Browsing by Subject "suhtautuminen"

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat suhtautuvat sähköisiin työtapoihin ja opetuksen sähköistämiseen ja miten suhtautumista ilmennetään kielellisillä valinnoilla. Tutkielman aineisto koostuu keväällä 2017 tehdyn lomakekyselyn avovastauksista, joissa annetaan vinkkejä ja kehitysehdotuksia äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien sähköiseen työskentelyyn. Tutkielman teoreettinen lähtökohta on J.R. Martinin ja P.R.R. Whiten systeemis-funktionaaliseen kielikäsitykseen pohjaava suhtautumisen teoria. Tarkastelen teorian käsittein ja tekstintutkimuksen menetelmin muun muassa, millaisia sähköiseen työskentelyyn ja opetuksen sähköistämiseen liittyviä arvottavia ilmauksia aineistossa esiintyy ja miten vastaajat sitoutuvat sanomaansa. Aineistossani opettajien vastaukset jakautuivat karkeasti kolmeen aiheeseen: 1) työkalut, alustat ja materiaalit, 2) opettajien koulutus ja yhteistyö sekä 3) sähköistäminen itseisarvona. Vastaukset ovat luonteeltaan direktiivisiä, eli niiden funktio on ohjata toimimaan. Suhtautuminen sähköisiin työtapoihin ja opetuksen sähköistämiseen on vastausten perusteella pääosin kriittistä. Työkaluissa, alustoissa ja materiaaleissa on kehitettävää, mitä ilmennetään arvottavilla sanavalinnoilla sekä modaali-ilmauksilla. Kehitysehdotukset on suunnattu koulutusta kehittävälle taholle. Vinkit toimivista työtavoista on puolestaan osoitettu kollegoille. Tällöin myös suhtautuminen näyttäytyy positiivisena. Koulutus ja yhteistyö nähdään vastauksissa itsessään arvokkaana ja molempia toivotaan lisää. Kouluttamisen nähdään olevan päättäjien vastuulla, kun taas opettajien yhteistyötä käsittelevissä vastauksissa vedotaan kollegoihin. Useassa vastauksessa kielletään sähköisyyden itseisarvo eksplisiittisesti. Näissä vastauksissa suhtautuminen onkin kriittisimmillään ja sitoutumisen aste on korkea. Sähköistämisen itseisarvoa käsittelevissä vastauksissa huomionarvoista on, että niissä vedotaan usein oppilaiden ja opiskelijoiden etuun, taitoihin ja toiveisiin. Opettajat ovat huolissaan koulutusta koskevasta päätöksenteosta, jossa sähköistäminen näyttäytyy itseisarvona.

Tutkielmani käsittelee suhtautumista ja kieli-ideologioita Adam Fredrik Jaakkolaisen kirjeissä Carl Axel Gottlundille vuosina 1841–1857. Adam Jaakkolainen oli lammilainen talollinen ja itseoppinut kirjoittaja ja C. A. Gottlund suomen kielen yliopistonlehtori, kielimies ja kirjailija. Aineistoon kuuluu 29 kirjettä, joita säilytetään Kansalliskirjaston käsikirjoitusarkistossa. Gottlundin kirjoittamia vastauskirjeitä ei ole säilynyt. Tutkin Jaakkolaisen kirjeissään ilmaisemaa suhtautumista vastaanottajaan ja eri valtainstansseihin J. R. Martinin ja P. R. R. Whiten suhtautumisen teorian avulla. Tutkimus asettuu sosiolingvistiikan ja diskurssintutkimuksen kenttään. Tutkimukseni sijoittuu jatkoksi myös monitieteiselle itseoppineiden kirjoittajien tutkimukselle. Jaakkolaisen ideologiassa vastakkain ovat suomen ja ruotsin kieli. Suomi yhdistyy tavalliseen kansaan ja ruotsin kieli herroihin. Suomen kieli eli kansa on alisteisessa asemassa ruotsin kieleen eli herroihin nähden. Ruotsin kielestä ja herroista puhutaan negatiivisen affektiivisesti. Gottlundin hän mieltää suomen kielen puoltajaksi ja osoittaa myönteistä affektiivisuutta. Tsaariin ja venäläishallintoon Jaakkolainen suhtautuu aluksi ylistäen, mutta suomen kielellä julkaisemista rajoittanut vuoden 1850 sensuuriasetus muutti suhtautumista kriittisemmäksi. Venäjän kieleen suhtautuminen ei ole yhtä negatiivista kuin ruotsiin. Arvosteleva suhtautuminen paikkakunnan kappalaisiin ja kirkkoherraan kertoo Jaakkolaisen korkeasta sosiaalisesta statuksesta. Suomen kielen sisäisistä kehittämisideologioista olennaiseksi nousee kansankielisyyskanta, jota Gottlundkin edusti. Jaakkolainen siirtyy kirjeenvaihdon aikana käyttämään yhtä kotimurteensa leimallisinta piirrettä, l-varianttia t:n heikon asteen vastineena ja alkaa myös kirjoittaa etunimensä ilman d-kirjainta (Adam Fredrik > Aatu Reito ym.) Tämä kertoo implisiittisesti suvaitsevasta suhtautumisesta variaatioon ja oman murteen käyttöön. Jaakkolainen kertoo myös eksplisiittisesti olevansa kirjakielen variaation hyväksymisen kannalla.

