Browsing by Subject "syrjäytyminen"

Tämä on tutkimus helsinkiläisistä ammattikouluttamattomista työttömistä nuorista, jotka osallistuivat Jääkiekon MM-kilpailut 2012 -työllistämishankkeeseen. Tutkimus on puheenvuoro nuorisotyöttömyyttä koskevaan ajankohtaiseen keskusteluun, jossa nuorten työttömien kokemuksia on käsitelty laadullisin menetelmin edelleen varsin vähän. Tutkimuksessa esitetään näkökulmia työllistämishankkeessa keskeyttämisen syihin ja vertaillaan hankkeessa keskeyttäneiden ja hankkeen loppuun asti suorittaneiden nuorten kokemuksia. Samalla kartoitetaan nuorten ajatuksia työttömyydestä ja työstä sekä selvitetään nuorten kokemuksia aktivoivasta työvoimapolitiikasta. Analyysiin kohteena on myös nuorten mielestä ihanteellinen työ ja nuorten odotukset työelämältä ja omalta tulevaisuudeltaan. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmestatoista teemahaastattelusta, joista kahdeksan on työllistämishankkeessa keskeyttäneitä nuoria ja viisi hankkeen loppuun asti suorittaneita nuoria. Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelu, jossa edetään keskeisten, etukäteen valittujen teemojen ja niihin liittyvien tarkentavien kysymysten varassa. Tutkimuksessa nähdään nuoret subjekteina, aktiivisina valintoja tekevinä toimijoina, jotka antavat toiminnalleen erilaisia merkityksiä. Tutkimuksen nuoret ovat eräänlaisia nuorisotyöttömyyden asiantuntijoita, joilla on ensikäden tietoa omista kokemuksistaan. Tutkimuksen aihe on osittain entuudestaan kartoittamaton tutkimusalue, jota on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tarkoituksena onkin teorian testaamisen sijaan etsiä uusia ajatusmalleja. Tutkimuksen nuoret jakautuivat karkeasti ottaen kahteen ryhmään: lukion käyneisiin nuoriin, jotka etsivät parhaillaan omaa alaa ja viettivät välivuosia ja sellaisiin nuoriin, jotka eivät ole peruskoulun jälkeen kiinnittyneet minnekään ja joilla on taustalla usein myös aikaisempia keskeyttämisiä. Tutkimus vahvistaa yleisen käsityksen siitä, että helsinkiläiset nuoret haluavat pysyä pääkaupunkiseudulla, vaikka eivät löytäisikään täältä työtä tai opiskelupaikkaa. Työllistämishankkeen keskeyttämisen syyt voidaan jakaa kahteen kategoriaan: nuorten itse esiin ottamiin syihin ja taustatekijöihin. Nuorten itse esille nostamista syistä keskeisimmät liittyivät työtehtäviin ja työharjoittelupaikkaan. Keskeyttäneitä nuoria yhdistäviä taustatekijöitä tutkimuksen aineistosta löytyy neljä: aikaisemmat keskeyttämiset, työläistaustaiset vanhemmat, jääkiekon MM-kilpailut motivaation kohteena ja työharjoitteluun liittyneet tarkat odotukset. Tutkimuksen nuoria kuvaa pikemminkin aktiivisuus kuin passiivisuus ja he kokevat, että voivat itse vaikuttaa tulevaisuuden suunnitelmiensa toteutumiseen. Kaikkia tutkimuksen nuoria yhdistää motivaatio työhön ja halu tehdä jotain muuta kuin olla kotona. Tutkimuksen nuorille ihannetyö on sellainen, jossa viihtyy ja josta saa riittävän toimeentulon. Positiivinen työilmapiiri ja mahdollisuus joustavaan itsenäiseen työskentelyyn ovat myös nuorille tärkeää. Tutkimuksen nuorten kyky suunnitella tulevaisuuttaan on vaihtelevaa. Osalla on selkeitä suunnitelmia tai tarkkoja toiveita oman tulevaisuuden suhteen ja osa taas tuntui olevan melko hukassa. Hukassa oleminen näkyi aineistossa siten, että nuori ei kyennyt näkemään itseään missään kahden tai viiden vuoden kuluttua. Eniten näitä nuoria, joilla ei ollut suunnitelmia tulevaisuuden suhteen löytyi keskeyttäneiden joukosta. Kaiken kaikkiaan nuorten tulevaisuuden suunnitelmat, toiveet ja haaveet vaikuttivat kovin tavallisilta ja varsin