Browsing by Subject "talouskasvu"

Modern-day economics is increasingly biased towards believing that institutions matter for growth, an argument that has been further enforced by the recent economic crisis. There is also a wide consensus on what these growth-promoting institutions should look like, and countries are periodically ranked depending on how their institutional structure compares with the best-practice institutions, mostly in place in the developing world. In this paper, it is argued that 'non-desirable' or 'second-best' institutions can be beneficial for fostering investment and thus providing a starting point for sustained growth, and that what matters is the appropriateness of institutions to the economy’s distance to the frontier or current phase of development. Anecdotal evidence from Japan and South-Korea is used as a motivation for studying the subject and a model is presented to describe this phenomenon. In the model, the rigidity or non-rigidity of the institutions is described by entrepreneurial selection. It is assumed that entrepreneurs are the ones taking part in the imitation and innovation of technologies, and that decisions on whether or not their projects are refinanced comes from capitalists. The capitalists in turn have no entrepreneurial skills and act merely as financers of projects. The model has two periods, and two kinds of entrepreneurs: those with high skills and those with low skills. The society’s choice of whether an imitation or innovation – based strategy is chosen is modeled as the trade-off between refinancing a low-skill entrepreneur or investing in the selection of the entrepreneurs resulting in a larger fraction of high-skill entrepreneurs with the ability to innovate but less total investment. Finally, a real-world example from India is presented as an initial attempt to test the theory. The data from the example is not included in this paper. It is noted that the model may be lacking explanatory power due to difficulties in testing the predictions, but that this should not be seen as a reason to disregard the theory – the solution might lie in developing better tools, not better just better theories. The conclusion presented is that institutions do matter. There is no one-size-fits-all-solution when it comes to institutional arrangements in different countries, and developing countries should be given space to develop their own institutional structures that cater to their specific needs.

The opportunity costs of defence and the impact of defence spending on economic growth aroused the interest of researchers during the Cold War. The question is topical again, as the war in Ukraine has accelerated international armaments and increased investments in defence. For Finland and Sweden, the issue is also important in terms of future NATO membership, because NATO recommends that its member countries spend at least 2% of GDP on defence. Achieving the limit requires an increase in defence spending from both countries. No case studies on the impact of defence spending on economic growth have been published about Finland and Sweden, but the countries have been discussed as part of broader panel materials. This thesis fills the gap. The thesis applies structural vector autoregressive methods to analyse the period from 1960 to 2021. Granger causality is included in the analysis, because–despite its problematic nature–the concept has a central position in the history of the research topic. Previous literature has considered the identification of a structural model challenging because the determination of bidirectional causality would require a suitable exogenous variable, which is almost impossible to find in this context. The view is challenged by suggesting that a partial identification can be accepted when the interest is focused only on the defence spending shock. The alternative analysis concerning a shorter time period tests the sensitivity of results to a time period. The impulse response analysis suggests that the impact of defence spending on GDP is slightly positive for both countries, but statistically significant only for Sweden. Granger causality is not observed in either direction for either country. Finland's neutral result is in line with expectations and previous literature, but Sweden's positive result is contrary to expectations. The alternative analysis concerning the post-Cold War era confirms that the Finnish result is robust regardless of the time period. The inconsistency with previous literature and the challenges caused by conditional heteroskedasticity raise doubts about the reliability of the Swedish result. The thesis indicates that increases in defence spending will not harm economic growth in Finland and Sweden. The result is surprising, as it has been suggested that previous studies have underestimated the negative impact of defence spending and most of the recent literature supports a negative or neutral impact. Further research is needed, especially on the impact mechanisms and the causes of heterogeneity. Decomposing defence spending could provide answers to unresolved questions.

