Browsing by Subject "tahdonautonomia"

Tutkielma pyrkii vastaamaan tutkimuskysymykseen siitä, millä tavoin Englannin ja Suomen kansainvälinen yksityisoikeus toteuttavat tahdonautonomiaa merikuljetussopimuksissa. Englanti common law -maana, jonka tuomioistuimet valitaan usein toimivaltaiseksi oikeuspaikaksi ja laki soveltuvaksi laiksi muodostaa hyvän vertailuparin civil law -perinnettä edustavan ja aktiivisen merenkäyntimaa Suomen kanssa. Tutkimusmetodeita ovat lainoppi ja oikeusvertailu. Tutkielmassa esitellään aluksi kuljetusoikeudellisia asiakirjoja ja kansainvälisiä sopimuksia, joista olennaisimmat ovat konossementti ja Haag-Visbyn säännöt. Konossementti on maailmanlaajuinen kuljetussopimusasiakirja ja Haag-Visbyn säännöt tärkein kansainvälinen sopimus, jonka sopimusosapuolia molemmat vertailumaat ovat. Jotta vertailu olisi mahdollista, käydään läpi myös Englannin oikeusjärjestelmän erityispiirteitä. Tahdonautonomia on asetettu kansainvälisen yksityisoikeuden yhdeksi olennaisimmista periaatteista ja sen toteutuminen on riippuvaista kansainvälisen yksityisoikeuden normeista. Siispä myös oikeudenalan pääasiallisiin oikeuslähteisiin ja niiden soveltamiseen vertailumaissa täytyy perehtyä. Normit ovat sekä Suomessa että Englannissa pääosin lähtöisin EU:sta, Rooma I - asetus ja uudelleenlaadittu Bryssel I -asetus niistä tärkeimmät. Molemmat tunnustavat sopimusosapuolten oikeuden valita sopimukseensa soveltuva laki ja toimivaltainen tuomioistuin. Englannin tuomioistuimilla on kuitenkin EU-eron myötä mahdollisuus kieltää osapuolia käymästä oikeutta toisessa valtiossa, mikä ei EU:n oikeuden mukaan ole mahdollista. Myös tuomioistuinten tavoissa soveltaa kansainvälisen yksityisoikeuden ja vieraan lain normeja on eroja vertailumaiden välillä. Englannin oikeudessa vastuu on laajemmin osapuolten harteilla, mutta myös Suomessa osapuolten täytyy olla aktiivisia. Tahdonautonomia on luonnollinen jatke sitä vanhemmalle sopimusvapauden periaatteelle. Tahdonautonomian hyväksyttävyyttä voidaan perustella sen taloudellista tehokkuutta ja sopimuksentekokustannuksia vähentävillä ominaisuuksilla. Toisaalta on esitetty myös, että se on seurausta ihmisen luonnollisesta vapaudesta, sillä vapaan ja rationaalisen ihmisen täytyy saada sopia myös siitä laista, joka soveltuu hänen sopimussuhteisiinsa ja oikeuspaikasta, jossa kyseiseen suhteeseen liittyvät kiistat ratkaistaan. Molempien perusteluiden kautta päästään kuitenkin suhteellisen samaan lopputulokseen ainakin varallisuusoikeudellisissa sopimuksissa. Tahdonautonomian tavoitteena on lisätä ennakoitavuutta, oikeusvarmuutta ja suojata perusteltuja odotuksia. Täysin rajoituksetonta tahdonautonomiaa ei ole yleisesti hyväksytty. Tutkielmassa käydään läpi periaatteen olennaisimmat osa-alueet ja vertaillaan Suomen ja Englannin oikeustilaa eri osa-alueiden kohdalla. Kaikki osa-alueet eivät osoittaudu kuljetussopimusten alalla merkittäviksi. Olennaisimmiksi kysymyksiksi nousevat vieraan lain ja kansainvälisen yksityisoikeuden normien soveltamisen ohella julkisen edun suojelu, epäsuorien valintojen hyväksyminen, vaikutukset kolmansiin osapuoliin sekä erityisesti oikeuspaikkalausekkeita koskien forum non conveniens -periaate ja oikeudenkäynnin kiellon määrämismahdollisuus. Julkisen edun suojeluun liittyy ordre public -periaate ja kansainvälisesti pakottavat säännöt. Edellinen mahdollistaa vieraan lain säännöksen soveltamatta jättämisen, jos se on ristiriidassa foorumivaltion tärkeän julkisen edun tai perustavanlaatuisen arvon kanssa. Jälkimmäiset sen sijaan tulevat sovellettavaksi riippumatta siitä, mikä laki sopimussuhteeseen muuten soveltuisi. Epäsuorat tahdonautonomian osoitukset sekä valintojen vaikuttaminen