realistisilta. Nuoret haaveilevat onnellisuudesta, terveenä olemisesta, opiskelupaikan löytymisestä, riittävästä toimeentulosta, vakituisesta työpaikasta, itsenäistymisestä, omaan kotiin muuttamisesta, oman perheen perustamisesta, matkustelemisesta ja maailman näkemisestä, sekä velkojen poismaksamisesta. Ylipäätänsä nuoret toivoivat tulevaisuudelta varmuutta. Varmuutta nuorille edustaa pysyvyys, jonka voi saavuttaa pitkäaikaisen opiskelupaikan tai pysyvän työpaikan kautta. Parhaimmillaan työllistämishanke oli nuorille mahdollisuus suunnan muutokseen tai "oman jutun löytymiseen". Tutkimuksen nuoret kokivat työharjoittelun hyvänä ja helppona tapana tutustua työelämään. Työharjoittelusta nuoret saivat rytmiä arkeen ja tarvitsemaansa työkokemusta. Samalla hankkeeseen osallistuminen lisäsi nuoren itseluottamusta ja kokemusta siitä, että kelpaa jonnekin. Koulutettujen vanhempien lapset näyttäisivät selviytyvän työttömyysjaksosta kouluttamattomien lapsia paremmin, ainakin jos selviytymistä mitataan työllistämishankkeen kautta yhteiskuntaan kiinnittymisellä. Tulevaisuuden suunnittelemattomuus tai hetkessä eläminen voidaan nähdä yhtenä nuorten selviytymisstrategiana. Myös väärien valintojen ja epäonnistumisen pelko ja oman alan löytämisen vaikeus näkyivät tutkimuksen nuorten kertomuksissa. Erityisesti aikaisemmat keskeyttämiset oppilaitoksissa lisäävät nuorten pelkoa epäonnistumisesta. Joillakin tutkimuksen nuorista esiintyy selvää kouluallergiaa, eli negatiivista suhtautumista kouluttautumiseen. Nämä nuoret eivät kyenneet näkemään itseään 'koulun penkillä' ja ovat ylipäätänsä orientoituneet erilaisten töiden kokeilemiseen ja sitä kautta oman alan löytymiseen.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan syrjäytymisen yhteyttä Aspergerin oireyhtymään sekä sitä, miten Asperger-ihmisiä voitaisiin tukea ja syrjäytymistä ennaltaehkäistä. Erityisesti nuorten syrjäytyminen on ollut jo pitkään pinnalla. Aspergerin oireyhtymään liittyy syrjäytymisriski ja usein ongelmat ovat kumuloituvia, ja monella Asperger-ihmisellä voi olla vaikeuksia ylläpitää sosiaalisia suhteita tai työpaikkaa. Koulutus on yksi syrjäytymistä ehkäisevä osio, sillä vain peruskoulun varaan jäävät nuoret ovat syrjäytymisvaarassa. Tämä tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielma on yleiskatsaus Aspergerin oireyhtymään sekä syrjäytymiseen liittyvään kirjallisuuteen. Aineistona toimi monipuolisesti sekä suomalaiset että kansainväliset tutkimusartikkelit, kirjat sekä muut raportit ja aiheeseen liittyvät sivustot. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan sanoa Aspergerin oireyhtymään liittyvän syrjäytymisriski. Syrjäytymisriski tulee nimenomaan kumuloituvasti eri ongelmien kasautuessa jo lapsesta lähtien. Syrjäytymisriskiin liittyviä ongelmia Asperger-ihmisillä voivat olla kiusaaminen, vaikeudet sosiaalisessa käyttäytymisessä sekä erilaiset arjen hallinta taidot koulu- ja työelämässä. Eri ongelmat saattavat aiheuttaa myös liitännäisoireita kuten ahdistuneisuutta ja masennusta, mitkä myös osaltaan voivat vaikuttaa syrjäytymisriskiin. Tärkeintä on tuki nivelvaiheissa, esimerkiksi koulutukseen tai työelämään siirryttäessä. Tuki-toimet voivat olla konkreettisia aputoimia koulussa ja työelämässä, tai esimerkiksi omien tunnuspiirteiden käyttämistä voimavarana. Koulutuksen lisäksi on tärkeää luoda ystävyyssuhteita ja harjoitella sosiaalista kanssakäymistä, sillä näitä taitoja tarvitaan läpi elämän. Jokainen Asperger-henkilö on oma yksilönsä, ja läpi elämän kestävien tukitoimien lisäksi on tärkeää, että Asperger-henkilö hyväksyy itsensä.