COVID-19-pandemian myötä vuotta 2020 on varjostanut epävarmuus ja pelko, mikä on havaittavissa sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa käytävässä keskustelussa. Sosiaalisen median käytössä korostuu eri kanavien rooli sekä tiedon lähteenä että käyttäjien omien näkemysten ilmaisemisen välineenä. Lisäksi sosiaalisessa mediassa korostuu käyttäjien välinen vuorovaikutus. Sosiaalisen median käyttäminen terveyteen liittyvän tiedon lähteenä voi kuitenkin olla ongelmallista, erityisesti jos tieto erkaantuu tieteellisesti todistetusta faktasta. Sosiaalisessa mediassa esiintyvän diskurssin tarkasteleminen voi kuitenkin laajentaa ymmärrystämme käyttäjien suhtautumisesta ja asenteista uhkaavien infektiosairauksien vaaroihin sekä leviämisen estämiseen liittyviin toimenpiteisiin. Tämän tutkimuksen osalta COVID-19-pandemiaa lähestytään kasvomaskien käyttöön liittyvän diskurssin tarkastelulla suhtautumisen näkökulmasta. Analyysissa sovelletaan Martinin ja Whiten suhtautumisen teoriaa (Appraisal theory), jonka avulla voidaan havainnoida puhujien asennoitumista kasvomaskien käyttöön tarkastelemalla kielessä ilmenevää evaluaatiota. Teorian viitekehys koostuu kolmesta järjestelmästä: asennoituminen (attitude), sitoutuminen (engagement) ja asteittaisuus (graduation). Tämä tutkimus on rajattu asennoitumisen järjestelmään, joka jakautuu edelleen kolmeen alajärjestelmään: tunteiden ilmaisuun (affect), toiminnan arvosteluun (judgement) sekä esineiden ja asioiden arvottamiseen (appreciation). Suhtautumisen teoriassa kieli mielletään systeemis-funktionaalisesta kieliteoriasta lainaten merkitysten viestittämisen järjestelmänä, jossa evaluaatio toteutuu puhujan valitessa lukuisien mahdollisten merkitysten välillä. Tutkimuksen aineistona käytetään yhdysvaltalaisessa Washington Post -lehdessä julkaistua kasvomaskien oikeaoppiseen käyttöön ohjeistavan uutisartikkelin kommenttiosiota. Kommenttiosio koostuu yhteensä 137 kommentista, joista 114 sisältää kasvomaskien käyttöön liittyvää asennoitumista. Näissä 114 kommentissa ilmenee asennoitumista yhteensä 147 kertaa. Kommenttien analysoinnissa sovelletaan kvalitatiivista analyysia, jonka avulla kommenteista ensin täsmennetään asennoitumisen esiintymät. Tämän jälkeen analyysissa määritellään tarkemmin mitä kasvomaskeihin liittyvää aspektia arvioidaan, mikä on asennoitumisen polariteetti ja mihin arviointi sijoittuu asennoitumisen alajärjestelmissä. Tulokset osoittavat, että kasvomaskeihin liittyvässä diskurssissa korostuu ihmistoiminnan arvostelu, mikä ilmenee kasvomaskien käyttämättä jättämisen kielteisenä arvosteluna. Myös kasvomaskien sääntöihin sekä sääntöjen toteutumiseen ja valvontaan liittyvät epäjohdonmukaisuudet saavat osakseen kielteistä arvottamista. Tuloksissa ilmenee myös negatiivista asennoitumista poliittisia johtajia ja instituutioita kohtaan sekä näkyvää poliittista vastakkainasettelua, jossa kasvomaskien käyttämättömyys mielletään oikeistolaisen ideologian seuraukseksi. Tulokset viittaavat siihen, että kasvomaskeihin suhtaudutaan myönteisesti ja niiden tärkeys sairauden leviämisen estämiseksi tiedostetaan.