Vuonna 2000 käynnistetyn Euroopan unionin Lissabonin strategian tavoitteena oli luoda Euroopasta kymmenessä vuodessa ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia, parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”. Viisi vuotta myöhemmin tavoite oli jo karannut ja strategia uudistettu. Strategian revisiossa painottuivat alkuperäisestä poiketen kasvu- ja työllisyystavoitteet. Alkuperäisessä strategiassa tasavertaisten talous- ja sosiaalipolitiikan tavoitteiden toisiaan tukevan “hyvän kehän” ajatus kyseenalaistui. Tutkimus kysyy ongelmanasettelua tarkastelemalla, kuinka tapa käsittää talous- ja sosiaalipolitiikkaa yhtenä kokonaisuutena todella muuttui, ja mitkä olivat eri painotusten taustat. Huomio kiinnittyy sosiaalipolitiikkaa tuotannontekijänä määrittelevän ajattelun historiaan ja Lissabonin strategiassa syntyneen hyvän kehän taustoihin. Tutkimus kysyy lisäksi, minkälaisia vaikutuksia strategian revision painottamalla talous- ja sosiaalipolitiikan välisellä suhteella oli. Metodina on ongelmanasettelua ja sen taustatietoa ja vaikutuksia tarkasteleva Bacchin politiikka-analyysi, jonka aineistolle ja aiemmalle tutkimukselle esittämät kysymykset muodostavat käsittelyn rungon ja rakenteen. Tärkeimmät aineistot ovat Lissabonin strategiasta sopineen Eurooppa-neuvoston päätelmät, sekä välitarkasteluraportti, joka käynnisti strategian uudelleen. Näiden taustalla tärkeinä aineistoina ovat lisäksi strategiaa ja revisiota alustaneet Gösta Esping-Andersenin ja Wim Kokin raportit. Tutkimuskirjallisuuden osalta merkittävin työtä tukeva teos on Morelin, Palierin ja Palmen toimittama Euroopan talous- ja sosiaalipolitiikan suhdetta ja sosiaalisen investointivaltion lähtökohtia tarkasteleva teos. Analyysia tukevat lisäksi kymmenet aihetta sivuavat kirjat ja artikkelit. Lissabonin strategiassa perusongelmana nähtiin osaamiseen liittyvistä puutteista johtuva työttömyyden ja osattomuuden lisääntyminen. Revisiossa korostuivat puolestaan kasvun ja työllisyyden heikkenemisen ehkäisy työmarkkinoiden joustoja ja etuuksien kannustavuutta lisäämällä. Ajatus tehokkaan markkinatalouden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden synnyttämästä toisiaan edistävästä hyvän kehästä paketoitiin työllisyystavoitteiden kautta yhteiseurooppalaiseksi uutuudeksi, mutta ajattelun sekä rakenteellisten raamien juuret kulkivat syvällä historiassa. Hybridimalli pyrki asettumaan uusliberalistisen ja keynesiläisen yhteiskuntamallin kompromissiksi. Tavoiteohjelmien painotuserot näkyivät hallitsevissa diskursseissa ja niiden vaikuttavuudessa. Euroopan unionin laajeneminen, toimivallan talous- ja sosiaalipolitiikan epäsymmetria ja toisaalta jäsenmaiden poliittiset suunnanmuutokset vaikuttivat myös koettuihin vaikutuksiin. Ne asettivat hyvän kehän ajatuksen jo lähtökohtaisesti kyseenalaiseksi. Alkuperäisestä strategiasta ja revisiosta voidaan löytää pääpiirteissään samat elementit. Tavoiteohjelmissa enemmän tai vähemmän kaikkia kohtia voitiin samaan aikaan tarkastella ongelmana, keinona ja ratkaisuna. Tämä on tutkimuksen kannalta merkittävä sekä keskeinen havainto. Laajuus ja tulkinnanvaraisuus mahdollistivat painotuseroja jo lähtökohtaisesti. Tämä oli osa strategian oikeutusta. Painotuseroilla oli silti vaikutusta. Koska strategia ei ollut jäsenmaita sitova, sen vaikutuskeinot pohjasivat ennen kaikkea ongelmanasettelujen ja niitä kuvaavien diskurssien kautta toimivaan pehmeään valtaan. Painotusten määrittely oli jäsenmaihin kohdistuvaa vaikutusvaltaa. Koska aikajaksolla tuloerot kasvoivat ja saavutettuja etuja karsittiin, antipatiaa kohdistui muutospaineen taustavireen tarjoavaan Lissabonin strategiaan ja sitä kautta Euroopan unioniin. Revision painotuksien valossa yhteenkuuluvuutta lisäävä tavoite oli hankala toteuttaa. Työllisyys oikeutus tuli jäsenmaiden kansalaisten sijasta ulkoisista uhkakuvista ja kansainvälisen talousjärjestelmän merkittäviltä toimijoilta kuten OECD:n suosituksista. Tavoitteita toisaalta puolustettiin ja toisaalta haastettiin uhkakuvilla. Laajuus ja tulkinnanvaraisuus olivat osa sen oikeutusta. Uhkakuvissa maalattuja jakolinjoja ja työmarkkinoiden segmentoitumista ei kyetty revision painotuksien ongelmanasettelulla ja sitä seuraavilla toimilla torjumaan.