In this special education bachelor thesis I explored educational motivation and influences related to prison education by using qualitative analysis method. The material consisted of four half-structured theme interviews recorded and transcribed. The people interviewed were men aged between 26 and 42. They had educational experiences from vocational school, high school or university studies while incarcerated. When collecting the data the interviewees were no longer incarcerated or they were on parole, so the experiences of prison education were shared as tales from the past. Themes were gathered from the material and analysed against area’s theoretical framework. The theoretical framework shows that study on prison education’s area has traditionally had interest on employment and cost-effectiveness. Recently there have also been interest to explore prison education’s effect on self-image, cognitive and social skills on the person studying. Prison education correlates with lower recidivism. Finnish prison education seems not to be on the same level with the other Nordic countries. Prisoners are statistically low-educated, they have a lot of learning difficulties and prison as a learning environment has its own unique features. Agreements concerning human rights point clearly that all people must have possibility for life-long learning. It’s meaningful to develop prison education also by gathering experiences from people who have studied incarcerated. The educational motives discovered in the interview material of this study were viewed through the motivational categories structured by Manger, Eikeland and Asbjørnsen (2012): 1) future planning, 2) social reasons and escapism and 3) competence building (learning for the sake of learning). In the interview material of this bachelor thesis future planning and escapism were the most shown factors. Competence building was discovered indirectly in the material and social reasons were shown only slightly. In the analysis prison education’s influences were related both to sentence time and life after release. The themes formed in earlier studies and discovered also in this bachelor study’s interview material were getting a degree, better employment and stronger self-image. The new theme found was getting rid of the fear for school.

Tavoitteet. Tutkimuksen lähtökohtana on selvittää, millä tavalla alan kirjallisuudessa ja - blogeissa kerrotaan positiivisen pedagogiikan mahdollisuuksista vaikuttaa pienten lasten syrjäytymiseen. Ohjaavana ajatuksena on positiivisen pedagogiikan kautta yksilön hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Menetelmät. Kirjallisuuskatsaukseni aiheen pohjalta lähdin orientoitumaan lukemalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, artikkeleita, blogeja, aiempaa kurssimateriaalia, sekä somen lähteitä. Aineisto rajautui teoksiin, joissa esiintyy syrjäytymiseen vaikuttavat tekijät lapsuudessa, syrjäytymisen ehkäisy ja siihen vaikuttavat tekijät lapsuudessa, positiivinen psykologia lapsuudessa ja sen vaikutukset kehitykseen, sekä positiivinen pedagogiikka syrjäytymisen näkö-kulmasta. Tulokset ja johtopäätökset Positiivinen pedagogiikka korostaa vuorovaikutuksen roolia lasten oppimisessa. Tutkimuksen mukaan lasten tunteiden säätely perustuu onnistumisen kokemuksiin aikuisen tuella. Kirjallisuuden kautta kävi ilmi stressin vaikuttavuus haitallisesti pienten lasten aivojen kehitykseen, ja se, kuinka turvallinen ympäristö on tässä keskeinen tekijä. Positiivisen pedagogiikan keinot voivat ehkäistä syrjäytymistä keskittymällä aikuisen tukemiseen tunteiden säätelyssä ja tarjoamalla systemaattista harjoittelua tunnetaitojen kehittämiseen varhaislapsuudessa. Lisäksi on tarpeen jatkaa tutkimusta ja kehittää käytännön toimen-piteitä syrjäytymisriskissä olevien lasten tukemiseksi.