Työssä tarkastellaan Tuomas Milonoffin ja Riku Rantalan kirjoittaman Mad manners -tapaoppaan kohosteisia sanavalintoja ja suhtautumisen konventioita. Yhtäältä siis selvitetään, millaista kohosteista tyyliä oppaassa käytetään. Lisäksi työllä pyritään vastaamaan kysymykseen, millä tavoin oppaassa suhtaudutaan kulttuurisiin tapoihin ja millaista maailmankuvaa siinä pyritään tarjoamaan lukijalle samastuttavaksi. Työn aineistona on vuonna 2012 julkaistu 399-sivuinen tietokirja Mad manners: seikkailijan etiketti – opas maailman tapoihin. Analyysia varten aineistosta on käsin poimittu kaikki kohosteiset ilmaukset. Lisäksi tarkempaa analysointia varten on valittu yksittäisiä mikrotekstejä tai niiden osia, jotka kuvaavat teoksessa tarkasteltavaa suhtautumista. Keskeisimpiä teoreettisia viitekehyksiä ovat tyylintutkimus ja systeemis-funktionaalisen kielioppi-perinteen parissa kehitelty suhtautumisen teoria. Tärkeitä käsitteitä ovat myös kohosteisuus, leksikaalinen koheesio ja heteroglossia. Tutkielman ensimmäisessä analyysiluvussa osoitetaan, että Mad manners -tapaoppaan sanastosta keskimäärin noin viisi prosenttia on kohosteista eli muuhun tekstiin nähden etualaistettua. Kohosteisuus ilmenee slangillisina, puhekielisinä, vanhahtavina tai runollisina sanavalintoina. Osa slangista on vanhempaa ja laajemmalle levinnyttä, kun taas osa on uudempaa, mahdollisesti kirjoittajien itse kehittelemää sanastoa. Tapaoppaalle hyvin ominainen tyylillinen konventio on tutkielmassa leksikaalisen koheesion ketjuksi nimetty tapa esittää asioita, jossa puheen olevaa aihetta kuljetetaan lähikäsitteiden, synonyymien ja metaforien avulla, kun taas toistoa käytetään silmiinpistävän harvoin. Työn toisessa analyysiluvussa avataan Mad manners -oppaan suhtautumisen tavaramerkkiä. Se on yhtäältä kummallisten asioiden käsittelemistä huumorilla. Jotkin käsiteltävät aiheet ovat itsessään omituisia, mutta toisia arkipäiväisempiä aiheita väritetään humoristisella käsittelytavalla. Toisaalta suhtautuminen ilmenee vierailta ja länsimaisesta näkökulmasta joskus sopimattomilta tuntuvien kulttuuristen tapojen ymmärtämisenä ja hyväksymisenä. Hyväksyminen ilmenee länsimaisen ja paikallisen näkökulman ohessa tarjottavana kolmantena, Mad manners -oppaan kirjoittajien näkökulmana, joka muistuttaa lukijaa länsimaisen kulttuurin omista ongelmista. Tutkielma avaa näkökulmia aiheeseen, jota ei ole aiemmin tutkittu. Milonoffin ja Rantalan televisio-ohjelmista on aikaisemmin tehty kaksi gradua. Mad manners -oppaan kirjoittajilta on ilmestynyt peräti seitsemän Madventures-brändin mukaista kirjaa, joten jatkotutkimuksessa yksi mahdollisuus olisi tarkastella mainittuja ominaisuuksia kirjoittajien koko tuotannossa. Toisaalta olisi mielenkiintoista hyödyntää suhtautumisen teorian käsitteistöä vielä yksityiskohtaisemmin samassa aineistossa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan blogikirjoitusten lukijapaikkoja ja kommentoijien suhtautumista niihin. Lukijapaikka on tekstiin rajautuva vastaanottajan tila, jota rajaavat tekstin vastaanottajaan suuntautuvat oletukset. Tutkielman aineistona on 12 blogikirjoitusta kommentteineen. Kuusi tekstiä on peräisin yksityishenkilön kirjoittamasta opetusalan blogista ja kuusi institutionaalisesta opetusalan blogista. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia lukijapaikkoja näiden kahden blogin blogikirjoituksiin hahmottuu. Lukijapaikka on monitasoinen käsite, ja sitä tarkastellaan muun muassa blogikirjoitusten esisopimusten, tekstiin muotoutuvien sisä- ja ulkoryhmien, puhuttelujen sekä direktiivien kautta. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, kuinka blogikirjoitusten kommenteissa suhtaudutaan pohjatekstin lukijapaikkojen rajauksiin: Millaisiin lukijapaikkojen rajauksiin otetaan kantaa? Millaisin keinoin? Tutkielmassa kommentit on jaoteltu kolmeen kategoriaan: 1) Kommentissa tuetaan tekstin lukijapaikkojen rajauksia 2) Kommentissa kyseenalaistetaan jokin pohjatekstiin hahmottuva lukijapaikka 3) Kommentissa ei oteta kantaa tekstin lukijapaikkoihin. Tämän jaottelun pohjalta tarkastellaan eri kategorioille tyypillisiä kielenpiirteitä sekä sitä, millaiset lukijapaikan rajaukset kirvoittavat kunkin kategorian kommentteja. Keskeisiksi tarkastelun kohteiksi nousevat evaluointi, suhtautumisen ja kohteliaisuuden keinot, persoonailmausten vaihtelu, oman kokemuksen käyttäminen argumenttina sekä moniäänisyyteen suuntautumisen tavat eli dialoginen laajentaminen tai supistaminen. Tutkielmassa osoitetaan, että eri kategorioiden kommenteissa käytössä ovat osin erilaiset kielelliset keinot. Lisäksi havaitaan, että blogikirjoituksen lukijapaikan rajauksen tavat vaikuttavat siihen, millaista kommentointia kirjoitus verkossa kirvoittaa. Ristiriitaisia, tiukkaan rajattuja tai kielteiseksi hahmottuvia lukijapaikkaa kyseenalaistetaan aineistossa eniten. Löyhärajaisia tai neutraaleja lukijapaikkoja ja blogikirjoituksessa ylläpidettyä etäkohteliaisuutta taas seuraa objektiivisuuteen pyrkivä kommentointi. Sen sijaan blogikirjoituksen aiheella ei tässä aineistossa ole yhtä havaittavaa vaikutusta siihen, millaisia kommentteja tekstit saavat.

Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka suhtautuminen maahanmuuttoon ilmenee äidinkielen ylioppilasesseissä. Tutkielmassa selvitetään, millaisten tekstuaalisten kielen piirteiden kautta aineiston tekstit välittävät suhtautumista aiheeseen. Analyysissa eritellään, kuinka suhtautuminen maahanmuuttoon välittyy asennoitumisen ja sitoutumisen ilmausten kautta. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on suhtautumisen teoria, joka pohjautuu systeemis-funktionaaliseen kielioppiteoriaan. Analyysissa on hyödynnetty suhtatutumisen teorian käsitteitä. Tutkielma asettuu tekstintutkimuksen kenttään ja tutkimusmetodina on tekstianalyysi. Aineisto koostuu 95 äidinkielen ylioppilaskokeessa vuosina 2011−2012 kirjoitetusta esseekoevastauksesta, joissa käsitellään jollain tavalla maahanmuuttoa. Aineistoa on yhteensä kolmelta eri tutkintokerralta. Aineisto on saatu tutkimustarkoitukseen Ylioppilastutkintolautakunnalta. Tutkielmassa osoitetaan, että suhtautuminen maahanmuuttoon välittyy äidinkielen ylioppilasesseistä monien tekijöiden kautta. Suhtautumista ilmaistaan aineiston teksteissä maahanmuuton, maahanmuuttajien ja heidän toimintansa arvottamisella sekä tunteiden ilmaisulla maahanmuuttoaiheesta. Tutkielmassa osoitetaan myös, että maahanmuutosta ja maahanmuuttajista konstruoidaan teksteissä kuva uhkana tai hyötynä, mikä tuo esiin teksteissä ilmenevää suhtautumista. Lisäksi tutkielmassa osoitetaan, että sitoutumalla erilaisiin näkemyksiin maahanmuutosta kirjoittajat ilmaisevat suhtautumista aineiston teksteissä. Tähän liittyvät olennaisesti ilmaisut, joilla kirjoittajat eivät osoita sitoutuvansa tiettyihin näkemyksiin. Sitoutumiseen liittyy myös teksteissä käytetty me-retoriikka, jolla osoitetaan suhtautumista maahanmuuttoon. Sitoutumisen ilmaisut tuovat esiin sitä, kuinka teksteissä suhtaudutaan niihin tuotuihin muihin ääniin. Tutkielman lähestymistapa poikkeaa aikaisemmasta maahanmuuttodiskurssin tutkimuksesta, sillä siinä on käytetty aineistona tekstejä, joita ei ole tarkoitettu julkaistaviksi. Tutkielma valottaa sitä, kuinka suhtautuminen maahanmuuttoon välittyy äidinkielen ylioppilasesseiden muodostamassa koetekstilajissa. Tutkielma osoittaa myös, kuinka suhtautumisen teorian käsitteitä on mahdollista soveltaa suomenkielisen tekstiaineiston analysoimiseen.

