Browsing by Subject "taidekonservointi"

Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, miten suomalaisten taidekonservaattoreiden rooli on muuttunut nykytaiteen vaikutuksesta. Aiemmin taidekonservaattoreiden työhön ovat kuuluneet perinteiset taideteokset, kuten esimerkiksi kankaalle maalatut öljymaalaukset. Nykytaide on laajentanut käsitystä taiteesta. Lähes mitä tahansa kuviteltavissa olevia materiaaleja saatetaan käyttää taideteoksissa. Konservaattorin yhtenä päätehtävänä on perinteisesti ollut varmistaa, että taideteokset säilyvät museoiden kokoelmissa muuttumattomina tuleville sukupolville. Nykytaiteen yksi erityispiirre on, että sen säilyvyys ei aina ole tarkoituksellista. Taiteilija on saattanut tehdä teoksen tuhoutuvaksi. Taidekonservaattorin on erityisen tärkeä tietää, mikä on taiteilijan alkuperäinen ajatus teoksesta, sillä jos taidekonservaattori on ymmärtänyt väärin taiteilijan intention, saattaa teoksen alkuperäinen idea muuttua. Tarkasteltavina kohteina ovat suomalaiset taidekonservaattorit, jotka työskentelevät nykytaiteen parissa suomalaisissa taidemuseoissa. Nykytaiteella tarkoitetaan tutkimuksessa 1960-luvun jälkeistä taidetta, jossa hyödynnetään taiteessa aiemmin tuntemattomia materiaaleja, kuten elintarvikkeita ja muoveja. Tutkimuksen lähteet muodostuivat suomalaisten taidekonservaattoreiden haastatteluista sekä nykytaidetta ja taidekonservointia käsittelevästä lähdekirjallisuudesta. Tutkimuksen kohderyhmään kuului 12 suomalaista taidekonservaattoria, joista tutkimukseen osallistui 11. Nykytaiteella näyttää olleen suuri merkitys sellaisten taidekonservaattoreiden rooliin, jotka ovat aktiivisesti tekemisissä nykytaiteen kanssa. Erityisesti uudet materiaalit, taiteilijan intention selvittämisen ongelmat, vuorovaikutuksen korostuminen taiteilijaan ja muihin asiantuntijoihin sekä painopisteen siirtyminen kohti ennaltaehkäisevää konservointia näyttävät olleen tärkeimmät pääkohdat konservaattoreiden roolin muutoksessa.