Viime vuosina Suomeen on saapunut yhä enenevissä määrin kerjäläisiä Romaniasta ja Bulgariasta. Kerjäämiseen on yritetty löytää erilaisia keinoja puuttua. Kerjäämisen kieltoa lailla on esitetty useampaan kertaan. Kerjäämisestä on käyty runsaasti keskustelua myös lehtien yleisöosastolla. Työssä analysoidaan Helsingin sanomien yleisöosaston kerjäläisiin liittyviä mielipidekirjoituksia. Vastausta pyritään löytämään kysymyksiin: Miten kerjäämiseen suhtaudutaan ja miten omaa mielipidettä kerjäämiskieltoon perustellaan? Miten kerjäämiseen ja kerjäläisiin suhtaudutaan? Miksi aiheesta keskustellaan niin kiivaasti? Kiinnostavaa oli myös se, kuinka kaupunki näyttäytyy keskustelussa kerjäläisistä. Työssä on taustatiedoksi esitelty romanien historiaa ja nykyistä tilannetta niin Euroopassa kuin Suomessakin. Myös syrjäytymisen teoriaa on käsitelty, koska romanikerjäläisten sosiaalista asemaa leimaa vahvasti syrjäytyminen. Tutkimusmenetelmänä käytetään laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimusote on aineistolähtöinen, mikä tarkoittaa, että aineistosta nostetaan esiin käsitteitä ja niitä yhdistelemällä muodostetaan laajempia teoreettisia kokonaisuuksia. Vaikka teema nostetaan aineistosta, vaikuttaa niiden rakentumiseen myös tutkijan lukeneisuus ja ennakkoluulot, jotka tutkijan tulee tiedostaa. Mielipidekirjoituksista on löydettävissä neljä eri teemaa. Teemat ovat rasismi, keskustelu oikeuksista, kaupunkikuva ja vastuukeskustelu. Kerjäläisistä ja kerjäämisen kiellosta keskustellessa keskustellaan hyvin monenlaisista asioista. Mielipidekirjoitusten analyysi osoitti, että hyvin monet näkevät kerjäämiskiellon ihmisoikeuskysymyksenä, ja että köyhyyden syihin tulisi puuttua ennen kerjäämisen kieltämistä. Myös kaupunkikuvan tarkastelua esiintyy kerjäämiskieltoa pohdittaessa. Romanien omaa ääntä ei keskustelussa kuuluu juuri lainkaan. Romanitoimijuus näyttää puuttuvan keskustelun aiheista kokonaan. Mielipidekeskustelua voidaan tarkastella Georg Simmelin suurkaupunkilaisten mentaliteettien valossa. Näyttää, että keskustelijat eivät ole Simmelin teorian valossa erityisen suurkaupunkilaisia. Kerjäläisiin ei suhtauduta välinpitämättömästi eikä aiheeseen pääsääntöisesti suhtauduta järkiperäisesti, vaan enemmänkin tunteella.

Tiivistelmä - Referat - Abstract The purpose of this master’s thesis is to find out views of young adults attending workshop activities. This research intends to find out how school experiences have affected their lives and their further education and employment. This research is based on the earlier known connection between school dropout and the process of social exclusion and aims to find out more on the possible role of special education in this process. The research group was chosen to include young adults who attend workshop activities because it is very likely that they have had risk factors for social exclusion present in their lives. The research material consisted of seven theme interviews that were analysed by using theme analysis. The interviews included conversation about school motivation, teachers, further education and choosing a profession, substance abuse, the significance of friends and family and learning difficulties. The informants were 21 to 29 years old and they all attended workshop activities in a quite small town in southern Finland. The informants had ended up in workshop activities due to unfinished second-degree education or long-term unemployment. The research showed that both school and free time related factors had had an influence on the informants’ lives. Especially learning difficulties, social support, substance abuse, bullying experiences at school, teachers, the sense of not belonging to school and friends turned out to be significant factors. All together the informants didn’t seem to think school experiences were the most important factors in life, but the research material still showed signs of school being able to influence the life paths of youngsters by at least giving some directions for the road.