Browsing by Subject "syöminen"
Now showing items 1-8 of 8
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2010)Tutkimuksessa verrattiin ei-infektiivisestä ontumasta kärsivien ja terveiden emakoiden käyttäytymistä ja syömistä. Ei-infektiivinen ontuma on yleinen löydös emakoilla. Ontuminen aiheuttaa emakoille kipua ja ne voivat pärjätä huonommin kilpailutilanteissa. Tutkimukset toteutettiin kahdessa eteläsuomalaisessa porsastuotantosikalassa. Tutkimukseen valittiin emakoita, joilla oli ei-infektiivinen ontuma ja jotka oli siemennetty vähintään yhden kerran. Emakoille suoritettiin ontumatutkimus ja ontumat luokiteltiin viisi portaisen asteikon mukaan. Ontuville emakoille valittiin terveet kontrollit. Käyttäytymistutkimus tehtiin sikalassa, jossa joutilaat emakot olivat 10 eläimen ryhmäkarsinoissa. Tutkimukseen osallistuneet ontuvat emakot (n=13, ontuma-aste 2-4) ja niiden terveet kontrollit (n=13, ontuma-aste 0) olivat samoissa karsinoissa. Koe oli suora havainnointitutkimus ja sokkoutettu niin, ettei emakon yksilöllisistä merkeistä voinut päätellä sen ontuma-astetta. Emakoita seurattiin yhteensä kahden tunnin ajan. Seuranta aloitettiin 10 minuuttia rehun jaon jälkeen. Emakoiden sijainti karsinassa, asento ja toiminta kirjattiin ylös niin, että esimerkiksi emakkoa 1 seurattiin kello 14.00.00, emakkoa 2 kello 14.00.30 ja niin edelleen. Tulokset analysoitiin käyttäen Man-Whitneyn U-testiä. Ruokailututkimus tehtiin sikalassa, jossa joutilaita emakoita pidettiin noin 100 emakon ryhmäkarsinoissa. Jokaisessa karsinassa oli kaksi yksilöruokinta-automaattia. Tutkimukseen valittiin ontuvia emakoita (n=37, ontuma-aste 1-4) ja niille terveet kontrollit (n=35, ontuma-aste 0). Ruokinta-automaatin ohjelmasta saatiin tiedot emakoiden päivittäisestä syödyn rehun määrästä ja syömässä käymisen kellonajasta. Näistä tiedoista määritettiin normaalisti syötyjen päivien määrät. Normaalisti syödyksi päiväksi määritettiin ne, joina emakko oli syönyt yhdessä tai useammassa erässä kaiken rehunsa. Tulokset kerättiin yhteensä kolmen päivän ajalta. Ruokintaseurannan tulokset analysoitiin käyttäen Chi-Square-testiä normaaleille syömispäiville ja T-testiä syömisen kellonajoille. Käyttäytymiskokeessa todettiin, että ontuvat emakot makasivat enemmän ja seisoivat vähemmän kuin terveet emakot. Ne tutkivat rakenteita vähemmän kuin terveet emakot. Lisäksi havaittiin suuntaus, jonka mukaan ontuvat emakot olivat passiivisempia ja niitä haisteltiin enemmän kuin terveitä emakoita. Tutkimuksen tulos vastasi hypoteesia. Ruokailukokeessa ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä kun verrattiin syömässä käymisen kellonaikoja ja normaalisti syötyjen päivien määriä. Hypoteesi siitä, että ontuvat emakot söisivät terveitä myöhemmin tai vähemmän ei toteutunut. Siat ovat erittäin motivoituneita syömään ja joutilaiden emakoiden päivittäisen ruoan määrä on pieni. Siksi ontumisella ei välttämättä ole suurta merkitystä syömiseen. Yksilöruokinta-automaatilla heikompien yksilöiden on helpompaa
-
(2014)The concern of healthiness reflects the Western idea of food and today's eating habits. Especially women have shown to be the pioneers of a healthy diet. The ideals of eating properly are also gendered. Women are assumed to eat less than men. In Finland, the nutritional recommendations for how to eat properly have excisted for many decades. However, recommendations for a healthy diet are not always followed. Food is not only a daily necessity but it is also a source of pleasure. People enjoy food and they want to bring joy to themselves and to their close ones with it. On weekends there is often more time to cook and enjoy food. The aim of this study is to find out which factors affect women's pleasure eating and how women take and describe this kind of eating. Furthermore, this study aims to find out what kinds of delicacies women enjoy during their Friday nights. The data for this study is from the Finnish Literature Society's Folklore archives Ruokapäiväkirjakeruu Mitä söin tänään? 12 April 2013. The method of this study is qualitative, and the method of analysis is data-driven content analysis. The basis for this study is oral history, and the texts written by women represent narrative style. 42 women from the data form the research group for this study. (n=42) The study showed that the women's perceptions of pleasure eating were contradictory. Pleasure eating was seen as the counterbalance of normal food and it was generally considered unhealthy. Pleasure eating was perceived more positively when the person's diet in general was healthy. On Fridays pleasure eating was more allowed than on other weekdays. Out of all the delicacies the women were eating, chocolate and cheeses were the most popular. Overall the women tried to follow a healthy diet despite the pleasure eating.