Jakamistalous on monimuotoinen ilmiö, joka on tullut tutuksi muun muassa majoituspalvelu Airbnb:n ja kyytienjakopalvelu Uberin myötä. Jakamistalouden odotetaan lisäävän talouskasvua, työpaikkoja ja kilpailukykyä. Jakamistalouden odotetaan luovan uudenlaisia tilaisuuksia sekä yrittäjille että kuluttajille. Jakamistalouden avulla yksittäiset kansalaiset voivat toimia digitaalisten alustojen kautta sekä palveluntuottajana että palveluiden ostajana. Tämä tuo mukanaan uudenlaisia haasteita nykyisille markkinatoimijoille ja aiheuttaa haasteita nykyisten säädösten soveltamiselle. Tutkielman tavoitteena on eritellä jakamistalouden ilmiön mahdollisuuksia, haasteita ja vaikutuksia suomalaisten viranomaisten näkökulmasta. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen ja metodin muodostaa Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen diskurssiteoriaan perustuva ideologia- ja diskurssianalyysi. Ideologia- ja diskurssianalyysi antaa käsitteelliset työkalut aineiston analyysille ja jakamistalouden ilmiön merkitysten tulkinnalle. Tutkielman aineisto koostuu suomalaisista viranomaisteksteistä, jotka käsittelevät jakamistaloutta. Viranomaistekstejä on valittu Työ- ja elinkeinoministeriöltä, Valtiovarainministeriöltä, Sitralta ja Verohallinnolta. Työ- ja elinkeinoministeriö on tutkinut jakamistaloutta suomalaisista viranomaisista ehdottomasti eniten ja se näyttäytyy keskeisimpänä viranomaistoimijana jakamistalouden näkökulmasta. Tutkielmaan on siten valikoitunut useampi tekstiaineisto Työ- ja elinkeinoministeriöltä. Jakamistalouden käsitteeseen liitetään tutkielman perusteella lukuisia erilaisia merkityksiä. Suomalaisten viranomaisten artikulointi jakamistalouden sisällöstä on kuitenkin varsin ristiriitaista. Viranomaisten merkityksenannot voidaan jakaa mahdollisuuksien, haasteiden ja vaikutusten diskurssiin. Diskurssiteorian näkökulmasta jakamistalous näyttäytyy sekä tyhjänä että kelluvana merkitsijänä. Kun jakamistaloutta tarkastellaan tyhjänä merkitsijänä, siihen liitetään useita keskenään ristiriitaisia merkityksiä ja odotuksia. Jakamistaloutta voidaan tarkastella myös kelluvana merkitsijänä, jolloin mahdollisuuksien, haasteiden ja vaikutusten diskurssit kamppailevat keskenään. Jakamistaloudelle artikuloidaan aineistossa myös voimakas tulevaisuuden talouskasvun myytti. Viranomaisten näkökulma jakamistalouteen on varsin ristiriitainen. Viranomaisaineiston mukaan jakamistalous luo mahdollisuuden talouskasvulle, uusille joustaville työpaikoille ja resurssitehokkuudelle, mutta se tuo mukanaan myös haasteen sääntelylle, verotukselle ja tasapuoliselle kilpailulle. Verotus ja sääntely nähdään jopa jakamistalouden potentiaalin esteenä. Viranomaisten arvion mukaan jakamistaloudella on siten vaikutuksia muun muassa työelämään, sääntelyyn, verotukseen ja resurssitehokkuuteen. Tutkielman aineistosta voidaan tulkita, että tämänhetkinen lainsäädäntö ja ohjeistus eivät sovellu jakamistalouden uudenlaisiin toimintamalleihin. Ratkaisuksi esitetään sääntelyn purkamista ja lainsäädännön kehittämistä, jotta jakamistalouden mahdollisuuksia voitaisi hyödyntää paremmin.