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan nuorten ryhmämuotoiseen kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneiden nuorten kokemuksia sosiaalisen kuntoutuksen toteutumisesta. Tutkimustehtävänä on kuvata millaista tukea nuoret kokevat saavansa kuntouttavan työtoiminnan ryhmätoiminnasta sekä miten sosiaalinen kuntoutus toteutuu kuntouttavassa työtoiminnassa nuorten kertomana. Nuorten itsensä antamat merkitykset omalle kuntoutumiselleen tuottavat tietoa sosiaalisesta kuntoutuksesta. Tutkielman teoreettis-käsitteellinen viitekehys kohdentuu syrjäytymisen ja sosiaalisen kuntoutuksen tarkasteluun. Moni-ilmeistä syrjäytymistä kuvataan ilmiönä ja käsitteenä sekä sen kirjavaa käyttöä tarkastellaan kritiikin ja vastapuheen näkökulmista. Syrjäytymisdiskurssissa huoli kohdentuu työttömiin nuoriin, joiden syrjäytymistä pyritään ehkäisemään erilaisin toimin. Syrjäytymisilmiön monipuolinen tarkastelu antaa näkökulmaa siihen, millaisessa toimintaympäristössä sosiaalista kuntoutusta toteutetaan. Tutkielman teoriaa kehystää 1.4.2015 uudistetun sosiaalihuoltolain sosiaalisen kuntoutuksen määritelmä. Sosiaalisen kuntoutuksen kuvaaminen osana kuntoutusjärjestelmää ja työllisyydenhoitoa täsmentää sosiaalisen kuntoutuksen positiota. Kuntoutuksen kuvaaminen kokemuksena kiinnittää sosiaalisen kuntoutuksen yksilöön. Sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteena on kuntoutujan toimijuus, jota tarkastellaan Jyrki Jyrkämän kuuden toimijuuden modaliteetin kautta. Toimijuuden tukemisen tavoitteena on vahvistaa kuntoutujan toimintakykyä. Tutkimusaineisto muodostuu kahdeksan Helsingin työvoiman palvelukeskus Duurin 17–29 -vuotiaan asiakasnuoren teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat osallistuneet Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos toimintakeskuksessa toteutettaviin nuorten kuntouttavan työtoiminnan ryhmiin. Laadullinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkielma noudattaa sosiaalisen konstruktionismin tieteenfilosofiaa, sillä niin syrjäytymisen ilmiö, sosiaalinen kuntoutus kuin sosiaalityökin konstruoituvat kielellisessä vuorovaikutuksessa. Sosiaalisen konstruktionismin näkökulman valinnan perusteena on myös se, että yhtäältä kun syrjäytymisdiskurssi voi tuottaa syrjäytymistä, niin toisaalta kuntoutumispuhe voi tuottaa toimijuutta. Tutkielma kiinnittyy fenomenologis-hermeneuttiseen tieteenfilosofiaan. Tutkielman tulokset jäsentyvät ensiksi aineistolähtöisesti ja toiseksi teoriaohjaavasti toimijuuden modaliteettien kautta. Kahden rinnakkaisen analyysin ja tulkinnan tuottamat tulokset tukevat toisiaan. Aineistolähtöisesti nuorten sosiaalinen kuntoutus koostuu mielekkyyden kokemuksesta, arvostavasta kohtaamisesta, vertaisista ja tuesta, toimintakyvyn vahvistumisesta sekä luottamuksellisesta tulevaisuusorientaatiosta, jota nuoret suunnittelevat epävarmuuden jännitteessä. Nuorten kuntouttava työtoiminta rakentuu näistä sosiaalisen kuntoutumisen elementeistä. Toisessa jäsennyksessä kuntouttavassa työtoiminnassa nuorten toimijuus nousee esiin nuorten omana muutoshaluna, yhteiskunnallisena, kulttuurisena tai itsenäisenä täytymisenä, toimintakykyä vahvistavana kykenemisenä, sosiaalisen rohkaistumisen tuottamana osaamisena, uusia mahdollisuuksia avaavana voimisena sekä tulevaisuuteen luottamisena. Positiivinen toimijuus vahvistaa vähitellen nuorten toimintakykyä. Nuorten toiminnallisissa kuntouttavan työtoiminnan ryhmissä voidaan toteuttaa nuorten yhteiskunnallista toimijuutta vahvistavaa sosiaalista kuntoutusta. Tämä pro gradu -tutkielma on nuorten tuottama nuorten toimijuutta esiin nostava vastapuhe vallitsevalle ja hallitsevalle syrjäytymisdiskurssille.