kolmansiin osapuoliin ovat molemmissa vertailumaissa mahdollisia. Englannissa tosin privity of contract -periaate on tiukkuutensa takia johtanut monimutkaisempiin ratkaisuihin kuin Suomessa. Forum non conveniens -periaatteen soveltaminen ja oikeus estää toista osapuolta käymästä oikeutta toisessa maassa ovat mahdollisia englantilaisille tuomioistumille EU-eron jälkeen. Molemmat ovat olleet kiellettyjä unionin oikeuden mukaan. Oikeidenkäynnin kielto ei tosin sopisi suomalaiseen prosessioikeuskulttuuriin muutenkaan. Forum non conveniens -periaate mahdollistaa tapauskohtaisen joustavuuden tarkoituksenmukaisuusharkinnan tuomioistuimen toimivallan määrittelyssä. Tutkielman mukaan tahdonautonomia tärkeä ja samalla tavalla ymmärretty periaate vertailumaissa. Oikeusjärjestelmät eivät kuitenkaan ole identtisiä ja Englannin suurempi liikkumavara voi toteuttaa tahdonautonomiaa hieman paremmin.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää kansainvälisen perintöoikeuden sisältöä erityisesti lakiviittauksen näkökulmasta. Tutkielmassa selvitetään perintöasetuksen relevantit säännökset toimivaltaa ja lainvalintaa koskien ja pohditaan perintöasetuksen soveltamisesta syntyviä tulkintaongelmia. Näiden kysymysten osalta keskitytty eritysesti lakiviittauksen kannalta relevantteihin kysymyksiin. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää lainopillisin metodein, mikä on perintöasetuksen perusteella toimivaltainen tuomioistuin ja mitä lakia kansainväliseen perimykseen sovelletaan. Pääasiallinen tutkimuskysymys on selvittää lakiviittausta koskevan oikeuden sisältö ja mahdolliset perittävän syyt lakiviittauksen teolle. Lähteinä tutkielmassa on käytetty lainsäädännön lisäksi oikeuskirjallisuutta ja -käytäntöä. Tämän tutkimuksen tuloksena selvitään, ettei vieraan valtion lakia sovelleta täysin poikkeuksetta. Suoraan sovellettavat säännökset ja ordre public -periaate voivat vaikuttaa perimyksen lopputulokseen. Tässä tutkimuksessa selvitetään, ettei toimivaltaa ja lainvalintaa koskevan asuinpaikkaperusteen soveltaminen ole selvää etenkään silloin, jos perittävä on viettänyt kiertelevää elämää tai hänellä on vahvoja liittymiä eri valtioihin. Samoin huomataan, että testamentin ja lakiviittauksen pätevyyteen sovelletaan eri statuutteja. Lakiviittauksen perusteella perintöstatuuttina sovelletaan valittua lakia. Kuitenkin testamentin aineelliseen pätevyyteen ja määräysten sallittavuuteen sovelletaan sisältöstatuuttia. Testamenttia ja lakiviittausta koskien on mahdollista, että niiden pätevyyteen sovelletaan kolmen eri valtion lakia. Kun määräykset ja säännökset kansainvälisen perintöoikeuden alalla eroavat kansallisista, tutkielmassa todetaan, että oikeudellisen ammattilaisen on tärkeää tunnistaa ne tilanteet, joissa kansainvälisyksityisoikeudellisilla säännöksillä on merkitystä. Yhtenä tutkielman tavoitteena tai tarkoituksena voidaankin pitää näiden seikkojen esille tuomista. Lakiviittauksen teolle voidaan löytää muitakin syitä kuin se, että pyrittäisiin kiertämään leskeä suojaavia säännöksiä tai lakiosajärjestelmää. Esimerkiksi ennakointi ja oikeusvarmuus sekä eri oikeussuhteisiin sovellettavien statuuttien yhdistäminen voi olla perittävän intressissä, kun hän harkitsee lakiviittauksen tekoa. Tämän tutkimuksen lopputuloksena todetaan, että perintöasetuksen soveltamisessa on vielä asioita, joita oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä olisi hyvä selventää ja todetaan että lakiviittauksen käyttöala on kaventunut perintökaaren aikaisesta. Tutkielmassa esitetään, että perusteltua voisi olla harkita lakiviittauksen käyttöalan laajentamista niissä tapauksissa, joissa perittävällä olisi hyväksyttävä peruste lakiviittauksen teolle.