen ja psyykkiseen vointiin sekä toivat muutoksia heidän sosiaaliseen kanssakäymiseensä ja omaan asiointiin eri palveluissa. Tutkimustulokset osoittavat, että asunnottomista päihteidenkäyttäjistä tuli julkisesti näkyvämpiä koronarajoitustoimenpiteiden aikana. Julkinen näkyvyys lisäsi sosiaalisen leimautumisen riskiä. Tämän lisäksi sosiaalista leimautumista aiheuttivat myös ulospäin näkyvä päihdehäiriö sekä asunnottomuuden mukanaan tuomat näkyvät ulkoiset merkit, kuten väsymys ja epäsiisteys, sekä mahdolliset koronaoireet, kuten flunssaoireet. Tulosten perusteella voidaan esittää, että koronarajoitustoimenpiteet, korona-altistuminen tai koronatartunta ja ulospäin näkyvät flunssaoireet aiheuttavat tilanteen, jossa asunnottomilla päihteidenkäyttäjillä on useampi sosiaalisen leimautumisen riskitekijä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että näitä riskitekijöitä ovat asunnottomuus, päihdehäiriö ja koronatartunta.

Tutkielma tarkastelee perhetaustaan liittyvien tekijöiden yhteyttä koulukiusatuksi joutumiseen. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat lastensuojelun sosiaalityön kanssa tekemisissä olleet lapset ja nuoret, joilla tiedetään aiemman tutkimuksen perusteella olevan suurempi todennäköisyys joutua koulukiusatuksi. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielma hyödyntää stigman käsitettä. Ajatuksena on, että yhteiskunnassa poikkeaviksi tai negatiivisiksi mielletyt perheeseen liittyvät tekijät voivat toimia kouluympäristössä stigmoina, jotka oikeuttavat muita kohtelemaan stigman kantajaa ihmisarvoltaan vähäisempänä. Tutkielma perustuu Nuorisobarometri 2015 -aineistoon (N=1894), jonka perusjoukkona ovat 15–29-vuotiaat nuoret. Aineistossa kysyttiin, ovatko he joutuneet kiusatuksi peruskouluiässä. Lisäksi selvitettiin erilaisia perhetaustaan liittyviä tekijöitä, kuten perheen taloudellisia vaikeuksia, vanhemman työttömyyttä, vanhemman sairautta tai vammaa, vanhemman alkoholiongelmaa, vanhemman vakavaa mielenterveysongelmaa, perheen vakavia ristiriitoja ja vanhempien eroa. Tutkielman menetelminä käytetään ristiintaulukointia sekä logistista regressioanalyysiä. Tutkielma löysi yhteyden perheen lastensuojelukontaktin ja lapsen koulukiusatuksi joutumisen välillä. Yhteys säilyi merkitsevänä, kun perheen sosioekonominen asema vakioitiin, mutta menetti merkitsevyytensä, kun muut perhetaustaa kuvaavat muuttujat vakioitiin. Lastensuojelukontaktin ja koulukiusatuksi joutumisen välinen yhteys selittyneekin osittain perheen ongelmilla, joista kiusatuksi joutumisen todennäköisyyttä kasvattivat eniten perheen taloudelliset vaikeudet sekä vanhemman alkoholiongelma. Tutkielma osoittaa heikon yhteyden perhetaustan ja koulukiusatuksi joutumisen välillä. Samalla se haastaa tarkastelemaan koulukiusaamista yhteiskuntatieteellisenä eriarvoisuudesta kumpuavana ilmiönä ja löytämään siihen uusia puuttumiskeinoja lastensuojelun näkökulmia hyödyntämällä sekä lapsiperheköyhyyttä torjumalla.

