Browsing by Subject "suosionvaihtelu"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2018)Tutkielmassa tarkastellaan Annan nimiperhettä ja sen suosiota vuosina 2000–2016. Tavoitteena on selvittää, millaisia nimiä Annan nimiperheeseen nykyään kuuluu ja kuinka yleisiä ne ovat ensiniminä. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan, mitkä seikat ovat vaikuttaneet nimien suosionvaihteluun ja kuinka suosio tulee mahdollisesti myöhemmin muuttumaan. Tutkielman aineistona on Väestörekisterikeskuksen tilasto vuosina 2000–2016 äidinkieleltään suomenkielisille tytöille annetuista ensimmäisistä etunimistä. Aineistosta on poimittu kaikki an-alkuiset Annan variantit yhdysnimiä lukuun ottamatta. Vuosina 2000–2016 ensinimiksi on annettu kaikkiaan 50 Annan nimiperheeseen kuuluvaa nimeä. Niistä 14 on kalenterinimiä, 16 kalenterinimien vaihtoehtoisia nimimuotoja ja 20 muita nimiä. Muut nimet ovat joko vieraskielisiä nimiasuja tai suomenkielisiä lempinimiä. Koko Annan nimiperheen ylivoimaisesti suosituin jäsen on ollut Anni, jonka on saanut vuosien 2000–2016 aikana ensinimekseen hieman yli 5 500 lasta. Sen suosio on kuitenkin laskenut selvästi 2000-luvun edetessä. Myös monien 1900-luvun loppuvuosikymmeninä suosionhuippunsa kokeneiden kalenterinimien suosio on laskenut 2000-luvun aikana merkittävästi. Tätä selittää pitkälti se, että monet nykyiset nimenantajat ovat syntyneet 1900-luvun lopussa, eikä oman sukupolven suosikkinimiä yleensä suosita nimenvalinnassa. Useiden vaihtoehtoistenkin nimiasujen suosio on vähentynyt samaa tahtia kuin niiden nimipäiväkalenterissa olevien varianttien, ja suurin osa niistä on ollut hyvin harvinaisia koko 2000-luvun ajan. Kalenterinimistä ainoastaan Anja kasvatti suosiotaan tarkastelemanani ajankohtana, ja se saattaakin olla seuraava Annan nimiperheen suosikkinimi. Niistä Annan varianteista, jotka eivät ole kalenterinimiä tai niiden vaihtoehtoisia nimiasuja, yhtäkään ei ole annettu vuosittain ensinimeksi yli viittä kertaa. Suosituin nimistä, Annie, on saanut 2000-luvulla 40 uutta nimenkantajaa, suurin osa alle viisi. Kaikkiaan Annan varianttien suuri määrä kertoo siitä, että Annan nimiperheeseen kuuluvia nimiä halutaan edelleen antaa lapsille, mutta yksilöllisyyden tavoittelu on saanut nykyiset nimenantajat etsimään liian tavallisiksi käyneille kalenterinimille korvaavia, entistä persoonallisempia nimivaihtoehtoja. Viime vuosina harvinaistuneista nimistä etenkin jotkin kalenterinimet tulevat varmasti kasvattamaan suosiotaan uudestaan tulevaisuudessa, mutta tähän voi mennä vuosikymmeniä aikaa.
