Browsing by Subject "suunterveys"

Alkoholilla on vaikutusta suun ja hampaiden terveyteen, sillä alkoholi vaikuttaa suoraan sekä hampaiden, että suun limakalvojen terveyteen. Lisäksi alkoholistien heikko yleinen terveydentila, ravitsemus sekä huono suuhygienia johtavat suun ja hampaiden huonoon kuntoon. Alkoholin suurkuluttajien suunterveyttä sekä heidän suun terveydenhuollon palveluiden käyttöä on tutkittu Suomessa vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää alkoholin suurkuluttajien omahoidon tasoa, suun ja hampaiston terveyteen liittyviä ongelmia, sekä kyseisen kohderyhmän kokemuksia hammashoidosta. Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena käyttäen kyselylomaketta. Kyselylomakkeen kysymykset esitettiin suullisesti. Kyselylomakkeen jaottelu noudatti seuraavaa kaavaa: taustatiedot, terveydentila ja sairaudet, suunterveys. Tutkimushenkilöitä haastateltiin Jyväskylässä Vaajakosken Suvanto Ry:n tiloissa. Tutkimukseen osallistui kymmenen henkilöä, joista alkoholin käyttömäärän osalta vastaajista kuusi (60 %) ylitti selkeästi Käypä hoito –suosituksen mukaisen korkean riskin tason. Kolme vastaajaa (30 %) sijoittui kohtalaisen riskin tason ylärajalle. Haastateltujen keski-ikä oli 54,8 vuotta. Haastatelluista seitsemän oli miehiä ja kolme naisia. Tuloksista voidaan todeta, että vastaajien oma kokemus suunterveydestä on heikompi ja hampaiden hoitotottumukset heikommat kuin keskimääräisesti väestössä. Haastateltavista 80 prosenttia harjasi hampaansa vain kerran tai harvemmin kuin kerran päivässä. Hampaiston yksittäisenä ongelmana korostui selvästi eroosio. Iso osa vastaajista sairasti yhtä tai useampaa perussairautta. Hammashoitokäynti hoitoonpääsyn, kohtelun ja huomioimisen sekä tiedonsaannin osalta koettiin hyväksi kaikkien vastaajien osalta. Lisäksi havaittiin, että tutkimukseen osallistuvien henkilöiden asuminen vuokralla oli yleisempää, tupakointi huomattavasti yleisempää ja ruokailu oli epäsäännöllisempää kuin väestössä keskimäärin. (209 sanaa)

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka suunterveys on huomioitu kansallisissa imetyssuosituksissa eri puolella maailmaa ja kuinka imetys on huomioitu lapsen suunterveyteen liittyvissä suosituksissa. Guidelines International Network (GIN) -tietokannasta haettiin artikkelit hakusanalla ”caries” ja tämän jälkeen näistä hakutuloksista käytiin läpi, onko artikkeleissa mainittu jotakin imetyksestä. Toinen haku tehtiin käyttäen hakusanaa ”child nutrition”. Näistä hakutuloksista käytiin läpi, onko niissä mainittu jotakin suunterveydestä (hakusanat: caries, occlusion, oral, dental). Dynamed Plus -tietokannasta etsittiin ja käytiin läpi vastaavasti tulokset hakusanoilla ”breastfeeding” ja ”caries”. Tutkimusaineistoa analysoitiin kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin menetelmin. Haun tuloksista mukaan otettiin vain englannin- ja suomenkieliset artikkelit, joihin on lukuoikeudet Helsingin yliopiston kautta. Tutkimukseen soveltuvia artikkeleita oli GIN-tietokannassa kariekseen liittyen 12 kappaletta. Näistä vain neljässä mainittiin imetys. Lasten ravitsemusta käsitteleviä tutkimukseen soveltuvia artikkeleita oli 40, joista kuudessa mainittiin suunterveys. Dynamed Plus -tietokannasta löytyvistä karieksen hallinta -suosituksista (51 kappaletta) Suomen Käypä Hoito -suosituksen lisäksi imetykseen oli otettu kantaa kymmenessä suosituksessa. Imetyssuosituksia, joissa on käsitelty suunterveyttä, löytyi kahdeksan. Yhteensä tietokannassa oli 79 suositusta liittyen imetykseen. Suosituksissa mainittiin imetyksen vähentävän lapsen riskiä kariekseen ja purentavirheisiin. Kuitenkin, jos imetys jatkuu pitkään lapsentahtisesti tai jos lasta ruokitaan yöaikaan, todettiin imetyksellä olevan negatiivinen vaikutus suunterveyteen. Lapsen ruokavaliolla todettiin olevan suuri merkitys karieksen hallinnassa. Lisäksi estämällä mutans streptokokkien kolonisoituminen lapsen suuhun varhaislapsuudessa voidaan vaikuttaa positiivisesti myös lapsen myöhempään suunterveyteen. Imetystä ja lapsen ravitsemusta koskeviin suosituksiin tulisi jatkossa kattavammin sisällyttää suunterveyteen liittyvää tietoutta.

