Browsing by Subject "suviseurat"

Tiivistelmä - Referat Tutkimuksen tarkoitus oli analysoida vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suviseuroissa pidettyjä radiosaarnoja. Tutkimus kiinnittyi kahteen tutkimukselliseen pääkohtaan saarnojen sisältöön ja retoriikkaan. Tutkimustehtävänä oli tutkia miten puhujat argumentoivat puheitaan sekä millaisia teemoja ja retorisia tehokeinoja he käyttivät radiosaarnoissa, jotka Yleisradio lähetti suviseuroista vuosina 1959–1961. Ajankohta valikoitui sen mielenkiintoisten historiallisten tapahtumien vuoksi. Vanhoillislestadiolainen herätysliike kamppaili opillisissa ristiriidoissa, jotka johtivat hajaannukseen vuonna 1961. Suomalainen yhteiskunta eli murroksessa, joka näkyi vahvana muuttoliikkeenä maalta kaupunkiin. Samoihin aikoihin syntyi opiskelijoiden ja vasemmiston keskuudessa radikalismiin pyrkivää liikehdintää. Tutkimuksessa haluttiin myös tarkastella vaikuttivatko nämä tapahtumat saarnojen sisältöön. Tutkimuksen aineistona käytettiin kuutta Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry:n arkiston vuosikokouspöytäkirjoista kopioitua saarnaa. Saarnojen sisällön tutkimus tehtiin argumenttianalyysin menetelmällä ja retoriikkaa tutkittiin retorisen analyysin keinoin. Metodit perustuivat pääsääntöisesti Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttilan ja Chalm Perelmanin kirjallisuuteen. Muita viitekehyksiä olivat Heikki-Tapio Niemisen, Voitto Huotarin, Markku Heikkilän, Martin Lönnebon sekä Jukka-Pekka Puron tutkimukset. Tutkimuksen kulku eteni siten, että ensin kysymyksenasettelulla määriteltiin pääargumentti ja siitä johdettuna pääteema sekä sivuteemat, joita peilattiin Raamatun tekstiin. Määrittelyä auttoi aiheen esiintymistiheys saarnassa, mutta lopullinen valinta argumenteista ja teemoista perustui tutkijan näkemykseen. Radiosaarna tutkimuskohteena oli mielenkiintoinen sen retorisen tilanteen monimuotoisuuden johdosta. Suviseuroissa paikalla olevien ihmisten lisäksi kuulijakunnan muodostivat radion kuuntelijat, joista suurimman osan oletettavasti muodostivat liikkeen ulkopuoliset. Saarna täytyi kohdistaa sekä ulkopuolisille, että sisäryhmälle. Puheen lajit muodostuivat tämän johdosta parannussaarnoiksi, että opetus-ja lohdutuspuheiksi. Saarnojen retorisista tehokeinoista painottuivat Kaanaan kieli, kielikuvat, kysymykset, antiteesit. Toistojen painopiste kohdistui erityisesti synninpäästön julistukseen. Retorisen kokonaisuuden tarkastelu tiivisti tutkimustuloksen saarnojen sisällön osalta niin, että esiin nousi niiden merkittävin funktio, joka oli: Saarnata parannusta ja julistaa evankeliumia, sekä liikkeen ulkopuolisille, että sisäryhmälle. Tässä näkymässä aikaan liittyvät historialliset tapahtumat jäivät vain joihinkin yksittäisiin mainintoihin. Saarnat välittyivät retorisesti rikkaina kuulijoilleen. Jatkotutkimusaiheina merkittävintä olisi tutkia muutosta vanhoillislestadiolaisessa saarnassa