-
(2013)Tutkimuksen lähtökohtana on tutkia tyttöyttä ja sen tuottamista ja uusintamista ruoan ja syömisen kautta suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa, tarkemmin Helsingin Tyttöjen Talon kontekstissa. Syöminen on kulttuurissamme sukupuolittunutta toimintaa, jonka kautta myös tuotetaan ja uusinnetaan käsitystä ideaalista naiseudesta. Ruokaan ja syömiseen liittyvät valinnat ovat ravitsemuksellisten lisäksi sosiaalisesti, symbolisesti ja rituaalisesti muotoutuneita valintoja, joiden taustalla näkyvät yhteiskunnalliset kategoriat. Näin ollen ruoka ja syöminen liittyvät tiiviisti ruumiillisuutta painottavaan kulttuuriimme, jossa kontrolloitu hoikka ja lähes androgyyninen naisruumis edustaa tavoiteltavaa ideaalia. Tyttöjen Talolla ruoka näyttäytyy kaikissa muodoissaan aina juhlan ja nautinnon kohteesta ongelmallisiin syömishäiriöihin. Tutkimus koostuu antropologisesta teoriasta ja metodeista, monitieteellisestä ruokatutkimuksesta, feministisestä sukupuolen tutkimuksesta, sekä suomalaisesta tyttötutkimuksesta. Tutkimuksen etnografinen osuus koostuu syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana tehdystä 'kenttätyöjaksosta' Tyttöjen Talossa ja sen tuottamista kenttämuistiinpanoista. Tutkimusaineisto on kerätty osallistuvan havainnoinnin menetelmällä toimimalla Tyttöjen Talolla viikoittain vapaaehtoisena 'isosiskona' sekä ohjaajien haastatteluista. Lisäksi talvella 2011 on kerätty lisää aineistoa Tyttöjen Talolta tarkemmin syömishäiriöiden ilmenemisestä. Teoreettisen kehikon tutkimukselle tarjoaa erityisesti Mary Douglasin näkemykset kulttuurisesta luokittelusta ja kategorioista liittyen ruokaan ja syömiseen, sekä näkemys ruumiista yhteisön symbolina. Syömishäiriöihin liittyen erityisesti Susan Bordon ja Carole Counihanin kirjoitukset anoreksiasta ja oman ruumiin kurittamisesta sekä sen yhteydestä sukupuolten väliseen hierarkiaan ovat merkityksellisiä tutkimukselle. Tutkimuksessani Tyttöjen Talo nähdään instituutiona, joka sosiaalistaa tyttöjä individualistiseen yhteiskuntaan, ja samalla tuottaa ja uusintaa sukupuolta. Tarkastelemalla ruoan roolia ja symboliikkaa, syömistä ja leipomista, syömishäiriöitä sekä esimerkiksi rituaalisia tapahtumia Tyttöjen Talolla, voidaan nähdään kuinka sukupuolta ja sukupuolirooleja tuotetaan ja uusinnetaan suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa. Tyttöjen naisiksi 'kasvamista' on käsitelty sekä initiaation että sosialisaation näkökulmista. Tyttöjen Talon keskeiset tyttöyden rakentamisen ainekset koostuvat pitkälti yleisten sukupuoliroolien mukaisista hyväksytyistä ajatuksista kuten tunteiden merkityksestä, leipomisesta ja ruoan laitosta, yhteisöllisyydestä, puhumisen tärkeydestä ja ylipäätään tyttöyden ylistämisestä. Tutkimuksen keskeisin johtopäätös on, että nuoret tytöt pyrkivät pääsemään ulos juurtuneista sukupuolirooleista ja kapinoivat näitä vastaan ruoan ja syömättömyyden avulla. Tutkimuksessa tyttöjen syömishäiriöt on nähty liitettynä laajempiin sosiaalisiin, poliittisiin ja taloudellisiin näkökulmiin, jotka heijastavat sukupuolirooleja nyky-yhteiskunnassa. Terveyssyömisen ja laihuuden ihannointiin tähtäävä kulttuuri voidaan nähdä myös Douglasin ajatuksen mukaisesti yhteiskunnan kontrollina kohdistettuna yksilöihin, ja erityisesti naisiin ja tyttöihin.