Lastensuojelua kohtaan esiintyy paljon ennakkoluuloja ihmisten puheissa ja mediassa. Tässä työssä tutkitaan sitä, miten lastensuojelun kokemusasiantuntijoina toimivat nuoret ovat kokeneet lastensuojeluun liitetyn stigman kohtaamisissaan muiden ihmisten kanssa. Tutkimuksen kohteena ovat lastensuojelun kokemusasiantuntijoina toimivat nuoret. Tutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun kokemusasiantuntijana toimimista suhteessa haastateltujen nuorten kokemuksiin stigmasta ja omaan menneisyyteen lastensuojelun asiakkaana. Tutkimuksen teoreettinen tausta koostuu stigman käsitteestä, kokemusasiantuntijatoiminnan tarkastelusta ja lastensuojelun julkisuuskuvaa ja lastensuojelun asiakkaiden kokemuksia koskevasta tutkimuksesta. Tutkimusta varten haastateltiin viittä lastensuojelun kokemusasiantuntijana toimivaa nuorta yksilöteemahaastattelulla. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimuksen tuloksena käy ilmi, että haastatellut nuoret ovat kohdanneet lastensuojelun leimaan liittyviä ennakkoluuloja ja erityiskohtelua opettajien osalta, ikätovereiltaan sekä ikätovereiden vanhemmilta. Nuoret ovat käyttäneet erilaisia sopeutumiskeinoja leiman kanssa eläessään. Erityisesti he ovat salanneet lastensuojelun asiakkuutensa, tai punninneet, milloin lastensuojelun asiakkuuden paljastaminen on heille turvallista. Lastensuojelun asiakkaina olleet nuoret ovat kokeneet syrjintää erityisesti koulumaailmassa. Haastatelluilla nuorilla on kokemuksia hylätyksi tulemisesta opiskelijavalinnoissa lastensuojelun asiakkuuden vuoksi ja he ovat kokeneet kannustuksen puutetta aikuisilta jatko-opintoihin hakeutumisen suhteen. Haastatelluilla nuorilla on ollut häpeän kokemuksia erilaisesta perhetaustastaan johtuen aiemmin nuoruudessaan, mutta iän karttuessa häpeän tunteet ovat laimenneet. Kokemusasiantuntijatoiminta on ollut nuorille voimaantumisen kokemuksia tarjoavaa toimintaa ja auttanut nuoria jäsentämään vaikeita elämän kokemuksia. Kokemusasiantuntijatoiminnassa on tavannut muita samassa tilanteessa olevia nuoria. Toiminnassa on saanut tuntea olevansa asiantuntija ja päässyt vaikuttamaan yhteiskunnallisellakin tasolla puhumalla omista kokemuksistaan muille nuorille, ammattilaisille ja päättäjille. Lastensuojelun stigman suhteen kokemusasiantuntijatoiminta on tarjonnut vertaistukea omien kokemusten pohtimisessa. Johtopäätöksenä todetaan, että lastensuojelun stigma on yhteisössä syntyvä ilmiö, johon nuoret ovat joutuneet yksilöinä vastaamaan. He ovat joutuneet selittämään itselleen muiden ihmisten ennakkoluuloista käytöstä kokiessaan syrjintää ja erityistä kohtelua. Tilanne on haastava nuorille ja he vaikuttavat jäävän varsin yksin tilanteissa, joissa ennakkoluulot tulevat esiin. Nuoret kaipaavat aikuisilta, kuten opettajilta ja sosiaalityöntekijöiltä, tukea ja kannustusta. Lastensuojeluun liitetty häpeä vaikuttaa olevan yhteisötason häpeää, ei niinkään asiakkaiden itsensä häpeää asiasta. Kokemusasiantuntijatoiminta on auttanut jäsentämään ja ottamaan haltuun omia elämänkokemuksia. Toiminnassa on jaettu vaikeitakin lastensuojelun asiakkuuteen liittyviä kokemuksia vertaisten kanssa ja tämä on edesauttanut menneisyyden jäsentämistä ja omaa voimaantumista.

The purpose of the study was to examine the communication of Finnish anti-immigration politicians, especially their representations of immigrants. Previous studies have shown that the self-named “immigration critics” have played an important part in making stigmatizing and derogatory talk about immigrants seem more acceptable. The theoretical framework of this study was built on Smith’s (2007a) model of stigma communication. Stigmatizing messages consist of marks to recognize and categorize people, labels to distinguish people as a separate social entity, cues of responsibility to imply blame, and implications of peril linking people to physical or social dangers. The aim of the study was to find out if these contents can be found in anti-immigration discourse. The data were drawn from six blogs written by True Finn candidates who got elected in 2011 Parliamentary election. The data also contains the Sour Election Manifesto (Nuiva vaalimanifesti) signed by them. The main method in analyzing the data was theory-driven qualitative content analysis. Methods of rhetorical discourse analysis were used as a complementary analysis in reviewing the strategies of this communication. The results show that the strongest mark was affixed to the groups that have the lowest positions in the prevailing ethnic hierarchy. Muslims and people of African origin were marked most strongly, but marking was for most part indirect. The marked were labeled as culturally backward and strongly separated from “us”. Responsibility was linked with the immigration itself: it was implied that the labeled people had only left their country in search of an easy life. Prejudice was claimed to be caused by the immigrants’ own actions. Presenting the immigrants as both physical and moral threat to the Finnish community was the most dominant stigma message and it was used to justify stigmatization. Immigrants were presented as a homogeneous mass (part of label), but there were also claims that they should be seen and judged only as individuals. This color-blindness makes it possible for the stigmatizers to never actually face their victims, because they are not seen as members of a stigmatized group on an interpersonal level. It is also very hard for the stigmatized to change the stigma in these circumstances. The model of stigma communication proved out to be an effective tool for qualitative interpretation in this context. Further study should investigate the receiving end of these stigma messages, in this case it could mean studying the comments or the readers of political anti-immigration blogs.