Prices of different products are followed by statistical offices in order to produce price indices. The quality of products is constantly changing due to creative destruction. When a product leaves market, its price is computed with a method called imputation. Recent studies in United States and France have found that use of imputation may lead to upward bias in inflation. Since price indices are used as deflators when calculating economic growth, such a bias would mean that some of the growth is missed. The aim of this thesis is to study whether such a bias exists in Finland and how large it is. In addition, the channels of innovation induced growth are studied in order to determine from where the potentially missed growth originates. Creative destruction has been incorporated into economic growth models in the early 1990s. In its centre, are firms at the microlevel that innovate and create new products and improve existing ones. It has been shown that it is a key element when economic growth is concerned. New products and improving quality of old varieties is, however, widely recognised problem for price indices. Sources of bias for price statistics has been studied a lot and the changing quality of products is one of the greatest of them. This thesis contributes to this field by recognising a new possible source of bias and its magnitude in Finnish economy. The model used in this thesis is from 2017 paper by Aghion, Bergeaud, Boppart, Klenow and Li. The model is a new keynesian DSGE model with exogenous innovation and it provides an accounting framework which enables the quantification of missing growth. The missing growth is estimated using a so-called market share approach, where market shares of incumbent and entrant producers are exploited to quantify the share of growth that is missed yearly. Another method, namely indirect inference, relies on simulation of the economic growth model. It infers the arrival rates and step sizes of different types of innovations: incumbent of innovation, creative destruction and new product varieties. The simulation also enables for finding the contributions of those innovation types for the economic growth. The contributions provide information on from which type of innovation the majority of growth comes. Both methods use data provided by Statistics Finland. They use micro level data on private enterprises in Finland during the years 1989 – 2016. The market share approach requires establishment level data and information on the revenue and employment. The indirect inference method uses the same data aggregated on firm level for the years 1993 – 2013. In addition, the simulation requires total factor productivity growth rate for the given years. The results suggest that 0.489 percentage points of growth has been missed yearly in Finland during the years 1989 – 2016 when calculated with revenue data. The missed growth was estimated to be 0.532 percentage points per year with employment data. The results are comparable in magnitude with the results from the United States and France. The magnitude has remained stable over the years. The indirect inference method suggests that most of the growth comes from incumbent own innovation: 59.3% in 1993 – 2003 and 57.8% in 2003 – 2013. The rest is due to creative destruction and new product varieties either by incumbents or entrants. If 0.5 percentage points of growth is missed every year, it would have had significant effects on the economy. For example, many social benefits are tied to price indices and over estimation of them would mean that the benefits have not risen as much as they should have. Given the systematic nature of the bias, the central bank should consider increasing its inflation target. The statistical offices that produce the price statistics may be able to lower the bias if they manage to keep up to date with incumbent own innovations, since the majority of growth is originating from it. Also chain linked index helps lowering the bias by updating the sample and weights on a yearly basis. Additional research is needed in order to find solutions to overcome the bias caused by creative destruction and imputation of missing prices.

Despite public campaigns demonstrating the global fashion industry’s sustainability efforts to address climate change, the industry is still largely behind the needed systemic change to remain on the 1.5-degree pathway. Its sizeable contribution to climate change, such as the estimated 10% share of the global total of greenhouse-gas emissions in 2017, is only anticipated to increase, due to growing population and consumption patterns. The concept of decoupling economic growth from material resource use as a path towards sustainability becomes especially contradictory when faced with the fashion industry’s linear business and fast fashion models. This thesis examines how the systemic change of the fashion industry is perceived, and how the industry’s linear business model and its contradictions with the concept of decoupling can be addressed through regulatory measures, especially in the case of European Union (EU) policies on fashion. The thesis analyses the framework for systemic change in the fashion industry through the case of the EU and its preparation for the EU Strategy for Textiles (2021) and the Sustainable Products Initiative (2021), including their preparatory policy materials, such as roadmaps and discussion papers by the European Union and its respective agencies. The document data is triangulated with semi-structured expert interviews, and the data is analysed using qualitative content analysis. Based on the analysis, EU policy perceives systemic change of the fashion industry primarily as a transition to a circular economy model, where it is presented as a win-win situation for both environment and economy. Despite these ambitious aims, there is still reliance that there are no limits to growth. The study finds that this promise of ever-increasing economic growth within planetary boundaries is materially contradictory. In fact, the study suggests that the system of capital accumulation and its adherence to the material growth of economies is the main impediment for systemic change. The evidence indicates that this contradiction is deeply embedded, highly complex, and global in scope, with numerous obstacles, if it is to be overcome. Yet, some elements in the EU process show a desire to attempt to address these problems and radically alter the structure and operations of the fashion industry. The study finds that by reflecting the true costs of environmental and climate harms, as well as human rights, by increasing the criteria and obligations for the fashion industry actors, the problem of overproduction and overconsumption may be addressed.