Finnish forests have a major impact on climate change at a national level, as approximately 86 % of Finland's surface area is forest and forests are a significant carbon sink. Continuous cover forestry is better from the point of view of carbon sequestration than even-age forestry. The Finnish Forest Act was reformed in 2014. Forest professionals and forest owners have had time to adapt to the new Act, to consider the use of alternative methods or, possibly, to take these methods into practice. Forest professionals have a clear position of power through information and communication to forest owners and the creation of a prevailing atmosphere of attitudes. Examination of the attitudes and the values of forest professionals are important as their attitudes and values have an impact on the recommendation of forest management methods. The purpose of this study was to examine how familiar continuous cover forestry was to forest professionals and forest owners as well as their perceptions of it. In addition, the values of forest professionals and how different factors influence their perceptions of continuous cover forestry were examined. The data used in this research was from a survey conducted in 2017. According to the results, forest professionals and forest owners are quite familiar with continuous cover forestry. The forest professionals’ perceptions of it were more negative compared to the forest owners’ perceptions. Gender and educational background were factors that were found to impact the attitudes of the forest professionals. Their perceptions of continuous cover forestry also affected the percentage of continuous cover forestry recommended by them. Forest professionals valued the sales proceeds of wood the most and the carbon sequestration of forests the least.

Solutions to mitigate climate change are continuously sought, and one of the most considerable way is to increase carbon seques-tration in forests. Climate impact of Finnish forests has been positive over the last ten years but carbon sequestration is possible to further increase. In Finland, most of the forests are privately owned, so the addition of carbon sequestration requires changes in forest management to support carbon sequestration. The study examines the Helsinki metropolitan area private forest owners’ attitude to increase carbon sequestration in their own forests. Attitude is considered from the perspective of forest owners’ percep-tions on climate change, the importance of forest ownership, and acceptability of the various possible ways to increase carbon sequestration. The data was collected between November and December 2015 by thematic interviews (n = 15) of the Pääkau-punkiseudun metsänomistajat ry (PKMO) members. Forest owners’ attitude to increase carbon sequestration in their own forests was favorable but the majority consider compensation as the most important condition for participation. Forest owners could be divided into four types concerning their views on storing carbon in their own forests. Forest owners’ willingness to participate is influenced by their knowledge of the link between climate change and forests, the factors related to owners and their parcels, as well as to acceptability of possible policy instruments and programs. In terms of political guidance, it is important to provide flexible and cost-effective ways to increase carbon sequestration in private forests. Designing political instruments, the potential link between economic incentives and increasing awareness should be taken into account. In addition, the aim of political instruments is to primarily reach potentials, because pioneers are already taking measures to sequester carbon in their forests. Deniers are able to get involved in carbon sequestration by offering various ways to increase carbon sequestration as well as compensation that is equivalent to the lost in timber sales revenue. From the perspective of political guidance, the most problematic forest owners to reach in carbon sequestration programs are indifferent owners.