-
(2018)Tutkielmassa tarkastellaan Annan nimiperhettä ja sen suosiota vuosina 2000–2016. Tavoitteena on selvittää, millaisia nimiä Annan nimiperheeseen nykyään kuuluu ja kuinka yleisiä ne ovat ensiniminä. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan, mitkä seikat ovat vaikuttaneet nimien suosionvaihteluun ja kuinka suosio tulee mahdollisesti myöhemmin muuttumaan. Tutkielman aineistona on Väestörekisterikeskuksen tilasto vuosina 2000–2016 äidinkieleltään suomenkielisille tytöille annetuista ensimmäisistä etunimistä. Aineistosta on poimittu kaikki an-alkuiset Annan variantit yhdysnimiä lukuun ottamatta. Vuosina 2000–2016 ensinimiksi on annettu kaikkiaan 50 Annan nimiperheeseen kuuluvaa nimeä. Niistä 14 on kalenterinimiä, 16 kalenterinimien vaihtoehtoisia nimimuotoja ja 20 muita nimiä. Muut nimet ovat joko vieraskielisiä nimiasuja tai suomenkielisiä lempinimiä. Koko Annan nimiperheen ylivoimaisesti suosituin jäsen on ollut Anni, jonka on saanut vuosien 2000–2016 aikana ensinimekseen hieman yli 5 500 lasta. Sen suosio on kuitenkin laskenut selvästi 2000-luvun edetessä. Myös monien 1900-luvun loppuvuosikymmeninä suosionhuippunsa kokeneiden kalenterinimien suosio on laskenut 2000-luvun aikana merkittävästi. Tätä selittää pitkälti se, että monet nykyiset nimenantajat ovat syntyneet 1900-luvun lopussa, eikä oman sukupolven suosikkinimiä yleensä suosita nimenvalinnassa. Useiden vaihtoehtoistenkin nimiasujen suosio on vähentynyt samaa tahtia kuin niiden nimipäiväkalenterissa olevien varianttien, ja suurin osa niistä on ollut hyvin harvinaisia koko 2000-luvun ajan. Kalenterinimistä ainoastaan Anja kasvatti suosiotaan tarkastelemanani ajankohtana, ja se saattaakin olla seuraava Annan nimiperheen suosikkinimi. Niistä Annan varianteista, jotka eivät ole kalenterinimiä tai niiden vaihtoehtoisia nimiasuja, yhtäkään ei ole annettu vuosittain ensinimeksi yli viittä kertaa. Suosituin nimistä, Annie, on saanut 2000-luvulla 40 uutta nimenkantajaa, suurin osa alle viisi. Kaikkiaan Annan varianttien suuri määrä kertoo siitä, että Annan nimiperheeseen kuuluvia nimiä halutaan edelleen antaa lapsille, mutta yksilöllisyyden tavoittelu on saanut nykyiset nimenantajat etsimään liian tavallisiksi käyneille kalenterinimille korvaavia, entistä persoonallisempia nimivaihtoehtoja. Viime vuosina harvinaistuneista nimistä etenkin jotkin kalenterinimet tulevat varmasti kasvattamaan suosiotaan uudestaan tulevaisuudessa, mutta tähän voi mennä vuosikymmeniä aikaa.
-
(2019)Tutkielmassa käsitellään suomea äidinkielenään puhuville miehille ja naisille vuosina 1917–2016 annettujen ensimmäisten etunimien, ensinimien, foneettista ulkoasua ja siinä tapahtunutta vaihtelua. Tavoitteena on selvittää taustalla vallitsevaa foneettista sosiaalista makua, eli minkälaisia äänteitä nimenantajat ovat suosineet kunakin vuonna. Tätä tutkitaan nimissä tapahtuneen vaihtelun ja siinä esiintyvien trendien kautta. Osaltaan tutkielmassa pyritään myös analysoimaan trendien taustalla vaikuttavia tekijöitä. Aineistona toimii Kotimaisten kielten keskuksesta saatu lista kaikista suomalaisista ensinimistä ja niiden antovuosista. Aineistossa on noin 6,4 miljoonaa nimeä, ja täten datan käsittely tehdään täysin koneellisesti. Tältä pohjalta data esitetään erilaisina suhteellisen yksinkertaisina kaavioina. Analyysityökaluna käytetään äännesymboliikkaa ja etenkin frekvenssikoodia, sonoranttihierarkiaa ja suomen äänteiden väriä. Näitä ja eufonian käsitettä avataan eri näkökulmista teorialuvussa. Osaltaan analyysi nojaa myös historialliseen yhteiskunnalliseen kontekstiin. Tutkimuksen taustana käsitellään nimien luonnetta, nimen vaikutusta kantajaansa, nimen valintaa, nimipaikkojen eroja, nimien sukupuolieroja sekä suomen kielen fonetiikkaa ja etenkin fonotaksia. Tutkielmassa ilmenee vahvoja äänteiden vaihtelua koskevia trendejä. Sekä miesten että naisten nimissä on esiintynyt samansuuntaista vaihtelua ensin kohti maskuliinista 1940-luvulla sodan jälkeen ja sitten etenkin 1980-luvulta kohti feminiinistä. Nimien feminiinistymisen trendi on havaittu myös Yhdysvalloissa, ja tämä tulos herättääkin kysymyksiä laajemmasta nimen ja kulttuurin muutoksesta. Myös moni sukupuolitetuksi mielletty nimien äännepiirre saa tutkielmassa tukea. Naisten nimet tosiaankin loppuvat poikkeuksellisen usein ⟨a⟩:han ja miesten nimet sisältävät paljon klusiileja ja ⟨r⟩:iä. Naisten nimissä esiintyy paljon pehmeitä äänteitä kuten ⟨n⟩, ⟨l⟩ ja ⟨m⟩. Vokaalien suhteen miesten nimissä esiintyy enemmän takaisia ja laveita, naisten nimissä etisiä ja suppeita vokaaleja. Tätä sääntöä tosin rikkoo naisten nimissä erittäin yleinen ⟨a⟩. Toisaalta miehiseksi mielletty loppu-⟨o⟩ ei enää näytä olevan voimissaan, ja mielenkiintoisena trendinä 2010-luvulla annetuista suomalaisista miestennimistä jo kolmannes loppuu konsonanttiin. Tutkielma tarjoaa uuden tavan selvittää nimien vaihtelua ja nimitrendejä. Sen sijaan, että keskityttäisiin kokonaisiin nimiin, jolloin voi tutkia pelkästään yleisimpiä yksittäistapauksia, keskitytäänkin nimien rakennepalikoihin, grafeemeihin, sekä niitä vastaaviin foneemeihin. Näin pystytään tutkimaan koko nimistöä hyvinkin monipuolisesti. Tämä tutkielma on vasta pintaraapaisu, mutta vastaavalla menetelmällä on monenlaista potentiaalia.
