Browsing by Subject "suomenlammas"

Suomenlampaasta on alun perin kartoitettu 64 pässilinjaa. Pässilinjojen vaikutta-vuudessa populaatioon on suuria eroja, mutta pienempien linjojen elinvoiman säi-lyttäminen on tärkeää rodun perinnöllisen monimuotoisuuden ylläpitämiseksi. Tässä tutkielmassa selvitettiin eri pässilinjojen ja yksittäisten jalostuseläinten kont-ribuutioita suomenlammaspopulaatiossa viimeisten vuosikymmenien aikana. Aineisto saatiin ProAgria Keskusten liitolta ja se sisälsi suomenlampaan sukupuu-tiedot vuosilta 1961-2017. Aineistossa oli tieto yksilön tunnistenumerosta, isästä, emästä, sukupuolesta, syntymäajasta, väristä, pässilinjasta ja katraasta. Analyy-seissä huomiotiin vain suurin populaatio, joka sisälsi 550340 yksilöä. Aineistosta arvioitiin sekä yksittäisten eläinten että isälinjojen marginaali- ja kokonaiskontri-buutio kahden vuoden sykleissä alkaen vuosista 1998-1999. Aineistosta arvioitiin myös keskimääräinen sukupolvien välinen aika, sukusiitosasteen nousu ja teholli-nen populaatiokoko. Analyysit tehtiin RelaX2- ja RStudio-ohjelmilla. Sukusiitosarvo oli korkeimmillaan vuosina 2004 ja 2006 noin 2 %, mutta on tämän jälkeen ollut laskussa. Arvio suomenlampaan tehollisesta populaatiokoosta oli 107. Keskimääräinen sukupolvien välinen aika oli 3,15 vuotta. Isälinjoista ei havaittu yksittäistä linjaa, jolla olisi huomattavasti korkeampi kontribuutio kuin muilla lin-joilla. Eri linjojen kontribuutioissa oli kuitenkin selkeitä eroja. Yksittäisten eläinten kontribuutioista listattiin populaatioon eniten vaikuttaneet eläimet. Valtaosalla eni-ten vaikuttaneiden yksilöiden isälinjat eivät olleet tiedossa, mutta muuten yksilöt kuuluivat viiteen eri isälinjaan. Yksittäisten eläinten kontribuutioita tarkastellessa löydettiin yksilöitä, jotka toistuivat useasta vuodesta toiseen. Osa yksilöistä saattoi vaikuttaa populaatiossa merkittävästi jopa 15 vuoden ajan. Näiden pitkään vaikuttaneiden yksilöiden kontribuutioiden havaittiin olevan tasaisessa kasvussa. Suomenlammas on elinvoimainen rotu, eikä yksittäisten linjan tai yksilön kontri-buutio ole huolestuttavalla tasolla. Harvalukuisempiin linjoihin on kuitenkin syytä panostaa, kun se vielä on mahdollista. Joissakin linjoissa pystyttiin myös näkemään selkeää kontribuutioiden laskua. Rodun perinnöllisen monimuotoisuuden takaamiseksi tulisi turvata kaikkien linjojen säilyminen.

