Browsing by Subject "suolistoloinen"

Hevosten loisten esiintyvyydessä ja ominaisuuksissa on havaittu maailmanlaajuisesti muutoksia. Mm. Strongylus vulgaris on käynyt tehokkaamman loishäätölääkityksen myötä harvinaisemmaksi. Cyathostominae -ryhmän sukkulamadoilla vastaavaa muutosta ei ole tapahtunut johtuen osin sen kehittämästä resistenssistä bentsimidatsoli -ryhmän lääkkeitä vastaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa hevosten loisten esiintyvyyttä eteläsuomalaisissa hevosissa ja ohessa tutkia Cyathostominae -infektoituneella hevosryhmällä bentsimidatsoliresistenssin esiintymistä. Vastaavia tutkimuksia ei maassamme aiemmin ole suoritettu. Loiskaroitukseen osallistui yhteensä 80 hevosta seitsemältä tallilta. Näistä yhden tallin 25 hevosta osallistui lisäksi resistenssikokeeseen. Loiskartoituksessa hevosilta kerättiin ulostenäytteet, madonmunat erotettiin flotaatiomenetelmällä ja niiden lukumäärä määritettiin. Positiiviset näytteet viljeltiin ja kehittyneistä toukkamuodoista määritettiin loislaji. Resistenssitutkimukseen osallistuneet hevoset lääkittiin fenbendatsolilla (Axilur®), ja niiltä kerättiin kahden viikon kuluttua toiset ulostenäytteet uudelleen tutkittaviksi. Kartoituksessa matoja löytyi kolmen tallin hevosilta, vain yhdellä tallilla yli puolet hevosista oli infektoituneita. Loiset olivat lähes poikkeuksetta Cyathostominae -ryhmän sukkulamatoja, kahdesta näytteestä löytyi lisäksi suolinkaisen munia. Resistenssitutkimuksessa lääkityksen jälkeen loismunien lukumäärä oli pienentynyt keskimäärin 29%:lla. Tutkimuksen tulokset ovat yhteneviä maailmalla havaittuihin muutoksiin hevosten loiskannoissa. Osallistuneiden hevosten lukumäärä oli kuitenkin niin suppea, että laajempien tulosten saamiseksi aiheen tutkimista maassamme tulisi jatkaa.

The aim of this study was to investigate the intestinal parasite prevalence in the animals living in the Cat valley of Helsinki Zoo. The initiative for the study came from the Zoo, as the knowledge on intestinal parasite prevalence of zoo animals is fairly limited. A study on soil contamination with parasite eggs and oocyst of selected enclosures was added, as suspicions arose that the flooring might be a possible source of reinfection. Some possible parasite control methods are discussed, and how they could be used in a zoo environment. The hypothesis of this prevalence study was that the faecal samples might contain Toxocara cati and Toxascaris leonina eggs. The hypothesis was based on the previous findings in Helsinki zoo as well as findings in other zoos and wild animals abroad. Clinical signs had not been detected from the animals that were studied in Helsinki zoo, and intestinal parasites of big cats have not been a major problem for this particular zoo. For the study, faecal samples from the animals in Cat valley were collected and studied monthly from late May until October 2016, for a period of approximately half a year. Faecal samples from eight different animal species from 13 different enclosures were studied. The species studied included amur tiger (Panthera tigris altaica), red panda (Ailurus fulgens), snow leopard (Panthera uncia), amur leopard (Panthera pardus orientalis), pallas cat (Otocolobus manul), Asian lions (Panthera leo persica), European lynx (Lynx lynx) and European Wild Cats (Felis silvestris silvestris). A total of 78 faecal samples was collected, of which 18 were found to be positive for parasite eggs. The faecal samples were studied with a modified MacMaster method. Additionally, soil samples from five different enclosures were studied by using modified centrifugation-flotation method. Most common finding were those of Toxascaris leonina (6 samples), followed by Toxocara cati (4 samples). Other findings included for example oocysts of coccidia and Strongyle type eggs, which were quite possibly from the herbivores that were used as food for the cats. The soil samples were found to contain Toxascaris leonina eggs with a larva inside, oocysts of coccidia, as well as one developing Toxocara cati egg. Based on the findings on both the faecal samples as well as soil samples, Helsinki zoo did not have major problem with intestinal parasites at the time of the study, but the soil flooring of the enclosures might act as a source of reinfection and maintain the parasites transmission cycle. (The thesis was written in English, as the student completed her matriculation examination in English (International Baccalaureate Diploma programme). The subject of the study might also be of interest in zoos abroad.)