Suomessa suun terveydenhuolto on osa kouluterveydenhuoltoa, ja sillä on merkittävä rooli koululaisten suunterveyden edistämisessä. Suomessa koululaisten suunterveystavoissa on nykyhetkellä paljon parantamisen varaa. Hampaat tulisi harjata ainakin kahdesti päivässä mutta moni koululainen harjaa hampaansa vain kerran päivässä tai harvemmin. Epäterveelliset ruokailutottumukset ja napostelu on riski hampaiden terveydelle. Murrosiässä aloitetaan herkemmin päihteiden käyttö, jolla on suunterveyttä heikentävä vaikutus. Suunterveysneuvonnalla voidaan vaikuttaa nuorten motivaatioon ja neuvonnalla auttaa heitä kehittämään hyvät ja läpi elämän kestävät suunhoidon taidot. Tärkeää on ohjata nuoria ajoissa heidän ravinto- ja suuhygieniatottumuksissa. Tämän pilottitutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa kouluterveydenhoitajien roolia suun terveyskasvatuksessa ja selvittää millaista suunterveyteen liittyvää tietoutta terveydenhoitajien peruskoulutukseen sisältyy. Tarkoitus oli selvittää saavatko kouluterveydenhoitajat työn ohella täydentävää tietoa suunterveyden edistämisen osalta. Lisäksi kartoitettiin millaista koulutusta terveydenhoitajat toivoisivat saavansa suunterveyteen ja suunterveyden edistämiseen liittyen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millainen on suunhoidon osuus yläkoululaisten terveystarkastuksessa sekä miten yhteistyö toimii kouluterveydenhoitajien, opettajien, huoltajien ja koululaisten oman hammashoitolan välillä. Lisäksi selvitettiin, mitkä asiat kouluterveydenhoitajat kokevat suunterveyden edistämiseen liittyen mieluisina ja toimivina ja mitkä haastavina. Tutkimuksen perusteella kouluterveydenhoitajat kokivat suunterveyskasvatuksen yläkoululaisille tärkeänä. Suunterveyteen liittyvää koulutusta he kaipasivat lisää. Suunterveysvalistuksessa yläkoululaisille koettiin mielekkäinä menetelminä informatiivisen tiedon jakaminen kuvamateriaalein sekä hammasharjauksesta ja säännöllisestä ruokailurytmistä muistuttaminen. Kouluterveydenhoitajien kokemat haasteet yläkoululaisten suunterveyskasvatuksen osalta liittyivät aikaresursseihin ja oppilaiden motivointiin. Tutkimustulosten perusteella tulisi moniammatillista yhteistyötä yläkoululaisten suunterveyden osalta parantaa. Tämän pilottitutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää, mikäli suunnitellaan vastaavanlaista valtakunnallisesti toteutettavaa kyselytutkimusta.