-
(2022)Keväällä 2020 alkanut koronapandemia muutti nopeasti monen ihmisen päivittäistä elämää. Etätyöt lisääntyivät nopeasti ja monet eristäytyivät sosiaalisesti. Yhteiskunnan rajoitukset rajoittivat myös vapaa ajan elämää muun muassa ravintolarajoitusten kautta. Päivittäisten rutiinien rikkoutumisen, ympäristön muutoksen sekä sosiaalisen kontekstin muutoksen myötä ruoan kulutus ja syöminen muuttuivat oleellisesti. Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan 380 nuoren aikuisen kokemuksia ruoan kulutuksen sekä syömisen muutoksista koronapandemian aikana. Samalla tarkastellaan ruoan kulutukseen liittyviä asioita, joita nuoret aikuiset kaipaavat ajalta ennen koronaa. Tuloksia analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin ja määrällisen sisällönerittelyn menetelmin. Tämän lisäksi tuloksia esitellään myös määrällisessä muodossa. Aineistosta eriteltiin neljä ulottuvuutta, joissa ruoan kulutus ja syöminen ovat muuttuneet. Nämä ulottuvuudet ovat: terveellisyys, nautinnollisuus, ekologisuus sekä sosiaalisuus. Tuloksissa korostui etenkin sosiaalisen ulottuvuuden rooli ruoan kulutuksen sekä syömisen muutoksissa. Arkielämän sosiaaliset muutokset yhdessä yhteiskunnan rajoitusten kanssa ovat olleet suurimpana vaikuttajana muutoksiin. Suurimpia yksittäisiä ilmiöitä olivat kaipuu sosiaalisia ravintola- sekä lounashetkiä kohtaan. Tämän lisäksi muutoksia oli etenkin myös ekologisuuden merkityksen lisääntymisessä, ruoanlaiton mielekkyydessä, ruokavalion terveellisyydessä, säännöllisyyden muutoksissa ja napostelun lisääntymisessä. Monissa tapauksissa muutoksia oli niin negatiiviseen kuin positiiviseen suuntaan. Vastaajien kokemat muutokset olivat hyvin yksilöllisiä ja moniulotteisia vastausten sisältäessä useampia muutoksia ja toisten kokiessa samat muutokset eri tavoin.