Ei ole yksimielisyyttä siitä, onko sosiaalinen pääoma rinnastettavissa perinteisempiin pääoman muotoihin, kuten koneisiin ja laitteisiin tai inhimilliseen pääomaan. Tässä pro gradu -työssä pyritään selvittämään eräästä näkökulmasta, voiko sosiaalista pääomaa pitää yhtenä pääoman muotona. Sosiaaliselle pääomalle ei ole vakiintunut yksiselitteistä määritelmää, tässä työssä sen tulkitaan Robert Putnamin esittämän mukaisesti muodostuvan verkostoista, jaetuista arvoista ja normeista sekä luottamuksesta. Erityisesti 1980-90-luvulta lähtien sosiaaliseen pääomaan on viitattu yhteisöjen menestyksen selittäjänä. Jos yritysjohto tunnistaa sosiaalisen pääoman toimintaa tehostavaksi tekijäksi, sen voisi tulkita olevan yrityksen näkökulmasta eräs pääoman muoto ja tällöin esimerkiksi sen määrää oletettavasti pyrittäisiin kasvattamaan, ja siihen viitattaisiin viestinnässä sidosryhmille. Tässä työssä käytettiin aineistona suomalaisen pörssiyhtiön, Metso Oyj:n, vuosikertomuksia vuosilta 2009 ja 2019. Niistä pyrittiin löytämään viittauksia sosiaaliseen pääomaan suoraan, tai verkostoihin, arvoihin ja normeihin sekä luottamukseen. Apuna käytettiin tietokoneohjelman yksinkertaista sanahakutoimintoa. Avainsanoihin liittyviä tekstejä analysoitiin retoriikan tutkimuksen keinoin. Tutkittiin esimerkiksi minkälaiselle yleisölle tekstit näyttäisivät olevan suunnatut ja minkälaisia lausumattomia oletuksia niiden taustalla vaikuttaisi olevan. Suoria viittauksia sosiaaliseen pääomaan ei tutkituista vuosikertomuksista löytynyt. Etsimällä viittauksia verkostoihin, arvoihin, normeihin ja luottamukseen voitiin kuitenkin tulkita sitä, minkälainen rooli näillä nähdään olevan yrityksen toiminnassa, ja miten niistä haluttiin sidosryhmille kertoa, ja myös oliko tässä tapahtunut muutosta kymmenen vuoden aikana. Vuosien 2009 ja 2019 välillä havaitaan selkeä muutos. Esimerkiksi verkostot kuvataan 2019 mahdollisuuksia luovana ja molempia osapuolia hyödyntävänä, kun kymmenen vuotta aiemmin niihin oli liitetty lähinnä riskejä ja epävarmuuksia. 2019 verkostot myös rinnastetaan epäsuorasti perinteisempiin pääoman muotoihin. Luottamus käsitteenä nousee esille erityisesti vastuullisuuteen liittyen ja tämäkin ilmiö näyttää voimistuvan kahden tarkasteluhetken välillä. Arvot ja normit liitetään erityisesti työntekijöihin, mutta verkostoajattelun voimistumisen myötä myös toimittajien ja alihankkijoiden osalta viestitään 2019 jaetuista arvoista ja normeista. Sosiaalisen pääoman tekijöitä on selkeästi löydettävissä Metson vuosikertomuksista, ja niiden rooli kasvoi vuosien 2009 ja 2019 välillä. Sosiaalista pääomaa käsitteenä ei kuitenkaan mainita, eli sitä ei joko tunnisteta tai nähdä hyödylliseksi. Sosiaalinen pääoma -käsitteen käyttökelpoisuus paranisi, jos sille kyettäisiin sopimaan yksiselitteinen määritelmä. Se voisi tarjota sekä yritysjohdolle että yrityksiä ulkopuolelta arvioiville käyttökelpoisen teoreettisen kehikon vaikeasti määrällistettävien mutta konkreettisesti yrityksen suorituskykyyn vaikuttavien seikkojen arvioimiseksi.