-
(2019)Tutkielmassa käsitellään suomea äidinkielenään puhuville miehille ja naisille vuosina 1917–2016 annettujen ensimmäisten etunimien, ensinimien, foneettista ulkoasua ja siinä tapahtunutta vaihtelua. Tavoitteena on selvittää taustalla vallitsevaa foneettista sosiaalista makua, eli minkälaisia äänteitä nimenantajat ovat suosineet kunakin vuonna. Tätä tutkitaan nimissä tapahtuneen vaihtelun ja siinä esiintyvien trendien kautta. Osaltaan tutkielmassa pyritään myös analysoimaan trendien taustalla vaikuttavia tekijöitä. Aineistona toimii Kotimaisten kielten keskuksesta saatu lista kaikista suomalaisista ensinimistä ja niiden antovuosista. Aineistossa on noin 6,4 miljoonaa nimeä, ja täten datan käsittely tehdään täysin koneellisesti. Tältä pohjalta data esitetään erilaisina suhteellisen yksinkertaisina kaavioina. Analyysityökaluna käytetään äännesymboliikkaa ja etenkin frekvenssikoodia, sonoranttihierarkiaa ja suomen äänteiden väriä. Näitä ja eufonian käsitettä avataan eri näkökulmista teorialuvussa. Osaltaan analyysi nojaa myös historialliseen yhteiskunnalliseen kontekstiin. Tutkimuksen taustana käsitellään nimien luonnetta, nimen vaikutusta kantajaansa, nimen valintaa, nimipaikkojen eroja, nimien sukupuolieroja sekä suomen kielen fonetiikkaa ja etenkin fonotaksia. Tutkielmassa ilmenee vahvoja äänteiden vaihtelua koskevia trendejä. Sekä miesten että naisten nimissä on esiintynyt samansuuntaista vaihtelua ensin kohti maskuliinista 1940-luvulla sodan jälkeen ja sitten etenkin 1980-luvulta kohti feminiinistä. Nimien feminiinistymisen trendi on havaittu myös Yhdysvalloissa, ja tämä tulos herättääkin kysymyksiä laajemmasta nimen ja kulttuurin muutoksesta. Myös moni sukupuolitetuksi mielletty nimien äännepiirre saa tutkielmassa tukea. Naisten nimet tosiaankin loppuvat poikkeuksellisen usein ⟨a⟩:han ja miesten nimet sisältävät paljon klusiileja ja ⟨r⟩:iä. Naisten nimissä esiintyy paljon pehmeitä äänteitä kuten ⟨n⟩, ⟨l⟩ ja ⟨m⟩. Vokaalien suhteen miesten nimissä esiintyy enemmän takaisia ja laveita, naisten nimissä etisiä ja suppeita vokaaleja. Tätä sääntöä tosin rikkoo naisten nimissä erittäin yleinen ⟨a⟩. Toisaalta miehiseksi mielletty loppu-⟨o⟩ ei enää näytä olevan voimissaan, ja mielenkiintoisena trendinä 2010-luvulla annetuista suomalaisista miestennimistä jo kolmannes loppuu konsonanttiin. Tutkielma tarjoaa uuden tavan selvittää nimien vaihtelua ja nimitrendejä. Sen sijaan, että keskityttäisiin kokonaisiin nimiin, jolloin voi tutkia pelkästään yleisimpiä yksittäistapauksia, keskitytäänkin nimien rakennepalikoihin, grafeemeihin, sekä niitä vastaaviin foneemeihin. Näin pystytään tutkimaan koko nimistöä hyvinkin monipuolisesti. Tämä tutkielma on vasta pintaraapaisu, mutta vastaavalla menetelmällä on monenlaista potentiaalia.
Now showing items 1-4 of 4