Tutkielman tarkoituksena on saada tarkempaa kuvaa läheisissä ihmissuhteissa toimimisesta masennuksen aikana. Tutkielmassani tarkastelen miten masennusta sairastaneet puhuvat läheisistä ihmissuhteista masennuksen kontekstissa, miten he rakentavat identiteettiään suhteessa läheisiin ja masennukseen, sekä kuinka ristiriitaisia puhetapoja läheisistä suhteista neuvotellaan ja ratkotaan puheessa. Tutkielman lähtökohtana on havainto siitä, kuinka läheiset ihmissuhteet kuvautuvat masennuksen kontekstissa ristiriitaisilla tavoilla. Ihmissuhteet on yhdistetty aikaisemmissa tutkimuksissa sekä masennusta ehkäiseviksi ja toipumista edistäviksi tekijöiksi, että masennusta laukaiseviksi tekijöiksi. Tarkoituksena on antaa ääni masennusta sairastaneille ihmisille, jotta voidaan selvittää, kuinka sairauden kanssa eläneet itse määrittelevät läheisiään suhteessa masennukseen. Lisäksi käyn läpi, mitä nämä kuvaukset läheisistä ihmissuhteista tarkoittavat masennusta sairastaneiden identiteetin näkökulmasta. Työni teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi, kriittinen diskursiivinen psykologia ja positiointiteoria. Teoreettiseen viitekehykseen liittyvät olettamukset tiedon luonteesta vaikuttavat jo itsessään siihen, minkälaisesta näkökulmasta masennuksen aikaisia ihmissuhteita ja minuutta tutkielmassa tarkastellaan. Vaikka masennusta usein luonnehditaankin psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena, painottuu tässä tutkielmassa masennuksen sosiaaliset puolet. Tutkielmassa masennusta ei tarkastella niinkään staattisena, psykologisena tilana, vaan sosiaalisena ilmiönä, joka saa muotonsa myös suhteessa siihen kontekstiin missä se esiintyy. Aineistona toimii masennusta sairastuneiden kertomukset läheisistä suhteista masennuksen aikana, ja aineisto koostuu yhteensä yhdeksästä yksilöhaastattelusta. Analyysissa on yhdistetty näkemyksiä ja käsitteitä kriittisestä diskursiivisesta psykologiasta sekä positiointiteoriasta, ja analyysissa tarkastellaan, millaisia ihmissuhdekonstruktioita haastateltavat puheessaan tuottavat, millaisia positioita he rakentavat itselleen suhteessa näihin ihmissuhdekonstruktioihin, sekä millaisia jännitteitä eri konstruktioiden välillä esiintyy. Konstruktioiden välisiä jännitteitä on analyysin lopuksi tarkasteltu myös ideologisen dilemman käsitteen valossa. Aineistosta hahmottui viisi erilaista tapaa kuvata läheisiä ihmissuhteita masennuksen kontekstissa. Nämä ihmissuhdekonstruktiot olivat: ihmissuhde tuen ja avun tarjoajana, kuormittunut ihmissuhde, ihmissuhde itsenäisyyden hankaloittajana, ihmissuhde ilman tukea ja apua sekä haastava ihmissuhde. Ihmissuhdekonstruktiot tuovat näkyväksi, kuinka monimuotoisesti läheiset suhteet linkittyvät masennukseen ja samalla masentuneelle rakentui hyvin erilaisia positioita suhteessa läheisiin. Puhetavat olivat myös keskenään ristiriitaisia, ja esiintyivät useasti myös saman henkilön kertomusten sisällä. Ensinnäkin läheiset suhteet konstruoitiin yhtäältä tärkeiksi niistä saatavan avun ja tuen kautta, ja toisaalta suhteet kuvattiin kuormittaviksi ja niissä toiminen raskaaksi. Puhetapa läheisistä tuen ja avun tarjoajina sai myös haastajakseen ihmissuhdekonstruktion, jossa läheiset kuvattiin masennuksesta kuormittuviksi. Lisäksi läheiset ihmissuhteet konstruoitiin suhteessa oman itsenäisyyden ylläpitoon, jolloin ihmissuhteessa tärkeäksi kuvautui läheisten kyky hyväksyä haastateltavan omaehtoisuus ja itsenäisyys. Myös tämä konstruktio näyttäytyi jännitteisenä suhteessa avun ja tuen annon ihmissuhdekonstruktioon. Puhetapojen välistä jännitettä ratkottiin myös puheessa monella tavalla, jolloin ihmissuhteet, ja oma asema suhteissa sai monenlaisia sävyjä. Erityisesti kahdessa jälkimmäisessä jänniteessä nousi esiin kysymys vastuuntunnosta ja velvollisuuksista. Tämä vastuu