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, kuinka sukupuolten välinen tasa-arvo työmarkkinoilla vaikuttaa talouskasvuun Yhdysvalloissa. Tarkoituksena on löytää ja ymmärtää ne työmarkkinoiden rakenteet ja ominaisuudet, jotka aiheuttavat erilaiset ammattijakaumat sukupuolten välillä ja siten vaikuttavat kykyjen jakautumiseen työmarkkinoilla hidastaen talouskasvua. Tutkimukseen motivoivat työmarkkinoiden suuret muutokset Yhdysvalloissa, joihin lukeutuvat naisten siirtyminen työmarkkinoille sekä ammattien jakautuminen nais- ja miesvaltaisiin aloihin. Tarkasteltavat tutkimukset selittävät Roy-mallia hyödyntäen, miten ammatillista valikoitumista ja ammatillista erottelua tapahtuu työmarkkinoilla. Mallissa kolme tekijää: alkuperäinen kykyjen ja osaamisen jakauma, kykyjen väliset korrelaatiot väestössä ja teknologia, jossa kykyjä hyödynnetään, vaikuttavat siihen, minkä ammatin työntekijät valitsevat. Aiempi kirjallisuus tutkii, mistä työmarkkinoilla havaitut sukupuolierot johtuvat ja kuinka suuri vaikutus niillä on ammattijakaumiin. Muun muassa kotitöihin käytetty aika ja ammattien ominaisuudet, kuten työtuntien ja palkan välinen lineaarinen tai epälineaarinen suhde vaikuttavat kykyjen jakautumiseen eri ammatteihin. Lopuksi erot ammattijakaumissa ja siten kykyjen jakaumissa liitetään kysymykseen talouskasvusta. Kun naisten ja miesten synnynnäisten kykyjen oletetaan olevan yhtäläiset, tulisi tehokkaasti toimivilla työmarkkinoilla naisten ja miesten jakautua ammatteihin tasaisesti, jolloin myös sukupuolet ovat kykyjen osalta jakautuneet tehokkaasti markkinoille. Yhdysvaltain työmarkkinoilla on kuitenkin paljon nais- ja miesvaltaisia aloja, joten markkinat eivät oletuksen mukaisesti ole tehokkaat. Työmarkkinoiden ominaisuudet kuten esteet koulutuksen hankkimisessa ja syrjintä vaikuttavat tehokkuuteen merkittävästi. Tarkasteltavan tutkimuksen mukaan, vuosien 1960 ja 2010 välillä Yhdysvaltain talouskasvusta 40 % on johtunut syrjinnän vähenemisestä ja yhdenvertaisemmista mahdollisuuksista kouluttautua. Saatujen tulosten perusteella voidaan sanoa, että Yhdysvaltojen työmarkkinat eivät vielä ole sukupuolille tasa-arvoiset. Työmarkkinoiden tehottomuuteen vaikuttavia tekijöitä vähentämällä, voitaisiin saavuttaa suurempaa talouskasvua ja hyvinvoivempi yhteiskunta. Niinpä Yhdysvaltojen kannattaisi panostaa sukupuolten aseman yhdenvertaistamiseen työmarkkinoilla.

