Browsing by Subject "survival"

In 1987, the United Nations concerned with global challenges to human development called for a new model of growth to be erected upon the notion of sustainable development. Today, twenty five years later, the world continues to be beset by these global challenges and a governance gap around this issue has become manifest. Overtime, the international community came to the realization that, first, tackling these challenges requires the collective action of a multiplicity of relevant actors. And second, that the private sector, with its resources, know-how, experience and jurisdiction, could have a pivotal role to play to this end. The problem with these assumptions was the scepticism generated by mainstream interpretations of corporate nature and rationality. Despite the potential for contribution, corporations as self-interested agents in the struggle for the maximization of individual advantage could not be expected to contribute to the promotion of sustainable development; let alone through collective action. And yet contemporary evidence shows, that this scepticism is unwarranted. For that reason, the main purpose of this descriptive study was to account for the existing cases of collective action, and identify by listening to corporate actors, what was the rationale that underpinned their decisions to engage in these forms of collective action. In doing so, the aim was to assess the current suitability of mainstream approaches to reflect reality. Because of that, special attention was devoted to the notion of corporate self-interest (the key concept used by mainstream approaches to nurture the egoistic interpretation of the corporate actor). In listening to corporate actors two related qualitative analyses were conducted. On the one hand, a set of archival material - corporate responsibility reports and codes of conduct - was approached through a story-line narrative technique the purpose of which was to set the contextual and notional framework for the content analysis of interview transcripts that was to follow. On the other hand, semi-structured elite interviews were conducted on corporate executives of four transnational corporations, all of which are leaders in their respective industries and have a record of collective action that contributes to sustainable development. These corporations were Novartis, UPM, Tetra-Pak and Nokia and the overall purpose of the analytical chapter has been learn from corporate actors themselves what drove them to engage in these forms of collective action. At first glance the results of the analyses revealed that the rationale behind corporate engagement, continued to be explained by reference to corporate self-interest; just as mainstream approaches suggested. However, the point of divergence between these two interpretations was to be found in the way corporate self-interest was defined. According to mainstream approaches, corporate self-interest was defined in terms of profit maximization. Conversely, the findings unveiled in this study highlight the necessity to separate interests (instrumental reasons) from corporate self-interest (teleological reasons). In line with that differentiation, self-interest is defined as long-term survival, and all other interests are interpreted as instrumental to it. These findings have encouraging implications on the relevance of mainstream approaches to represent. Insofar a reassessment of the notion of corporate self-interest is undertaken to account for teleological reasons as distinct from instrumental reasons, mainstream approaches would be able to provide a fairer account of contemporary circumstances than they do today. In the absence of such an update, not only do they run the risk of not being able to reflect reality and becoming irrelevant, but they would also run the risk of rendering themselves unsuitable to account for changes in behaviours and interests, ultimately, downplaying rather than strengthening the rationality of actors. All in all, if what unrevised mainstream standards provide us with is an account for corporate rational behaviour, then what this study contributes is the possibility of moving past scepticism and understanding the potential for corporate behaviour to be better than rational.

Matriksin metalloproteinaasit ovat endopeptidaaseja, joilla on monipuolisia biokemiallisia ominaisuuksia. Ne voivat edistää syövän invaasiota ja metastasointia hajottamalla soluväliainetta. Korkea matriksin metalloproteinaasi 14 (MMP-14) ilmentyvyys mahasyöpäpotilaiden kudosnäytteissä on aiemmin todettu liittyvän huonoon ennusteeseen ja metastaasien läsnäoloon. Tavoitteenamme oli tutkia seerumin MMP-14 pitoisuuden merkitystä ennusteellisena tekijänä mahasyövässä. Aineisto sisälsi 240 Helsingin seudun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosien 2000 ja 2009 välillä leikattua mahasyöpäpotilasta. Määritimme seerumin MMP-14 pitoisuudet enzyme-linked immunosorbent assay (ELISA) -menetelmällä. Tutkimme yhteyksiä seerumin MMP-14 pitoisuuden ja kliinispatologisten muuttujien välillä Mann-Whitney U ja Kruskal-Wallis testien avulla. Elossaolokuvaajat muodostettiin Kaplan-Meier menetelmää käyttäen. Korkea seerumin MMP-14 pitoisuus liittyi III-IV asteen tauteihin (p = 0.029) ja elinmetastaasien läsnäoloon (p = 0.022). Matalan seerumin MMP-14 pitoisuuden omaavien potilaiden tautispesifinen 5-vuotiselossaolo oli 49.2 % (95 % confidence interval [CI] 45.5-52.9), kun taas korkean seerumin MMP-14 pitoisuuden omaavilla se oli 22.1 % (95 % CI 15.2-29.0; p = 0.001). Korkea seerumin MMP-14 pitoisuus liittyi huonoon ennusteeseen histologisesti intestinaalista syöpää sairastavien potilaiden keskuudessa (hazard ratio [HR] 3.54; 95 % CI 1.51-8.33; p = 0.004), mutta ei diffuusia syöpää sairastavien potilaiden keskuudessa. Korkea seerumin MMP-14 pitoisuus osoittautui itsenäiseksi ennusteelliseksi tekijäksi monimuuttaja-analyysissä (HR 1.55; 95 % CI 1.02-2.35; p = 0.040). Tämä tutkimus osoittaa, ensimmäistä kertaa, että korkea seerumin MMP-14 pitoisuus mahasyövässä liittyy huonoon ennusteeseen ja metastaasien läsnäoloon.