-
Ravintoa, lääkettä vai luksusta? : Porvariston ruokakulttuuri 1600-luvun Englannissa ja Alankomaissa (2018)Kunnollinen ravinto on yksi ihmiselämän perusedellytyksistä, mutta kautta historian ruoka ja syöminen ovat merkinneet ihmisille paljon muutakin: nautintoa, yhdessäoloa, ylellisyyttä, uskonnollista rituaalia tai jopa helpotusta kipuun tai sairauteen. Ruoka on historiamme eri aikakausina sekä erottanut että yhdistänyt ihmisiä, kansoja sekä uskontokuntia, ja ruokaan liittyviä käytänteitä, uskomuksia ja trendejä tutkimalla voidaan oppia paljon kyseessä olevasta ajasta, sen ihanteista ja kulttuurista. Tämä pro gradu-tutkielma tarkastelee porvariston ruokakulttuuria 1600-luvun Englannissa ja Alankomaissa. 1600-luvulla ruoka oli jo monelle eurooppalaiselle muutakin kuin pelkkää ravintoa eikä ruokavalintoja määrittänyt enää ainoastaan se, mihin ihmisillä oli varaa tai mitä sattui olemaan tarjolla. Tutkielmani päämääränä onkin selvittää, minkälaisia merkityksiä tuon ajan porvaristo ruoalle antoi ja mitkä eri tekijät ohjailivat heidän syömistään ja ruokailutottumuksiaan. Lisäksi tarkastelen, kuinka porvaristo pyrki ruokavalinnoillaan erottautumaan alemmista luokista ja kuinka itse ravinto, mutta myös ruokailutottumukset ja pöytätavat erottivat eri yhteiskuntaluokkia toisistaan. Tutkielman aineisto koostuu 1600-luvulla julkaistuista keittokirjoista, kotitalous- ja ravinto-oppaista sekä ruokaa, sen valmistusta ja ruokailua kuvaavasta kuvataiteesta. Kirjallisia lähteitä on yhteensä yhdeksän, joista jokainen on Englannista, kun taas tutkielman kuvallisista lähteistä 16 on Alankomaista ja loput kaksi Englannista. Tutkielma on lähestymistavaltaan kulttuurihistorian tutkimusta ja siten tarkastelussa olevan historiallisen aikakauden syvällinen tuntemus on oleellista. Aineiston tulkitsemisessa käytetään kontekstualisointia, jonka avulla avataan aineistossa vaikuttavia kulttuurisia ihanteita, aatteita ja käsityksiä. Tutkielman kuvallisen aineiston tulkinnassa hyödynnetään lisäksi visuaalista analyysia. 1600-luvun alankomaalaisen ja englantilaisen porvariston rakentaessa ruokakulttuuriaan he vahvistivat samalla yhteistä luokkaidentiteettiään. Aikakautena, jolloin kulutettavia tuotteita oli vielä melko rajallisesti, ruoasta tuli porvaristolle olennainen tapa erottautua alemmista luokista ja tuoda esiin omaa asemaa. Ruoan ja kattauksen esteettisyys korostui aiempaa enemmän ja kauniilla astioilla pyrittiin tuomaan hieman ylellisyyttä ruokailuun. Ihanteellinen ateria oli runsas ja koostui jopa kymmenistä eri ruoka-annoksista. Toisaalta aikakauden moralistit ja kirkko paheksuivat kaikenlaista kohtuuttomuutta ja ylensyöntiä, mikä näkyi liioitellun hillityissä ruokailukuvauksissa kuvataiteessa. Syöpöttelyä paheksuttiin myös terveydellisistä ja ulkonäöllisistä syistä. Lihavuuden riskejä ja hyvien elintapojen merkitystä alettiin ymmärtää aiempaa paremmin ja kohtuullisuus ruoan ja juoman suhteen katsottiin hyveeksi. Ruoka oli merkittävässä roolissa terveyden edistämisessä: eri ruoka-aineita käytettiin sairauksien parantamiseen ja jopa kivun lievitykseen.