liittyi ensinnäkin masennuksen oikeamittaiseen ilmaisuun sekä itsenäiseen pärjäämiseen liittyviin kysymyksiin. Kaiken kaikkiaan tutkielman tulokset piirtävät kuvaa sosiaalisista suhteista masennuksen aikana monitasoisena ilmiönä, joiden lähempi tarkastelu osoittaa myös ihmissuhteiden ristiriitaisen luonteen. Tässä kontekstissa masennusta sairastavan asema näyttäytyy sekä toipumista edistävässä, että sitä ehkäisevässä valossa. Tulokset tukevat ajatusta siitä, että on edelleen tärkeä keskittyä purkamaan masennukseen liittyvää stigmaa, mutta tulosten perusteella olisi syytä tarkastella myös vastuun teemaan liittyviä kysymyksiä. Tulokset osoittavat, että masennukseen liittyy vastuunkantoa niin läheisten kuormittumisesta kuin itse pärjäämisestäkin. Kun masennus jo tuottaa itsessään valtavan määrän kärsimystä yksilötasolla, tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, minkälaisena masennuksen ilmiötä kuvataan, ja miten siihen suhtaudutaan, jotta masennusta sairastaville ei muodostuisi uuden tasoista kärsimystä.

Tutkielmassa tarkasteltiin monisuhteisten kertomia tarinoita kohdatuksi tulemisesta erilaisissa palveluissa Suomessa. Monisuhteisuus on kattokäsite suhdemuodoille, joissa on yhteisten sopimusten mukaisesti enemmän kuin kaksi osapuolta. Tutkielman aineisto koostui kolmentoista haastateltavan yhteensä 43:sta suullisesti ja kirjallisesti tuotetusta narratiivista, joissa kerrottiin kohdatuksi tulemisesta joko yksittäisen työntekijän kanssa tai palvelurakenteissa yleisellä tasolla. Osassa kohtaamisissa yksittäisten työntekijöiden kanssa oli monisuhteisuudesta kerrottu ja osassa siitä oli vaiettu. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälaisia puhetapoja palvelukohtaamistarinoista on tulkittavissa ja minkälaisia puhujapositioita näissä puhetavoissa rakentuu. Aineiston analyysimenetelmänä hyödynnettiin kriittisen diskursiivisen psykologian diskurssianalyyttisiä työkaluja; tulkintarepertuaareja ja subjektipositioita. Aineistosta oli tulkittavissa viisi puhetapaa, joilla haastateltavat konstruoivat kohdatuksi tulemista: normatiivisuuden, leiman pelon, tuomitsevan kohtaamisen, osaamattoman kohtaamisen ja positiivisen kohtaamisen tulkintarepertuaarit. Tulkintarepertuaareista kaksi ensimmäistä kertovat siitä, millaista on yleisluonteisesti käyttää palveluita monisuhteisena ja miten valtavirrasta poikkeaminen konstruoituu tälle vähemmistöryhmälle yksittäisiä kohtaamistilanteita laajemmissa konteksteissa. Muissa tulkintarepertuaareissa taas on kyse konkreettisista kohdatuksi tulemisen tavoista spesifeissä tilanteissa yksittäisen työntekijän kanssa. Normatiivisuuden tulkintarepertuaarissa palveluiden ja työntekijöiden katsottiin edustavan yhteiskunnan hegemonisia arvoja ja näkemyksiä. Leiman pelon tulkintarepertuaarissa taas korostui tuomituksi tulemisen pelko normeista poikkeamisen vuoksi. Tuomitsevan kohtaamisen tulkintarepertuaarissa työntekijän kerrottiin asennoituneen monisuhteisuuden negatiivisesti. Osaamattoman kohtaamisen tulkintarepertuaarissa työntekijän kerrottiin olevan tietämätön monisuhteisuusasioissa. Positiivisen kohtaamisen tulkintarepertuaarissa työntekijän toimintaa konstruoitiin myönteisessä valossa. Tulkintarepertuaareissa haastateltaville rakentui kuusi erilaista puhujapositiota: ulkopuolinen, varovainen, puolustautuja, lamaantunut, valistaja ja hyvin kohdeltu. Ulkopuolisen ja varovaisen positioissa on kyse vallitsevien normien ulkopuolelle jäämisestä ja sen aiheuttamasta varautuneisuudesta palveluita käyttäessä. Puolustautujan, lamaantuneen ja valistajan positiot ovat sen sijaan kohtaamistilanteen aikaansaamia, nimensä mukaisia reaktiivisia toiminnan muotoja. Hyvin kohdellun positiossa haastateltava on työntekijän myötämielisen kohtelun kohde. Haastateltavien konstruoimaa kokemuspuhetta voidaan