Bakgrund: Förekomsten av kolorektal cancer (CRC) i Finland har ökat stadigt. Med tanke på utvecklingen av cancerbehandlingar under de senaste decennierna kan sjukdomsspecifika uppgifter om patienternas långsiktiga prognos ha blivit föråldrade. Således syftade denna studie till att rapportera 5-årig sjukdomsspecifik överlevnad (DSS) enligt tumörspridning och lokalisation bland CRC-patienter diagnostiserade mellan 1991 och 2015 i Finland. Studie av detta slag i denna storlek har inte gjorts tidigare i Finland. Material och metoder: Vi genomförde en befolkningsbaserad registerstudie bland 59 465 CRC-patienter som identifierats från Finlands Cancerregister. Resultat: Den 5-åriga DSS för alla CRC-patienter var 56,7% [95% konfidensintervall (KI) 56,3–57,1%) för åren 1991 till 2015. Vi upptäckte förbättringar i alla 5-åriga DSS- undergruppsanalyser för perioderna inom 1991–2005 jämfört med 2006–2015: 80,5% (95% KI 80,1–81,75%) jämfört med 89,9% (95% KI 88,9–90,9%) för lokaliserad sjukdom (stage I); 55,5% (95% KI 53,9–57,1%) jämfört med 65,3% (95% KI 63,5–67,1%) för regional sjukdom med regionala lymfkörtelmetastaser (stage III); och 12,6% (95% KI 8,7– 16,5%) jämfört med 13,7% (95% KI 11,9–15,5%) för metastaserad sjukdom (stage IV). Patienternas 5-åriga DSS 2006 till 2015 med en lokalt avancerad tumör som invaderar bredvidliggande strukturer (stage II) var 81,5%. När man jämför lokalisationsspecifik överlevnad för de två tidsperioderna var 5-årig DSS för höger-sidig koloncancer 54,8% (95% KI 53,8–55,8%) jämfört med 59,9% (95% KI 58,7–61,1%), vänsterensidig koloncancer var 54,1% (95% KI 52,9–55,3) jämfört med 61,0% (95% KI 59,8–62,2%) och rektal cancer var 53,6% (95% KI 52,2–55,0%) jämfört med 62,3% (95% KI 61,3–63,3%). Diskussion: Denna studie bekräftar att överlevnaden för CRC har förbättrats under de senaste decennierna i Finland, vilket speglar observationer från andra västländer. Klassificeringen av tumörspridning inom Finlands Cancerregister skiljer sig dock något från TNM-klassificeringen, vilket begränsar resultaten från denna studie.

