Browsing by Subject "sukupuolijakauma"

Tutkielmassamme tarkastelemme, miksi miehet vierailevat taidemuseoissa vähemmän kuin naiset. Tapausesimerkkinämme on Nykytaiteen museo Kiasma ja lähtökohtanamme kansallisten kävijätutkimusten osoittama kävijöiden huomattava naisenemmistö. Lähteinä käytämme Kiasman ja muiden museoiden kävijätutkimuksia sekä ei-kävijyystutkimuksia, Kiasman henkilökunnan haastatteluja sekä erilaisia tilastollisia julkaisuja kulttuuriosallistumisesta ja vapaa-ajan sekä median käytöstä. Tutkielma hyödyntää sosiologi Pierre Bourdieun käsitteitä “kenttä”, “habitus”, “maku” ja “kulttuuripääoma”, jotka pyrimme yhdistämään sukupuolinäkökulmaan. Bourdieun teoriaa soveltaen argumentoimme, että taidemuseokentällä mieheksi identifioituvat yksilöt voivat olla asemassa, jossa museovierailu ei edes tule potentiaalisen mieskävijän mieleen. Nämä rakenteet voivat periytyä miessukupolvelta toiselle, jos työtä asenteiden muuttamiseksi ei tehdä. Kansallisgallerian strategian mukaan Kiasma sitoutuu olemaan “kaikkien taidemuseo”. Tutkielmastamme ilmenee, että tavoitteen toteuttamiseksi museon ei-kävijät pitäisi tunnistaa paremmin, ja museosta tulisi tehdä heille houkuttelevampi vierailukohde esimerkiksi markkinoinnin keinoin. Argumentoimme, että tasapuolisempi sukupuolijakauma taidemuseoiden kävijöissä rakentaisi myös vuorovaikutuksellisempaa yhteiskuntaa. Uudistuakseen sukupuolittunut yhteiskunta voi tarvita sukupuolen huomioivia työkaluja. Helsingin taidemuseokentällä sukupuolisegregaatio vaikuttaa olevan tabu. Miesten osallistamista ei nähdä luontevana osana saavutettavuus-työskentelyä. Jos miehet tuntisivat museoiden tarjonnan paremmin, he myös vierailisivat museoissa useammin. Erilaisille asiakasryhmille toimivat herätteinä erilaiset viestit. Maun, kiinnostuksen kohteiden ja mediankäytön sukupuolittuneisuus voidaan ottaa huomioon, kun mietitään missä mediassa ja millaisella viestillä pyritään luomaan miehille heräte käydä museossa.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan 2010-luvun syntyvyyden laskua Suomessa ei-korkeakoulutettujen kohdalla lastenhankintaan liittyvien sosiaalisten muutosten näkökulmasta kyselyaineiston perusteella. 2010-luvun alussa alkaneen laskun on epäilty johtuvan vuoden 2008 talouskriisistä, mutta koska syntyvyys on toipuneesta taloudesta ja työllisyydestä huolimatta jatkanut laskuaan, epäillään ilmiön taustalta löytyvän myös muita kuin taloudellisia syitä. Aineistoanalyysia taustoitetaan teoreettisella ja historiallisella pohjustuksella. Apuna toimii erityisesti väestöllisen muuntumisen teorian toinen vaihe, jonka mukaan erityisesti yhteiskunnallisten arvojen ja yksilöllisemmän elämäntavan muutos ovat laskeneet syntyvyyttä. Perheet ja yksilöt arvostavat yhä enemmän vapaa-aikaa ja harrastuksia ja lapsiin käytetään taloudellisten resurssien lisäksi enemmän henkisiä resursseja. Kynnys hankkia lapsia voi siis kasvaa. Tietyt normit ja arvostukset voivat levitä nykyään nopeammin uuden teknologian myötä. Arvojen muutoksen lisäksi tutkimuksen pohjahypoteesina toimii sukupuolten sosiaalinen erilaistuminen ja sen vaikutukset parisuhteiden muodostamiseen. Lisäksi selvitetään sukupuolten eroja lastenhankintasuunnitelmissa. Tutkimuksen aineistomateriaali koostuu sosiaalisessa mediassa levitetyn kyselylomakkeen vastauksista. Kysymykset koskivat vastaajien kokemuksia ja mielikuvia lastenhankinnasta, parisuhteista, niissä tapahtuneista muutoksista. Vastaajat luokiteltiin ryhmiin vapaaehtoisesti lapsettomat, vasten tahtoaan lapsettomat, epävarmat lastenhankinnasta ja lapsia hankkineet. Luokittelun avulla vastaajille kohdistettiin erilaisia kysymyksiä heidän elämäntilanteestaan riippuen. Vastaajia verrattiin muihin ryhmiin ja oman ryhmänsä muihin vastaajiin ja tutkimuskirjallisuuteen. Tutkielman johtopäätöksissä vahvistetaan aineistoanalyysin ja tutkimuskirjallisuuden perusteella tehty tulkinta, jonka mukaan 2010-luvun syntyvyyden lasku ei-korkeakoulutettujen kohdalla ei johdu pelkästään taloudellisista syistä. Muutoksen muina syinä näkyvät yksilön ja perheiden halu kohdistaa materiaalisia ja henkisiä resursseja itseensä, sekä kokemus raskaammasta ja tavoitteellisemmasta perhearjesta nykyajassa. Suomalaisesta tutkimuskirjallisuudesta poiketen, joka yleensä mainitsee ilman parisuhdetta ja lapsia jäävät miehet, tässä aineistossa pääasiassa naiset kokivat sitoutumisvalmiin miehen löytämisen haastavaksi. Tutkimus näyttää kuitenkin tukevan yleistä huomiota miesten ja pienituloisten myöhemmästä vanhemmaksi tulemisen iästä ja mahdollisesti tämän myötä pienemmästä lapsiluvusta.