Siilien (Erinaceus europaeus) suolisto- ja keuhkoloisten esiintyvyyttä on tutkittu paljon ulkomailla, mutta suomalaisia tutkimuksia aiheesta on vähän. Siilien yleisimmät loislöydökset ovat sukkulamatoja: Crenosoma striatum, Capillaria aerophila ja muut Capillaria spp. Imumatoja, Brachylaemus erinacei, löydetään sukkulamatoja harvemmin. Heisimatoja ja väkäkärsämatoja löydetään joskus. Näistä loisista C. aerophila on mahdollinen zoonoosi. Kirjallisuuskatsauksessa kerrotaan olennaisia asioista siilistä, kuten fysiologiasta ja kuolleisuutta aiheuttavista tekijöistä, ja perehdytään tarkemmin kirjallisuudessa käsiteltyihin keuhko- ja suolistoloisiin. Alkueläimiä ei tässä tutkielmassa käsitellä. Mahdollisista hoitokeinoista kerrotaan yleisimpien loisten kohdalla. Kirjallisuuskatsauksen lisäksi tutkielma sisältää alkuperäistutkimuksen, joka on tehty keväällä 2019. Tutkimuksen aineistona oli 48 luonnonvaraista siiliä, jotka oli tuotu hoitoon Korkeasaaren villieläinsairaalaan, ja jotka olivat kuolleet tai ne oli jouduttu lopettamaan. Syitä hoitoon tuomiselle olivat mm. heikkokuntoisuus ja erilaiset vammat. Kaikki siilit olivat Uudeltamaalta peräisin. Siilit toimitettiin Eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan tutkittavaksi loisten varalta, kaikilta siileiltä tutkittiin uloste, suoliston sisältö ja keuhkot. Löydetyt loiset tunnistettiin morfologisesti ja matomäärät laskettiin. Ulostenäytteet tutkittiin suoramikroskopoimalla madonmunien ja toukkien varalta, suoliston veteen liuotettu sisältö ja keuhkomadot tutkittiin stereomikroskoopilla loisten löytämiseksi. Imumadot värjättiin lajin tunnistusta varten. Capillaria-munien määrä (epg-arvo, eggs per gram) ulosteessa laskettiin modifioidulla McMaster-menetelmällä, jos siililtä oli saatu tarpeeksi ulostetta sen tekemiseen. Capillaria-munia löydettiin ulosteesta 77 %:lla (37/48) siileistä. Munamäärät vaihtelivat 25–4050 epg/siili. Capillaria-matoja esiintyi suolistossa 75 %:lla (36/48) ja keuhkoissa (Capillaria aerophila) 17 %:lla (8/48) siileistä. Crenosoma striatumeja esiintyi keuhkoissa 81 %:lla (39/48) siileistä ja sukkulamadon toukkia löytyi ulosteesta 63 %:lla (30/48). Imumatoja oli 15 %:lla (7/48) siileistä. Kahdella siilillä oli kärpäsen toukkia suolistossa. Seitsemältä (15 %) siililtä ei löydetty yhtään loista suolistosta tai keuhkoista ja ulosteessa ei ollut loisten munia tai toukkia. Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa luonnonvaraisten siilien sisäloistilanteesta Suomessa. Tutkimuksen loislöydökset olivat samanlaisia kuin aiemmissakin tutkimuksissa, Capillaria-lajit ja Crenosoma striatumit olivat yleisin ja runsaslukuisin löydös. Tuloksia ei voi kuitenkaan suoraan verrata kaikkiin luonnossa eläviin siileihin, sillä tutkitut siilit olivat sairaita tai loukkaantuneita, mikä on voinut altistaa suuremmalle loistaakalle. Vaikka tutkielmaan on koottu yhteen erilaisia hoitokeinoja loistartunnoille, niin luonnonvaraista siiliä ei tulisi hoitaa tartunnan vuoksi, ellei se uhkaa siilin parantumista tai henkeä. Loiset kuuluvat luontoon ja osaksi luonnonvaraisten eläinten elämää.