-
(2021)Lapsen varhaiset kokemukset vaikuttavat hänen ruokatottumuksiinsa myöhemmässä elämässä (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019, s.13). Tämän takia ruokakasvatus aloitetaan jo päiväkodissa. Päiväkoti-ikäisiä lapsia kasvattaessa tulee huomioida lapsen tapa oppia uutta. Lapsi oppii esimerkiksi leikin, taiteen ja tutkimisen kautta (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, s.21–22; Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, s.16). Lastenkirjallisuus, siitä syntyvät keskustelut ja toiminta ovat tapoja toteuttaa ruokakasvatusta. Se miten ruokaa kuvataan lastenkirjallisuudessa, on kontekstisidonnaista, sillä kyseisen ajan ja paikan ruoka- ja tapakulttuuri vaikuttavat sen hetken lastenkirjallisuuteen (Lappalainen 2006, s.131). Myös ruokaan ja syömiseen liittyvän kasvatuksen tavoitteet ovat vaihdelleet eri vuosikymmeninä. Tämän päivän suomalaisessa kontekstissa ruokakasvatuksen tärkeimmät tavoitteet ovat myönteisen ruokasuhteen edistäminen sekä monipuolisten ja terveellisten ruokatottumusten tukeminen (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2018, s.29). Tässä tutkimuksessa määrittelin ruokakasvatuksen osa-alueet, ja analysoin, miten ne esiintyvät valitsemissani lastenkirjoissa ja miten eri vuosikymmenten lastenkirjoissa kuvataan ruokakasvatusta. Tutkimustehtäväni on selvittää, millaista käsitystä ruoasta ja syömisestä valitsemani lastenkirjat välittävät. Tutkimuksen aineistoksi valitsin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018), Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) sekä lastenkirjat Minäpä tiedän minne ruoka menee (Maynard 1998), Veeran keittiöpuuhat (Havukainen & Toivonen 2002) ja Beppe ja mausteyllätys (Hytönen & Mallius 2019). Nämä lastenkirjat ovat päiväkoti-ikäisille suunnattuja kuvakirjoja, jotka liittyvät ruokakasvatukseen, ruokaan ja syömiseen. Analysoin opetussuunnitelmat sisällönanalyysillä, ja muodostin tämän pohjalta ruokakasvatuksen osa-alueet. Luokittelin kolmen valitsemani lastenkirjan ruokaan ja syömiseen liittyvät sisällöt näiden ruokakasvatuksen osa-alueiden pohjalta. Käytin lastenkirjojen analyysiin sisällönanalyysiä sekä sisällönerittelyä. Varhaiskasvatusta ja esiopetusta ohjaavien asiakirjojen pohjalta muodostin 3 pääluokkaa ja niiden alle 11 ruokakasvatuksen osa-aluetta. Pääluokat olivat Terveysosaaminen, Miellyttävä ruokahetki sekä Ruoan kautta ja ruoasta oppiminen. Ruoan kautta ja ruoasta oppiminen -pääluokkaan kuului muun muassa Ruokaan liittyvä osaaminen ja ruokasanasto, Monikulttuurinen ruoka- ja tapakulttuuri sekä Ruoka katsomuskasvatuksen välineenä -osa-alueet. Ruokaan liittyvä osaaminen ja ruokasanasto -osa-alue oli nostettu eniten esiin valitsemissani kolmessa lastenkirjassa, kun taas monikulttuurista ruoka- ja tapakulttuuria tai ruokaa katsomuskasvatuksen välineenä ei käsitelty lainkaan näissä kolmessa kirjassa. Terveysosaamisen pääluokkaan kuuluva Hygienia-osa-alue esiintyi vain 2000-luvun lastenkirjassa. Pohdin, että 2020-luvun lastenkirjallisuudessa hygienia voi korostua johtuen vuonna 2019 alkaneesta Koronapandemiasta. Voi myös olla, että hygieniaan liittyen lastenkirjoihin tulee uusia sisältöjä, kuten kasvomaskin ja käsidesin käyttöä. Käytännön tasolla tutkimuksestani mieleeni nousee ajatus, että varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kasvattajien tulisi huomioida päiväkodissa ruokakasvatukseen käytettävien lastenkirjojen julkaisuajankohta ja ruokakasvatuksen osa-alueiden esiintyminen näissä kirjoissa. Kirjavalinnoissa tulee huomioida, että 1990-luvun ja 2000-luvun ravitsemuskasvatuksen tavoitteet ovat olleet suppeammat kuin 2010-luvun ruokakasvatuksen tavoitteet.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2010)Tämän lisensiaattityön tarkoituksena oli tutkia laktaatiohuipussa olevien lehmien syömiskäyttäytymistä ja rehun käsittelyyn käytettyä aikaa, sekä selvittää mahdollisia tuotostasoon liittyviä eroja. Lähtökohtana oli oletus, että lehmän energiantarve ja syöntimäärä lisääntyy kun maitotuotos nousee. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää mahdollisia eroja syöntimäärässä ja syömiseen ja märehtimiseen käytetyssä ajassa eri tuotostasoilla. Syönti- ja märehtimisnopeus olivat keskeisiä tutkittavia asioita, koska haluttiin tietää nopeuttavatko lehmät rehunkäsittelyään, kun energiantarve on suuri. Myös makuukäyttäytymistä tutkittiin, koska haluttiin selvittää onko makaamiseen käytetyssä ajassa tuotostasosta riippuvia eroja. Lähtökohtana oli oletus, että suurituottoinen lehmä syö enemmän kuin pienituottoinen ja kuluttaa siitä johtuen enemmän aikaa syömiseen, eikä ehdi maata yhtä paljon kuin pienituottoinen lehmä. Työhön kuuluu lyhyt kirjallisuuskatsaus ja kokeellinen osa. Tutkimuksen käytännön osa suoritettiin Viikin opetus- ja tutkimustilan parsinavetassa 4.10.2004–7.1.2005. Kokeessa oli 28 ayrshire ja 4 holstein-friisiläistä lehmää, jotka jaettiin kolmeen 10–11 lehmän ryhmään tuotoksen mukaan. Kaikki lehmät olivat poikineet 8-10 viikkoa ennen osallistumistaan kokeeseen. Vuorokausituotos oli keskimäärin 44,8 kg energiakorjattua maitoa (ekm) suurituottoisten ryhmässä, 36,0 kg ekm keskituottoisten ryhmässä ja 31,6 kg ekm matalatuottoisten ryhmässä. Lehmiä videokuvattiin kahden vuorokauden ajan. Videoilta havainnoitiin koko vuorokauden ajalta minuutin tarkkuudella lehmien eri toimintoihin käyttämää aikaa. Tutkimuksessa havaittiin ero rehunkulutuksessa kiloina kuiva-ainetta (kg ka) absoluuttisina määrinä (p=0,001) ja prosentteina lehmän omasta painosta (p=0,001) rehunkulutuksen lisääntyessä tuotostason noustessa. Myös märehtimiseen käytetty kokonaisaika pidentyi tuotostason noustessa (p=0,01). Rehun käsittelynopeudessa ei havaittu eroa tuotostasoryhmien välillä. Myöskään makuuajalla ei havaittu yhteyttä tuotostasoon. Syöntimäärän ja maidontuotantotason välillä oli selvä yhteys. Tulosten tulkintaa kuitenkin hankaloittaa se, että suurituottoiset söivät suhteessa vähemmän karkearehua kokonaiskuiva-aineesta (p=0,041). Jatkotutkimuksella, jossa rehun koostumus olisi kaikille sama, voisi selvittää eroja syöntikapasiteetissa. Karkearehun syöntimäärässä ja -ajassa ei ollut eroa tuotostasoryhmien välillä, kuten ei myöskään makuuajassa. Märehtimiseen käytetty aika kuitenkin piteni tuotostason noustessa, mikä todennäköisesti johtuu suuremmasta syöntimäärästä. Tässä tutkimuksessa näyttää siltä, että suurituottoisetkin lehmät pystyvät syömään riittävästi muiden toimintojen kärsimättä.
-
(2018)Objectives: Eating together, commensalism, has lately been a common subject in a public conversation. There are concerns about the disappearance of the habit of eating together. The discussion about disappearing includes also a longing for the past. The phenomenon of eating together has strong meaning nowadays: it was one of the main themes while Finland was celebrating 100 years in 2017. There are only few previous studies about the history of eating together in Finland. The main aim of this study is to find out, how of eating together is changed from the past to nowa- days and how it is seen in present day. Research questions are: · What kind of eating together is has been in Finland´s 100 years of independence? · What kind of experiences older people have about eating together? · How eating together is seen in Finland in the 2010s? Methods: The first dataset was collected through qualitative group interviews from six pen- sioners and the second dataset was collected from newspaper articles. The interviews were audiorecorded and transcribed into written form. The journal data were collected from Helsingin Sanomat between 1.1.2010-31.12.2016. The both datasets, the inter- views and written journal data, were analyzed with the qualitative content analysis. Results and conclusions: Interviewees had only a few memories about eating together in their childhood. Family ate together because it was practical. When interviewers lived family life with their own children they were appreciated family meals and tried to eat together with family. However, work and hobbies challenged the possibilities of eating together. Nowa- days, in older age, interviewees long for eating together. The data from newspaper articles reveals that eating together is comprehended as important, but endangered. Besides the wor- ries, there are new viewpoints, such as relaxing and getting people together to share the common meals. The results followed earlier studies about Finnish eating. Results showed finns appreciate eating together but at the same time they worried about losing it.
Now showing items 1-8 of 8