luonnehtia kehämäisesti. Kehämäinen prosessi syntyy yleisestä normatiivisuudesta, johon sisältyvät yhteiskunnalliset säännöt siitä, mikä on luonnollista, hyväksyttävää ja moraalisesti oikein. Yhteiskunnan normatiivisuus sekä monisuhteisten omakohtaiset ja jaetut negatiiviset kokemukset palvelukohtaamisista aiheuttavat sekä yksilöllistä että kollektiivista vähemmistöstressiä. Vähemmistöstressin vuoksi moni päättää vaieta suhdemuodostaan palveluita käyttäessään, mikä vaikuttaa monisuhteisuuden näkymättömyyteen. Näkymättömyyden vuoksi tietoa monisuhteisuudesta on vähän, mikä taas vahvistaa normatiivisuutta. Aineistosta oli tulkittavissa myös puhetta, jossa kohtaamistilanne sanoitettiin positiiviseksi. Huomionarvoista on kuitenkin, että positiivinen kohdatuksi tuleminen rakentui tuomitsemisen poissaolon kautta. Lisätutkimus monisuhteisuudesta Suomessa olisi tarpeellista monisuhteisuuteen liittyvän stigman purkamisessa.

The United States has been built on centuries of oppression of incarcerated people alongside systemic racism toward minorities. Once again these inequities entered the public discourse following a pandemic, rising unemployment, political uncertainty, and several high-profile police killings of unarmed Black people. Millions of Americans protested in the streets and called attention to the necessary criminal justice reforms on social media. Suddenly, terms like prison abolition, defund the police, #BlackLivesMatter, and police brutality entered everyday conversations. The American criminal justice system was built in the aftermath of the Civil War to disenfranchise and oppress Black Americans, and later other racial minorities, as well. Racist media and political campaigns furthered the myth of Black criminality resulting in widespread support for harsh criminal penalties. This led to the United States having the highest incarceration rate in addition to one of the highest recidivism rates in the world. The question remains, “How should systemic racism in the American criminal justice system be addressed?” Finland, with its focus on rehabilitating offenders and establishing a strong welfare state, serves as a point of inspiration. The hypothesis of this study was that the reasoning behind Finnish people’s support of a rehabilitative approach was that incarceration status was less stigmatized in Finland. Interviews with formerly incarcerated people in Finland appeared to indicate that this is the case. However, studies with more participants and greater diversity are needed to add to this research. Moving forward, America should institute reforms to reduce the stigma attached to incarceration like automatically expunging criminal records for those eligible or establishing employment programs that begin upon release from prison.

Syftet med denna avhandling är att undersöka vilka konsekvenser stigma kan medföra för sexarbetare samt ifall stigma syns i mötet med social- och hälsovården. I avhandlingen har jag granskat olika studier och artiklar om sexarbete. Avhandlingen är en litteraturöversikt och jag har analyserat studierna med induktiv innehållsanalys. Det finns lite finländsk forskning om sexarbete och stigma kopplat till det , och om hur omfattande fenomenet är. Som teoretisk referansram använder jag Erving Goffmans (1972) teori om stigma. Resultatet av min analys är att stigma påverkar sexarbetarnas liv. Den sociala stigman kring sexarbete leder till att många sexarbetare lever ett så kallat dubbel liv och håller sexarbetet som en hemlighet. Detta kan ha konsekvenser som exempelvis psykisk ohälsa och social exkludering. Avhandlingens resultat visar också att stigma kan synas i mötet med social- och hälsovården. Avhandlingen visar alltså att den sociala stigman kring sexarbete har en negativ påverkan på sexarbetarna.