Suomenlampaalle on kartoitettu alun perin 73 eri isälinjaa, mutta pässejä on tällä hetkellä elossa 44 eri linjasta. Hollolassa on 1980–1990-luvuilla pakastettu vanhoja siemenannoksia, joiden rodut ja polveutumistiedot ovat vajavaiset eivätkä niiden isälinjat ole tiedossa, minkä takia niitä ei ole käytetty. Tavoitteena oli selvittää genotyypityksen avulla, eroavatko nykyiset suomenlampaan isä-linjojen edustajat geneettisesti toisistaan sekä ovatko vanhat pakastetut siemenannokset mahdollisesti suomenlampaita ja voisiko niitä käyttää vanhojen kadonneiden isälinjojen palauttamiseen tai uusien isälinjojen luomiseen suomenlampaalle. Käytettävä aineisto koostui 80 genotyypistä, joista 43 oli kerätty eläviltä suomenlammaspässeiltä ja 37 vanhoista siemennäytteistä. Näytteet genotyypitettiin NeoGen GGp Ovine 50K -sirulla ja niiden genotyypitys onnistui hyvin. Moniulotteisen skaalauksen (MDS) perusteella osa vanhoista siemennäytteistä osoittautui olevan muita kuin suomenlampaita. Eri isälinjoja edustavat pässit painottuivat löyhästi kolmeen eri ryhmään, mutta kokonaisuudessaan eri isälinjojen pässit eivät geneettisesti eronneet paljoa toisistaan. Pässien välillä havaitut geneettiset erot johtuivat isälinjojen sijaan todennäköisesti eniten siitä, kuinka paljon yhteisiä esivanhempia tutkielmaan mukaan valituilla pässeillä oli. Vanhojen siemennäytepässien yhdistäminen luotettavasti elossa oleviin tai jo kadonneisiin isälinjoihin genomiaineiston perusteella osoittautui mahdottomaksi, koska pässeihin sekoittuu emien kautta kaikkia muita isälinjoja. Siemennäytepässit ovat kuitenkin pääasiassa geneettisesti etäisempiä suurimpaan osaan yleisimmistä isälinjoista, minkä takia niitä voitaisiin hyödyntää siemennyksen kautta lisäämään nykyisen suomenlammaspopulaation geneettistä monimuotoisuutta. Pässien genomiaineistoon perustuvien sukulaisuuksien (G-matriisi) ja sukupuuaineistoon perustuvien sukulaisuuksien (A-matriisi) väliset korrelaatiot olivat pääasiassa korkeita. Neljällä pässillä korrelaatio oli matala. Muilla pässeillä korrelaatiot vaihtelivat 0,35 ja 0,95 välillä keskiarvon ollessa 0,71. Matala korrelaatio kertoo todennäköisesti siitä, että näiden neljän pässin sukupuutiedoissa on virheitä, näytteet on otettu vääristä eläimistä tai näytteet ovat menneet sekaisin genotyypityksessä. Tämän perusteella suomenlampailla genotyypitystä kannattaisi aluksi hyödyntää ainakin sukulaisuuksien tarkistamisessa, sillä kirjaamisvirheitä voi tulla helposti korkean sikiävyyden takia. Samalla saataisiin kerättyä genomiaineistoa, mitä voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää, jos suomenlampaalle halutaan alkaa tekemään genomista valintaa. Isälinjojen alkuperäinen tarkoitus paritusvalintojen tekemisen helpottamiseksi on menettänyt merkitystään, kun lampaiden tuotosseurantaohjelma mahdollistaa sukulaisuuksien tarkistamisen kuuden sukupolven perusteella. Tutkielman tulosten perusteella suomenlampaan jalostuksessa tärkeintä olisi eri isälinjojen säilyttämisen sijaan pyrkiä ylläpitämään mahdollisimman monipuolisesti eri sukuja ja hillitsemään sukusiitosasteen kasvua populaatiotasolla.

Wool is a biodegradable fibre that has been produced and used in Finland for centuries. The local cultural heritage includes knitted clothes resembling soft shell fabrics, such as the so called tikkuri, which is a traditional fisherman’s sweater from Hailuoto. Finnsheep is an old Finnish landrace, but its wool has been underused for a long time and not much is known about its qualities regarding especially clothing physiology. Breathability is one of the most important factors for any clothing and especially so in outdoor activities where sweat rate can chance rapidly. The aim of this study was to determine factors affecting water vapour permeability of Finnsheep wool knitted fabric to estimate Finnsheep wool’s potential as a soft shell type textile for outdoor clothing. A common cup test method was used to measure the water vapour permeability of samples that were knitted exclusively from white Finnsheep wool yarns. Two different yarns, two skeins each, from one spinning mill were used to knit samples in single knit. Average linear density (tex), twist counts, yarn structure and lipid content (%) were measured for all four skeins. Knit gauge, loop length and square meter weight of fabric were also measured. Results were analysed using non-parametric statistical methods as