Objective of the research was to find out factors affecting attitude among 1st to 6th grade primary school teachers towards adding movement during a school day. The study has multi-method approach as it utilises two different research methods. As research methods I used interviews and questionnaire. Methodically the study focuses on qualitative research, and as a method of analysis I used data-driven content analysis by the theory. I reviewed the quantitive part of the research through circle graphs and cross-referencing methods provided by the SPSS Statistics software. Research material consisted of interviews with six class teachers from three different localities in Finland, and questionnaire to 89 class teachers around Finland. The interviews were conducted on-site at schools or by phone, and responses to the electronic questionnaire were collected via links shared through Facebook. On the basis of this study, it can be stated that there are many factors, both individual and communal, that affect to class teachers’ attitude towards adding movement during the school day. The most important individual factors are teacher’s personal values, notions and experiences together with teacher’s knowhow of movement and it’s effects. Out of communal factors, the most affecting ones are the possibilities offered to teachers to add movement, and the generally prevailing though about what movement is and what kind of meaning it has especially in schoolchild’s everyday life. Teachers can be divided roughly into three groups based on their attitude towards adding movement: those who already include movement naturally into the school everyday life, those who have positive attitude towards movement but whose means and notions are yet incomplete, and those who have negative attitude towards adding movement. My study gives valuable information about how to affect attitude among school teachers and school teacher students towards adding movement, and the means by which they can be helped to build a school environment that includes movement. The results also bring up the need for both initial and continuing education for the content, effects and methods of adding movement during a school day. It is possible to affect teachers’ attitude towards adding movement, but it requires

Tässä tutkielmassa tarkastellaan yläkoulun kahdeksasluokkalaisten kirjoittamien mielipidetekstien kokonaisrakennetta ja argumentointia. Tutkielman aineistona on yhteensä 43 tekstiä, jotka jakaantuvat kahteen: Reading to Learn -aineistoon sekä vertailuaineistoon. Reading to Learn -aineiston kirjoittajat saivat tekstiensä kirjoittamisen tueksi Reading to learn -genrepedagogiikasta mukailtua opetusta sekä kaksi mallitekstiä. Vertailuaineiston kirjoittajat sen sijaan kirjoittivat tekstinsä vain tehtävänannon perusteella. Tutkielman päätavoitteena on selvittää, minkälainen kokonaisrakenne mielipideteksteissä on. Reading to Learn -aineiston kirjoittajien tuottamia mielipidetekstejä verrataan mielipidetekstin yleiseen kokonaisrakenteeseen, opetuksen mukaiseen kokonaisrakenteeseen sekä opetuksessa käytettyjen mallitekstien rakenteeseen. Tutkielmassa siis tarkastellaan, sisältävätkö tekstit mielipidetekstin tekstilajille tyypillisiksi miellettyjä pakollisia vaiheita ja valinnaisia jaksoja. Vertailuaineiston mielipidetekstien kokonaisrakennetta verrataan Reading to Learn -aineiston tekstien kokonaisrakenteeseen. Tutkielman toinen tavoite on tarkastella aineistojen argumentointia eli perustelukeinojen käyttöä. Koska tämä ei ole tutkimuksen päätavoite, argumentoinnista tutkitaan aineistoissa eniten käytettyjä perustelukeinoja ja aineistoja verrataan toisiinsa. Aineistoa tarkastelemalla selviää, että Reading to Learn -aineiston ja vertailuaineiston tekstien kokonaisrakenne eroaa selvästi toisistaan. Reading to Learn -aineiston teksteissä on hyödynnetty sekä opetuksen mukaista mielipidetekstin kokonaisrakennetta että otettu mallia malliteksteistä. Vertailuaineiston tekstien kokonaisrakenne sen sijaan poikkeaa huomattavasti sekä mielipidetekstien yleisrakenteesta että Reading to Learn -aineiston mielipideteksteistä. Aineistot eroavat sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti: kaikissa vertailuaineiston teksteissä ei ole kappalejakoa ja Reading to Learn -aineistolle tyypilliset mielipidetekstin pakolliset vaiheet joko puuttuvat tai ovat huomattavasti lyhyempiä. Reading to Learn -aineiston ja vertailuaineiston argumentaatiokeinot sen sijaan ovat hyvin samankaltaisia. Eniten käytettyjä argumentaatiokeinoja kummassakin aineistossa on faktat, hyödyt ja haitat, omakohtaiseen kokemukseen vetoaminen, vertailu, esimerkki ja vastanäkemyksen huomioon ottaminen. Vaikka aineistoissa käytetäänkin hyvin samankaltaisia perustelukeinoja, on perusteluiden laajuudessa eroa. Reading to Learn -aineistossa tekstin pääväitettä perustellaan laajemmin ja perustelukappaleita on tekstissä yleensä useampi. Vertailuaineistossa perustelut jäävät usein jopa vain parin virkkeen mittaisiksi.