Browsing by Subject "suometsät"

Kunnostusojitus on metsänparannuskeino, jolla pyritään lisäämään ojitetun suon kuivatusta puuston kasvun parantamiseksi. Teollisuuden puunhankinnalle se on tärkeää, koska neljännes koko Suomen puuston tilavuudesta kasvaa suometsissä. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin 22:ta Metsäliitto Osuuskunnan vuosina 2019–2023 toteuttamaa kunnostusojitushanketta Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa. Kunnostusojitusta oli tehty hankkeilla yhteensä 121 km ja niiden yhteenlaskettu ojitusala oli 489 ha. Tutkimukseen valittiin mukaan tavanomaisia ja erityiskohteita sisältäviä kunnostusojitushankkeita, joilla oli keskenään maantieteellistä ja hankekohtaista vaihtelua. Tutkimuksen teoriatausta pohjautui Metsänhoidon suosituksiin ja muuhun tutkimustietoon. Tutkimus toteutettiin soveltavana havaintoihin ja mittauksiin perustuvana tutkimuksena, jonka tavoitteena oli selvittää, missä asioissa Metsäliiton toteuttamat kunnostusojitukset olivat onnistuneet, missä oli kehitettävää, sekä miten kunnostusojitusta voitaisiin jatkossa tehdä paremmin. Tutkimuksen teemat olivat kunnostusojituskelpoisuus, kunnostusojitustarve, kunnostusojituksen tekninen onnistuminen, vesiensuojelurakenteet- ja menetelmät ja luontokohteiden huomiointi. Aineisto koostui kunnostusojitushankkeiden ennakkoanalyyseistä ja maastokäynneistä. Hankkeet kartoitettiin ennakkoon hankeasiakirjojen ja paikkatiedon avulla. Maastokäynnit- ja mittaukset tehtiin elo-syyskuussa 2023, jolloin tarkastettiin erityistä huomiota vaativat kohteet ja suoritettiin ojamittaukset sarkaojista. Koealoja oli yhteensä 209. Tutkimuksen mukaan Metsäliiton toteuttamat kunnostusojitukset olivat pääosin hyvällä tasolla ja toteutettu suunnitelmien mukaisesti. Lähes kaikilla hankkeilla oli selkeät perusteet kunnostusojitustarpeelle ja -kelpoisuudelle. Kunnostusojitusten tekninen toteutus oli keskimäärin Metsänhoidon suositusten mukaisia. Kaikilla hankkeilla edellytykset tavanomaiselle vesiensuojelulle täyttyivät ja luontokohteet oli otettu huomioon rajaamalla ne erilleen hankealueista. Kehitettävää havaittiin ojakohtaisessa perkaustarpeen arvioinnissa, ojasyvyyksissä ja -leveyksissä, lietekuoppien ja laskeutusaltaiden koissa, allasmaiden maisemoinnissa, sopivien vesiensuojelumenetelmien valinnassa ja toteutuksessa sekä maalajin hienojakoisuuden paremmassa huomioimisessa eroosion välttämiseksi. Paikoin oli toteutettu myös tavanomaisesta poikkeavaa kunnianhimoista vesiensuojelua. Tutkimuksen viiden vuoden tarkastelujaksolla hankkeiden keskimääräinen ojasyvyys ja -leveys oli pysynyt samalla tasolla suositusten rajoissa, mutta ojasyvyydet ja -leveydet olisivat voineet olla yksittäistapauksissa pienempiä. Hankkeilla oli ojien kuivavaraa keskimäärin riittävästi ja vedenpinnan taso oli pysynyt maltillisena, mikä indikoi riittävää veden liikkumista ojissa sekä kuivatuksen onnistumista kasvukauden lopussa. Hankkeilla toteutetuilla kunnostusojituksilla oli saavutettu niiden päämäärä, eli kuivatus paremmalle puuston kasvulle. Tätä tutkimusta voidaan käyttää Metsäliiton kunnostusojitusten laadunhallintajärjestelmän kehittämisessä. Kunnostusojituksia Metsäliiton toimesta voitaisiin tehdä jatkossa paremmin kiinnittämällä enemmän huomiota kunnostusojitusten suunnitteluun, niiden toteutumiseen käytännössä, sekä lisäämällä laadunvalvontaa ja koulutusta.