Tutkielman aihealue on globaali poliittinen talous. Tutkielmassa tarkastellaan taloustieteellisen tutkimuksen ja valtiotieteellisen tutkimuksen soveltamista Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tutkimusorganisaation julkaisusarjoissa Working Papers ja Staff Discussion Notes. Tutkielman tausta on IMF:n vuonna 2014 julkaiseman talouskasvun ja taloudellisen tasa-arvon suhdetta käsittelevän raportin saama julkisuus. Raportin mukaan epätasa-arvo korreloi negatiivisesti talouskasvun nopeuden ja kasvukausien pituuden kanssa ja että tulonsiirrot edistävät yleensä talouskasvua. Raporttia pidettiin IMF:n kannanottona käänteentekevänä. Vallinneen talousteorian mukaan pyrkimys taloudelliseen tasa-arvoon ja pyrkimys taloudelliseen tehokkuuteen ovat toisensa poissulkevia ja IMF:n oli nähty toimivan tämän teorian mukaan asettaessaan ehtoja avustettavien maiden lainoitukselle. Tutkielman tavoitteena on selvittää syitä IMF:n julkaisuissa esiintyviin erilaisiin kannanottoihin. Tutkielman aineisto on IMF:n tutkimusorganisaatioiden julkaisusarjoista Working Papers ja Staff Discussion Notes ne tutkimukset, joissa IMF:n hakukoneessa avainsana/aihe - kentässä esiintyy sana equality. Tutkielman tarkemmaksi kohdentamiseksi julkaisut, joissa tässä hakukentässä esiintyy myös sana gender, on karsittu pois. Julkaisujen ajankohdat ovat vuodet 1997–2018. Käytetty metodi on tekstin suunnattu sisältöanalyysi. Julkaisuista on analysoitu teksteissä suoraan tai epäsuoraan ilmenevä yksinkertaistettu kanta talouskasvun ja taloudellisen tasa-arvon väliseen suhteeseen. Tämä kanta on indeksoitu seitsemänportaisella asteikolla. Analysoitujen julkaisujen lukumäärä on 104 ja niistä analysoitujen kannanottojen lukumäärä 143. Tutkielman mukaan hajonta julkaisuista saatavasta käsityksessä koskien talouskasvun ja taloudellisen tasa-arvon välisestä suhdetta on suuri eikä siinä voida havaita ajallista muutosta. Ainoa selittäjä, joka on löydettävissä julkaisuista analysoidulle käsitykselle, on julkaisussa käytetty tutkimusmenetelmä. Suhdetta kuvaavan indeksin keskiarvo on empiirisissä tutkimuksissa tilastollisesti erittäin merkittävästi suurempi kuin teoreettisissa tutkimuksissa, mikä osoittaa teoreettisten tutkimusten tukevan talouskasvun ja taloudellisen tasa-arvon toisiaan poissulkevaa käsitystä merkittävästi useammin ja/tai selvemmin kuin empiiriset tutkimukset. Tutkimusmenetelmän valinnalla saattaa siten olla huomattavaa vaikutusta globaalin talouden kannalta merkittävään asiaan, IMF:n talouspoliittiseen ohjeistukseen. Teoreettisten tutkimusmenetelmien soveltaminen tukee tiukkaa talouskuria suosivaa politiikkaa todennäköisemmin kuin empiiristen menetelmien soveltaminen

Despite nearly six decades of foreign aid being directed to developing countries, there still is no consensus on to extent to which aid affects growth of the recipient economy. One of the ways that donors attempt to influence the effectiveness of aid, or the extent to which it increases the growth of the recipient country’s economy, is to tie aid to public infrastructure projects. In some cases this influences the recipient’s behaviour and attitude towards foreign aid. This thesis looks at aid effectiveness in a situation where aid is tied to public sector infrastructure projects in a developing country. We base the research on a model developed by Kalaitzidakis and Kalyvitis (2008), where part of the recipient country’s public infrastructure spending is financed by foreign aid. We then look at a situation where rent-seeking activities by economic agents affect the effectiveness of aid basing on the Economides, Kalyvitis and Philippopoulos (2008) model. We also summarise empirical work in the research area, and present the most common forms of development aid, and present theoretical approaches to defining aid effectiveness. The thesis is based on theoretical models, and the methodology applied is mathematical. First we examine a case where development aid is used to co-finance public sector infrastructure projects in a developing country. In some cases it is possible that an increase in the level of aid transfers the recipient country’s spending from public investment to consumption. In this case the size of projects partly funded by development aid decreases, and the effectiveness may be mitigated. Next we look at a case where part of the funds are taken away due to rent seeking activities. In this case the impact on the growth rate is mitigated due to rent seeking activities in the economy. One of the key findings of this thesis is that development aid does have an impact on the growth rate of the economy of a developing country in a case where public infrastructure projects are co-financed with domestic taxes aid from abroad. Rent seeking activities have a negative impact on the effectiveness of aid with regards to its growth impact.