Suomalaisten liikunta-aktiivisuus on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan polarisoitunut niin, että ne, jotka harrastavat liikuntaa harrastavat sitä aiempaa enemmän, ja ne, jotka eivät harrasta liikuntaa, harrastavat sitä niin vähän kuin mahdollista. Polarisoituminen näyttäytyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan eri sosioekonomisten statusten omaavien välillä siten, että mitä matalampi sosioekonominen status on, sitä vähemmän liikuntaa harrastetaan. Sen sijaan korkeasti koulutetut ja hyvätuloiset harrastavat vielä aiempaa aktiivisemmin liikuntaa, ja tämä lisää heidän mahdollisuuksiaan hyvinvoinnin ja terveyden kannalta entisestään. Pitkään on puhuttu psykofyysissosiaalisesti haitallisesta syrjäytymiskehityksestä, joissa etenkin nuoret aikuiset jäävät yhteiskunnan syrjään, syrjäytyvät. Esitän tutkielmassani syrjäytymisen ja pahoinvoinnin tutkimuksen tilalle ja vaihtoehdoksi elämänhallinnan taitojen ja tuen kehittämistä. Tutkimustulosten mukaan liikuntaharrastus voidaan nähdä elämänhallinnan ja syrjäytymisen ehkäisemisen keinona. Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuden ja harrastustoiminnan tukemisella pyritään siihen, että myös sosioekonomisissa riskiryhmissä kasvavat lapset innostuvat ja pystyvät harrastamaan liikuntaa. Liikunta-aktiivisuuden lisääminen nuorilla ja lapsilla näyttäisi vaativan monialaisesti tukea sekä kodilta, koululta että kolmannen sektorin toimijoilta. Sekä seuratoiminta että matalan kynnyksen liikuntaharrastustoiminta tarjoavat sosiaalisia suhteita ja iloa tuottavaa tekemistä. Matalan kynnyksen hankkeita tarvitaan kuitenkin lisää, koska seuratoiminta on tilastojen mukaan nykyään liian kallista pienituloisille perheille

The goal of the thesis was to examine 1) whether the special education teachers' and other teachers' educational stances show mutual differences in the areas of classification or categorization, and 2) which kind of imaginal characteristics is it possible to build by using teachers' stances. In the theoretical framework classification or categorization was spread into more specific themes which were automatic thinking, medicalization, separate special education, labeling, social disability studies and social constructionist language. The sense of the thesis was explorative, considering that the concepts of classification or categorization haven't been exactly framed in special educational studies. According to previous research it seems that there exist mutual differences when comparing special educators' and other educators' attitudes concerning the educational system overall. The data was collected in the areas of Helsinki and Turku cities by using an E-questionnaire. Along with the background information the questionnaire included 48 educational claims which were estimated by a Likert scale from 0 to 5. There were altogether N=119 answers gathered from class teachers, special education teachers, kindergarten teachers and special kindergarten teachers. Summaries were counted and explored through frequency analysis in the four occupational groups. Mann-Whitney's U-test was proceeded to answer to the first task of the research. The test's purpose was to examine the differences of summary medians formed by special education teachers' and other teachers' answers. Explorative factor analysis was completed to answer to the second task, to find out which kind of characteristics the correlations between the teachers' answers would reveal. According to the Mann-Whitney's U-test there was discovered that the educational attitudes of special education teachers were more categorizational around theme of medicalization, both in the direct claims (p=.049, r=.19) and the opposite claims (p=.005, r=.30). Also it appeared that the special education teachers' educational attitudes were more categorizational (p=.057, r=.18) than the other teachers' attitudes when supporting the separate special education system. Nevertheless the latest mentioned result wasn't found to be statistically significant. The explorative factor analysis revealed four characteristics, 1) the one being aware of language and against labeling, 2) the one being an aware thinker who demands social equality, 3) the one supporting medicalization and seeing speciality being absolute, and 4) the character positioning against medical culture and individualism.

Aims: My main problems of research are: How neoliberalism is producing obediant citizens through special pedagogy? How discourse of exclusion as a apparatus power and a result of collective mentality of governing strengthens the hegemony of neoliberalism and special pedagogy? How special pedagogy as a tool of neoliberalism produces social exclusion and inequality? The aim of my study was to find out, in a foucauldian way, with the help of the speech of special pedagogists, how discourse of special pedagogy as a tool of our neoliberalistic state, produces inequality, social exclusion and obedient citizens. The structure of my study consisted on special pedagogy, theory of Foucault, neoliberalism, empirical material and the phenomenon called social exclusion which encompassed also the thematic interviews of teachers. These forementioned five elements were interacting with each other in the analysis producing new knowledge about action of discourses in our society. Methods: With digital recorder I interviewed five special pedagogists by halfstructural method. My theme was social exclusion in our society. After written down the interviews I analyzed the texts with the help of foucauldian theoretical concepts. In this way I was able to deconstruct different discourses and "naturalities". In the field of qualatative methods my method of research represented the foucauldian way of analyzing the empirical material. In this manner the producers of the speeches were seen as representatives of certain discourse. Those producers of speeches were seen, in turn, as producing and reproducing certain kind of discourse and discoursive talk. Results and conclusions: Analysis of the material engendered following results; special pedagogy produced, pathologized, normalized and categorized its objects as obediant and vulnerable monolithic subjects which were to be stored as socially excluded proletarian labour force for our neoliberalistic nationstate. Medicalization, therapization, and psy-sciences as products of neoliberalism were addressing individual "liberties". Together with the discourse of special pedagogy they created inequality and social exclusion. This was made possible by making people to believe in their individual and "innerborn" qualities instead of seeing the changing and dynamical structures of our neoliberalistic society which produce and reproduce injustice.