Maksuttomien neuvontapalveluiden ja taloudellisten tukien tai korvausten tavoitteena on ohjata kansalaisia toimimaan toivotulla tavalla. Suomessa yksityismetsänomistajien suometsiä koskevia päätöksiä sekä metsänkäsittelyn että vesiensuojelun suhteen ohjataan lainsäädännön, taloudellisten tukien ja informaatio-ohjauksen keinoin. Suometsätalouden vesistövaikutuksia voidaan vähentää ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia metsänkäsittelytoimenpiteitä, käyttämällä vesiensuojelumenetelmiä, ennallistamalla tai suojelemalla alueita. Yksityisillä metsänomistajilla on oikeus tehdä itsenäisiä ratkaisuja suometsien hoitopäätösten suhteen, ja näillä päätöksillä on vaikutusta suometsien vesistökuormitukseen. Ohjauskeinoilla voidaan kannustaa metsänomistajia tekemään vesiensuojelua suometsätaloudessa edistäviä päätöksiä neuvonnan ja taloudellisen tuen avulla. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten taloudelliset tuet ja neuvontapalvelut vaikuttavat yksityismetsänomistajien halukkuuteen toteuttaa suometsätalouden vesistökuormitusta vähentäviä toimenpiteitä. Tämän lisäksi tarkoituksena oli tarkastella, mitkä metsänomistajien taustatekijät vaikuttavat halukkuuteen edistää suometsätalouden vesiensuojelua. Tutkielman aineistona käytettiin syksyllä 2022 toteutettua yksityismetsänomistajille suunnattua verkkokyselyä, johon vastasi 1607 metsänomistajaa. Tutkielmassa analysoitiin metsänomistajakyselystä saatua aineistoa regressioanalyysin sekä ristiintaulukoinnin avulla. Analyysejä varten muodostettiin kaksi regressiomallia, joissa toisessa mitattiin maksuttomien neuvontapalveluiden vaikutusta, ja toisessa taloudellisen tuen vaikutusta. Ristiintaulukoinnilla tarkasteltiin metsänomistuksen pääasiallisten tavoitteiden suhdetta maksuttomien neuvontapalveluiden ja taloudellisen tuen merkitykseen metsänomistajan halukkuudelle edistää vesiensuojelua. Tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että maksuttomilla neuvontapalveluilla ja taloudellisilla tuilla on vaikutusta metsänomistajien vesiensuojelua edistäviin päätöksiin suometsätaloudessa. Etenkin taloudellisilla tuilla tai korvauksilla voidaan kannustaa metsänomistajia vesiensuojelutoimenpiteisiin suometsissä. Ristiintaulukoinnin perusteella metsänomistamisen tavoitteilla oli vaikutusta siihen, miten ohjauskeinot vaikuttavat metsänomistajan halukkuuteen edistää vesiensuojelua. Mikäli metsänomistaja korosti ympäristö- ja luontoarvoja metsissään, hän todennäköisesti olisi valmis edistämään vesiensuojelua suometsissään, jos saisi siihen maksuttomia neuvontapalveluita tai taloudellista tukea. Regressioanalyysin perusteella mitä korkeampi koulutusaste metsänomistajalla oli, sitä vähemmän maksuttomat neuvontapalvelut keskimäärin kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä. Mitä tyytyväisempi metsänomistaja oli nykyiseen lainsäädäntöön, metsäsertifikaatteihin ja suosituksiin vesistöjen tilan turvaajina, sitä vähemmän maksuttomat neuvontapalvelut kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelun edistämistä omissa suometsissään. Toisaalta mitä enemmän metsänomistaja korosti ympäristöasioiden tärkeyttä, sitä halukkaampi hän keskimäärin oli toteuttamaan vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä, mikäli saisi siihen maksuttomia neuvontapalveluja. Taloudellisia tukia selittävän regressiomallin tulosten perusteella mitä enemmän metsänomistaja korosti ympäristöasioiden tärkeyttä tai kannatti vesiensuojelun tason nostamista suometsätaloudessa, sitä enemmän taloudelliset tuet kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä. Halukkuus vesiensuojelua edistäviin toimenpiteisiin väheni taloudellisesta tuesta huolimatta metsänomistajan iän kasvaessa tai mitä tyytyväisempi metsänomistaja oli nykyiseen vesiensuojelua koskevaan lainsäädäntöön sekä metsäsertifikaatteihin ja suosituksiin vesistöjen tilan turvaajina.