Hampaiden harjaaminen on isolla osalla suomalaisista nuorista suosituksia heikompaa, eikä merkittävää muutosta parempaan ole viime vuosina tutkimuksissa havaittu. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää suun omahoitoon vaikuttavia tekijöitä ja näiden yhteyttä hampaiden harjausaktiivisuuteen. Tavoitteena oli löytää syitä siihen, miksi hampaat jäävät harjaamatta. Tutkimuksen aineisto koostui sähköisellä kyselyllä kerätyistä vastauksista. Kysely jaettiin neljään helsinkiläiseen lukioon kaikille luokka-asteille syksyllä 2019 ja siihen vastasi 386 opiskelijaa. Kysymykset käsittelivät suun omahoitoa, puhdasta suuta sekä asenteita ja kokemuksia näihin liittyen. Saatuja vastauksia verrattiin itse ilmoitettuun hampaiden harjausaktiivisuuteen, joka jaettiin useammin kuin kerran päivässä harjaaviin sekä kerran päivässä tai harvemmin harjaaviin. Nuorilta kysyttiin myös avoimella kysymyksellä todennäköisintä syytä jättää hampaat harjaamatta. Tutkimusten tulosten perusteella nuorten miesten harjausaktiivisuus oli naisia heikompaa. Erot muissa omahoitoon liittyvissä tekijöissä jäivät pienemmiksi, mutta esimerkiksi hammasvälien puhdistamisessa ja ksylitolituotteiden käytössä havaittiin eroja. Positiiviset asenteet suunterveyttä ja sen hoitamista kohtaan olivat yhteydessä suositusten mukaiseen hampaiden harjaamiseen. Lisäksi puhtaan suun tärkeys sosiaalisissa tilanteissa oli useammin harjaavilla suurempi. Yleisimpiä nuorten itse ilmoittamia syitä jättää hampaat harjaamatta olivat väsymys, jaksamattomuus ja unohdus. Tulosten perusteella lukioikäisten nuorten suun omahoidossa on edelleen parannettavaa. Hampaiden harjauksen lisäksi huomiota tulisi kiinnittää myös muihin omahoitoon liittyviin tekijöihin, kuten hammasvälien puhdistamiseen. Isolla osalla nuorista vaikuttaa kuitenkin olevan kohtalainen ymmärrys omasta suun terveydentilastaan ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tätä tietoa olisi hyvä hyödyntää terveysneuvonnassa ja -kasvatuksessa jatkossakin.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää suunterveyden opetusta ja sen tilaa alakouluissa kansainvälisesti, tarkemmin opettajien valmiuksia opettaa suunterveyttä, suunterveyskasvatuksen haasteita koulussa sekä onko koulussa tapahtuvalla suun terveyskasvatuksella vaikutusta oppilaiden tietoihin ja taitoihin. Lisäksi selvitettiin, miten suun terveyskasvatuksen asemaa kouluissa voisi parantaa. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin mukaan 15 tutkimusartikkelia, joista etsittiin vastauksia tutkimuskysymyksiin. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä. Aineistot pelkistettiin, jonka jälkeen muodostettiin kategorioita, jotka kuvaavat tutkimuksen keskeisimmät tutkimustulokset. Tutkimustulokset osoittivat, että opettajilla oli positiivinen asenne suunterveyteen ja sen opettamiseen. Lähes kaikissa tutkimuksissa suurin osa opettajista opetti suunterveyteen liittyviä asioita oppitunneillaan. Kuitenkin opettajien tiedoissa oli parantamisen varaa, sillä kahden yleisimmän suusairauden, karieksen ja ientulehduksen, etiologiset tekijät tunnettiin heikosti. Opettajilta puuttui myös tiedot vakavien hammastapaturmien asianmukaisesta hoidosta. Koulussa tapahtuvan suun terveyskasvatuksen suurimmiksi haasteiksi nousivat ajan ja resurssien puute, suunterveys -käsitteen puuttuminen opetussuunnitelmasta, puute suunterveyden koulutuksesta sekä kouluhallinnon tuen ja yhteistyön puute. Suun terveyskasvatuksen aseman parantamiseksi toivottiin opettajille suunterveyden koulutusta sekä suunterveyden sisällyttämistä opetussuunnitelmaan. Suun terveyttä koskeva terveyskasvatus kouluissa paransi useassa aineistossa lasten suunterveyttä koskevia tietoja sekä suun terveyskäyttäytymistä. Toisaalta kahdensuuntaisia tuloksia saatiin hampaiden harjauksesta, lankauksesta sekä ruokavaliosta; osassa tutkimuksissa nämä paranivat, osassa taas eivät. Ienterveyteen tai kariekseen koulussa tapahtuvalla suun terveyskasvatuksella ei havaittu olevan vaikutusta. Tulosten perusteella tulisi kiinnittää huomiota suun terveyskasvatuksen aseman parantamiseen alakouluissa. Ratkaisuiksi tähän tuloksista nousivat suunterveyden sisällyttäminen opetussuunnitelmaan sekä opettajien kouluttaminen suunterveyteen liittyviin asioihin.