TIIVISTELMÄ Tiedekunta: Eläinlääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Eläinlääketieteen lisensiaatin koulutusohjelma Tekijä: Eeva-Maria Williamson, ELK Työn nimi: Sisäloisten esiintyminen suomalaisten kissojen ja koirien ulostenäytteissä Mini-FLOTAC-menetelmällä Työn laji: Eläinlääketieteen lisensiaatintutkielma Kuukausi ja vuosi: 12/2023 Sivumäärä: 47 Avainsanat: Sisäloinen, suolistoloinen, keuhkoloinen, Mini-FLOTAC, Toxocara, Capillaria, flotaatiotutkimus Ohjaaja tai ohjaajat: Anu Näreaho, Pia Rapp Työn johtaja: Antti Sukura Osasto: Eläinlääketieteellisten biotieteiden osasto Oppiaine: Eläinlääketieteellinen parasitologia Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Sisäloisten eli loismatojen ja loisalkueläinten esiintymisen ymmärtäminen lemmikkieläimillä on tärkeää niiden mahdollisesti aiheuttamien terveyshaittojen takia. Jotkut loiset voivat myös tarttua ihmiseen. Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää suomalaisten kissojen ja koirien ajankohtaista sisäloistilannetta. Tutkimus antaa uutta tietoa erityisesti löytökissojen sisäloisten esiintyvyydestä Suomessa. Tutkimus tehtiin ulostenäytteistä Mini-FLOTAC-menetelmällä käyttäen flotaatioliuoksena sinkkisulfaattia. Sinkkisulfaatti on tiiviimpää kuin aiemmissa tutkimuksissa käytetty magnesiumsulfaatti ja siinä kelluvat myös painavat loismunat, jotka ovat voineet aiemmin jäädä havaitsematta. Tutkimuksen toisena tavoitteena oli kerätä eläinten esitietoja aineiston kuvailemiseksi ja mahdollisten loistartuntoihin liittyvien taustatekijöiden selvittämiseksi. Tutkielma sisältää myös kirjallisuuskatsauksen, jossa kuvataan aiempia esiintyvyystutkimuksia ja niitä loisia, joita menetelmällä voitaisiin odottaa Suomessa löytyvän. Hypoteesina oli, että löytyvät sisäloiset ja niiden esiintyvyys olisivat samankaltaisia kuin aikaisemmissa tutkimuksissa, ja että loistartuntoja esiintyy enemmän vapaana ulkoilevilla ja raakaruokaa syövillä lemmikeillä. Tämä lisensiaatintutkielma on osa laajempaa meneillään olevaa tutkimusta. Tämän tutkielman puitteissa näytteitä tutkittiin 143. Koirien ulostenäytteistä positiivisia sisäloisille oli 1,2 % (1/86) ja kissojen näytteistä 35,1 % (20/57). Kissojen positiivisista näytteistä 90 % (18/20) oli löytökissoilta, jotka eivät olleet vielä matolääkittyjä. Näytteiden pienestä määrästä johtuen tilastollisia analyyseja ei tehty tässä tutkielmassa. Löytökissojen sisäloistartunnat olivat kuitenkin erittäin yleisiä ja moni löytökissa oli infektoitunut useammalla kuin yhdellä eri loismato- tai alkueläinlajilla. Löytökissojen loishäätölääkitys heti kiinnioton jälkeen on erittäin perusteltua. Tässä otoksessa sisäloisia ei löytynyt ulkoilemattomilta tai valvotusti ulkoilevilta lemmikkikissoilta. Kissojen näytteistä löytyneitä loisia olivat kissan suolinkainen (Toxocara cati), Capillaria-keuhkomato, Taenia-heisimato, Isospora-alkueläin ja Hammondia- tai Toxoplasma-alkueläin. Keuhkomadon (Capillaria aerophila) yleisyys oli yllättävää, sillä sitä ei ole tietääksemme aiemmissa kissojen sisäloistutkimuksissa Suomesta löytynyt. Capillarian munat ovat painavia, ja niiden havaitsemiseen tulee käyttää korkean ominaispainon flotaatioliuosta. Capillaria-keuhkomato kannattaa jatkossa ottaa huomioon diagnostiikassa ja pitää vaihtoehtona kissan keuhko-oireiden aiheuttajana. Koirien ainoasta positiivisesta näytteestä löytyi Strongylida-lahkon munia. Tämän tyyppisiä munia ei voi morfologian perusteella tunnistaa lajitasolle, mutta kyseessä saattaa olla joko Suomessa koirilla esiintyvän Uncinaria stenocephala -hakamadon munia, tai koiran elimistön läpi kulkevia kasvinsyöjän loismadon munia. Kasvinsyöjän loisen munia voi löytyä koiran ulosteesta, jos koira on syönyt jonkin toisen eläimen ulostetta, jossa niitä on esiintynyt. Aiempien tutkimusten perusteella koirilta odotettiin useampia positiivisia suolistoloislöydöksiä. Matalaan esiintyvyyteen vaikuttaa mahdollisesti se, että aineiston koirat olivat yli puolivuotiaita, ja sisäloisten esiintyvyys on korkeampaa pennuilla kuin aikuisilla.