Aidot puustoiset suot lukeutuvat Suomen harvinaisimpiin luontotyyppeihin ja suurin syy niiden uhanalaistumiseen on metsäojitus. Ojitus muuttaa soiden ekohydrologisia olosuhteita ja siten yksipuolistaa lajistoltaan harvinaisia puustoisia soita. Lisäksi ojitus luo hapelliset olosuhteet turpeeseen, mikä mahdollistaa turvekerrokseen kertyneen hiilivaraston hajoamisen ilmakehään. Ojitettujen soiden ennallistamisessa suoekosysteemin ekohydrologia pyritään palauttamaan lähelle tilannetta ennen ojitusta. Se tarkoittaa vedenpinnan pysyvää nostamista korkealle tasolle tukkimalla ojat. Ajan myötä ekosysteemin toiminnot alkavat muistuttaa luonnontilaista suota ja soille tyypilliset lajitkin saattavat palata alueelle. Ennallistamisen vaikutukset ilmastoon ovat monitasoiset. Korkea vedenpinta estää turpeen hajoamisen ja mahdollistaa turpeen hitaan kertymisen suolle, mutta samalla korkea vedenpinta luo olosuhteet voimakkaan kasvihuonekaasun, metaanin, suurille päästöille. Lisäksi ennallistaminen aiheuttaa häiriön puustoon, mikä tutkimusten mukaan johtaa usein puiden kuolemiseen ja elävien puiden heikentyneeseen kasvuun. Tämä heikentää puuston hiilensidontakykyä huomattavasti, mutta samalla kuolleiden puiden hiilivarastot alkavat lahotessaan hitaasti vapauttaa ilmakehään hiilidioksidia. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää ennallistamisen vaikutus puuston kuolleisuuteen aidoilla puustoisilla soilla, eli korvissa ja rämeillä Etelä- ja Keski-Suomessa. Tarkastelin kasvupaikan ravinteisuuden, puulajin, puun koon ja ennallistamisvuoden vaikutusta puuston kuolleisuuteen. Tein puustomittauksia 14 eri ennallistetulla suolla, joille asetin 54 eri ympyräkoealaa. Selvitin yli 7 cm paksun pysty- ja maapuuston tilavuuden sekä kuolleiden puiden lahoasteen. Koealat olivat aidoilla puustoisilla osuuksilla ennallistetuilla soilla ja niiden ravinteisuustaso jaettiin luokkiin Rhtkg (n=15), Mtkg (n=24), Ptkg (n=8) ja Vatkg (n=7). Tulosten perusteella turvekangastyypillä oli tilastollisesti merkittävä vaikutus kuolleen puuston osuuteen puuston kokonaistilavuudesta. Ennallistamiskuviota kontrolloiva, turvekangastyypin perusteella kuolleen puuston osuutta selittävä sekamalli arvioi turvekangastyypeille seuraavat kuolleisuusestimaatit: Rhtkg 32,8 % (keskivirhe ±5,8 %), Mtkg 15,9 % (±4,7 %), Ptkg 10,9 % (±7,8 %), Vatkg 7,3 % (±8,4 %). Kuluneilla vuosilla ennallistamisesta ei näyttänyt olevan selvää vaikutusta kuolleen puun osuuteen, mutta otoskoko on liian pieni vankkojen johtopäätösten vetämiseksi. Puulajeista kuusella oli selvästi suurin kuolleisuus erityisesti ruohoturvekankailla, joissa 49 % kuusen tilavuudesta oli kuollutta. Muilla turvekangastyypeillä kuusen kuolleen puun osuus oli vain hieman koivua suurempi (noin 13 %). Myös männyllä kuolleen puun osuus oli suurin ruohoturvekankailla (22 %), ja kuolleen puun osuus pieneni porrastetusti ravinteisuuden pienentyessä, ollen varputurvekankailla enää 8 %. Koivulla kuolleen puun osuus oli noin 10 % turvekangastyypistä riippumatta. Ennallistetuille soille vaikutti muodostuneen tasaisesti jakautunut lahopuujatkumo, joka lupaa hyvää soiden lajistomonimuotoisuudelle. Laholuokkajakaumissa ei ollut suuria eroja eri puulajien tai kasvupaikkojen välillä. Puiden runkojen hiilidynamiikkaa arvioitiin karkeasti, mutta tulokset ovat lähinnä suuntaa antavia. Arvioni mukaan rehevillä ennallistetuilla soilla puun lahoamisen seurauksena vapautuva hiili voisi olla vuositasolla hieman pienempi kuin rehevän metsäojitetun suon maahengityksessä vapautuva hiilidioksidimäärä. Ei ole kuitenkaan varmaa kuinka suuri osa koealojen puustosta on oikeasti kuollut ennallistamisen seurauksena.