Medulloblastom (MB) är den vanligaste maligna hjärtumören inom pediatrin och omfattar 63% av intrakraniella embryonala tumörer hos barn. Insidensnivån ligger globalt kring 0.7 fall per 100 000 invånare och medianåldern för diagnosen är 6 år. Tumören ligger i den bakre skallgropen och kan potentiellt spridas leptomeningealt. Vården är en kombination av kirurgi, intrakraniell bestrålning och cytostatikavård. Prognosen varierar enligt kliniska och molekylära riskgruppen, men den totala 5- års överlevnaden ligger kring 70-80%. Symptomen vid diagnos är icke-specifika och inkluderar bl.a. illamående, motorisk klumpighet och andra neurologiska fynd. Diagnosen ställs m.h.a. magnetröntgen (MRI) samt molekylära och histologiska prov. Denna studie kartlägger överlevnaden av patienter vårdade inom HUS-området mellan åren 2000 och 2020. Materialet utgjordes av 32 patienter som indelades i två riskgrupper enligt s.k. Chang’s kriterier. Datainsamlingen gjordes rakt från patientjournaler. Överlevnaden jämfördes mellan grupperna och analyserades m.h.a Kaplan-Meier metoden på SPSS. Av 32 patienter var 19 indelade i standard risk- gruppen (SR) och 13 i gruppen med sämre prognos, d.v.s high risk- gruppen (HR). 5-årsöverlevnaden i SR- gruppen var 84.6% och i HR- gruppen 61.5%. 5-årsöverlevnaden för hela kohorten blev 73.9%. Undersökningen påvisar att överlevnaden förblir sämre i den högre riskgruppen och hos patienter med subtotal kirurgisk resektion. Därutöver ser vi att överlevnaden inom båda grupperna ligger på internationell nivå och att SR-gruppen dessutom har en gynnsammare överlevnad inom HUS-området jämförelsevis med internationella resultat.

Tutkielmani käsittelee selviytymistä Cormac McCarthyn romaanissa Tie (2006) ja Yann Martelin romaanissa Piin elämä (2001). Tutkimukseni tavoitteena on osoittaa, että päähenkilöt selviytyvät koettelemuksistaan pitkälti tarkoituksen tunteen avulla. Tarkastelen tutkimuksessani myös päähenkilöiden hyödyntämiä tarkoituksen lähteitä. Teoria-aineistonani toimivat pääasiassa Viktor Franklin, John Leachin ja Kenneth Pargamentin selviytymisstrategioihin keskittyvät psykologiset tutkimukset. Kyseisten tutkijoiden mukaan ihminen voi selviytyä vaikeistakin olosuhteista löytämällä elämästään ja kärsimyksistään merkityksen ja tarkoituksen. Keskeisiä tarkoituksen lähteitä ovat muun muassa uskonto ja hengellisyys, sosiaaliset suhteet, omien arvojen ja periaatteiden mukaan eläminen sekä erinäiset elämäntehtävät. Karuissa olosuhteissa selviytyjä voi myös käyttää mielikuvitustaan ja sävyttää kokemuksiaan fiktiolla merkityksellisyyden tunteen löytääkseen. Niin Pii kuin McCarthyn romaanin nimetön miespäähenkilökin kärsivät muun muassa nälästä, yksinäisyydestä ja haastavista luonnonvoimista voimatta juuri vaikuttaa olosuhteisiinsa. He voivat kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka he tulkitsevat kokemuksiaan. Näitä tulkintoja ohjaa hahmojen tarkoituksen tarve. Molemmilla hahmoilla on seuranaan heistä riippuvainen kumppani, ja kumppanin suojelemisesta tuleekin heille tärkeä tarkoituksen lähde, samoin kuin kumppanuudesta itsestään. Myös hengellisyys on hahmoille keskeinen voimavara. Jumaluskon lisäksi hengellisyys ilmenee McCarthyn romaanissa uskona humaaniuteen. Tien miespäähenkilö kokee olemassaolonsa merkitykselliseksi elämällä arvojensa mukaisesti ja edustamalla hyvyyttä pahuuden riivaamassa maailmassa. Pii sen sijaan toimii usein moraalinsa vastaisesti, mutta rauhoittaa omaatuntoaan uskomusten ja mielikuvituksen avulla. Inhimillistämällä ympäristöään ja kohtaamiaan eläimiä Pii onnistuu luomaan illuusion elämää rikastuttavista sosiaalisista suhteista. Tiessä keskeiseen asemaan nousee myös miespäähenkilön suhde aikaan. Menneessä vellominen horjuttaa hänen elämänhaluaan, kun taas tulevaisuuden suunnittelu saa hänen kärsimyksensä tuntumaan merkityksellisemmiltä. Vaikka McCarthyn ja Martelin teosten hahmot ovatkin fiktiivisiä, heidän kokemuksissaan ja reaktioissaan on havaittavissa paljon yhteneväisyyksiä Leachin, Franklin ja Pargamentin havaintojen kanssa. Ihmisellä on taipumus tarkastella elämäänsä tarinana, jossa tarkoituksella ja merkityksillä on keskeinen asema. Aineistoni perusteella tämä psykologinen taipumus heijastuu myös kirjoittamaamme fiktioon. Fiktiivisyydestään huolimatta selviytymistarinat voivat auttaa meitä tunnistamaan tarkoituksen lähteitä omissakin koettelemuksissamme.