parametric methods could not be used due to small sample sizes. All measured yarn and fabric parameters affected samples’ breathability, but fabric parameters only correlated with the amount of the water vapour that had completely passed the fabric. Fabric parameters did not affect fabric’s ability to absorb water vapour. Linear density and lipid concentration correlated negatively with water vapour that had passed the fabric, whereas vapor absorption correlated with both twist counts and lipid concentration. Findings suggest that the best breathability results would be achieved using thin fabrics with a tight gauge. Thinner fabrics tend to have poorer heat insulation properties meaning that the structure of shell clothing knitwear should not be determined by just one feature. Surprisingly, the wool lipid concentration correlated positively with samples’ absorption abilities. In order to prevent water vapour from absorbing into woollen knitted fabrics, only yarns with low lipid concentration should be used. Sample sizes were small so these results should not be generalized. Instead, they inspire future research about Finnsheep wool and especially wool lipid’s role in physiological aspects of Finnsheep wool knitwear.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia suomenlampaiden sekä texel-rotuisten karitsoiden kasvuominaisuuksia, eläviltä eläimiltä arvioituja teuraslaatua kuvaavia ominaisuuksia sekä teuras-ominaisuuksia ja selvittää näiden ominaisuuksien perinnöllisiä tunnuslukuja sekä erityisesti ominaisuusryhmien välisiä perinnöllisiä yhteyksiä. Tutkimuksessa käytetyt aineistot saatiin ProAgrian yhtymän luvalla ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen ylläpitämästä lampaiden tuotosseurantarekisteristä. Havainnot punnituksista sekä teurasominaisuuksista poimittiin eläimille, jotka olivat syntyneet vuosina 1995–2009. Aineiston esikäsittelyyn, rajauksiin, alustaviin analyyseihin sekä kiinteiden tekijöiden vaikutusten testaamiseen käytettiin WSYS- ja WSYS-L-ohjelmistoja ja LS-analyysimenetelmää. Varianssikomponenttien laskemiseen käytettiin REML-menetelmää ja VCE6-ohjelmistoa. Suomenlampaiden kasvu- ja teurasominaisuuksien periytymisasteiden arviot vaihtelivat välillä 0,16–0,38. Korkeimmat periytymisasteiden arviot saatiin elopainoille (0,32–0,38) sekä teuraspainolle (0,32). Alhaisimmat arviot olivat elävä europ -arvostelun, ultraäänimitatun rasvakudoksen paksuuden ja ruhon EUROP-luokituksen periytymisasteilla. Texel-rotuisten karitsojen periytymisasteiden arviot vaihtelivat välillä 0,10–0,29. Korkeimmat periytymisasteet olivat teurasprosentilla (0,27) ja neljän kuukauden ja teurastuksen välisellä päiväkasvulla (0,29). Kaikkien periytymisasteiden keskivirheet olivat alhaisia. Suomenlampaiden kasvu- ja teurasominaisuuksien geneettiset korrelaatiot olivat lähes kaikki positiivisia. Korrelaatiot vaihtelivat melko alhaisesta korkeaan. Korkeimpia geneettisiä korrelaatioita olivat teuraspainon korrelaatiot ruhonpainon (0,88) ja neljän kuukauden painon (0,76) kanssa sekä neljän kuukauden painon korrelaatio kuuden viikon painon (0,65) kanssa. Texel-rotuisten karitsojen geneettisten korrelaatioiden arviot olivat suomenlampaiden vastaavia arvioita useammin negatiivisia. Negatiiviset korrelaatiot olivat kuitenkin melko alhaisia, ja monilla niistä oli korkea keskivirhe. Positiiviset geneettiset korrelaatiot vaihtelivat alhaisesta korkeaan. Korkeimpia geneettisiä korrelaatioita olivat teuraspainon korrelaatiot ruhonpainon (0,78) ja neljän kuukauden painon (0,78) kanssa ja neljän kuukauden painon sekä kuuden viikon painon välinen korrelaatio (0,76). Geneettisistä korrelaatioista voidaan todeta, että kasvu- ja teurasominaisuuksien taustalla on samoja geneettisiä vaikutuksia. Valitsemalla eläimiä, joilla on parempi kasvukyky, saadaan jalostuseläimiä, jotka periyttävät myös korkeampia teuras- ja ruhonpainoja. Teurasluokituk-siin elopainoilla ei näytä olevan selviä geneettisiä yhteyksiä. Tällä hetkellä ultraäänimittauksia tehdään vain pienelle osalle karitsoja, ja myös tiedot teuraspainoista sekä -luokituksista jäävät saamatta suurelta osalta teurastetuista eläimistä. Elopainojen positiiviset geneettiset yhteydet teuras- ja ruhonpainon kanssa kuten myös ultraäänimittausten geneettiset yhteydet teurasluokitusten kanssa ovat siksi hyödyllisiä jalostusvalinnoissa. Olisi kuitenkin tärkeää saada yhä useammilta eläimiltä teurastiedot talteen.